Irtona

Tänään pieni palauttava liikutus irtona. Tamma toimi selvästi paremmin oikeaan kierrokseen. Laukkaa vasempaan joutui pyytämään melkoisen napakasti. Tallissa sitten liikutuksen jälkeen huomasinkin että on selässä kireyttä vasemmalla puolella. Huomenna käyn varmaan hieromassa tamman, katsotaan löytyykö sieltä muutakin.

Ja hommiin taas

Ihana Jenni laittoi Pikon kengän kiinni, täyden palvelun tallipaikka! Ja hyvin laittoikin. Tänään sitten testasin yltääkö uusi satulavyö kiinni, ja kyllä se ylsi, vaikka vähän tiukkaa teki että sai ekaan reikään. Sen jälkeen kiristyi kyllä vielä helpostikin muutaman reiän. Laitoin tammalle suitset ja otin kumpparit mukaan, ja mentiin kokeilemaan miltä tuntuu liikkuminen uudella kentällä. Vähän liukkaana taisi tamma pitää kentää, vaikka sillä hokit onkin alla, liikkui pikkuisen jännittyneesti. Tai sitten johtui siitä että oli muuta kamaa päällä kuin riimu.

Mehän olemme siis reenanneet 1.5 kk vain ja ainoastaan sitä, että tamma hakeutuu eteenalas. Apunani ei ole ollut piuhoja eikä mitään muutakaan, vain naruriimu ja liina. Ja se on toiminut hienosti. Nyt vaikuttaisi olevan aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nyt kun tamma tarjoaa automaattisesti juoksuttaessa selän pyöristystä laskemalla päätään alas, on aika ottaa niitä piuhoja vähän käyttöön että saadaan tuntumaa kuolaimeen, ja tamma nostettua ihan pikkuisen ylemmäs, jotta lihaksisto jatkaa kehittymistä. No tässä kohtaammekin seuraavanlaisen haasteen. AINA kun lisään tamman päälle ihan mitä tahansa (satula, suitset, apuohjat, pessoa) se jännittyy, ja pää nousee taivaaseen. Kaula on kyllä kaarella, mutta paljompa se auttaa kun liike on lyhyttä ja nykivää, ja selkä aivan tyhjänä. Mutta jos se oppi rentoutumaan naruriimussa, niin kyllä se oppii rentoutumaan noissa muissakin vehkeissä.

Tänään siis satula oli selässä koska testasin sen istuvuutta ja vyön pituutta, ja suitset päässä. Lisäsin alkulämmittelyjen jälkeen tammalle kumpparit, ja sen sijaan että olisin laittanut ne kulkemaan etujalkojen välistä satulavyöhön, kiinnitin kumppareiden päät satulan lenkkeihin. Tamma osaa jo mennä alas, nyt haettiin rentoutta ja liikettä vaikka kumpparit antoivat vähän tukea. Suurimman osan ajasta tamma ravasi pää taivaassa, mutta sen sijaan että olisi mennyt virkkuukoukkuun kuten yleensä, se käyttikin selkäänsä! Olin siitä niin ylpeä! Ja sitten, ihan pieniksi hetkiksi kerrallaan, se laski päätä ja myötäsi, ja voi sentään miten makealta se näytti. Tämän teimme molempiin suuntiin, vai muutaman minuutin ajan. Sitten kumpparit kokonaan pois, ja otettiin pätkät laukkaa ja oikein kunnon eteenalas venytykset loppuraveissa.

Tamman selkä oli lämmennyt nyt ihan uudella tavalla, joten uskoisin että tämä systeemi on tähän väliin aivan paikoillaan. Hyvä me, hyvä minä. Onnistumisen iloa tuli siis taas tänäänkin.

Mutta selkäänsä en ihan äkkiä mene, sen verran ärhäköitä säpsyilyjä tuli kun kentälle näkyy ohi ajavat autot, jotka tulevat vielä vähän nurkan takaa. Tämä täti tulisi kuperkeikkaa vaan alas. Mutta eiköhän nuo säpsyilytkin jää pois kun saadaan taas liikutus säännölliseksi.

Muutto ohi

Nonniin, nyt on tamma muuttanut kaukana sijaitsevalta kalliilta maneesitallilta lähemmäs ja vaatimattomampiin puitteisiin. Uskon että viihdytään hienosti, pieni talli ja mukava perhe pyörittämässä, kenttä ja maastoja, hyvää heinää ja mikä parasta, oikeasti kokopäivätarhaus, sen 10-15 sijaan. Tamma oli tuolla suuressa tallissa alkanut jo vähän ressaamaankin, joten uskoisin että pienemmät ympyrät on ihan tarpeeseen. Saa sekin rauhassa keskittyä kasvattelemaan mahaansa, ja minä keskittyä kasvattelemaan sen lihaskuntoa. Huomenna heti moikkaamaan tammaa, katsomaan miten se siellä pärjäileepi. Ainakin tosi tyytyväisenä jäi tarhaan heiniään tänään mutustelemaan, ruunapojat vahtasi viereisestä tarhasta kovasti kiinnostuneina, mutta Hänen Ylhäisyyttään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa...

jeee!

Sainkin tänään kuskin joten pääsin moikkaamaan tammaa, on se niin raksupoksu että ei voi kuin ihmetellä. Jotenkin siihen kasvanut kiinni, tavallaan oppinut rakastamaan tai jotain. Silloinhan kun sen ensikerran tapasin, en oikein saanut siihen "otetta". Tamma asui kotipihassani, mutta tuntui kovin etäiseltä. Se oli jotenkin omissa maailmoissaan, sisäänpäinkääntynyt. Asiallinen käsitellä, mutta jotenkin... Persoonaton. Nykyään iloitsen jokaisesta kerrasta kun se osoittaa mieltään, jokaisesta hellästä katseesta ja irvistyksestä. On se vaan ihana otus, ja niiiiiin rakas. Pusipusihalihali, rakkausrakkaus.

Auauauau...

Oma selkä on kipeä räks poks edelleen, ollut kohta jo viikon. Tamman loma on siis jatkunut ja jatkuu edelleen. Vaikka tiedän ettei hevosen lihakset mihinkään katoa parissa viikossa, niin silti on kokoajan huono omatunto siitä etten ole päässyt tammaa liikuttamaan :( Mahtaa se taas irviä mulle seuraavan kerran kun menen sinne... No, lauantaina on jo muutto, joten sen jälkeen pitäisin päästä useammin kun matka lyhenee, joten on jotenkin mahdollista edes ajaa sinne tallille :)

Suunnitellut olen jo kovasti miten aloitetaan taas liikutus kun päästään kunnolla hommiin, multa puuttuu enää -1 kilo että olen siinä painossa että suostun nousemaan tamman selkään. En muista olenko täällä siitä puhunut, mutta asetin tuossa ennen joulua itselleni tavoitteeksi että -10 kiloa ennenkuin saan taas ratsastaa, ettei se etunen vaan minusta ota itseensä, joten enää kilo tiristettävänä... Se lähtee viikossa jos olen oikein tiukkana, kahdessa viimeistään. Joten pari viikkoa maastakäsin työskentelyä ja sitten selkään!

vitutuskäyrä

Joskus eräät henkilöt tekevät asioita joita en vain voi ymmärtää. Alkaa nousta käyrä punaiselle, vaikkei asia minulle varsinaisesti (enää) kuulu. Ottaa kupoliin. Mutta koitan nousta sen yläpuolelle, hengittää syvään ja todeta että hyvä jos tämä kys. henkilö valitsemallaan tiellä pärjää, ja toivoa, että eläimet eivät kuitenkaan kärsi tämän ky. henkilön ajattelemattomuuden ja hätäilyn vuoksi.

Huoh.

Logosuunnittelua

Leikin kuvakäsittelyohjelmalla, ja koitan löytää sopivaa logoa. Tämä ei tule olemaan lopullinen, mutta oli ihan hauska, joten ajattelin senkin laittaa johonkin, vähän niinkuin muistoksi itselle..

tätin vastuu kasvaa

Noniin, nyt on alustavat neuvottelut käyty, ja näyttäisi siltä että myös varsa siirtyy meikäläisen nimiin. Kasvattajuus jää ystävälleni, mutta omistajuus siirtyy minulle. Voi sentään, alkaa ihan tosissaan jänskättää että miten kaikki menee.

varsa kasvaa

Tamman maha oli tänään jo aika muhkea, tuntuu että se on kasvanut ihan muutamassa päivässä kovasti. Ja olisin voinut vaikka vannoa, että uusi pieni hevosenalku koitti jo minuun mahapeitteiden läpi tutustua, kun mammaansa harjailin. Voi sentään miten odotan sitä pientä ihmettä. Innolla ja kauhulla. Toivottavasti kaikki nyt vaan menisi hyvin tiineyden loppuun, ja tamma varsoisi kuten edellisilläkin kerroilla, ongelmitta.

Olen jo valmiiksi ihan rakastunut varsaan, ja kiihtyvällä tahdilla pyörii päässä sekin ajatus jos ostaisin myös varsan... Sitten ei olisi mitään kiirettä tammaa enää astuttaa, vaan voisin kuntouttaa sitä kaikessa rauhassa, ja opetella ratsastamaan sillä välin kun varsan kanssa opiskelisimme ihmisten maailmassa elämisen perusteita...

Tänään juttelin kasvattajan kanssa, ja hän jopa olisi minulle valmis varsan myymään, kun omat intressit ovat nykyään vähän toisella suunnalla. Katsotaan katsotaan...

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Tamma luimi minulle tänään kun oli taas ollut taukoa tallilla käynnissä, hän kyllä osaa ilmoittaa paheksuntansa jos kehtaan pysyä poissa pidempään kuin yhden päivän. Suopui se sitten kun anteeksi pyysin lattiaan asti kumarrellen, ja tarjosin leipää sekä sirkushuveja hieronnan muodossa.

oijoi

Nyt on hevosparkaa laiminlyöty ja kunnolla. Tamma se vaan lomailee (tosin sitä se ei taida haitata) kun meikä opiskelee pää sauhuten tentteihin. Pari sellaista tässä ihan muutaman päivän sisällä, ja sitten oikein iso tentti 10.2. No, toivon että kun siirrän tamman kuun vaihteessa uudelle tallille, niin viimeistään sitten kiire hellittää, kun uusi talli on lähempänä. Ehtii tammaa moikkaamaan vaikka tenttiin luvun lomassa.

Mamman masu

Mammalla alkaa masussa varsuli tuntumaan, kun pitää niin kuunnella taaksepäin, ja välillä oikein komentaa masuasukkia. Voi että en malta odottaa että varsa syntyy, vaikka onkin suurena riskinä että ihastun siihen niin että ostan senkin :D

Löysäilyä

Tuli tammuskalle nyt sitten vähän löysempiä päiviä, sen kengän takia. Tosin päätin rohkaista itseni ja pistää koulutuksen koetukselle, ja käydä viikonloppuna paukauttamassa sen kengän kiinni itse. Minulla siis on siihen opit ja ihan tuoreitakin vielä, mutta olen ollut tosi arka itse lyömään kenkää kiinni. Mutta nyt se on aika sitten sekin kynnys ylittää. Pitää vaan saada tarvittavat välineet lainaan/hankittua.

Tänään tehtiin maastakäsinharjoitteita, pysähtymisiä ja etuosakäännöksiä. Sitten hiottiin yhteistä kieltä ottamalla kahdeksikkoa niin että itse seison ympyröiden kohtauspisteessä, ja hevonen tekee kahdeksikon ympärilleni. Vaikea selittää, pitäisi melkein piirtää kuva :D Mutta se toimi hienosti, ja tamma oppi jopa pysähtymään heti kun itse laskin kädet ja pysäytin "energiani". Hyvä hyvä. Seuraavalla kerralla voisin tehdä samaa harjoitusta vaikka parin estetolpan ympäri seisten selkäännousujakkaralla.

Kenkä löytyi!

Jepulis jeejee, löysin kuin löysinkin sen kengän tilsakumeineen kentältä, nyt kun valosalla kävin etsimässä. Kovasti en voinut tammaa liikuttaa vailla etukenkää, ettei se sitten siitä oireile se toinen etunen, että on huonompi pito/yksi jalka ilman korkoa. Pitää kysellä osaisiko joku tallilla iskeä irtokengän kiinni, ja jos ei, niin sitten pitää soitella kenkääjä paikalle hoitamaan homma.

Voihan kenkä

Tänään piti ratsastaa. MUTTA. Tamman satulavyö ei mennyt likikään kiinni. Jäi varmaan 10 cm vajaaksi. Joten huomenna ostamaan satulavyötä. Juoksutin sitten kentällä, kun se oli aurattu, ja ihan suitset päässä kerrankin, ja tamma toimi hienosi. MUTTA. Tiputti kengän etusestaan, ja hukkasi sen. En tajua miten onnistui viskaamaan sen jalastaan niin etten edes huomannut. Se oli kiinni ihan asiallisesti vielä tallissa, sit kun tultiin takasin ni oli kadonnut. Kilahduksen kuulin yhdessä välissä, mutta ajattelin että otti vain pidempää askelta ja kopautti kenkää takasella. No, oli sit koko kenkä kadonnut...

Lisää tehtävää liinassa

Kun on lapsia mukana tallilla niin tulee keksittyä mitä kekseliiämpiä tapoja liikuttaa hevonen monipuolisesti liinassa. Tänään otettiin vähän rankempi treeni koska oli mukana myös amma lapselle, pari reipasta heppatyttöä oli seuranani tallilla.

Maneesiin oli jätetty kaksi estettä, yksi semmoinen suuuuri, mitä tammani katseli korvat hörössä, ja sitten semmoinen pienen pieni. Pientä sitten hypättiin muutamia kertoja suuntaansa, vaikka sainkin vähän säätää liinan kanssa että saatiin lähestyminen onnistumaan molemmista suunnista. Tamma tykkäsi kovasti, ja vähän hikosikin. Hyppelyn lisäksi käytimme koko maneesin mittaa, liikkuen päädystä toiseen, ja otimme vähän temponvaihteluja. Loppukäyntejen aikana kokeilin jälleen väistättää takapäätä ja etupäätä, ja tamman tarjottua sitä ensin itse, kokeilimme myös pohkeenväistöä maastakäsin, mikä sujuikin ihan kohtuullisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

Hemmottelua

Otsikon mukaisesti, tänään oli hemmottelupäivä. Tai oli ainakin karsinanaapurin mielestä, joka oli kovasti kateellinen kun tammaa hieroin. Naapuri nojasi väliseinään, luimi, potki seinää ja koitti nojata kylkeään kohti, onneksi tuo oma tamma ei jaksa toisten kotkotuksista provosoitua, ja seisoskeli vaan rauhassa karsinassaan.

Kävin tamman ensin harjalla läpi, liat irti ja pintaverenkiertoa herätelläkseni, sitten kävin lihakset läpi, ensin lämmittäen, sitten rentouttaen, ja mielihyväkseni totesin että lihasjäykkyyksiä ei ollut, ja vasemman puolen lihakset ovat pikkuhiljaa alkaneet ottaa kiinni oikean puolen lihaksia, jotka ovat olleet paremmin kehittyneet. Selkään oli samaten tullut selvästi lisää lihasta, sään molemmin puolinkin alkaa kolot täyttymään. Olen siis oikealla tiellä liikuttelun suhteen, ja piakkoin voin nostaa vaatimus/rankkuus tasoa.

On aika ironista, että minun, joka hevoshierontaa opiskelen, oma hevoseni ei ole juurikaan hieronnasta innostunut. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun jaksoi olla hierottavana koko 45 min mitä rentouttavaan rutiiniin sain kulumaan, aiemmin on aina osoittanut ettei pidä "tapulleluistani", vaikka muiden hevoset olen aina tavalla tai toisella saanut rentoutumaan ja nauttimaan hieronnasta, vaikka olisivatkin alkuun olleet ennakkoluuloisia. Kai sitä on vähän sokea omalleen, tietyllä tavalla, ja toisaalta helpommin antaa sen kanssa periksi.

Huomenna en välttämättä ehdi kuin nopsasti liikuttamaan tamman, sunnuntaista ei vielä varmuutta. Maanantaina sitten kunnon liikutus, ja viimeistään tiistaina selkään.

Liinassa voi muutakin kuin ravata

Tammalla lienee menneisyydessään melko yksiviivaista liinassa juoksutusta. Sen mielestä kun liinassa pitäisi ravata ja laukata, ja sitten oltaisiinkin valmiita päiväheinille. Sitten se aina ihmettelee kun täti tulee ja alkaakin tehdä ihmeellisyyksiä, kuten temponvaihteluita, siirtymisiä, eteenalas taivuttelua sekä väistöjä. Kaipa se on ihan ymmärrettävää, tuskinpa kisahevosia on liinassa juuri muuten liikutettu kuin kiireisinä päivinä äkkiä ravuutettu ja laukkuutettu ja sitten seuraava liinaan. Mutta minä kun olen tälläinen maastakäsin hömppäilijä, niin nautin siitä että saan hevosen ymmärtämään itseäni. Tänään tammalta irtosi melko hienot lisäykset, ja osasi se nätisti hidastaakin tempoa, semmoisen hölkänkölkkään. Takapään väistöt onnistui huisin hienosti juoksutuksen jälkeen, etupään väistättäminen toimi paremmin toiseen suuntaan.

Paksuus pakenee

Tätin projekti alkaa tuottaa tulosta, ja mahduinkin jo yksiin tavoite ratsastushousuihini, joista olin sanonut että ennenkuin ne mahtuu en ratsasta. Joten nyt sitten koittaa aika että pääsen taas hevosen selkään. Toivon vaan ettei tamman etunen sitten ala reistailla sen tähden että painoa selkään tulee, mutta pakko se on testata, että tiedän miten suhtautua näihin treenisuunnitelmiin itselle, että pitääkö koittaa päästä tunneille vieraalla hevosella, vai voinko valmentautua omalla. Tänään en päässyt tallille kun tyttäret sairastavat, katsotaan mikä on tilanne huomenna.

Liinatyöskentelyä

Eilen ja tänään oli mukuloita mukana tallilla, onneksi oli mukuloille myös vahti. Kuitenkin piti vähän kiireellä käydä, joten eilen juoksutin tamman liinassa kentällä ihan kevyesti käyden vain nopsasti kaikki askellajit läpi vaatimatta tammalta sen kummempia, kuin kannustaen aina eteenalas kun sinne itse hakeutui. Tänään sitten mentiin maneesiin ja juoksutin siellä vähän pidempään, kun ei ollut muita käyttäjiä. Otettiin siirtymiä, ensin koitettiin saada siirtymä ravista käyntiin paremmaksi, tamma meinasi kuumua, ja jouduin ottamaan muutaman kerran ravista suoraan seis, ja sitten käyntiin, ennenkuin alkoi löytyä käynti suoraan. Sitten saatiin laukat molempiin suuntiin nousemaan käynnistä, ensimmäinen kerta kun kommunikointimme pelasi ja ne kanssa nousivat käynnistä ilman raviaskelia. Tammahan nostaa laukan vaikka paikoiltaan, olen nähnyt erään valmentajan kokeilevan tammalla sitäkin. Liinassa emme vain ole jostain syystä tätä ennen onnistuneet. Nyt kyllä liioittelin merkin niin julmetusti, hyvä etten itsekin alkanut laukkaamaan. Komeat siirtymiset tuli. Sitten käveltiin loimi niskassa hyvän aikaa että tamma vähän kuivaisi.

Täti sairastaa

Niinkun mun piti päästä tässä vuodenvaihteen tienoilla tallilla käymään useasti, niin eiköhän harvinaisen sitkeä flunssa ota kynsiinsä. No, nyt olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa, joten pian tulee sitten lisää päivityksiä tammuskasta, ja siitä mitä ollaan puuhailtu. Nyt olen tallilla vain laitellut ruoat ja taputtanut tammaa ja lähtenyt kotiin nukkumaan...