apuva!

Ei se luoja suonut, tytär sairastui joten en päässyt eilen tallille. Mutta huomenna sitten senkin edestä, heti aamusta hakemaan Sippe "kotiin" ja sitten ratsastus Pikolla.

ihana tamma

Viimeksi kävin tallilla maanantaina, mutta oli sen jälkeen niin kiire mummolaan hakemaan tytärtä, etten ehtinyt kirjoitella mitään. Olin ihan yksin tallilla, mies hoiti kahta muksua ja yksi oli siellä mummolassa, oli ihanaa. Menomatkalla soitin valmentajalle ja otin puhelinneuvoja :D Harjailin tamman ja laittelin valmiiksi kaikessa rauhassa, ja kuten meillä tapana on, käveltiin alkukäynnit yhdessä, ja sitten vasta kapusin selkään. Meni ihan hyvin, kai. Tarvitsen oikeasti sitä valmmenusta, en enää oikein osaa tuntea perseeni alle kulkeeko hevonen oikein. Se tuntui siltä että olisi pätkittäin mennyt _todella_ hyvin, mutta en uskalla luottaa itseeni... No, tehtiin kiemuroita ja pysähdyksiä ja paljon paljon siirtymisiä, ja koitin hokea itselleni valmentajan ohjeita samalla. Siirtymiset raviin alkoivat loppuakohden tulla paljon paremmiksi. Ja sitten ravailtiin taas loppuverkat pitkin ohjin ja tamma venytteli päätään alas. Käynnissä sitten tehtiin semmoinen extempore kokeilu, ja tein jokaiseen kulmaan pienet voltit. Tai oikeastaan ympyrät, niin pienet kuin vain sain pitkällä ohjalla ja vain istunnalla. Yllättävän hyvin tamma taipui. Sama juttu tehtiin toiseenkin suuntaan.

Eilen Janna ratsasti taas Pikolla, ja heillä oli mennyt todella hyvin. Olivat kokeilleet jopa laukanvaihtoja askeleella onnistuneesti. Siistiä!!

Tänään täti painoi alle 90 kiloa! Joten lauantai illalle olisi sitten tilattuna valmennus, ja tänään (jos luoja suo) laukkaan!

poniratsastaja

Juu en minä, todellakaan :D Vaan poikani pääsi tänään taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Ja Janna osasi sen verran hyvin opastaa (ja poika jaksoi kuunnella, toisin kuin minua) että sai ohjat ihan omiin käsiin ja ohjasi ponia ympyrällä, kun Janna piti ponia "liinassa" joka tosin oli vähän lyhyempi kuin perinteinen liina. Pomppuponi oli aika hienosti, kerran pukitti ja poika tippui, mutta nauroi vain ja meni takaisin selkään.

Itse ratsastin ennen poikaa Pikolla, ja meni ihan kivasti. Leenan valvovan silmän alla koitin ryhdistyä joten pätkittäin meni ilmeisesti ihan hyvin. Nyt alan ehkä olla sillä tasolla että alan kaivata valmennusta, kun ei enää tarvitse keskittyä vain selässä pysymiseen... Hirveä hinku kehittyä ja edetä, ja kokoajan taustalla vaanii tiineys. Missä vaiheessa pitää ottaa rennommin, milloin tamma alkaa selvästi väsyä, milloin voi taas jatkaa varsomisen jälkeen, koska varsa suostuu jäämään talliin jnejnejne... No, onneksi jos kaikki menee putkeen niin varsominen on vain lyhyt kevyemmän liikutuksen jakso, ja liikutus pitää tamman muutenkin paremmassa kunnossa.

Pian pitää Sipsikin siirtää, kuukausi lähenee loppuaan. Sitten odotellaankin kohta jo varsaa syntyväksi! Hurjaa!

Hehkutusta!

Tänään oli hyvä päivä! Tamman kaviot on taas kauniit, ja nestettä ei ollut kertynyt ollenkaan etuseen kengityksen jäljiltä. Pääsin ratsastamaan, ja rakkaat lapseni oli niin kilttejä siellä kentän laidalla, että saavat extrahaleja tänäiltana. Ekaluokkalainen huolehti hienosti nuorimmaisesta sen aikaa kun ratsastin.

Ja itse ratsastuskin tuntui tosi hyvältä! Toki edelleen on paljon tehtävää, enkä halua että te rakkaat lukijat luulette että olen jo ihan täydellinen ja mahtavan hyvä, sillä mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, mutta haluan hehkuttaa niitä pieniä onnistumisia joita koin tänään. Ravi ei hölskyttänyt enää ollenkaan niin paljon, ja välillä tamma myötäsi kauniisti, ja mentiin muutamia pidempiä pätkiäkin aika näpsäkässä muodossa. Toki en nähnyt hommaa tietenkään itse, ja voi olla jos joku olisi sitä kuvannut tai videoinut että olisin asiasta eri mieltä, mutta perseeni alle tamma tuntui tosi hyvältä! Koin myös pari oivallusta. Ensinnäkin, kun oikaisen hartiani (enkä siis istu jotenkin lysyssä eteenpäin) käsiini tulee automaattisesti kulma kyynärpäähän,ja tamma myötäsi, ja toiseksi kun ajattelin korsetin jämäkäksi mutta joustavaksi, sai ravi ihan uutta tempoa, ja siellä oli huomamattavasti helpompi istua jalat rentoina. Ja nämähän on juu ihan niin perusjuttuja kuin vain ikinä, mutta oli hienoa nähdä ero niin selkeästi. Heti jos tamman pää nousi tai ravi alkoi laahata, se muistutti minua oikeasta asennosta, tein korjauksia, ja taas meni paremmin. Myös väistöt onnistuivat molempiin suuntiin, joskaan eivät vielä ravissa, mutta se johtuu täysin siitä että toistaiseksi opettelen istumaan ravissa, ja jopa voltin tekeminen on haasteellista... Ravailtiin kuitenkin tälläkertaa enemmänkin koska tamma tuntui käyttävän itseään hetkittäin oikein, enkä usko että kipeytin sen selkää koska en pomppinut hallitsemattomasti. Olen vaan vähän ylivarovainen.. Pikkuisen raskaampi treeni siis jo, kuin minulla yleensä. Jospa tämä tästä!

Huomenna sit jännätään onko nestettä etusessa. Vainoharhainen täti...

tamma kengässä

Nyt on tamma uudessa kengässä, mielenkiintoista nähdä turpoaako koipi niinkuin ensimmäisellä kengityskerralla, vai oliko silloin kyse vain sattumien summasta, eikä niinkään kengityksestä, jossa aina jalan asento vähän muuttuu. Nytkin oli aika pitkä kengitysväli, joten asento on muuttunut turhan paljon.. Jatkossa sitten lyhyemmällä välillä.

Tänään tammalla vapaa, huomenna koitan itse ehtiä ratsastamaan.

Satularumbaa

Nyt tammalla käytössä halpa koulusatula, joka on istunut minulla varustehuoneessa käyttämättömänä muutaman kuukauden. Sopii yllättävän hyvin. Tamma liikkui ihan rennosti, vaikka ei minun tasapainonpuutteeni takia vielä pystykään kanssani hakeutumaan kunnolla kuolaimelle. Pääsin (ainakin toistaiseksi) siis halvalla satulan suhteen.

Kävin siis vihdoin selässä, kun tamma oli tiputtanut toisenkin etukenkänsä. Ottaisiko nykyään niin paljon pidempää askelta takasilla että polkee kengät irti? No, hyvin pysyi tamma kentällä pystyssä. Käveltiin paljon, hain tuntumaa siihen miten ne hevosen jalat siellä mahan alla oikein liikkuvat. Ravissa otettiin ravi-seis-ravi siirtymisiä jotka meni aika hyvin jo, olin tyytyväinen suurimpaan osaan. Lisäksi teimme vähän kahdeksikkoa ravissa, joka sekin onnistui yllättävän hyvin kun tajusin ulko-ohjan tarkoituksen. Myös peruutusta kokeilimme onnistuneesti. Tamma meinasi kyllästyä loppuakohden ja väitti pelkäävänsä autoa, mutta unohti pelleilyn kun keksin sille muuta puuhaa.

Suunnitelmia

Olen tässä pikkuhiljaa kypsytellyt mielessäni tavoitteita ja suunnitelmia jatkon suhteen, siis nimenomaan ratsastuksellisesti. En halua kuitenkaan jäädä junnaamaan paikoillani, vaan haaveilen kehittymisestä. Ensin toki pitäisi saada taidot edes sille tolalle jolla ne menneisyydessä olivat.

Ensimmäinen asia johon kävin kiinni on ylipaino. Voin hyvillä mielin kertoa, että taistelu etenee, liki 15 kiloa on jo sulatettu, toki vielä on paljon jäljellä, mutta toiveissa on normaalipaino ensi syksynä, tai viimeistään vuodenvaihteessa.

Paino-ongelman jälkeen aloinkin sitten miettiä mikä olisi tavoitteeni ratsastustaitojeni suhteen, ja miten voisin tavoitteen saavuttaa. Nyt kun minulla on osaava hevonen, ja aikaa alkaa olla enemmän ratsastaa kun lapset kokoajan kasvavat ja enempää ei ole tulossa, niin on mielekkäämpää pohtia tulevaisuuttakin.

Eli ratsastustavoite on heB taso keväällä 2012 (HUI! Täti asetti juuri itselleen tavoitteen, apuva!) Ihan mahdollista, koska en ole tasoltani tuosta kaukana ollut ennen raskauksia, joskin saan tehdä melkoisesti töitä saadakseni kropan toimimaan. Ja aion ihan kisata tuolla tasolla, jotta voin olla varma että taso on saavutettu. Öh, no joo, mahdollisesti kisaan, jos voitan ramppikuumeen. Jos edes johonkin pikkupikkukisoihin helppoa Ctä... No, katsotaan miten homma menee. Sitten kun heB on vankasti saavutettu, on tarkoituksena edetä edelleen, niin pitkälle kuin rahkeet riittää, niin sanoakseni. Haave, jota en uskalla vielä edes sanoa tavoitteeksi, on peruskunnon tekeminen varsoille itse, eli kolmen vuoden päästä pitäisi painon ja tasapainon olla sillä mallilla että voin opettaa varsoilleni itse perusjutut.

Miten tälläiset korkeat (hah) tavoitteet sitten täti saavuttaa?

Tarkoitus on ratsastaa Pikolla 3 krt viikossa ainakin toukokuun puolen välin tienoille, sitten voi olla että pitää rauhoittaa tamma köpöttelyyn varsomiseen asti. Katsotaan miten tiineys ja tamman vointi etenee. Toinen tammani taas varsoo näillä näkymin toukokuun alussa, joten sitä voi pikkuhiljaa alkaa liikuttelemaan enemmän samoihin aikoihin kun Piko jää lomalle, vaikka se vaatiikin sitten varmaan kunnonkohottelua lähinnä. Joten voi olla että laina/vuokrahepo voisi keväällä/kesällä olla tarpeen jotta voisi oikeasti valmentautua. Katsotaan miten homma menee.

Huhtikuussa on CR-päivä ja kesä ja heinäkuussa kurssit, niistä lisää myöhemmin, mutta aion osallistua jos vaan voin. Valmentautumaankin tahtoisin, mutta pitää katsoa miten riittää aika, rahat ja tamman jaksaminen.

yks sana

oksennustauti

Jihuu!

Sain tänään todella mieluisan puhelun tallilta :) Järjestävät siellä omien hevosten (tai oman hevosen ja minun ponini, joka heillä ylläpidossa) asumista uusiksi siten, että Sipsi tammani mahtuu samalle tallille Pikon kanssa! Aivan valtavan hienoa, upeaa ja mahtavaa! Ei tarvikaan ajella kahden tallin väliä, ja pystyy ottamaan lapsetkin mukaan. Kaikille talleille kun eivät välttämättä muksut olisi tervetulleita. Olen tosi iloinen tästä käänteestä, saavat varsulitkin sitten toisistaan seuraa. Ihanaa ihanaa ihanaa!

Iltapäivällä käytiin moikkaamassa Sippeä, ja harjasin tamman tarhassa. Oli hieno ilma, ja tamma tykkäsi. Sen maha on jo aika valtaisa, mutta eipä sillä ole enää laskettuunaikaankaan kuin n. 1,5 kk!

Illalla poikettiin vielä Pikon luona pikaisesti, sen verran juoksutin liinassa että tippui etusesta kenkä...

lihashuoltoa

Tänään pakkasin taas muksut autoon ja ajelin tallille, tarkoituksena katsastaa miten tamman fysiikka on kestänyt raskaampaa liikutusta. Etunen oli kuiva, jeeeee!! Se oli tärkein ja mielekkäin huomio. Lihaksisto oli vähän rasittuneen oloinen, muttei kipeä, ja vain yksi pieni jumi ristiselässä. Eli yllättävän hyvässä kunnossa oli tamma.

Täti pakkolomalla

Tätillä ei taas ole autoa, joten täti ei pääse tallille. Mutta onneksi tätin hevosella on nykyään aktiivinen kakkosliikuttaja!

juoksutus

Tänään piti piipahtaa tallilla aika pikaisesti, oli yksi lapsi autossa liian vähissä vaatteissa (tai siis kyllä se siellä tarkeni, muttei olisi tarennut ulkona) kun tultiin suoraan kyläreissulta, ja isäntä toisten lasten kanssa kotona hätää kärsimässä xD Joten menin tallille, kokeilin tamman selkään omaa vanhaa kiefferiäni joka näytti ainakin ihan hyvältä (Janna kokeilee selästäkäsin huomenissa varmaankin) ja sitten mentiin liinan kera kentälle. Ensin vähän maastakäsin hommia kun toista hevosta juoksutettiin kentällä, sitten juoksutin lyhyesti tamman. Liikkui rennosti ja tyytyväisenä. Ainiin ja kokeilin myös selän ja jalat läpi, selkä ei aristanut eikä etusessa ollut nestettä. Eli hyvin menee!

Satulan sovittelua

Saatiin kokeilla tallikaverin satulaa, ja ihmeekseni täytyi todeta että kiefferin penkki istui hienosti. Tamma liikkui hyvin ja mielellään, ja satula vaikutti olevan aivan passeli. Janna kokeili miten tulee tammuskan kanssa juttuun, ja hienosti meni! Eka kerta ja vielä eri satula kuin yleensä tammalla, ja silti oli oikein kivan näköistä. Piko väläytteli välillä jopa liikkeitään, vaikka kenttä vähän lyhyen puoleinen on kunnollisiin lisäyksiin. Hyvä hyvä! Saadaan tammalle ratsastaja joka osaa siltä vähän enemmän vaatia, ja tamma pääsee kunnolla hommiin.

jälleen selässä

Eilen tammalla oli ansaittu vapaa, tänään pääsin ihanan ystäväiseni kyydillä tallille. Ystäväni kävi ensin koeajamassa tammaa, ja sitten kävin itse selässä lopuksi. Kokeilin väistöjä käynnissä, mutta omat avut taisivat olla vähän hakusessa... Ravi-seis-ravi siirtymät onnistuivat loppuakohden ihan ok, tosin parantamista olisi pysähdyksissä. Jospa pääsisi vaikka valmentautumaan tässä kohtapuoliin. Satula kyllä taitaa mennä vaihtoon :( Ei vaan voi hommata uutta nyt, kun tamman varsamaha on suurena ja selkä tuollaisessa muutostilassa.


Pakko tulla vielä erikseen hehkuttamaan sitä miten ylpeä olen tammastani, ja miten tyytyväinen olen että olen saanut sen noin hyvälle mallille. On ollut todella antoisaa nähdä miten nopeasti se hoksaa mitä siltä pyydän, ja miten lihaksisto on kehittynyt ja tamma alkanut käyttää itseään erilailla kuin ennen. Alkaessani vuokraamaan tammaa se oli lihasköyhä ja laiha. Liikutettaessa se oli jännittynyt ja tallissa apaattinen. Se ravasi pää taivaissa ja selkä notkolla, etupää kentällä ja takapää tallissa. Ratsastajan kanssa se turvautui laittamaan kaulan kaarelle pitäen pään taivaissa, ja luisteli eteenpäin selkä tyhjänä. Samaa se yritti juoksutettaessa. Aluksi sillä kokeiltiin apuohjia ja piuhoja jos jonkinmoisia, mutta minusta näytti kuin se olisi niistä vain jännittynyt entisestään ja laittanut kaulan vielä enemmän mutkalle. Sitten kun tamma siirtyi kokonaan minun vastuulleni, heitin kaiken ylimääräisen pois ja juoksutin tammaa irtona tai pelkässä naruriimussa. Ja se toimi! Olen todella tyytyväinen että se tuntuu tajunneen homman niin hyvin, että nyt se hakeutuu eteenalas myös ratsastajan kanssa. Se liikkuu rennosti ja hätäilemättä, eikä se ole tallissakaan enää sisäänpäinkääntynyt, vaan kertoo mitä sen mielessä on.

Kuvat tammastani eivät varmastikaan ole vieraan silmään mitenkään ihmeellisiä, mutta itse meinaan pillahtaa itkuun kun näen konkreettisia todisteita siitä miten paljon tamma on edistynyt. Sen selkälihakset työskentelevät ja ovat kehittyneet, ja se käyttää kroppaansa oikein. Oma ratsastukseni on lähinnä ala-arvoista, mutta tamma, se on hieno, vaikkei kuljekaan korkeassa muodossa. Kaikki aikanaan.

Nyt olen suunnitellut että jahka alan saada omaa kroppaani takaisin hallintaan, alan pyytää myös tammalta välillä työskentelyä korkeammassa muodossa. Alku ja loppuveryttelyt venytellään, mutta välissä kootaan. Suunnitelma on hyvä, siinä on vaan semmoinen pieni vika että osaanko itse ratsastaa riittävän herkällä kädellä ja silti riittävällä tuntumalla että se onnistuu... Varsan tulo toki myös pitää ottaa huomioon, tamman jaksamisen mukaan edetään. Mutta mitä parempaan kuntoon saan tamman lihaksiston nyt, sitä paremmin se tulee selviytymään myös varsomisesta. Sitten varsomisen jälkeen taas aloitellaan treenejä, ja tavoitteena olisi päästä johonkin pieniin koulukisoihin 2012.

Olen saamassa tammalle myös kakkosliikuttajan, joten sen liikunnan pitäisi tulla nyt säännölliseksi. Kakkosliikuttajalle olen lupaillut että jos tulee juttuun tamman kanssa hyvin, niin saa sillä valmentautua ja kisata tamman jaksamisen ja kunnon sallimissa rajoissa. Myös esteitä hän saa kokeilla, jahka varsa on syntynyt ja tamma taas kunnossa, sillä on minua paaaaaaljon kevyempi ja suuntautunut enemmän esteratsastukseen. Esteiden kanssa pitää vain olla varovarovainen ettei etunen rasitu liikaa, mutta uskoisin että oikealla lihaksistolla varustettuna ja tarkasti hoidettuna ja treenissä jalka huomioituna tamma pystyy jopa pieniin estekisoihin.

Alkaa tuntua siltä että tamman ostaminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Onneksi se on vasta 16-vuotias, se saa luvan elää pirteänä ja terveenä vähintään 30-vuotiaaksi :D

Jeee!

Tamman jalka ei ollut oireillut ollenkaan, joten rohkaisin ylivarovaisen mieleni, ja nousin itse selkään. Ratsastushousut eivät olleet tallilla, niinkuin luulin, joten ratsastin sitten farkuissa, jotka onneksi olivat stretch-farkut... Yllättävän hyvin se meni, vaikka ei niin kauhean kaunista katsottavaa varmaan ollutkaan. Oma olo oli mukava, ei tuntunut siltä että putoaisin, ja tamma venytti päätään alaspäin vaikka takapää olikin suurimman osan ajasta tallissa. Mutta parannusta silti siihen miten tamma liikkui viimevuonna, pää taivaassa ja selkä aivan notkolla... Nyt se ei enää ollut niin jännittynyt, vaan liikkui rennosti. Jahka itse saan vähän varmuutta ja tasapainoa lisää, ja painoa vielä pois, niin saadaan varmasti tamman moottorikin käyntiin.

Satula ei vaan sovellu meikäläisen perseen alle kovin hyvin, itse kyllä tykkäsin siinä istua, mutta massaa kun on paljon, niin kuvista katsoin että näyttäisi takatoppaukset painuvan liikaa. Mutta toisaalta satula oli aika edessä, joten sekin saattoi vaikuttaa ettei painopiste ollut ihan kohdillaan, tamman selän ollessa mikä on. Pitää tutkia asiaa. Jos satula ei näytä toimivan, niin sitten pitää mennä ilman...

Jäi kuitenkin joka tapauksessa hirveän hyvä mieli :)

leena selkään hops

Eilen käytiin tallilla iltasella, ja otin tamman liinaan hetkeksi, tehtiin ympyrän pienennystä ja siirtymisiä pienellä ympyrällä, kun ponilla ratsastettiin samaan aikaan, ettei oltu tiellä. Piko alkoi taipumaankin jo jonkin verran.

Tänään sitten käytiin ensin aamulla moikkaamassa Sipsiä, tehtiin tammasta paperit. Nyt se on sitten taas virallisesti minun. Tamman maha oli valtaisa, vaikkei se kuvissa oikein välitykään. Iso pallo. Muutenkin tamma vaikutti jotenkin kamalan isolta, mutta onhan sillä säkäkorkeutta enemmän kuin Pikolla, ja massaa ihan mukavasti. Sitten ajeltiin Pikoa moikkaamaan, ja Leena meni selkään. Halusin nähdä miten tamma liikkuu ja reagoiko jalka painoon selässä, ennenkuin menen itse selkään tämän massani kanssa... Tamma toimi ihan nätisti, ei enää ollut ihan niin pää taivaassa selkä notkolla juokseva kuin ennen eteenalasharjoituksia liinassa ja irtona...