flunssassa

Tänään olisi ollu se kauan odotettu päivä kun olisin taas pitkästä aikaa päässyt ratsastamaan, mutta ei pysty, kuumetta yli 38 astetta ja olo aika karsea. Jo tämä koneella istuminen vaatii vähän tekemistä, saati sitten että olisi tallille lähtenyt seikkailemaan. Viikolla Sanna ratsasti Paten taas kahdesti, ensimmäinen kerta menee pitkälti muistuttelemiseen, toisella kerralla ruuna on aina paljon parempi. Voi olla että sitä pitäisi liikuttaa useammin, mutta tämän tädin varat ei riitä ottamaan Sannalta useampaa liikutusta, joten kunnes oma aikataulu hellittää, näillä mennään. Kiinni Pate on alkanut antaa vähän paremmin. Odotin kovasti pääsyä ruunan selkään näin Sannan jäljiltä, uskon että se olisi ollut oikein kiva ratsastaa. Harmittaa, mutta minkäs teet. Onneksi ex-mieheni aikoo muuttaa lähemmäs lapsiaan, joten voi olla että jo maaliskuussa omat vapaat lisääntyvät reippaasti, ja pääsen taas itsekin säännöllisen ratsastuksen makuun.

Pikoa minun oli kamala ikävä tuossa männä viikolla. Siinä oli hevonen jonka kanssa kaikki sujui, jokainen ratsastus oli edellistä parempi, ja se opetti minnulle parissa kk enemmän kuin monet eri hevoset ja opettajat vuosina ennen Pikoa. Eikä vain ratsastuksesta vaan myös lihaskunnon kasvattamisesta ja merkityksestä, juoksuttamisesta ja yleensä hevosen käsittelystä. Minulla ei varmaan tule koskaan olemaan varaa ostaa toista yhtä osaavaa hevosta kuin Piko, mutta ainahan sitä haaveilla voi... Onneksi Piko ei enää kärsi, ja sen omalaatuinen persoona ja potentiaali elää sen varsoissa.


Luulisi että Patessa ja trakehnerissa ei olisi paljonkaan samaa, mutta kyllä Pate oikeastaan on hyvin samantyyppinen herkkä ratsastettava kuin Piko. Sen osaamistaso on vaan aivan eri. Toki Pate ei hötkyile turhista eikä pelkää pusikoita tai pikkulintuja, mutta selästäkäsin se on raakuuttaan herkempikin kuin Piko koskaan. Piko oli selästäkäsin nöyrä, häntä viuhtoi korkeintaan jos se ei tykännyt siitä mitä tapahtui, kun taan Pate ei ole nöyrää nähnytkään. Tavat reagoida ovat erilaiset, mutta syyt reagointiin samat.

Annis tunnilla

Tänään pääsin livahtamaan tallille Anniksen kyydillä kun ex oli lasten kanssa. Anniksella oli jo aiemmin sovittu tunti tälle päivälle, joten otin mukaan kameran ja toimin lähinnä paparatsina. Tarhasta Pate ei olisi antanut kiinni, sitä on kuulemma tehnyt ennenkin, mutta eiköhän tapa jää pois kun taas tajuaa ettei sillä velmuilulla pääse kuitenkaan hommista pois. Olipahan hyvin verrytelty hevonen.

Sanna kävi ensin selässä demonstroimassa käsien käyttöä, ja sitten Annis hyppäsi kyytiin. Ensin tekivät kahdeksikkoa käynnissä, kooten Patea aina ympyröiden kohtauspisteessä muutaman askeleen ajaksi,mm. siitä kuva yllä. Sitten tekivät ravisiirtymisiä pääty-ympyrällä. Tunnin teemana hevosen ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin, hallinta ja kokoaminen. Ihan mielenkiintoista ja itsellekin antoisaa oli seurata tuntia, taidanpa ottaa itsekin ohjattuna ratsastuksia hetken aikaa.

kerta kiellon päälle

Ehti se Pate olla myynnissä hetken. Mutta en kuitenkaan halua/pysty luopumaan siitä vielä. Joten kysyin tallinpitäjältä ehtisikö tämä pistellä Patea liikkeelle ja mahdollisesti viedä myös eteenpäin, parina kertana viikossa. Ja tämä suostui.

Hän oli tänään kokeillut Patea ensimmäisen kerran, ja oli ollut kohtuu tyytyväinen. Hän on kanssani samaa mieltä siitä ettei Pate ole kovasuinen, ennemminkin oppinut välillä (kyllästyessään tai jos jokin ei miellytä) yrittämään altajuoksua kuolainta purren. Mutta välillä oli kuulemma ollut oikein kiva, ja nopeasti tajunnut mitä siltä toivottiin. Kaikki askellajit olivat kokeilleet, ja hevonen on kehityskelpoinen. Tiesinhän minä sen, mutta kiva että joku muukin on samaa mieltä :D

Tallinpitäjän lisäksi Paten liikuttelua jatkaa luottotykinkuulani joka pojalla pääasiassa on minun kiireitteni aikana muutenkin nyt ratsastanut, hän käy myös tallinpitäjän tunneilla välillä ja itse käyn kerran viikossa. Joten yhteensä saadaan Pate liikkeelle 4-6 krt viikossa, mikä on ihan loistavaa :)

ei pysty ei

Eipä tämä kyllä ole mielekästä saati järkevää. Siis hevosen omistaminen tässä elämäntilanteessa. Yksinhuoltaja jolla kokopäivätyö ja pitkä työmatka, olen poissa kotoa aamu 7 ja ilta 17 välillä, sitten lasten kanssa oloa illat.. Ainakaan sellaisen hevosen kuin Pate, joka vaatisi oikeasti paljon työtä ja säännöllisyyttä edetäkseen. Joten kai se on kohdattava tosiasiat ja sanottava hei hei hevosen omistamiselle. Jos joku on kiinnostunut Patesta, niin se on nyt sitten myynnissä. Vaihtoa voin harkita henkilö- tai pakettiautoon, sohvaan, telkkariin. Hevoseen vain ja ainoastaan jos vaihdokki on vanhempi opetusmestari jolle riittää liikutus pari kertaa viikossa. En maksa väliä mihinkään.

Pistäkää sana kiertämään, kiinnostuneet voi kysellä lisää petraannina@gmail.com

jopas oli taukoa

Noniin, melkein kuukausi edellisestä päivityksestä ja vuosikin ehti vaihtua. Hupsista :D Nooo Patea on liikutellut pääasiassa ihan muut kuin minä, jotain joulukiireitä sun muuta tekosyytä löytyy täältä vain, ei mitään oikeasti isompaa syytä. Nyt menin sitten kokopäiväduuniinkin vielä joten aikaa ei oikeasti ole kamalasti, joudun miettimääm miten pitkään on mielekästä hevosta pitää kun sitä ei itse pääse liikuttamaan... Päivät töissä ja illat lasten kanssa, pitäisi katsella noita lastenhoitomahdollisuuksia iltaisin. Vaikeita juttuja nämäkin, kun ei tulot päätähuimaa ja toki niiden lasten kanssa oleminen menee hevosen edelle..

Mutta jokatapauksessa parempaa vuotta kaikille lukijoille. Jospa se elämä meikäläiselläkin vähän alkaisi tasaantua.