Täti itse

Komikymppinen äiti-ihminen joka on harrastellut hevosia pikkulikasta asti. Tunneilla kävin satunnaisesti ja tasokin oli mitä oli, vasta aikuisiällä kuulin painoavuista ja pääsin kiinni ratsastuksessa muuhunkin kuin puskailuun ex-ravureilla. Oma hevonen on ollut vuodesta 2006 aina toukokuuhun 2012 asti. Kaksi nuorinta lasta kuitenkin syntyi siinä välissä, joten ratsastaminenkin keskeytyi raskauksien ajaksi ja toviksi jälkeenkin, johtuen keisarileikkauksista. Loppuvuodesta 2010 tuli elämääni trakehner-tamma Holopka, ja voin sanoa sen muuttaneen niin ajatukseni kisaamisesta kuin opettaneen minulle enemmän kuin kukaan aiemmin. Samoihin aikoihin kävin myös hevoshierojan opinnot jotka omalta osaltaan syvensivät jo aiemmin hankittua tietoa hevosen liikkumisesta ja liikuttamisesta. Pudotin painoa kunnes koin että voin ratsastaa hevosella jota kuntoutin samalla, painoin nimittäin pahimmillaan yli 100 kiloa. Sain nauttia Pikon taidoista vain 3 kk, sitten se jäi mammalomalle ja mammalomalta sairaslomalle, kunnes se jouduttiin lopettamaan jalkavaivan takia 2011 syksyllä. Sh-ruuna Parkkaus oli elämässäni elokuusta 2011 aina toukokuuhun 2012, ja sen kanssa opettelinkin sitten kärsivällisyyttä, rauhallisuutta, tahdin säilyttämistä, omien palikoitteni suoristamista. Ajan- ja rahanpuute pakottivat kuitenkin luopumaan Patesta, ja sen jälkeen parilla tunnilla käytyäni, ja hypättyäni elämäni ensimmäiset esteet, lopetin.

Loppui kiinnostus ihan kokonaan. Ja paino lähti takaisin nousuun. Juhannuksena 2013 alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa paluu satulaan, mutta ensin pitää saada painoa pois. Heinäkuun aikana tippui 4 kiloa, ja elokuun alussa aloitin kunnolla pudottamaan painoa. 

Tulevaisuuden haaveena edelleen päästä joskus kokeilemaan taitojani kisakentällä, ihan vaatimattomasti harjoitus- ja seurakisoissa alkuun, ja jos innostun ja oikea ratsu löytyy, sekä omat resurssit riittävät, niin miksei sitten pidemmällekin. Omaa hevosta en kuvittelekaan ostavani ennenkuin n. 5 vuoden kuluttua kun opinnot on ohi ja toivon mukaan saan työpaikan joka mahdollistaa mielekkään harrastamisen. Siihen asti siis lainaratsuilla ja taitoja pikkuhiljaa kartutellen. Sen oikean tallin ja tavan metsästäminen alkaa nyt, että olisi sitten selkeä toimintasuunnitelma kun kehtaan tallille lähteä.