lauantai 28. syyskuuta 2013

väliviikko -1.1 kg

SDn jälkeen mietiskelin että miten sitä nyt sitten jatkossa söisi. Olen aiemmin karpannut todella menestyksekkäästi, painoa putosi ja myös pysyi poissa kunnes hiilarit hiipivät takaisin elämään. Joten tuntui luonnolliselta siirtyä jo valmiiksi melko vähähiilarisesta ruokavaliosta karppaukseen. Vaikka SD on vähähiilarinen, sitä ei minusta voi laskea karppaamiseksi, koska siinä ollaan niin pirun vähällä rasvalla. Ja siksi luulen että olin väsynyt ja kipeänä jatkuvasti.

Karppaaminen on käsite jonka hyvin monet käsittävät kovin eritavalla kuin minä. Ajatellaan että se on hiilariton, korkeaproteiininen dietti, tai vastavuoroisesti että vain lutrataan rasvalla. Näistä kahdesta ajatuksesta rasvalla lutraaminen on lähempänä _minun_ totuuttani.

Karppaaminen on minulle käytännössä sitä, että on ruokia joita saan syödä ja ruokia joita en saa syödä. En joudu laskemaan kaloreita tai mitään muutakaan, kunhan pysyn sallituissa aineissa. Kasviksia syön paljon ja niistä ja maitotuotteista tulee pääasiallisesti ruokavalion hiilarit. Protskuja sen verran mitä normaalistikin ja rasvaa ei vältellä. Eli ei kevyttuotteita (rasvan suhteen, lightlimuja saatan käyttää), ja jos juon kahvia, juon sen kermalla. En syö perunaa, riisiä, pastaa, leipää, sokeria missään muodossa.

Tällä väliviikolla ajattelin ottaa rennommin, ja aloittaa karppaamaan tiukemmin sitten 30.9. Söin yhtenä päivänä suklaapatukan, ja siinä se. Ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja. Olen pikkuisen lisäillyt ruokaan jo rasvaa, vaihdoin osan rahkasta turkkilaiseen jogurttiin tai lorautin rahkan sekaan kermaa, olen syönyt rasvaisempaa lihaa kuin SDllä. Ja viikon tulos -1.1 kg. Mun kropalle tämä vaan sopii, mä tarvin rasvaa että mun kroppa toimii.

Yhteispudotus nyt siis 11.3 kg.

Hevosrintamallakin voi ensi viikon aikana tulla elämää, siitä lisää sitten jos niin käy...

lauantai 21. syyskuuta 2013

6. vko - 0.6 kg

Kuudes ja viimeinen viikko SDtä meni samaten sairastellessa, mutta söin nätimmin. Ja siten 600 g pudotus. Nyt meni se kymppi vihdoin rikki, kokonaispudotus nyt 10.2 kg! Jee! Vyötäröltä on lähtenyt nyt 21 cm ja sen kyllä tuntee ja näkee. 

SDn aikana "vain" 5.7 kg pudotus, mutta en voi valittaa koska vaikka repsuilin välillä, olin kipeänä ja liikuin naurettavan vähän, pudotin silti liki kilon viikossa. Voin vain kuvitella paljonko painoa olisi pudonnut jos olisin seurannut ohjeita kirjaimellisesti ja pysynyt terveenä. 

Nyt otan viikon vähän rennommin syömisien kanssa, vaikka pääosin noudatankin varmaan tätä jo tutuksi tullutta kaavaa ruokailuissa, ja juhlin synttärit ensi viikonloppuna, ja sitten 30.9. alkaa taas uusi 6 vkon rutistus, tälläkertaa kokeillen alakarppia tapaa. Koen mielekkääksi jakaa näihin 6 vkon jaksoihin, ne menee nopsaan ja sitten voi muokata ruokavaliotaan luvan kanssa taas jos ei tunnu hyvältä. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

5.vko -0.5 kg

Jos viime viikko oli hankala, niin tämä viikko on ollu kauhea. Kuumetta, korvasärkyä, ja kiinnostus terveelliseen ruokavalioon nollassa. Siihen nähden että 2/7 päivää meni ihan perseelleen ruokavalion suhteen, ja liikkumiset on olleet olemattomat, pitäisi varmaan olla tyytyväinen että yleensä tippui eikä noussut. Mutta jotenkin silti ahdistaa että noin pieni pudotus. Mutta niinhän se on että ilmaiseksi ei saa mitään, jos ei tee töitä ei tule tulosta. Ja se että makaa sängyssä 38 asteen kuumeessa ja syö lohturuokaa ei ainakaan kyllä laihduta... En siis päässyt vieläkään siihen kympin pudotukseen. On se nyt vaikeaa olevinaan. Mut ensi viikolla sitten!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

4. vko -1.3 kg

Tämä viikko on ollut jotenkin hankala. On ollut päänsärkyä, kiirettä ja hulinaa. Parina päivänä en ole ehtinyt syömään kotona aamupalaa ja korvannut sen sitten koulussa kahvilla ja prodepatukalla, ja loppuviikosta en ole saanut syötyä kaikkea mitä ruokavalioon kuuluisi. Siitä huolimatta viikkopudotus oli tällä neljännellä viikolla 1.3 kiloa, ja juhannuksen maksimimitoista vyötäröni on kaventunut jo 20 sentillä, ja lantio sekä reisi 6 sentillä. Että ei tässä voi kovin pettynytkään olla, vaikka olo on jotenkin tukkoinen, lihaksia särkee sillälailla huonosti, ei liikunan jälkeisellä kivalla tavalla, ja pääkin on ollut vähän masennukseen taipuvainen.

Mutta toivon silti että ensiviikko olisi helpompi, saisin nukuttua paremmin ja juotua kunnolla vettä.

Ja varmaan ehkä mahdollisesti menen ratsastamaan ensi viikolla. Ei ihan ole se kymppi täynnä, 900 g vielä, mutta annan sen anteeksi itselleni jos saan ensiviikolle ajan järjestymään. Siitä lisää sitten jos se toteutuupi.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

3. vko -0.4 kg

Kolmannella viikolla ruokavaliossa oli muutos, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti herätellä aineenvaihduntaa ja muistuttaa entisiä ruokanarkkareita siitä ettei se olo oikeasti ole niin kamalan hyvä kun kiskoo sitä ruokaa kitusiin välittämättä sen sisällöstä. No, minulla seurasi tukkoinen, särkevä, vihainen ja huono olo, sekä 2 kiloa lisää painoa, kun hiilarit varastoi elimistöön nestettä. Siihen nähden olen hemmetin tyytyväinen viikon tulokseen, vaikka virallisesti pudotus ei ole suuri, 400 g, niin oikeastaan pudotin viikon aikana 2,4 kg.

Henkisesti olen omasta mielestäni edistynyt tämän laihdutukseni aikana paljon. Minähän aloitin tämän tosiaan jo juhannuksena, vaikka tämä SD nyt onkin tuonut semmoista lisäpotkua viimeiseen 3 viikkoon. Olen oppinut melko paljon itsestäni ja siitä miten olen tajuamattani reagoinut liki kaikkeen syömällä. Tunnesyöppö pahinta laatua. Samaten olen tajunnut että minulla on selkäranka tuolla jossain, se vaatii vaan vähän vahvistusta että se pysyy suorana. Tärkein oppi on kuitenkin ehkä se, että elän tätä elämääni itselleni, ja minä päätän sen pelisäännöt. Jos haluan syödä munkin, oikein todella haluan, niin sitten syön sen, tiedostaen että se joko lisää painoani, tai sitten se tarvii myös kuluttaa pois joko liikunnalla tai vähentämällä vastaavasti syömisiä loppuviikolla. Se on tietoinen teko, ei vaan nauttimista tai ajattelematonta mässäämistä. Samaten sen tajuaminen ettei maailma kaadu siihen yhteen munkkiin, ja dietin jatkaminen sen jälkeen, on suuria juttuja. Olen myös oppinut että valtavan tärkeää laihduttajalle on pitää ruoka-ajoista kiinni. Jos muka ei ole aikaa syödä ajallaan, niin sortuu miljoonakertaa helpommin herkkuihin. Rutiinit on tosi tärkeitä.

Hevosrintamalla mun -10 kilon rajapyykki lähenee, nyt on enää 2.2 kiloa siihen kun lupasin että saan alkaa miettimään sitä ratsastamista. Olen jutellut tuttujen kanssa, ja saanut kutsuja heidän hevosillaan ratsastamaan, joten varmaankin täti kiipeää hevosen selkään jo tämän syyskuun aikana. Toivottavasti ainakin. Sitten olen alkanut miettimään että ottaisin vuokrahevosen, sellaisen 1-2 krt viikossa liikutettavan, ongelmaksi vaan koituu että aion laittaa auton seisontaan, joten hevosen pitäisi löytyä tästä liki. Kyllä täällä on talleja, mutta mahdollisuus hevosen löytämiseen on heti pienempi.