Spring Spirit, ratsutusta

Voi miten tätin sydän pakahtuu <3 Sipsin ja Danskun rakkauslapsi, mun elämäni hevosten lapsi, pikkuinen Pirivauva on jo näin iso tyttö! Kyllä näkee että on rakkaudella ja huolella pidetty varsa, ja asianmukaisesti lähdetty kouluttamaan. Sitä ei tiedä mihin tää tamma vielä omistajansa kanssa pääseekään.

Täti muuttaa

Jaahas, täti muuttaa kesän aikana Etelä-Pohjanmaalle. Ihan uusiksi siis kaikki hevosiinkin liittyvät kuviot, eikä mitään hajua vielä miten pääsee siellä sitten ratsastamaan tai hieromaan. Mutta varmaan koitan hierontaa lisäillä, ihan omaksi iloksi ja muistellakseni vanhoja taitoja, koulutus kuitenkin käytynä niin olisihan niitä taitoja kiva ylläpitääkin. Ja se on kuitenkin ala josta olen todella kiinnostunut, ja koin olevani siinä hyvä, vaikka itse sanonkin.

Ja sitten äitee

Olipa valtavan kivaa! Ei, en vielä satulaan noussut, vaan pääsin toista intohimoani, hevoshierontaa, harrastamaan. Pariin vuoteen en ole koulutustani hyödyntänyt, mutta nyt sitten hieroin heti kaksin kappalein suomenhevosia. Tai hieroin ja hieroin. Toinen oli melkoisen jumissa, ja ensikertalainen, joten sen hieronta oli vielä vähän rauhatonta. Ihan niin paljon en päässyt lihaksia käsittelemään kuin olisin tahtonut, levoton hevonen ja levoton ympäristökin vähän. Sovittiin että ensikerralla koitetaan sitten saada paremmin, jos hevonen vaikka alkaisi hoksaamaan mistä on kyse. Ja toinen oli samaten ensikertalainen, ja steppaili melko paljon, joten siitäkään syystä en sitäkään alkanut kunnolla käsittelemään, rentouttavasti vain ja kun oli rauhassa paikoillaan lopetin.

Kivaa kun pääsee ensiviikolla heti tekemään hommaa lisää, jos vanhat taidot vaikka alkaisi palautua.

Lapset ensin

5 vuotiaan tyttäreni perusturvallisuus lie järkkynyt aikanaan avioeron ja sittemmin Jarnon kuoleman vuoksi, koska häntä on hyvin, hyvin vaikea ollut saada nukkumaan kokoyötä omassa sängyssä. Aina hiipii kainaloon jossain vaiheessa, ja toki tilannetta pahentaa se etten itse siihen välttämättä edes herää. No, ystäväni ehdotti palkitsemista, mutta en meinannut keksiä että mikä olisi niin iso juttu, että riittäisi motivoimaan. Kunnes sitten välähti, että ratsastus. Likka on vinkunut tallille varmaan kaksi vuotta, joten lupasin, että aina kun nukkuu koko yön omassa sängyssään, niin saa tarravihkoonsa tähden, ja kymmenestä tähdestä pääsee tallille. Ensimmäiseen 10 tähden satsiin meni monta kuukautta. Mutta ne tulivat toissapäivänä täyteen, ja eilen sitten lunastamaan palkintoa.

Myös pikkusisko (4v) taitaa olla mennyttä tyttöä, hevoskärpänen on nyt puraissut kumpaakin neitiä ja kunnolla.

takaisin satulaan?

Elämä murjoo ja heittelee, ja harrastukset kärsii. Milloin loppuu aika, milloin rahat, milloin kohdataan menetystä ja milloin mitäkin. Ratsastus ei ole köyhän harrastus. Ei ainakaan jos on lapsia, joihin ne viimeiset pennoset laittaa mieluummin kuin itseensä. No, nyt kun ei enää olla ihan niin köyhiä, pienituloisia kylläkin, niin taitaisi olla äidin aika sijoittaa välillä itseensäkin. 

Kevät, parantunut kunto ja laskenut paino, ovat saaneet taas kaipuun hevosen selkään heräämään. Olen pikkuhiljaa selvitellyt mahdollisuuksia mennä tunneille, etsinyt sopivaa paikkaa, sellaista jossa aikuinen voisi opiskella ratsastamaan istuntaan keskittyen, mahdollisimman pienessä ryhmässä. No ehkä löysin sellaisen... Menen jokupäivä testaamaan, ja jos tuntuu sopivalta, niin ostan samantien 10kerran kortin, ja ilmottaudun vakiratsastajaksi sopivaan ryhmään. Jännittävää :) odotan melkein yhtä paljoin kuin kakarana ensimmäisiä ratsastuksia :D

tavoitteita ja saavutuksia

Paino hiipii alaspäin, nousee vähän laskee vähän enemmän, nousee vähän laskee vähän enemmän... Mutta suunta siis oikea. Tiedän kyllä syyn, en ole yhtään katsonut mitä suuhuni laitan. Onneksi minulla on nykyään ruumiillinen työ, joten paino ei pääse varmaan ihan sen takia nousemaan.

Mutta kunto kasvaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni hölkkäsin tänään 5 km putkeen. Ja se meinaan on mulle todella iso juttu! Aivan uskomaton voittaja fiilis :)

Ikävä hevosen tuoksua

Iskipä kuulkaa järkyttävä ikävä tallille. Se tuoksu ja se tunnelma, hevosten ruoskutus ja kavioiden kolahtelu, pakkasesta pörheät karvat ja lunta turvassa... Mutta nyt on niin paljon kalenterissa, että turha kuvitellakaan mahduttavansa siihen enää säännöllistä ratsastusta ennen kesää. Ja autostakin luovuin, että aika haasteellista kun pitäisi jalan tai pyörällä kulkea :)

Mutta muuten menee paljon paremmin. Olen toipunut aika hyvin ja olen saanut elämän syrjästä kiinni. Olen jatkanut painonpudotusta ja alkanut treenata enemmän tosissani, juoksua ja salilla. Paino on nyt tippunut aloitustilanteesta sellaisen 17 kiloa, ja vielä n. 15 pudottelen. Ja sanon nyt suoraan, että jahka olen tavoitteessani, niin menen ratsastamaan. Vaikka ponilla :D koska tälläinen hukkapätkä olen.

tasapainoilua

Edellisen päivitysen ja tämän päivityksen välillä on tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin edellistä olisi aikaa vuosi, eikä muutamaa kuukautta. Painon suhteen olen tasapainoillut erittäin +-0 tilanteessa, johon olen sinänsä tyytyväinen, tästä on taas hyvä jatkaa alaspäin. Mutta muuten elämä heitti aikalailla häränpyllyä. Kiinnostuneet voivat lukea siitä täältä: http://surekunsurettaa.blogspot.fi/