Kuvia vuosien varrelta

Löysin muutamia kuvia, jotka ensin ajattelin liittää Team Parkkauksen esittelyyn, mutta niitä tuli sitten sen verran paljon, että laitetaankin ihan omaksi päivityksekseen.

Ensimmäinen oma hevoseni Synthetic Simb ja minä sekä Annis. Itse tuossa kuvassa selässä keisarileikkauksen jälkeen. Sipsillä oli turvallista aloittaa...




Annis työssään tykinkuulana :D Alla Josi.



Minä kesällä 2010. Hevosena Sauhu-Poika. Tästä siis lähdettiin. Ekat ravit raskauksien ja leikkauksien jälkeen. Karua katsottavaa...



Ja tasan vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2011, alla sama hevonen.



Edistymisen sentään näkee. Nyt olen siirtynyt ratsastamaan aikalailla pelkästään Patella, pitää vaikka vuoden päästä ottaa kuvia ja toivoa että muutos on yhtä suuri kuin näissä kuvissa oli.

Hyviä (siis hyvälaatuisia) ravikuvia minusta ja Patesta ei ole, pitäisikin korjata asia. Mutta alla yksi videolta napattu, josta näkee vähän etten tosiaan poikaa kovin korkeaan muotoon edes ole yrittänyt ratsastaa alkuun. Tämä kys. kuva otettu marraskuussa 2011.

Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

Temppuponi

Tänään menin puolenpäivän tienoilla tallille, ja ajattelin etten lähde kiusaamaan itseäni ja hevosta ratsastuksella. Olkapäässäni nimittäin on ollut särkyä jo viikonverran, ja veikkaan että sen takia en saa hartioita rennoiksi, ja siksi ei oikein onnistu. Tai ainakin se on osa syy. No, tein sitten sen mitä olen suunnitellut jo pidempään, eli päätin tehdä Paten kanssa temppuja. Maastakäsintyösketelyhän on aina ollut lähellä sydäntä, mutta varsinaisia temppuja ei olla aiemmin opeteltu. Naruriimun ja pitkän narun kera ollaan puuhattu paljonkin, mutta jotenkin miellän sen enemmän kouluttamiseksi, kuin vain hauskanpidoksi. Olin varustautunut ostamalla kirpparilta pienen vihreän olkalaukun, ja kotona pilkoin sinne palasiksi kolme porkkanaa.

Otin Paten pihatosta ja siirryttiin suoraan kentälle, sillä Pate oli kuiva ja puhdas kun oli ollut loimitettuna yön. Päästin pojan irti, ja se vaan tutki mun kameralaukkua jonka olin laskenut maahan (tyhjänä, kamera roikkui kaulassa). Ensin vähän hölkkyytin Patea kentällä irtona, kumpaankin suuntaan vähän rentoa ravia ja sitten pitkillä sivuilla reipas lisäys. Sitten otin laukusta palan porkkanaa ja puraisin pari kertaa. Pate ahneena hevosena veti liinat kiinni ja tuli kutsusta luokse.

En muista enää edes järjestystä missä tehtiin hommia, koska mitään suunnitelmaa minulla ei ollut. Mutta ajattelin kokeilla samoja juttuja mitä ollaan naruriimun kera tehty, mutta vaan irtona. Ja venytyksiä jotka ovat tuttuja tallista. Venyteltiin siis päätä molemmille sivuille, se sujui Patelta kuin vanhalta tekijältä, ei edes yrittänyt pakittaa saadakseen porkkanan helpommalla. Sitten tehtiin harjoitusta jossa nostan käden Paten kuonopiille (mikä ihme lieneekään oikea termi, siihen turvan yläpuolelle siis) ja sanon taakse, ja peruutuksesta palkka. Sekin sujui aika hyvin, koska sana taakse on jo valmiiksi tuttu, samaten kehoni kieli kun pyydän väistämään. Tästä rohkaistuneena pyysin sitten takaosan väistöä sivulle, siis siten että etujalat polkevat paikoillaan. Ensin Pate ei oikein tajunnut, liikkui etujalkoineenkin liikaa eikä astunut minun puolen takajalalla mahan alle ristiin, vaan steppaili miten sattuu. Mutta sitten kun korjasin omaa asentoa samaksi mitä käyttäisin jos minulla olisi ollut se naruriimun naru kädessä, niin johan löytyi Patelta vauhdikas ja täsmällinen käännös. Molempiin suuntiin tämäkin. Ensin palkitsin yhdestä askeleesta, mutta aika pian saatiin tehdä kokonainen ympyrä ennen palkintoa. Tuli jo sellainen voittajafiilis tästä, Pate pyörähti paremmin kuin riimussa ikinä, näytti ihan tanssivan. Sitten taas vähän liikuttiin, hölkkäsin itse ja Pate vieressä, ja palkkio kun pysähtyi jos minäkin pysähdyin. Vähän paikalla seisomisharjoituksia komentosanalla Paikka, mikä sekin tuttua liinassa olosta. Se oli vähän haasteellisempaa koska en voinut heiluttaa vähän liinaa jos Pate aikoi liikkua, mutta aika nopeasti fiksu ruunani hoksasi sen irtonakin. Siitä tuo kuva, Pate seuraa porkkanoiden lähdettä tarkkaavaisena. Toinen kuva on siitä tilanteesta kun hölkkäsimme yhdestä, Pate on tuossa juuri pysähtymässä viereeni.

Lopuksi vielä treenattiin kumarrusta. Pate on tottunut venyttelemään päätään etujalkojen välistä kohti mahaa, ja tallissa ihan koukistaa aina etujalkojakin. Nyt tein saman venytyksen kentällä, ja yhdistin siihen sanan kumarra. Ehkä se parin temppuilukerran jälkeen jo kumartaa pyynnöstä, ilman että vien porkkanan mahan alle kädellä.

Me treenailaan temppuja jatkossakin, tämä oli nimittäin KIVAA! Kolme porkkanaa riitti n. 35 minuutin temppuilutuokioon, ja Pate oli tosi tyytyväisen ja onnellisen oloinen hevonen saamastaan huomioista. Hymy korvissa lähdin tallilta, ihan eri fiilis kuin jos olisin väkisin vääntänyt koulua kun ei ollut ollenkaan sellainen olo tänään.

Jos saan paparazin mukaan jokukerta niin kuvia ja videota temppuilusta tulossa, välittyy varmasti hyvä fiilis muillekin niiden kautta, itse olen vieläkin ihan onneni kukkuloilla.

PATE ON PARAS PONI! <3 huutelee hoitotyttö-tasolle laskeutunut (noussut?) hevosenomistaja.

kuvia eiliseltä ja yhteenveto ratsastelusta

Tuossa nyt eilistä kuvaa Patepojasta. Jotenkin tuntuu että tuo maha olisi vähän pienentynyt. Mutta ehkä se on vain mamman toiveajattelua.

Tänään Annis kävi päivällä kokeilemassa miltä Pate tuntuu uuden kuolaimen kanssa, ja oli tykännyt, Pate oli ollut kuulolla ja toiminut melko hyvin. Olivät menneet käynnissä ja pikkuiset pätkät ravia, kun Annis tiesi että haluan itse vielä tänään kokeilla ruunaa. Pate jäi talliin lepäilemään ja mutustamaan heiniään.

Itse pääsin tallille vasta illalla, ja pistin kohtuu reippaassa tahdissa ruunan ratsastuskuntoon. En jotenkin saanut nyt omaa kroppaa rennoksi, huomasin jääväni varsinkin hartioista jäykäksi, ja Pate tietysti tuttuun tapaan sitten kiihdytteli. Ei se ravia tarjonnut, mutta tahdikkaaksi sitä käyntiä ei kyllä oikein voinut kutsua. Kuunteli kyllä pidätteitä ja hidasti tempoa, mutta kohta taas longittiin eteenpäin niinkuin matkaratsastuskisoissa oltaisiin oltu. Periaatteessa ruuna oli aika hyvä, vielä viime vuonna jos olisin noin jäykkä ja vähän turhautunut ollut, olisi Pate koittanut ravailla alta pois. Eli rutiinia sille kyllä on touhuun tullut. Itseä vaan jäi harmittamaan kun välillä tuntui siltä että jos nyt saisi itsensä kasaan niin ruuna olisi _todella_ hieno. Ja sitten ne omat palikat taas hajosi ympäri kenttää. No, jospa parin kerran päästä alan taas saada hommasta kiinni.

Kuvia

Tänään sain käyttööni laina-auton, joten kävin asioilla ja samalla moikkaamassa ensimmäistä omaa hevostani Sipsiä, joka siis meni vaihdossa Patesta tuttuun perheeseen, ja Sipsin viimekesäistä tamma varsaa. Sippe oli ihana oma itsensä, hörisi kaikille joita pihassa kulki ja näytti jo aika hyvältä. Kova kunnon kohotus on tammalla varsomisen jäljiltä, mutta tosiaan hyvällä mallilla on. Osallistuvat kouluratsastusklinikallekin ensi kuussa :) Varsa oli kasvanut valtaisasti, ja näytti söpöltä paksussa talvikarvassaan, kimoutuva tammavarsa. Kovasti ovat jo opetelleet hevosen elämää, mikä onkin hyvä, kun ei ole isän puolelta mitään helpointa rotua oleva tapaus.

Sitten tulin kotiin ja huomasin että ehdin vielä Pateakin moikkaamaan ennenkuin autoa taas tarvitaan, joten nappasin uuden loimen (tai vanhan, mutta sellaisen joka ei ole Patella ollut) ja lähdin tallille. Pate kun tarhaa suokkivarsan kanssa, joka ilmeisesti tykkää leikkiä loimen soljilla, ja edellinen sadeloimi on soljeton... Tiesin että Anniksella on tunti tänään joten en ajatellut ratsastaa, mutta sattumalta olinkin tallilla niin sopivasti että tunnin alkuun oli vähän aikaa, ja pääsin sitten alkukäynnit kulkemaan selästä käsin. Farkut jalassa pitkästä aikaa selkään, jännitin ja sen huomasi kun Pate kiihdytteli vauhtia käynnissä. Sanna sitten huikkasi pari neuvoa ja sain vähän paremmin lantiota rentoutettua, ja Pate heti kiitti pärskimällä tyytyväisenä. Hetken sitten vielä seurasin Anniksen tuntia ennenkuin piti mennä palauttamaan auto.




Se vaihdokki johon jo vähän ihastuin olikin jo sitten löytänyt kodin. No, katsellaan. Kai se pitää vaan tädin opetella itse hyppäämään esteitä jos ei Pate estekotia löydä...

tee-se-itse videointia

Ei sitten maanantaina päästy edes tallille, joten jäi videot ottamatta. Mutta näppäränä likkana päätin tänään että otan kameraan jalustan mukaan, ja otan sen verran videota mitä tuo kamera yksinään suostuu ottamaan. Koskaan en ollut aiemmin kokeillut jättää kameraa vain nauhoittelemaan, niin en yhtään tiennyt miten pitkään se jaksaa ennenkuin katkaisee.

No, Pate oli kyllä leppoisalla päällä, mutta itse en jotenkin osannut tänään istua, tuntui kokoajan että olen kallellaan johonkin suuntaan ja ravissa hölskyin enemmän kuin aikoihin, käsi jännittyi ja kyynärpää nousi. Sopivasti juuri sillä kerralla kun sain sitä videokuvaa. Aika kamalaa katsottavaahan se suurimmaksi osaksi oli, mutta nytpä tiedän taas tason että mistä lähdetään nousemaan. Ja pakko kyllä sen verran itseään kannustaa, että onhan mun perusistunta ja ratsastus nykyään aivan erinäköistä kuin vaikka vuosi sitten, eli edistystä on kyllä tapahtunut tauoista huolimatta.

Video Siinä sitä hölskytään menemään. Seuraavalla kerralla olen tästäkerrasta viisastunut, ja zoomaan vähän, ja sijoitan kameran vähän eri paikkaan. Tuli tuommoinen kärpäsen kakka tuosta, mutta kun katsoo koko näytöllä niin siitä saa jotain selvääkin.

Rennosti vaan

Nyt teenkin poikkeuksen, enkä kehu hevosta, vaan itseäni :D Liian harvoin annan itselleni tunnustusta edistymisistäni, tai siitä miten hyvin Paten kanssa olen onnistunut (joissakin) asioissa.

Ensin ajattelin että juoksutan vaan liinassa, ja käyn sitten loppukäynnit taas selästä ilman satulaa, mutta sitten ajattelin että on nyt testattava että jäikö pojalle eilisestä kaahottamisesta vaihde päälle, eli onko minunkin kanssani sellaisen että joudun ottamaan suusta, vai malttaako olla rauhassa. Eli karusti sanottuna, voinko ottaa vuokraajan joka ei osaa käyttää istuntaa samalla tavalla kuin minä, vai meneekö sitten omatkin ratsastukset harakoille. No ei mene!

Kiipesin selkään, ja Pate lähti 160 asteen käännöksellä raville. Eli yritys possuiluun oli kova. Alussa oli siis pakko ottaa pidäte kunnolla. Alkukäynneissä kiihdyteltiin ja nostettiin kerran ravikin, mutta pian Pate rauhoittui ihan puhtaasti istunnalla, en siis ottanut ohjia. Tein paljon pienehköjä voltteja, ja suunnanvaihdoksia, kolmikaarista uraa ja keskityin ottamaan käännökset ja kulmat tarkasti. Pate alkoikin rentoutua ja haki kuolaintuntumalle eteenalas. Pysähdykset olivat jälleen hyviä, ja päätin ottaa muutaman pääty-ympyrällisen ravia per suunta ja lopettaa. No, vasempaan kierrokseen ravi oli rentoa ja rauhallista, ja hevonen kulki hienosti venyttäen eteenalas. Mutta oikea kierros olikin sitten haasteellisempi. Jo ennen kuin pyysin ravia Pate kiihdytteli, ja jouduin rauhoittamaan sen uudelleen ympyröillä ja pysähdyksillä. Ravissa sitten en saanut pidettyä tahtia rauhallisena, vaan Pate kiihdytti ja alkoi kaahottaa. Otin kahdesti suusta ihan kunnolla, ja heitin taas ohjat pois, keskityin pitämään omat palikkani kasassa ja hevonen rauhoittui.

Se mistä nyt siis itseäni onnittelen, annan tunnustusta ja olen ylpeä on se, että vaikka Pate alkoi kaahottaa, sain rauhoitettua tilanteen pääasiassa istunnalla, enkä lähtenyt kiskomaan sen kanssa kilpaa, niinkuin olisin varmaan sortunut/joutunut tekemään vielä kesällä. Ja kaahotusta tapahtui vain hetki, sain tilanteen hallintaan aika pian, ja pystyin ravaamaan pitkin ohjin ja rauhallisesti vielä kuumumisen jälkeen. Viimeinen ympyrä oli niin täydellinen, että pysäytin, tulin alas ja taluttelin loppukäynnit.

Hyvä minä! Olen viimein alkanut tajuta miten lantio ja istuinluut missäkin askellajissa toimivat, Paten kanssa on pakko kävellä selkeästi tai se nostaa ravin, ja ravissa on pidettävä tahti nimenomaan itse, ei voi vain istua ja myödätä, tai mennään lujempaa. Ei voi vain istua ja pidättää tai mennee köydenvedoksi. On oltava rento, suora ja jäntevä, ja hallittava itse oma kroppansa, niin hevonenkin toimii. Pate on loistava opettaja, koska minun on pakko ratsastaa oikein että se toimii oikein. Olisi kiva saada videota ratsastuksesta, niin näkisi istuntavirheitä, niitä nimittäin on varmasti paljon, kun kenenkään silmän alla ei olla oltu sitten kesän.

lisää hyviä päiviä

Tänäänkin oli tosi hyvä päivä Paten kanssa :) Naama loistaa kuin hangon keksi vieläkin. Menin ekaa kertaa selkään tämän piiiitkän taukoni jälkeen, ja Pate toimi kuin ihan oikea ratsu. Ei kiihdytellyt kertaakaan, vaikka ravailtiin pitkiäkin pätkiä. Tehtiin kolmikaarista uraa ravissa ja poika kulki niin letkeänä ja pyöreästi että siellä oli todella heppoa istua selässä. Ei siis oltu kamalasti taannuttu, jos jotain niin meni paremmin kuin elokuun lopulla vai koska se nyt sitten olikaan kun viimeksi ratsastin. Jeee, hyvä me :)

Jännä juttu miten pienistä asioista sitä voi iloiseksi tulla, eihän tuommoinen asia olisi monellekaan mitään, mutta tuommoisen reippaan ex-ravurin kanssa, jota on kovasuisenakin pidetty, niin niin... Siirtymiset puhtaasti istunnalla ja pitkät pätkät tasatahtista ravia on jo hemmetin hyvä ja tärkeä asia. Tietää että olen tehnyt sen kanssa edes jotain oikein. Pysähdyksetkin tulivat kuin napista painamalla, ja käyntiin siirtymiset samaten. Kerran jouduin jopa maiskuttamaan ravisiirtymisessä :D

unelmaponi

Tänään Pate oli erityisen ihana ja hyvä ja mahtava. Kyllä vaan tuntuu mukavalta kun hevosen kanssa kommunikointi toimii näin hyvin kuin tänään. Otin pojan talliin harjailtavaksi ja pikaisesti laitoin suitset ja suojat, ja lähdin liinan kera kentälle. Otettiin rauhallisessa tahdissa siirtymisiä käynnistä raviin muutaman askeleen ajaksi ja Pate kuunteli tosi hyvin, piti ympyrän muodon muutaman muistutuksen jälkeen, asettui ja rentoutui, ja kokosi itseään joka siirtymisessä. Ai että näytti komealta. Oltiin kentällä yhteensä varmaan alle 15 min, koska meni niin täydellisen hyvin, että lopetin siihen. Ja mikä parasta, homma toimi molempiin suuntiin yhtä hyvin, ja Pate oli tyytyväinen ja rento. Jopa pysähdykset tulivat ensimmäisellä pyynnöllä. Hyvä Pate!

hierontaa

Tänään hain pojan ensin kentälle ja tehtiin voltteja ja pääty-ympyröitä ensin käynnissä ja sitten hitaassa ravissa. Sainpahan itsekin liikuntaa kun juoksin mukana, vaikka naruriimussa pitkä naru onkin. Lihasten lämmittyä käveltiin vielä hetki, ja sitten vein Paten käytävälle odottelemaan.

Oli mukava hieroa hevosta jossa ei ollut jumeja, yleensähän hieroja kutsutaan paikalle sitten kun jokin ongelma jo on näyttäytynyt. Patessa ei mitään ollut, ja aika yllättynyt olisin ollut jos olisin jotain löytänyt, harvemmin hevoset menee jumiin lomalusta kun vaan saavat tarhata kunnon tiloissa. Pate otti rennosti ja hieronnan jälkeen käytiin vielä loimi niskassa kävelemässä harjoitusrata ympäri, ettei poju sitten jumahda kun tarhassa kuitenkin vain seisoisi syömässä.

kylmäystä ja tukea

Pikon jalka on pahempi, aiemmin ontui mutta jalka oli kuiva eikä ollut lämmin. Nyt on selvästi vamma pahentunut, jalka turvoksissa ja vuohinen "ventoontunut" entisestään. Liukastunut ilmeisesti uudelleen ja pahentanut vammaa. No nyt sitten hoidetaan taas ja koitetaan helpottaa tamman oloa että saataisiin Heikki vähän isommaksi. Kamalaa kun tuo tamma ei voi viimeisiä kuukausiaan olla edes oireeeton. Kivunlievitystä saa, mutta pahimpia mömmöjä ei voi varsan takia antaa.

Pomon ravinuori on onneksi toipumaan päin ja pääsee kotiin varmaankin ensiviikolla.

Pate sai tänään ikioman hienon naruriimun, aiemmin ollaan käytetty pomon riimua ja narua. Paten riimu on tyylikäs tummanruskea, ja naru "kultainen". Ikävä kyllä näyttää kuvissa (joita lisään huomenna) vaan beigeltä. Päästin ruunaseni irti kentällä harjattuani sen ensin portilla (samalla treenattiin paikoillaan seisomista vapaana) ja Pate päätti että tänään on pierupukkilaukkapäivä :D Pollen pärtsäilyistäkin laitan huomenna kuvia, kun saan ne siirrettyä koneelle.



Ainiin! Sitä pitää vielä hehkuttaa että mun lempiheppatyttö/luottohoitaja ja tyttäreni kummi sai hienon tilaisuuden päästä mukaan hevosalalle! Jee! Mää tiäsin et sulla on lahjoja!

huoleton on hevoseton

Omalla hevosrintamalla on kohtuu rauhaisaa onneksi, Piko nyt välillä oireilee jalkaa ja välillä ei, mutta koska on joutilas ja pirteä ja syö hyvin, niin siinähän sitten konkkaa. Pate ja Heikki on terveitä ja hyvinvoivia. Mutta pomon ravinuori joutui eilen klinikalle, ja yöllä leikkaukseen. Juuri kun treeni alkoi olla hyvällä mallilla, tämä hevonen siis ei asu tuolla kotona, vaan oli treenissä muualla. Onneksi nyt näyttäisi siltä että hevonen on toipumaan päin, mutta ei se radalle pääse hyvään toviin, vaan tulee sitten toipumaan kotiin jahka klinikalta pääsee :(

Tänään pyöräytin Patea pyöröaitauksessa, ja hienosti oli ruuna kuulolla. Ravikin oli jo rauhallista, eikä poika ollut muutenkaan niin kiireinen. Ihana poitsu se ompi! Huomenna varmaan ihan selkään, ja katsotaan mitä kuuluu, joko alkaisi ravailukin sujumaan ilman kiihdyttelyä, viimeksihän oli jo tosi hyvä. Voisi melkein harkita että kävisi vielä tämän vuoden puolella jossain pikkukisoissa kääntymässä JOS kaikki menee putkeen.

Maastossa taas käytiin myös kuntoa kohottamassa, ja sain alleni taas uuden hevosen, tälläkertaa kokoa oli pienen vuoren verran. Säkäkorkeutta varmaan reilu 165 cm ja leveyttä kohtuullisen kahvipöydän verran. Oikein kiva tamma, hienosti kuunteli. Nyt ei olekaan enää kuin yksi tallin hevonen testaamatta, sitten olen ratsastanut kaikilla joilla voi ratsastaa :D

kuvapostaus

Nyt kun nettiliittymä toimii taas, laitan kuvia elokuulta.

Parkkaus on minun. OMA.

Noniin, näin siinä kävi, ja koen tehneeni niin hyvät kaupat että melkein hävettää. Pate siirtyi tänään minulle, ja vaihdossa meni Sipsi ja tukku rahaa. Tili tuli tili meni, mutta menipä ainakin oikeaan asiaan, eli hevoseen :D Ja Sipsikin sai hyvän kodin, mistä sen kuulumisia kuulen varmasti, ja saatan tamman nähdä tuolla työpaikalla CR-kurssin yhteydessäkin :)

Tänään ei töissä ehditty tekemään oikeastaan muuta kuin paskanlappoa sekä tarhojen uusimista. Ja homma jatkuu huomenna.

Heikki silti ainakin tämän viikon edullisesti myynnissä vaikka Paten jo maksoin, olisi se raha kuitenkin ihan tarpeeseen kun haaveilen koulupenkistä Patelle, ja mulla tunnetusti on kallis maku....

Liinailua, Heikkiä ja Patea

Heikki sai tänään uuden riimun, vaihdoin pojan päähän nahkariimun nyt kun on temukaverikin laitumella. Lisäksi tämä riimu on vähän paremman mallinen, varsariimussa kun jäi poskihihna auttamattoman lyhyeksi tuolle puikulapäälle. Heikki sieti riimun riisumiset ja pukemiset ilman mukinoita, ja oli niin helyyttävää vauvaa notta. Siitä saisi nyt joku kohtuu edullisesti hyvän varsan, jos ehtii tarjota tämän viikon aikana. Mulla olisi viikko aikaa saada rahat Paten ostoon, niin saisin herran halvemmalla, omistajansa teki tarjouksen josta on mahdotonta kieltäytyä. Siksi siis voisi tuo varsakin lähteä jos pikaiset kaupat tulisi. Jos ei tule, niin jää mulle sitten kasvamaan kuitenkin.

Paten ratsastin tänään taas parin vapaan jälkeen, ja herra oli tosi hieno! Käynnistä seis ihan puhtaasti istunnalla, ja rauhallisesta ravista käyntiin ilman kiihdyttelyä. Hieno mies! On se upea hevonen, ihan valloittanut minut jo on se herra.

Kaksi pomon hevosta liikutin liinassa, pääsin tekemään sitä mistä tykään. Eli keksimään miten muuten liinassa voi olla kuin vain ympyrällä kolmessa askellajissa. Toinen juoksutettavista oli hevonen joka on vielä kohtuu rapakuntoinen, joten sen kanssa otettiin kevyemmin. Kuitenkin tarkoituksena on saada hevosen selkälihakset kehittymään, joten varustelin pollen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla. Kovin tiukalle ei sivuohjia toki voinut laittaa. Töissä on aika iso kenttä, joten kun otin käyttöön kentän päädyn, jouduin itsekin liikkumaan melko paljon. Tehtiin siis koko päädyn kokoisella ympyrällä töitä. Hyvin kuvaa kentän kokoa se, että ratsastin Paten aiemmin päivällä samaten pelkästään päädyssä, ja silti tuntui että ollaaan ihan normikokoisella kentällä. En tiedä metrejä, mutta iso se on. No, pyysin paljon siirtymisiä, ja ravissa välissä tempon lisäystä. Kerran hevonen nosti laukan, joten asetin liikaa painetta, sitten osasin mitoittaa pyynnöt oikein. Hevosen kunto on selvästi kasvanut maastoilun johdosta, se ei oikeastaan edes hionnut sen 20 minuutin aikana jonka teki aktiivisesti töitä.

Toinen hevonen olikin sitten parempi kuntoinen, lihava mutta aktiivisesti käytössä oleva kuitenkin. Tähän hevoseen minulla on ehtinyt kehittyä vahvempi suhde, joten pyysin hevoselta myös siksi enemmän. Käytimme jälleen koko päätyä, mutta teimme myös voltteja ja väistöjä. Ihanaa kun hevonen on maastakäsinkin niin kuulolla että voi huoletta pyytää tälläisiä ns. erikoisempia maastakäsin juttuja. No, pollella on myös luonnetta, joten kokeili kerran että onko pakko, ja yritti lähteä pukkilaukkaa kohti toista päätyä. Mutta koska liinassa työskentely on minulle todella todella tuttua, ei protesti onnistunut ja hevonen teki töitä entistäkin paremmin sen jälkeen. Jäi hieno fiilis, ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, joskin hikiseltä :D

Oli taas tosi hyvä päivä, vaikka puhelin melkein katosi laitumelle :D

Viikonloppu edessä taas

Jopas menee päivät nopeaan! Uskomatonta että taas on perjantai. Tänään sai nuori ajo-opetettava kärryt peräänsä, ja käytiin metsälenkillä. Ruunalla on kyllä ajettu aiemminkin, mutta pomo halusi aloittaa nyt rauhassa kun sillä on ollut pidempi tauko. Hyvällä mallilla alkaa olla jo hommat.

Eilen Piko vuoltiin ja Heikin jalkoja vähän nosteltiin, ja tänään vietiin mammat ja pojat takaisin laitumelle. Pojat jo pikkuisen alkavat keskenään leikkiäkin. Varmaan ensiviikolla saan jo leikkimiskuvia :)

Maastoon sain alleni uuden tuttavuuden, erään täysihoitoasiakkaan hevosen, ja se oli kyllä valloittava tapaus. Niin pehmeä edestä että tuntui kuin olisi silkkiliinoja pidellyt kädessä, tamma kuunteli ja liikkui tosi hyvin.

Trailradan rakentelun jälkeen kävin vielä laitumella kuvaamassa ja vähän väistättämässä Patea, josta (jos kaikki hyvin sujuu) tulee ehkä se minun oma hevonen. Katsotaan katsotaan. Pate oli hyvin kuulolla, ja herkkä jopa pidättävälle avulle (irtona pidättäminen tapahtuu kehon sekä katseen avulla). Laitan pari kuvaa Patesta JOS tämä surkea nettiyhteys suostuu yhteistyöhön.

pate pyörössä

Tänään sain lisäoppia työskentelystä pyöröaitauksessa. Olen aiemminkin kokeillut, mutta koin että voisin oppia pomolta vielä reippaasti lisää, ja olikin antoisaa seurata hänen työskentelyään Paten kanssa. Pate on herkkä liikkumaan eteenpäin, mutta vauhti jää päälle, eli pidättävän avun pitää olla vielä toistaiseksi paljon voimakkaampi kuin eteenpäinvievän. Ja osasi herra protestoidakin. Mutta session jälkeen oli kyllä selvästi paremmin kuulolla myös kiinni ollessaan.

Jotenkin tuo Pate on niin ihana. Tuollaisen kun saisi ihan omaksi. Luonne täyttä kultaa, loistava käsitellä ja aina tulossa korvat hörössä ja hyvillä mielin hommin. Mitään ei pelkää, täysin pomminvarma herra, jolle kaikki käy. En tiedä pystynkö luopumaan ruunasta enää. Sen ostaminen vaan tarkoittaisi Heikistä luopumista, koska kaikkia ei ole varaa elättää... En tiedä, Heikki sinänsä voisi sopia paremmin jo kokeneemmalle kilparatsastajalle, kuin tämmöiselle wannabe koulutuupparitädille. Mutta siitä luopuminen olisi silti vaikeaa.. Pitää varmaan laittaa lotto menemään...

Ravia!

Töissä taas perinteistä ajo-opetusta ja maastoilua, sitten Paten kanssa kentälle. Satula vaihtui pojan omaan vanhaan koulupenkkiin joka oli minulle tullut jo aiemmin, se istui hyvin. Jalustimet oli alkuun turhan lyhyet, joten istunta oli hakusessa, mutta kun tajusin pidentää niin helpottui. Ravissa oli välillä vauhtia aikamoisesti, mutta kun sain itseni suoraan niin tuli tahdikastakin pätkää. Huomenna menee varmasti jo paremmin!

Hieno Parkkaus!

Tänäaamuna oli hyvin aikaa tehdä Paten kanssa, kun menen vielä illaksi takaisin töihin. Joten otettiin sitten harjailutkin pitkänkaavan kautta :) Kentällä sitten alkuun kokeilin liinassa millaisessa muistissa on eiliset opit, ja puhuttiin edelleen samaa kieltä. Jopa se käynti-seis- siirtyminen jossa oli vähän hakemista tuntui nyt sujuvan vähän paremmin. Sitten menin selkään, ja päätin että tänään treenataan seis-käynti-seis, ja pujotellaan ämpäreitä. Ja Pate toimi niin hienosti, ettää oli todella todella vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, kun tuntui että olisi voinut ratsastaa vaikka maailman tappiin. Huomenna sitten ravisiirtymisien vuoro.

liinassa

Tänään taas reippaana aamusta töihin, missä ruokaa Pikolle, ja sitten nuoren ajotreeni taas jatkui, tälläkertaa mentiin jo tielle, mutta protestiakin mahtui kuvioon. Sitten käytiin liikuttamassa maastossa pullat, ja tauon jälkeen liikutin Paten liinassa. En koko viikonloppuna päässyt tallille, joten oletin että pojalla voisi olla virtaa, mutta sepä olikin tosi hienosti kuulolla. Käynti oli rauhallinen ja tahdikas, ja ravi rento. Siirtymiset oli esimerkillisiä ravista käyntiin, mutta pysähtymisen kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Pysähtyy kyllä, mutta viivellä, eikä jää suoraksi. Voi tietysti olla etten osaa oikein pyytää. Tuntuu ettemme puhu ihan samaa kieltä, mutta kyllä se sieltä löytyy. Huomenna ajattelin taas ratsastaa (siis Patellakin ;)