tag:blogger.com,1999:blog-23530182289519963052024-02-08T15:37:22.702+02:00Tätiratsastajasta koulutuuppariksiKolmikymppinen pitkänlinjan kukkahattu- ja puskatäti taistelee tietään kohti kisakenttiä.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.comBlogger224125tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-43215740987535988222015-09-26T09:26:00.002+03:002015-09-26T09:26:20.949+03:002.tunti ja löytyneet vatsalihaksetOdotin tosi kovaa tätä toista ratsastustuntia. Ihan ekana haluan kuitenkin sanoa, että kunnioitan yrittäjän toiveita ja siksi ei blogiinkaan ole kuvia tulossa, enkä puhu tallista tai hevosista niiden nimillä. Varmasti joku joka aluetta ja talleja tuntee pystyy silti arvaamaan missä käyn, mutta voi pitää sitten tiedon omanaan, niin ei tule kenelekään mitään murheita. Some on semmoinen paikka että ymmärrän hyvin miksei yrittäjät toivo liikaa julkisuutta.<br />
<br />
Mutta siis, sain jälleen alleni saman sympaattisen tätikuljettimen. Tälläkertaa pääsin itse laittamaa uljaan ratsuni, joka koitti uskotella minulle syövänsä minut karsinassa :D Sanomattakin lienee selvää etten uskonut, onhan noita lohikäärmenaamoja nähty ennenkin.<br />
<br />
Tunnilla oli itsellä jo varmempi olo, tunsin jo vähän hevosta ja opettajaa, joten pystyi jännittämisen sijaan keskittymään enemmän ratsastamiseen. Joko se onnistui tai sitten pollella oli parempi päivä, mutta tuntui että varsinkin lopputuntia kohden meillä alkoi sujua, ja raviinkin löytyi tahti jolla edettiinkin, eikä vain löntystelty. Käynnissä onnistui myös temponvaihtelut, ja laukka nousi paljon helpommin. Mutta toki asialla on myös kääntöpuoli. Tätä blogia lukevilla varmaankin on sen verran kosketusta ratsastukseen, että te ette ajattele etteikö ratsastus olisi urheilua. Ja voin sanoa että seuraavan kerran kun sen lauseen kuulen, niin menee hermot. Nyt on nimittäin vatsalihakset niin kipeät, ja reidet ja pohkeet tukossa, että ei edes crosfitin jälkeen tuntunut samalta. Mentiin paljon harjotusravissa ja harjoituksena oli tehdä lähes kaikki istunnalla, joten keskivartalo huutaa nyt hoosiannaa. Samalla kun ravi alkoi irtoamaa maasta, joutui tädin vatsalihakset hommiin. Mutta kuten kaikessa urheilussa nykyään, nautin valtavasti näistä kivuista (eilen tosin tunnin jälkeen kun vatsalihakset kramppasi eikä meinanneet rentoutua koko iltana, en ollut ihan yhtä iloinen).<br />
<br />
Ensiviikolla taas! Voi vitsit mä nautin tästä satulaan paluusta.Saa töiden tekokin uuden merkityksen kun voi sijoittaa rahojaan näin mielekkäästi.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-88955491062938788352015-09-17T21:18:00.001+03:002015-09-17T21:18:58.788+03:00Täti satulassa!!Vihdoinkin!! Nyt on sitten viimein suoritettu se paluu satulaan. Ihan tunneille menin, läheiselle tallille, ja varasin jo itselleni vakipaikan, joten kerran viikossa alan nyt ratsastamaan. Wohoo! Jännitti muuten ihan sikana. Voin sanoa etten ole kova jännittämään yleensä, mutta nyt oli kyllä perhosia vatsassa. Vieras talli ja vieraat käytännöt, vieras ope ja vieraat hevoset... Mutta oli kyllä valtavan positiivinen kokemus! Porukka oli tosi ystävällistä ja rentoa, ja mulle oli valittu semmoinen varma tätikuljetin alle. Ope oli oikein asiantunteva oloinen, ja osasi ohjeistaa niin että meikäkin tajusi.<br />
<br />
Olen tässä viimeaikoina pohtinut paljon ratsastusta. Tehnyt mielikuvaharjoituksia ja muistellut miten ne palikat siellä selässä pitää asetella. Olen myös miettinyt, että miten laihtuminen ja lisääntynyt muu liikunnallisuus vaikuttaa ratsastukseen. Ja vaikuttihan ne. Paljon. Kipusin selkään täysin ongelmitta, otin ohjat ja lähdin kävelemään maneesia ympäri. Hevonen tuli suoraan edelliseltä tunnilta joten olin hetken ehtinyt sitä seurailla toisen ratsastamana, ja olin siitä päätellyt että polle on semmoinen varma ja tasainen menijä, joka ei tee mitään mitä ei ole pakko. Joten otin sen kanssa heti sen asenteen, että kulmat ratsastetaan kunnolla, niitä ei oijota, eikä hevonen päätä koska käännytään, vaan kääntyy vasta avuista. Ja se taisi olla ihan oikea lähestymistapa, sillä vaikka polle kokeilikin useampaan otteeseen oikoa tai pysähdellä, niin pääsääntöisesti sain sen kanssa suoritettua kaikki tehtävät melko hyvin.<br />
<br />
Oli kamalan mukavaa huomata että osaan keventää, osaan vaihtaa kevennyksen, osaan istua ainakin tasaisen tätikuljettimen ravissa alas, saan hevosen väistämään kumpaankin suuntaan (vaikka vauhti katosikin kokonaan :P ) ja sain jopa laukan nostettua käynnistä! Pärjäsin kaiken kaikkiaan paljon paremmin kuin alunperin ajattelin että pärjäisin.<br />
<br />
Hiki tuli, mutta en ollut mitenkään kuollut tunnin jälkeen. Ja hevonen oli hikisempi. Kunto on tällä tädillä kasvanut paljon. Ja kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa juosta tunnin putkeen, ja on tehnyt lihaskuntoa, niin on paljon helpompaa ratsastaakin se 60 min. Tuntuu että olen parempi ratsastaja nyt, kuin olin vajaa 4 vuotta sitten..<br />
<br />
Voi että odotan jo ensiviikon tuntia!Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-53694306270242147142015-09-10T20:53:00.001+03:002015-09-10T20:53:38.364+03:00Täti kävi tallilla, ihan yksin!Kävin tutustumassa eräällä pienellä tallilla, omistajaan ja hänen suomenhevosiinsa. Olipas kyllä ihanaa olla tallilla kaikessa rauhassa ilman lapsia, harjata hevosta ja viedä heiniä ja jutella hevosihmisen kanssa. Kaksi tuntia vierähti niin että ei edes tajunnut koko asiaa :) Sunnutaina menen takaisin yksityistunnille. Hivenen hirvittää, niin pitkä tauko takana että osaakohan sitä enää yhtään mitään? Heilahdanko alas tai hölskynkö selässä kuin perunasäkki? Olen tosin hoikempi kuin 15 vuoteen ja ikinä en ole ollut näin hyvässä kunnossa, kehonhallintakin lienee parempi kuin koskaan. Jännä nähdä miten se vaikuttaa.<br />
<br />
Nyt pitää vaan malttaa odottaa sunnuntaihin!Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-86186333526303215212015-09-08T15:06:00.001+03:002015-09-08T15:06:33.522+03:00Voi itku.Juuri tuossa suomenhevosen päivänä ajattelin sitä omaa suokkiystävääni, joka sydämeni vei ja josta luopumista kadun edelleen. Vaan kun silloin ei vaihtoehtoja ollut, henkinen jaksaminen oli nollassa, rahaa ei ollut, aikaa ei ollut hevoselle. Luulin todella että sille olisi parempi jossain toisessa, aktiivisemassa kodissa kuin olla minun, seistä jossain pihatossa mahdollisimman halvalla ja en edes näkisi sitä. No, hevosraasu on vaihtanut kotia sen jälkeen useasti, sillä on ollut (mielestäni rasitusperäisiä) jalkaongelmia ja se on alkanut oireilla häiriökäyttäytymisellä varsinkin ratsastettaessa.<br />
<br />
Ja nyt se on taas myynnissä. Seurahevoseksi, pilkkahintaan. Voi Pate kulta jos mä vaan voisin niin hakisin sut heti pois. Tarjoaisin nyt sen pihaton ja ison tarhan jossa voisit laiduntaa ja viettää hevoselle sopivaa hevosen elämää, ilman stressiä ja paineita. Tutustuttaisiin taas kaikessa rauhassa ja muisteltaisiin menneitä. Ei haittaisi vaikkei sinusta tulisi koskaan enää ratsua, saisit viettää stressitöntä elämää. Kanssasi puuhailu maastakäsin oli minulle kuin terapiaa. Sydän itkee, ja silmätkin kyllä kostuu.<br />
<br />
Toivon todella että Pate löytäisi vihdoin oman pysyvän kodin, ja ihmisen joka ymmärtää että vaikka se vaikuttaa kovalta luupäältä, se on oikeasti iso herkkis jonka kanssa pitää asiat tehdä hitaasti ja kärsivällisyydellä, tai se nostaa kuvitteellisen keskisormensa pystyyn samantien.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/UkUcyqemZBw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/UkUcyqemZBw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/tzSakzp1v3w/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tzSakzp1v3w?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-62659479151977579502015-08-17T11:36:00.003+03:002015-08-17T11:36:51.381+03:00Ponitytön äitiViime lauantaina käytiin taas tallilla. Likat on täysin hurahtaneet hevosiin, tottahan tiesin sen jo periaatteessa, mutta nyt kun päästään säännöllisesti tallille sen näkee käytännössäkin. On hienoa kun löydettiin sopiva poni ja omistaja, joka myös näkee vaivaa pienten ratsastajien "tunnin" eteen. Likat eivät vain kierrä kehää, vaan opettelevat apuja ja ratsastuskentän teitä samalla.<br />
<br />
Isompi sai viimeksi jo ratsastaa ilman talutusta, ja pienempi pääsi talutuksessa maastoonkin. Ja minä harjailin ponia ja haistelin hepan tuoksua ja haaveilin ääneen että jospa itsekin joskus vielä. Ponin omistaja kuuli ja totesi että eiköhän tuo järjesty ja alta aika yksikön oli puhelimessani numero josta kysellä samalla tallilla asuvien hevosten omistajalta mahdollisuudesta palata satulaan. Ohhoh! No minä pistämään viestiä ja nyt on alustavasti sovittu että täti menee ratsastamaan.. Katsotaan. Olen ennenkin suunnitellut satulaan paluuta ja aina on tullut jotain esteitä, joten en usko ennenkun on karvamoottori alla :D<br />
<br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-43475463597811700112015-08-12T19:02:00.000+03:002015-08-12T19:02:13.715+03:00haamuratsastajaVoikohan sitä kutsua itseään edes tätiratsastajaksi, jos ei ole ollut hevosen selässä kolmeen vuoteen? Sitkeästi vaan pidän blogia elossa, kaipa minä toivon että jossain vaiheessa tulee se mystinen hetki kun voin sanoa että nyt minulla on varaa (ja aikaa) osallistua tunneille. Sitä päivää odotellessa...<br />
<br />
Tyttäret ovat sen sijaan päässeet talutusratsastukseen. Käyvät kerran viikossa, ja äiti katsoo vierestä nauttien edes välillisesti heppailusta. Ja olenhan toki päässyt vähän harjaamaankin ponia.<br />
<br />
Katselin juuri kouluratsastusta televisiosta, ja huokailin. Olisipa joskus vielä mahdollisuus oikeasti ruoskia itsensä kuosiin.<br />
<br />
Ainiin. Paino on tädillä pudonnut 26 kiloa ja kroppa alkaa noin fyysisesti olla ihan ok kunnossa ratsastustakin ajatellen. Ehkä nyt kun toinenkin työ alkaa ja talous taas hieman paranee..Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-34989638332987651832015-02-18T19:52:00.003+02:002015-02-18T19:52:53.535+02:00Hei hei mitä kuuluu?Hevosrintamalla hiljaista. Hyvin hiljaista. Olen menossa kevään aikana ratsastustunnille koulustapäin, joten ehkä se kärpänen sitten taas puraisee.<br />
<br />
Painorintamalla menee hyvin -20 kg hallussa. Lisää painosta ja liikkumisesta ja elämästä yleensä voi lukea toisesta huomattavasti aktiivisemmasta blogistani: <a href="http://positiivinenpaino.blogspot.fi/" target="_blank">Positiivinen painoblogi</a>.<br />
<br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-70427404925794501852014-06-11T11:45:00.001+03:002014-06-11T11:45:36.871+03:00Spring Spirit, ratsutusta<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="//www.youtube.com/embed/n9deev_tyAU" width="480"></iframe><br />
<br />
Voi miten tätin sydän pakahtuu <3 Sipsin ja Danskun rakkauslapsi, mun elämäni hevosten lapsi, pikkuinen Pirivauva on jo näin iso tyttö! Kyllä näkee että on rakkaudella ja huolella pidetty varsa, ja asianmukaisesti lähdetty kouluttamaan. Sitä ei tiedä mihin tää tamma vielä omistajansa kanssa pääseekään.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-15392951854872117302014-05-19T18:14:00.000+03:002014-05-19T18:14:20.287+03:00Täti muuttaaJaahas, täti muuttaa kesän aikana Etelä-Pohjanmaalle. Ihan uusiksi siis kaikki hevosiinkin liittyvät kuviot, eikä mitään hajua vielä miten pääsee siellä sitten ratsastamaan tai hieromaan. Mutta varmaan koitan hierontaa lisäillä, ihan omaksi iloksi ja muistellakseni vanhoja taitoja, koulutus kuitenkin käytynä niin olisihan niitä taitoja kiva ylläpitääkin. Ja se on kuitenkin ala josta olen todella kiinnostunut, ja koin olevani siinä hyvä, vaikka itse sanonkin.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-47127920958902781462014-05-14T14:26:00.000+03:002014-05-14T15:26:14.660+03:00Ja sitten äiteeOlipa valtavan kivaa! Ei, en vielä satulaan noussut, vaan pääsin toista intohimoani, hevoshierontaa, harrastamaan. Pariin vuoteen en ole koulutustani hyödyntänyt, mutta nyt sitten hieroin heti kaksin kappalein suomenhevosia. Tai hieroin ja hieroin. Toinen oli melkoisen jumissa, ja ensikertalainen, joten sen hieronta oli vielä vähän rauhatonta. Ihan niin paljon en päässyt lihaksia käsittelemään kuin olisin tahtonut, levoton hevonen ja levoton ympäristökin vähän. Sovittiin että ensikerralla koitetaan sitten saada paremmin, jos hevonen vaikka alkaisi hoksaamaan mistä on kyse. Ja toinen oli samaten ensikertalainen, ja steppaili melko paljon, joten siitäkään syystä en sitäkään alkanut kunnolla käsittelemään, rentouttavasti vain ja kun oli rauhassa paikoillaan lopetin.<br />
<br />
Kivaa kun pääsee ensiviikolla heti tekemään hommaa lisää, jos vanhat taidot vaikka alkaisi palautua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-fTVwuC1VdsA/U3Ng1i52jzI/AAAAAAAACvI/z47MDCC3N9k/s1600/10339645_10152422874199429_1828074999453749457_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-fTVwuC1VdsA/U3Ng1i52jzI/AAAAAAAACvI/z47MDCC3N9k/s1600/10339645_10152422874199429_1828074999453749457_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-13072400236459972462014-05-14T11:13:00.003+03:002014-05-14T11:13:27.674+03:00Lapset ensin5 vuotiaan tyttäreni perusturvallisuus lie järkkynyt aikanaan avioeron ja sittemmin Jarnon kuoleman vuoksi, koska häntä on hyvin, hyvin vaikea ollut saada nukkumaan kokoyötä omassa sängyssä. Aina hiipii kainaloon jossain vaiheessa, ja toki tilannetta pahentaa se etten itse siihen välttämättä edes herää. No, ystäväni ehdotti palkitsemista, mutta en meinannut keksiä että mikä olisi niin iso juttu, että riittäisi motivoimaan. Kunnes sitten välähti, että ratsastus. Likka on vinkunut tallille varmaan kaksi vuotta, joten lupasin, että aina kun nukkuu koko yön omassa sängyssään, niin saa tarravihkoonsa tähden, ja kymmenestä tähdestä pääsee tallille. Ensimmäiseen 10 tähden satsiin meni monta kuukautta. Mutta ne tulivat toissapäivänä täyteen, ja eilen sitten lunastamaan palkintoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-eCeJBuW7igY/U3MlZ03bgOI/AAAAAAAACuw/Am5UgNXG5Wg/s1600/IMG_1601+(1024x735).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-eCeJBuW7igY/U3MlZ03bgOI/AAAAAAAACuw/Am5UgNXG5Wg/s1600/IMG_1601+(1024x735).jpg" height="229" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Aa__CGYlK0k/U3MlcxOVyrI/AAAAAAAACu4/rRHuZWGhPDA/s1600/IMG_1577+(682x1024).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Aa__CGYlK0k/U3MlcxOVyrI/AAAAAAAACu4/rRHuZWGhPDA/s1600/IMG_1577+(682x1024).jpg" height="320" width="213" /></a></div>
<br />
Myös pikkusisko (4v) taitaa olla mennyttä tyttöä, hevoskärpänen on nyt puraissut kumpaakin neitiä ja kunnolla.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-46654084121491943232014-04-12T11:19:00.001+03:002014-04-12T11:19:55.055+03:00takaisin satulaan?Elämä murjoo ja heittelee, ja harrastukset kärsii. Milloin loppuu aika, milloin rahat, milloin kohdataan menetystä ja milloin mitäkin. Ratsastus ei ole köyhän harrastus. Ei ainakaan jos on lapsia, joihin ne viimeiset pennoset laittaa mieluummin kuin itseensä. No, nyt kun ei enää olla ihan niin köyhiä, pienituloisia kylläkin, niin taitaisi olla äidin aika sijoittaa välillä itseensäkin. <div>
<br /></div>
<div>
Kevät, parantunut kunto ja laskenut paino, ovat saaneet taas kaipuun hevosen selkään heräämään. Olen pikkuhiljaa selvitellyt mahdollisuuksia mennä tunneille, etsinyt sopivaa paikkaa, sellaista jossa aikuinen voisi opiskella ratsastamaan istuntaan keskittyen, mahdollisimman pienessä ryhmässä. No ehkä löysin sellaisen... Menen jokupäivä testaamaan, ja jos tuntuu sopivalta, niin ostan samantien 10kerran kortin, ja ilmottaudun vakiratsastajaksi sopivaan ryhmään. Jännittävää :) odotan melkein yhtä paljoin kuin kakarana ensimmäisiä ratsastuksia :D</div>
Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-1482685709129768852014-04-05T22:03:00.001+03:002014-04-05T22:03:32.823+03:00tavoitteita ja saavutuksiaPaino hiipii alaspäin, nousee vähän laskee vähän enemmän, nousee vähän laskee vähän enemmän... Mutta suunta siis oikea. Tiedän kyllä syyn, en ole yhtään katsonut mitä suuhuni laitan. Onneksi minulla on nykyään ruumiillinen työ, joten paino ei pääse varmaan ihan sen takia nousemaan.<br />
<br />
Mutta kunto kasvaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni hölkkäsin tänään 5 km putkeen. Ja se meinaan on mulle todella iso juttu! Aivan uskomaton voittaja fiilis :)Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-30941485145858459792014-02-21T10:17:00.000+02:002014-02-21T10:17:30.081+02:00Ikävä hevosen tuoksuaIskipä kuulkaa järkyttävä ikävä tallille. Se tuoksu ja se tunnelma, hevosten ruoskutus ja kavioiden kolahtelu, pakkasesta pörheät karvat ja lunta turvassa... Mutta nyt on niin paljon kalenterissa, että turha kuvitellakaan mahduttavansa siihen enää säännöllistä ratsastusta ennen kesää. Ja autostakin luovuin, että aika haasteellista kun pitäisi jalan tai pyörällä kulkea :)<br />
<br />
Mutta muuten menee paljon paremmin. Olen toipunut aika hyvin ja olen saanut elämän syrjästä kiinni. Olen jatkanut painonpudotusta ja alkanut treenata enemmän tosissani, juoksua ja salilla. Paino on nyt tippunut aloitustilanteesta sellaisen 17 kiloa, ja vielä n. 15 pudottelen. Ja sanon nyt suoraan, että jahka olen tavoitteessani, niin menen ratsastamaan. Vaikka ponilla :D koska tälläinen hukkapätkä olen.<br />
<br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-48301554989691137602014-01-17T21:31:00.000+02:002014-01-17T21:31:20.870+02:00tasapainoiluaEdellisen päivitysen ja tämän päivityksen välillä on tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin edellistä olisi aikaa vuosi, eikä muutamaa kuukautta. Painon suhteen olen tasapainoillut erittäin +-0 tilanteessa, johon olen sinänsä tyytyväinen, tästä on taas hyvä jatkaa alaspäin. Mutta muuten elämä heitti aikalailla häränpyllyä. Kiinnostuneet voivat lukea siitä täältä: <a href="http://surekunsurettaa.blogspot.fi/" target="_blank">http://surekunsurettaa.blogspot.fi/</a>Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-10568797897005891342013-10-27T13:42:00.001+02:002013-10-27T13:42:44.103+02:00päivitystä vihdoinOlipa muuten yllättävän hankalaa löytää oikea tapa syödä sen jälkeen kun on noudattanut tarkkoja SDn ohjeita. Ei oikein saanut kiinni mistään ja repsuja tuli. Viikon verran olin ihan tuuliajolla, mutta sitten päätin että kun se karppaaminen ei nyt oikein sellaisenaan ala onnistumaan, niin otan ateriapohjaksi tuon SDn pohjan ja alan sen pohjalta jatkamaan, mutta vain vähän muutellen.<br />
<br />
Repsuiluviikon aikana paino nousi 800 g, mutta on nyt laskenut kahdessa viikossa jo 3,8 kiloa! Yhteis pudotusta on nyt siis 14,4 kiloa, ja painan jo tuntuvasti alle 90 kiloa, mikä oli minulle tosi iso juttu :)<br />
<br />
Hevosrintamalla edelleen hiljaista, tuntuu ettei ole ollut aikaa... En tiedä mihin taas katosi motivaatio sen suhteen, jotenkin hankalalta tuntuu kun ei ole omaa tuttua pollea jonka kanssa tehdä.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-20610225003761100032013-09-28T08:05:00.000+03:002013-09-28T08:05:21.629+03:00väliviikko -1.1 kgSDn jälkeen mietiskelin että miten sitä nyt sitten jatkossa söisi. Olen aiemmin karpannut todella menestyksekkäästi, painoa putosi ja myös pysyi poissa kunnes hiilarit hiipivät takaisin elämään. Joten tuntui luonnolliselta siirtyä jo valmiiksi melko vähähiilarisesta ruokavaliosta karppaukseen. Vaikka SD on vähähiilarinen, sitä ei minusta voi laskea karppaamiseksi, koska siinä ollaan niin pirun vähällä rasvalla. Ja siksi luulen että olin väsynyt ja kipeänä jatkuvasti.<br />
<br />
Karppaaminen on käsite jonka hyvin monet käsittävät kovin eritavalla kuin minä. Ajatellaan että se on hiilariton, korkeaproteiininen dietti, tai vastavuoroisesti että vain lutrataan rasvalla. Näistä kahdesta ajatuksesta rasvalla lutraaminen on lähempänä _minun_ totuuttani.<br />
<br />
Karppaaminen on minulle käytännössä sitä, että on ruokia joita saan syödä ja ruokia joita en saa syödä. En joudu laskemaan kaloreita tai mitään muutakaan, kunhan pysyn sallituissa aineissa. Kasviksia syön paljon ja niistä ja maitotuotteista tulee pääasiallisesti ruokavalion hiilarit. Protskuja sen verran mitä normaalistikin ja rasvaa ei vältellä. Eli ei kevyttuotteita (rasvan suhteen, lightlimuja saatan käyttää), ja jos juon kahvia, juon sen kermalla. En syö perunaa, riisiä, pastaa, leipää, sokeria missään muodossa.<br />
<br />
Tällä väliviikolla ajattelin ottaa rennommin, ja aloittaa karppaamaan tiukemmin sitten 30.9. Söin yhtenä päivänä suklaapatukan, ja siinä se. Ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja. Olen pikkuisen lisäillyt ruokaan jo rasvaa, vaihdoin osan rahkasta turkkilaiseen jogurttiin tai lorautin rahkan sekaan kermaa, olen syönyt rasvaisempaa lihaa kuin SDllä. Ja viikon tulos -1.1 kg. Mun kropalle tämä vaan sopii, mä tarvin rasvaa että mun kroppa toimii.<br />
<br />
Yhteispudotus nyt siis 11.3 kg.<br />
<br />
Hevosrintamallakin voi ensi viikon aikana tulla elämää, siitä lisää sitten jos niin käy...Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-23085312096842451012013-09-21T09:45:00.001+03:002013-09-21T09:45:43.084+03:006. vko - 0.6 kgKuudes ja viimeinen viikko SDtä meni samaten sairastellessa, mutta söin nätimmin. Ja siten 600 g pudotus. Nyt meni se kymppi vihdoin rikki, kokonaispudotus nyt 10.2 kg! Jee! Vyötäröltä on lähtenyt nyt 21 cm ja sen kyllä tuntee ja näkee. <div>
<br /></div>
<div>
SDn aikana "vain" 5.7 kg pudotus, mutta en voi valittaa koska vaikka repsuilin välillä, olin kipeänä ja liikuin naurettavan vähän, pudotin silti liki kilon viikossa. Voin vain kuvitella paljonko painoa olisi pudonnut jos olisin seurannut ohjeita kirjaimellisesti ja pysynyt terveenä. <div>
<br /></div>
<div>
Nyt otan viikon vähän rennommin syömisien kanssa, vaikka pääosin noudatankin varmaan tätä jo tutuksi tullutta kaavaa ruokailuissa, ja juhlin synttärit ensi viikonloppuna, ja sitten 30.9. alkaa taas uusi 6 vkon rutistus, tälläkertaa kokeillen alakarppia tapaa. Koen mielekkääksi jakaa näihin 6 vkon jaksoihin, ne menee nopsaan ja sitten voi muokata ruokavaliotaan luvan kanssa taas jos ei tunnu hyvältä. </div>
</div>
Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-65803345821268745502013-09-15T20:44:00.000+03:002013-09-15T20:44:19.874+03:005.vko -0.5 kgJos viime viikko oli hankala, niin tämä viikko on ollu kauhea. Kuumetta, korvasärkyä, ja kiinnostus terveelliseen ruokavalioon nollassa. Siihen nähden että 2/7 päivää meni ihan perseelleen ruokavalion suhteen, ja liikkumiset on olleet olemattomat, pitäisi varmaan olla tyytyväinen että yleensä tippui eikä noussut. Mutta jotenkin silti ahdistaa että noin pieni pudotus. Mutta niinhän se on että ilmaiseksi ei saa mitään, jos ei tee töitä ei tule tulosta. Ja se että makaa sängyssä 38 asteen kuumeessa ja syö lohturuokaa ei ainakaan kyllä laihduta... En siis päässyt vieläkään siihen kympin pudotukseen. On se nyt vaikeaa olevinaan. Mut ensi viikolla sitten!Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-10440597617872192652013-09-08T12:51:00.003+03:002013-09-08T12:51:58.124+03:004. vko -1.3 kgTämä viikko on ollut jotenkin hankala. On ollut päänsärkyä, kiirettä ja hulinaa. Parina päivänä en ole ehtinyt syömään kotona aamupalaa ja korvannut sen sitten koulussa kahvilla ja prodepatukalla, ja loppuviikosta en ole saanut syötyä kaikkea mitä ruokavalioon kuuluisi. Siitä huolimatta viikkopudotus oli tällä neljännellä viikolla 1.3 kiloa, ja juhannuksen maksimimitoista vyötäröni on kaventunut jo 20 sentillä, ja lantio sekä reisi 6 sentillä. Että ei tässä voi kovin pettynytkään olla, vaikka olo on jotenkin tukkoinen, lihaksia särkee sillälailla huonosti, ei liikunan jälkeisellä kivalla tavalla, ja pääkin on ollut vähän masennukseen taipuvainen.<br />
<br />
Mutta toivon silti että ensiviikko olisi helpompi, saisin nukuttua paremmin ja juotua kunnolla vettä.<br />
<br />
Ja varmaan ehkä mahdollisesti menen ratsastamaan ensi viikolla. Ei ihan ole se kymppi täynnä, 900 g vielä, mutta annan sen anteeksi itselleni jos saan ensiviikolle ajan järjestymään. Siitä lisää sitten jos se toteutuupi.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-19007813940135347302013-09-01T10:19:00.000+03:002013-09-01T10:22:11.011+03:003. vko -0.4 kgKolmannella viikolla ruokavaliossa oli muutos, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti herätellä aineenvaihduntaa ja muistuttaa entisiä ruokanarkkareita siitä ettei se olo oikeasti ole niin kamalan hyvä kun kiskoo sitä ruokaa kitusiin välittämättä sen sisällöstä. No, minulla seurasi tukkoinen, särkevä, vihainen ja huono olo, sekä 2 kiloa lisää painoa, kun hiilarit varastoi elimistöön nestettä. Siihen nähden olen hemmetin tyytyväinen viikon tulokseen, vaikka virallisesti pudotus ei ole suuri, 400 g, niin oikeastaan pudotin viikon aikana 2,4 kg.<br />
<br />
Henkisesti olen omasta mielestäni edistynyt tämän laihdutukseni aikana paljon. Minähän aloitin tämän tosiaan jo juhannuksena, vaikka tämä SD nyt onkin tuonut semmoista lisäpotkua viimeiseen 3 viikkoon. Olen oppinut melko paljon itsestäni ja siitä miten olen tajuamattani reagoinut liki kaikkeen syömällä. Tunnesyöppö pahinta laatua. Samaten olen tajunnut että minulla on selkäranka tuolla jossain, se vaatii vaan vähän vahvistusta että se pysyy suorana. Tärkein oppi on kuitenkin ehkä se, että elän tätä elämääni itselleni, ja minä päätän sen pelisäännöt. Jos haluan syödä munkin, oikein todella haluan, niin sitten syön sen, tiedostaen että se joko lisää painoani, tai sitten se tarvii myös kuluttaa pois joko liikunnalla tai vähentämällä vastaavasti syömisiä loppuviikolla. Se on tietoinen teko, ei vaan nauttimista tai ajattelematonta mässäämistä. Samaten sen tajuaminen ettei maailma kaadu siihen yhteen munkkiin, ja dietin jatkaminen sen jälkeen, on suuria juttuja. Olen myös oppinut että valtavan tärkeää laihduttajalle on pitää ruoka-ajoista kiinni. Jos muka ei ole aikaa syödä ajallaan, niin sortuu miljoonakertaa helpommin herkkuihin. Rutiinit on tosi tärkeitä.<br />
<br />
Hevosrintamalla mun -10 kilon rajapyykki lähenee, nyt on enää 2.2 kiloa siihen kun lupasin että saan alkaa miettimään sitä ratsastamista. Olen jutellut tuttujen kanssa, ja saanut kutsuja heidän hevosillaan ratsastamaan, joten varmaankin täti kiipeää hevosen selkään jo tämän syyskuun aikana. Toivottavasti ainakin. Sitten olen alkanut miettimään että ottaisin vuokrahevosen, sellaisen 1-2 krt viikossa liikutettavan, ongelmaksi vaan koituu että aion laittaa auton seisontaan, joten hevosen pitäisi löytyä tästä liki. Kyllä täällä on talleja, mutta mahdollisuus hevosen löytämiseen on heti pienempi.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-90029941710945911332013-08-25T13:34:00.002+03:002013-08-25T13:34:54.615+03:002. viikko -1.3 kgHyvin jatkuu projekti. Kovin on ollut helppoa syödä ja olla, vaikka flunssakin tuossa iski, niin syömiset pysyi järkevinä. Parikertaa olen poikennut ruokavaliosta, ja ihan niin tiukkana en ole ollut sääntöjen kanssa, mutta ilmeisesti mulle sopii tälläinen stressitön tapa. SDn aloituksesta siis 2 viikkoa ja on pudonnut 2.9 kiloa, ja koko projektin aloituksesta on nyt pudonnut 7.4 kiloa, ja vyötäröltä huimat 17 cm.<br />
<br />
Liikunta aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia. Aerobista tulee jo siitä etten ole mennyt autolla kouluun, ja koirine kävelytykset päälle, mutta se kotitreeni... olen tehnyt sen vasta 5 kertaa, kun se pitäisi tehdä 4 kertaa viikossa. (eli 8 olisi ollut tavoite tähän mennessä). Ja se on niin hemmetin rankka, että lihakset huutaa armoa ja hiki valuu. Jaksan sen tehdä loppuun vain hokemalla itselleni, että sweat is fat crying, ja kuvittelemalla miten paljon helpompaa on taas alkaa ratsastaa jos lihaskunto on parempi.<br />
<br />
Mutta innolla taas uuteen viikkoon, kyllä tämä dietti on hintansa arvoinen.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-40759826549573454682013-08-18T21:33:00.000+03:002013-08-18T21:33:11.336+03:001.viikko -1.6 kgYllättävää tässä on ollut se, miten paljon saan syödä! Ihan positiivista siis. Nälkää ei tosiaankaan tarvi nähdä, ja jos on yhtään mielikuvitusta ja osaa kokkailla jotain muutakin kuin reseptin perusteella, niin aika maukastakin ruokaa saa pistellä menemään. Paljon sellaista mitä muutenkin mun ruokavalioon kuuluu, mutta tietenkin rajatummin, ja sitten of course, kaikki herkuttelu kyllä jää pois. Mikä minusta kyllä kuuluu ihan asiaan, enkä niitä ole ainakaan toistaiseksi kaivannutkaan.<br />
<br />
Liikuntoja en ole pystynyt vetämään ihan sata lasissa, koska kuume nousi viikonlopuksi, mutta koulumatkat olen kävellyt ja kotitreenaillut kahdesti. Siinä mulla siis on vielä parantamisen varaa kyllä. Uskon et toinen viikko tulee olemaan omalta osaltaan paljon helpompi, koska tämä eka oli tälläistä opettelua.<br />
<br />
Kaksi repsua tapahtui ekalla viikolla, mutta kumpikin oikeaan ruokaan, ei herkkuihin, enkä aio jäädä niitä märehtimään ja murehtimaan, vaan jatkan uudella innolla ruokavalion puitteissa eteenpäin.<br />
<br />
Yhteensä paino on nyt pudonnut siitä mitä se pahimmillaan oli 6.1 kiloa, ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä 14. Tällä viikolla vyötärö pysyi ennallaan, mutta reidestä katosi 3 cm.Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-87937510174400231872013-08-05T23:56:00.003+03:002013-08-05T23:56:42.862+03:00Laihduttaminen. Joten tässä sitä taas ollaan. Lukemissa joissa vannoin etten enää olisi. Miksikö? Onhan noita tekosyitä. Avioero ja uusi sinkkuelämä, koulu ja stressi, lyhyt suhde miehen kanssa joka ei nyt sentään mikään feedeeri ollut, mutta tykkäsi kuitenkin jopa minua suuremmista naisista.<br />
<br />
No, totuus on kuitenkin että olen vaan syönyt liikaa. En ole piitannut siitä mitä vaaka näyttää, en ole välittänyt tarpeeksi ottaakseni itseäni niskasta kiinni. Miksi olisin? Koska hoikkana on nätimpi, terveempi ja voi paremmin. Koska hoikkana on helpompi liikkua, helpompi hallita kehonsa ja helpompi ratsastaa. Mutta kun ei ole kiinnostanut tarpeeksi. Joku päävamma tuossakin varmaan on takana. Siihen pitäisi kenties pureutua jossain vaiheessa, ettei tämä tilanne ole taas joskus edessäni. Miksi minä tätä elämää elän? Muilleko, vai itselleni? <br />
<br />
Olenhan toki välillä yrittänyt. Välillä kironnut ja koittanut syödä paremmin. Olen liikkunut kokoajan, mutta vain koirien kanssa, kaikki oikea liikunta on jäänyt pois sen jälkeen kun Pate lähti. Ruokaa en oikeastaan ole syönyt sen enempää, mutta se on ollut vääränlaista. Sokeria ja hiilarihöttöä on uponnut. Kouluruoka ei ole mitään laihduttajan ruokaa sekään, mikä tulee olemaan nytkin oma haasteensa. Mutta sitten jätän tyynesti syömättä ne osuudet jotka ei ruokavalioon sovi. Piste.<br />
<br />
Ja koska alottaminen on niin kovin kovin vaikeaa ilman kunnon motivaatiota (viimeksi sen tarjosi Piko, R.I.P) niin päätin hakea apua minulle kovin vieraalta maaperältä. Sijoitin rahaa itseeni, ja ilmottauduin 6 vkon Superdietille. Sisällöistä en voi oikein kovin kamalasti jutella, en halua rikkoa mitään sääntöjä tai tekijänoikeuksia yms. Mutta etenemistäni ja fiiliksiä ajattelin dokumentoida.<br />
<br />
Ja pitäkäähän lukijat mielessä, että olen pitkän linjan laihduttaja, joten tiedän, että mikään dietti ei toimi jos se on vain kuuri jonka jälkeen palataan entiseen. Trust me, tiedän sen paremmin kuin aika moni muu. Enhän muuten olisi tässä tilanteessa. Haenkin tästä hommasta vain potkua, starttia, uutta kosketusta oikeankokoisiin ruoka-annoksiin ja kotitreeniin. En kuvitteli tiputtavani kaikkea ylipainoani 6 viikossa (hah hah) mutta jos pääsisin edes niihin lukemiin että se ratsastustunnin tilaaminen olisi ajankohtaista...Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2353018228951996305.post-26749280341836231322013-08-02T23:39:00.003+03:002013-08-02T23:39:51.035+03:00takaisin alkuunMikäköhän siinä on että minun pitää aina palata takaisin nollaan? Siihen samaan pisteeseen josta olen jo ennenkin aloittanut, ainoana erona se, että nyt se on taas vaikeampaa kuin nuorena.<br />
<br />
Olen nyt ehkä sopeutunut siihen ajatukseen ettei minulla ole enää Patea, Pikoa, Sipsiä. Ei omaa hevosta. Reilu vuosi siihen menikin, enkä ole viime kesän jälkeen katsonutkaan hevosiin päin. En ole halunnut. Ei ole ollut oikein aikaa eikä rahaa, eikä varsinkaan sitä halua. Ja palaaminen tuntiratsastajaksi oman hevosen omistamisen jälkeen, varsinkin kun on jo kehittänyt itselleen sopivan tyylin edetä joka poikkeaa useimmista ratsastuskouluista, on aika haasteellista.<br />
<br />
Joten tässä sitä nyt sitten ollaan. En ole ratsastanut yli vuoteen, ja koska suurin syy minulle pudottaa painoa ja pitää se kurissa oli hevonen jota minulla ei enää ole, on paino noussut taas. Ei ihan niihin lukemiin mitä se pahimmillaan oli ennenkuin aloin laihduttaa voidakseni ratsastaa Pikolla, mutta ihan riittävän liki etten edes kehtaa lähteä tallille.<br />
<br />
No, koitan kenties oppia tästä jotakin. Jos yrittäisi tehdä asiat oikein tälläkertaa. Aloittaa puhtaalta pöydältä, sieltä nollasta, tiputtaa painoa semmosen vajaan 10 kiloa ja sitten hakeutua aikuisten alkeistunneille. Opetella kaiken alusta, niin että ne puskaratsastajamenneisyyden aukot saadaan umpeen. <br />
<br />
Joten tovin tämä blogi on joko hiljaa, tai on läskiblogi. Katsotaan nyt. Mutta tähtäimessä on edelleen paluu satulaan. Sitä en tiedä onko se satula englantilainen vai lännensatula, mutta satulaan kuitenkin.<br />
<br />Anninahttp://www.blogger.com/profile/05036109013979079795noreply@blogger.com0