Tuossa nyt eilistä kuvaa Patepojasta. Jotenkin tuntuu että tuo maha olisi vähän pienentynyt. Mutta ehkä se on vain mamman toiveajattelua.
Tänään Annis kävi päivällä kokeilemassa miltä Pate tuntuu uuden kuolaimen kanssa, ja oli tykännyt, Pate oli ollut kuulolla ja toiminut melko hyvin. Olivät menneet käynnissä ja pikkuiset pätkät ravia, kun Annis tiesi että haluan itse vielä tänään kokeilla ruunaa. Pate jäi talliin lepäilemään ja mutustamaan heiniään.
Itse pääsin tallille vasta illalla, ja pistin kohtuu reippaassa tahdissa ruunan ratsastuskuntoon. En jotenkin saanut nyt omaa kroppaa rennoksi, huomasin jääväni varsinkin hartioista jäykäksi, ja Pate tietysti tuttuun tapaan sitten kiihdytteli. Ei se ravia tarjonnut, mutta tahdikkaaksi sitä käyntiä ei kyllä oikein voinut kutsua. Kuunteli kyllä pidätteitä ja hidasti tempoa, mutta kohta taas longittiin eteenpäin niinkuin matkaratsastuskisoissa oltaisiin oltu. Periaatteessa ruuna oli aika hyvä, vielä viime vuonna jos olisin noin jäykkä ja vähän turhautunut ollut, olisi Pate koittanut ravailla alta pois. Eli rutiinia sille kyllä on touhuun tullut. Itseä vaan jäi harmittamaan kun välillä tuntui siltä että jos nyt saisi itsensä kasaan niin ruuna olisi _todella_ hieno. Ja sitten ne omat palikat taas hajosi ympäri kenttää. No, jospa parin kerran päästä alan taas saada hommasta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti