Nyt teenkin poikkeuksen, enkä kehu hevosta, vaan itseäni :D Liian harvoin annan itselleni tunnustusta edistymisistäni, tai siitä miten hyvin Paten kanssa olen onnistunut (joissakin) asioissa.
Ensin ajattelin että juoksutan vaan liinassa, ja käyn sitten loppukäynnit taas selästä ilman satulaa, mutta sitten ajattelin että on nyt testattava että jäikö pojalle eilisestä kaahottamisesta vaihde päälle, eli onko minunkin kanssani sellaisen että joudun ottamaan suusta, vai malttaako olla rauhassa. Eli karusti sanottuna, voinko ottaa vuokraajan joka ei osaa käyttää istuntaa samalla tavalla kuin minä, vai meneekö sitten omatkin ratsastukset harakoille. No ei mene!
Kiipesin selkään, ja Pate lähti 160 asteen käännöksellä raville. Eli yritys possuiluun oli kova. Alussa oli siis pakko ottaa pidäte kunnolla. Alkukäynneissä kiihdyteltiin ja nostettiin kerran ravikin, mutta pian Pate rauhoittui ihan puhtaasti istunnalla, en siis ottanut ohjia. Tein paljon pienehköjä voltteja, ja suunnanvaihdoksia, kolmikaarista uraa ja keskityin ottamaan käännökset ja kulmat tarkasti. Pate alkoikin rentoutua ja haki kuolaintuntumalle eteenalas. Pysähdykset olivat jälleen hyviä, ja päätin ottaa muutaman pääty-ympyrällisen ravia per suunta ja lopettaa. No, vasempaan kierrokseen ravi oli rentoa ja rauhallista, ja hevonen kulki hienosti venyttäen eteenalas. Mutta oikea kierros olikin sitten haasteellisempi. Jo ennen kuin pyysin ravia Pate kiihdytteli, ja jouduin rauhoittamaan sen uudelleen ympyröillä ja pysähdyksillä. Ravissa sitten en saanut pidettyä tahtia rauhallisena, vaan Pate kiihdytti ja alkoi kaahottaa. Otin kahdesti suusta ihan kunnolla, ja heitin taas ohjat pois, keskityin pitämään omat palikkani kasassa ja hevonen rauhoittui.
Se mistä nyt siis itseäni onnittelen, annan tunnustusta ja olen ylpeä on se, että vaikka Pate alkoi kaahottaa, sain rauhoitettua tilanteen pääasiassa istunnalla, enkä lähtenyt kiskomaan sen kanssa kilpaa, niinkuin olisin varmaan sortunut/joutunut tekemään vielä kesällä. Ja kaahotusta tapahtui vain hetki, sain tilanteen hallintaan aika pian, ja pystyin ravaamaan pitkin ohjin ja rauhallisesti vielä kuumumisen jälkeen. Viimeinen ympyrä oli niin täydellinen, että pysäytin, tulin alas ja taluttelin loppukäynnit.
Hyvä minä! Olen viimein alkanut tajuta miten lantio ja istuinluut missäkin askellajissa toimivat, Paten kanssa on pakko kävellä selkeästi tai se nostaa ravin, ja ravissa on pidettävä tahti nimenomaan itse, ei voi vain istua ja myödätä, tai mennään lujempaa. Ei voi vain istua ja pidättää tai mennee köydenvedoksi. On oltava rento, suora ja jäntevä, ja hallittava itse oma kroppansa, niin hevonenkin toimii. Pate on loistava opettaja, koska minun on pakko ratsastaa oikein että se toimii oikein. Olisi kiva saada videota ratsastuksesta, niin näkisi istuntavirheitä, niitä nimittäin on varmasti paljon, kun kenenkään silmän alla ei olla oltu sitten kesän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti