perjantai 30. maaliskuuta 2012

kakkaa kakkaa...

Tänään pääosassa pihatto ja sen puhdistus. Kamalan paljon siellä ei enää sitä itseään ollut, mutta useampi kuormallinen kuitenkin. Menimme Anniksen kanssa Sannan ja puolisonsa seuraksi hommiin, ja mukavaahan se oli reippailla hyvässä seurassa. Puhdasta tuli, mukavaa hommaa kun näkee heti työnsä jäljen. Semmoinen reilun kolmen tunnin reippailu oli se :)

Kahvin tippumista odotellessa sitten juoksutettiin Pate irtona ketällä. Saatiin hyvin koko kenttä käyttöön, kun oltiin kahdestaan kentällä. Patella kun on tapana oikaista tallinpäädystä yksi kulma kokonaan pois ja yrittää vaihtaa suuntaa, ja sitten toisessa päädyssä jäädä norkoilemaan portille. Nyt ei onnistunut kumpikaan temppu, kun oltiin Anniksen kanssa tarkkoina. Ihan hyvän liikutuksen sai ruuna, vaikkakin nopean.

Haava on tosi hyvä, ensi viikolla pääsee varmasti selkään!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Liinailua

Eilisen rodeon jäljiltä ajattelin että eiköhän herra ole aivan valmis työskentelemään ihan oikeasti, joten laitoin sen liinan päähän. Vasempaa kierrokseen olikin tosi hyvä, löytyi rento ja letkeä ravi ja siirtymiset. Mutta sitten kun piti tehdä veryttely toisessa kierroksessa... Pate lähti liikkeelle kuin ammus, ja laukkasi vaan ympyrällä. Aika pienellä ympyrällä vielä, kun ensi pidetteet ei menneet läpi ääniavusta puhumattakaan, niin koitin sitten pienentää ympyrää jos rauhoittuisi kun laukkaamisesta tulee hankalampaa, mutta paskat, ihan vallan mainiosti mahtui Parkkaus laukkaamaan lähestulkoon voltilla. No, kun sekään ei auttanut totesin että perkele laukataan sitten, annoin sille liinan koko mitan ja pyysin lisää vauhtia. Hetken laukkuutin sitä ja sen jälkeen malttoi siirtyä pyydettäessä raviin, mutta ravi oli kamalaa kaahotusta. Nyt kuitenkin ympyrän pienentäminen auttoi ja Pate alkoi rauhoittua. Kävelytin sitä hetken ja pyysin ravin, ja rauhallisesta ravista laukan. Nyt oli jo rennompi. Sitten rento ravi, ja suunnan vaihto. Vasempaan kierrokseen nostin laukan vain kahdesti koska ne meni niin nappiin, ja laukka oli rentoa. Sitten heti rentoa ravailua eteen-alas molempiin suuntiin, ja vielä lopuksi kävelyti ruunaa koko ketällä.

Pesin haavan ja kylmäsin jalat kun kerran pesupaikalla oltiin. Haava on tosi hyvin umpeutumassa, viikonlopun jälkeen varmaan on jo kiinni.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pate riemastui






Tänään siis poistettiin dreeni, ja iloittiin siitä että haava näyttää erittäin hyvältä. Menee umpeen paljon nopeampaa tahtia kuin alkuun kuvittelin. Päästettiin sitten Parkkaus pärtsäilemään kentälle, kun ei enää ollut tarvetta varoa dreeniä, ja ensimmäiseksi Pate menikin piehtaroimaan. Siitä heti ylös päästyään alkoi tolkuton kiito, laukkaa vaan ympäri kenttää ihan onnessaan ja pukkeja väliin. Selvästi Patella oli ollut tylsää kun ei ollut päässyt liikkumaan eikä tarhassakaan ollut seuraa. Sitä menoa oli kyllä ilo seurata. Jahka Pate malttoi rauhoittua tehtiin vähän väistöharjoituksia ja hassuteltiin, Anniskin siis oli mukana tallilla. Pate leikki vesilätäkössä ja juoksi taas vähän lisää ja oli kaikin puolin mukava päivä. Sitten takaisin talliin ja huuhdeltiin haava uudelleen siltä varalta jos sinne meni hiekkaa piehtaroidessa. Pate pääsi takaisin pihattoon elämänsä rakkauden luo, heinäpaalia pitikin oikein halailla, Penasta ja Sisusta viis.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

kaunis kevät!

Aivan tolkuttoman ihana nätti päivä! Oma auto vihdoin taas ajossa, ja tallillehan sillä sitten ajelin. Temppuiltiin Paten kanssa kentällä, ihan vaan rennosti, välillä rapsuteltiin ja välillä vaan käveltiin. Oli mukavata! Sitten mentiin putsaamaan haava, sekin näyttää tosi hyvältä, ja paranee sen verran vauhdikkaan oloisesti, että ehkä pääsen ratsastamaan jo paljon aiemmin kuin olin ajatellut :)


Eilen hoidot teki Annis, ja oli käynyt Paten kanssa kävelylläkin.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

vararatsua etsitään!

Nyt kun on aikaa muttei hevosta jolla ratsastaa, niin ajattelin kokeilla kepillä jäätä, että löytyisikö liikutettavaa lähialueelta. Ei ihan unohtuisi taidot ja pääsisi ehkä taas vähän eteenpäinkin, vaikka Pate sairaslomailee. Ja jos oikein sopiva hevonen ja omistaja löytyisi niin miksei sitä sopimusta voisi jatkaa vielä sittenkin kun Pate tervehtyy, ainakin niin kauan kun aikaa riittää. Nyt olisi intoa ja motivaatiota treenailla, sääli jos se menee ihan hukkaan hevosen puutteessa.

Eli Forssan seutu huomio, nyt olisi maalaisjärkevä liikuttaja tarjolla. Ihan ihanne hevonen oisi osaavampi koulupuolen polle, mutta kaikki perusjärkevät hevoset huomioidaan. Plussaa jos voi valmentautua ja ehkä jopa kokeilla jotkut pienet koulukisat kesällä. Kokoa pitää olla hevosella sen verran että kantaa tämän 80 kiloa mitä minulla vielä painoa on. Superhyvä jos voin maksaa vuokrauksen tallihommilla tai hevoshieronnalla tai muulla oravannahkakaupalla, mutta tarvittaessa tiristän pienen rahallisenkin korvauksen jostain jos oikeasti hyvä hevonen löytyy.

Yhteyttä voipi ottaa petraannina@gmail.com

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

historian siipien havinaa :D




Pari ikivanhaa kuvaa :D Aloitin ratsastamaan Parkanossa, Virranhaarassa. Ratsastin erinäisillä mustilla shettiksillä, eniten Toralla ja Rositalla.

Siirryin ratsastamaan Kihniöllä Kankaan tallilla, paikka on nykyään tunnetumpi kasvateistaan V.K. poneista, joiden emillä olen liki kaikilla ratsastanut. Kuvassa ei kuitenkaan poni, vaan hevosvahvistus Baltic, joka oli silloin suurin hevonen jonka selässä olin ollut. Saattaa olla vieläkin.

Lämpöinen taas on erään hoitohevoseni Lauran varsa, jolla ratsastin tuon kevättalven. Sen selässä oli käyty neljästi ennenkuin minä sillä aloin maastoilla. Kaivelen hevosen nimen jostain ja lisään tänne.

Kentällä pyörimistä

Tänään minun piti herätä ajoissa ja mennä tallille, mutta ensin herätykseni ei joko toiminut tai minä sammutin sen ja nukahdin takaisin niin etten edes muista sitä, ja sitten tajusin että kello on vielä tunnin enemmän kuin sen pitäisi olla. No, olin silti ennen puoltapäivää tallilla, että ei se nyt ihan mönkään mennyt.

Hain Paten tarhasta ja vein pesupaikalle, piikitin viimeiset antibiootit, huomenna siirtyy suun kautta annettaviin, onneksi. Sitten putsasin haavasta turpeen ja kuivaneen mädän pois, tarkistin että dreeni on auki ja lahjoin hevosta leivällä.

Mentiin kävelemää kentälle kun siihen ihanasti paistoi aurinko ja se oli jo aivan sula. Tehtiin voltteja ja kiemurauria ja mitä nyt mieleen juolahti, otettiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Väistämisharjoituksia niin että kävelin vaan kohti "with intent" ja Pate väisti sitten sillä osalla jota kohti olin kävelemässä. Takaosa sillä liikkuu tosi hienosti, mutta kun hain sitä että olisi väistänyt etuosalla niin tuppasi vaan peruuttamaan. Muutaman onnistuneen väistön sivullekin sain, joten pitää olla tyytyväinen. Siitähän se on kiinni etten osannut olla juuri oikeassa kohdassa. Jos kävelee liian etuviistosta niin se pakittaa, jos liian takaviistosta niin se menee vaan eteenpäin tai takapää väistää. Käveltiin vielä hetki ja sitten vein Paten tarhaan, ja seurasin hetken ponien kiihdytysajoja ennen kotiin lähtöä.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

lisää kaikkea

Sanna oli tänään jo ehtinyt piikittää Paten, ja huuhdella dreeniä, joten minä sitten rupsuttelin ruunaa, kävin sen kanssa kävelyllä ja huuhtelin dreenin ja haavan vielä uudelleen. Pikkuisen oli ruunalla kiiru, mutta malttoi kuunnella kuitenkin. Haava oli hyvässä kunnossa, joten toivon että nyt olisi parantuminen hyvässä vauhdissa eikä takapakkia enää tulisi...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ell käynti

Eläinlääkäri oli tosiaan käynyt, puhkaissut sen yhden onkalon joka oli vielä kiinni, ja laittanut sinne dreenin, joka nyt vähintään viikonlopun yli on kiinni. Huuhdella pitää että pysyy dreeni auki, eikä Pate tietenkään voi olla pihatossa muiden kanssa etteivät uteliaat pojat nypi dreeniä irti. Joten Pate on nyt sitten saikulla, yöt karsinassa ja päivät tarhaa yksinään. Liikutuksena taluttelua ja kipulääkettä ja antibioottia edelleen. Ell kehui Patea kun oli niin fiksusti (toki rauhoitus oli kun paisetta operoitiin) ja sanoi että silleen siistin näköinen haava että pitäisi parantua ihan hyvin.

No, saikkua ponille tuli, ratsastamaan ei pääse ennenkuin kaula paranee, koska on sopivasti siinä kohdassa johon ohjat osuu. Toki minä voin humputella löysin ohjin sitten kun on vähän parempi, mutta kun muilla se ei yleensä syystä tai toisesta onnistu se löysin ohjin ratsastus tuolla hevosella.

Huhtikuun CR-valmennus varmaankin jää myös välistä, vaikka Pate ehtisi täysin toipua, niin rahat ei taida tämän jälkeen enää riittää...

Lisää puhdistelua

Jälleen Anniksen kanssa tallille torstaina, ja lisää patin puhdistelua. Tosin ensin juteltiin tallinpitäjän kanssa ja olin paparatzina kun hän ratsasti omaa nuortaan. Semmoinen vaatimaton 456 kuvaa tuli napsittua koko tallikeikalta, menee vielä tovi ennenkuin saan ne kaikki käytyä läpi.

Pate oli ehkä hieman pirteämpi kuin keskiviikkona, paise selvästi pienentynyt, mutta oikeassa yläreunassa edelleen patti joka kova, ei siis ole tullut ulos. No, päätimme odottaa huomiseen jos lähtee kuivumaan antibiooteilla, jos ei niin sitten pakko pyytää ell paikalle avaamaan paise. Nyt Paten kaula oli selvästi kipeä. Pääsin (tai jouduin) sitten piikittämään hevostani lihakseen. Hevoshierojana sentään tiedän missä ne lihaset on, mutta silti teki vähän tiukkaa ensimmäinen kerta. Huh. Neulakammoinen pistämässä... Noo, hyvin siitä selvittiin, ja Pate pääsi takaisin ulos tarhailemaan.

Tänäaamuna tuli sitten Sannalta viestiä että oikea yläreuna ei ole lähtenyt kuivumaan, joten Pate ajatteli sitten tehdä minulle oikein kunnon ell laskut. Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen että ell käy katsomassa sen haavan muutenkin läpi, ettei tarvi miettiä että onko varmasti parantumassa. Itse en pääse tänään tallille kun ei ole lapsille hoitajaa, mutta Annis lupasi mennä päivällä hoitamaan putsailut.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kaikkea sitä joutuukin tekemään



Patella oli kaulassa rokotuksesta patti. Se ei ollut lämmin, eikä hevosta näyttänyt vaivaavan, ei ollut kuumetta, vähän ehkä vaisu oli pari päivää rokotuksen jälkeen. Ell sanoi kysyttäessä että pari viikkoa se voi siinä olla, oli ilmeisesti yliherkkä jollekin sidosaineelle. ELi seuraava rokote erimerkkisellä aineella. Annettiin sitten olla ja ajateltiin että odotellaan jos se menee itsekseen ohi. No, eilen se patti sitten yhtäkkiä päätti puhjeta. Se olikin ilmeisesti tulehtunut, vaikkei näyttänyt siitä mitään oireita. Sanna antoi aamupäivällä ensiapua, putsasi sen ja puristi pihalle mitä sieltä sai tulemaan. Kertoi että on tuo Pate ihme hevonen, ihminen vieressä meinaa olla oksennuksen partaalla ja puristaa sen kaulasta visvaa pihalle, ja Pate vaan seisoo ja kattelee että saiskos vaikka leipää. Itse menin puolenpäivän jälkeen tallille Anniksen kanssa, ja teimme saman homman. Annis on tuommoisia paiseita hoitanut enemmänkin, ja ammattimaisin ottein nyppi karvat reiän ympäriltä ja tyhjensi paisetta. Minua suoraan sanottuna ällötti, se hajukin oli jotain todella karseaa. Kokonaan sitä ei tyhjäksi saatu, joten Sannan kanssa sovittiin että hän hakee antibiootit ja kysyy ell mielipiteen että odotetaanko vai tuleeko hän avaamaan haavan. Ell sanoi että antaa olla 2-3 vrk, jos ei ala kuivumaan antibioottejen voimalla niin sitten on avattava.

Kentällä sitten vähän vietettiin Paten kanssa aikaa, vähän annettiin sille aivojumppaa ja porkkanaa siinä sivussa, ja pikkuisen pyydettiin liikkumaankin. Ajateltiin että lihas pumppaa liikkeessä itsekin sitä haavaa tyhjemmäksi. Pate liikkui mielellään ja kun irtona oli niin sai ihan itse päättää tahdin. Laukkailikin vähän, ja kävi piehtaroimassa, eli ei se kaula kamalan kipeä vielä eilen ollut. Sitten käytiin vielä uudelleen putsaamassa haava, ja poika takaisin tarhaan.

Otin kuvia siitä paiseesta, mutta en pilaa ruokahaluanne näyttämällä niitä. Sen sijaan kuvia tukkapuolelta :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sippe


Sippe ja Janina kouluvalmennuksessa. Lisää lihasta vaan ja reeniä niin hyvä tulee. Hienoa nähdä miten tamman vanhat taidot kaivetaan esiin ja opetetaan uusia vielä päälle. Hyvä hyvä Janina ja Sippe!

Kävelyllä


Tänään oli ohjelmassa 20-30 minuutin taluttelu, eilisen hieronnan jälkihoitona. Meninkin jo heti aamupäivästä laina-autolla tallille, ja hain pojan talliin. Pate tuli melkein juosten räntäsateessa minua portille vastaan, luulikohan se saavansa taas sellaisen hemmottelupäivän kuin eilen :D No, heitin viltin niskaan että kuivaisi vähän, ja selvittelin jouhet, joita jätkä on kasvattanut melkoisesti. Sitten kuivailin karvaa hieromalla viltin läpi, ihan vaan kevyesti, ja sitten lähdettiin kävelylle. Mentiin isommalle (pieni sekin) tielle, ihan vieraaseen paikkaan Patelle, mut eipä äijä ollut moksiskaan, niinkuin ei koskaan. Räntäsateesta huolimatta sain tallin kotitiellä napattua kuvan ruunasta, jossa näkyi hevonen eikä märkiä tiskirättejä jotka satoi taivaalta.

Huomenna Annis ja rentouttava ratsastelu, ja sitten loppuviikko olisikin tätin vastuulla, pitänee kysellä jo valmiiksi autoa... Suunnitelmissa joka kerralle laukat liinassa, että alkaisi saada siihen sitä rutiinia, mutta muuten aika rentoa menoa, ensi viikolla sitten taas raskaammin.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

hierontaa ja kenkäystä

Annis oli tuossa yhtenä päivänä tunnilla Patella, ja olivat sitten ottaneet puomeja tunnille mukaan. Oli hevosesta löytynyt vielä yksi vaihde lisää, eikä olisi taas rauhoittunut millään. Oli ollut kuulemma niin kivaa ja innoissaan, että lopulta Sanna oli käynyt selässä muistuttamassa siitä miten piti olla. Lopputunti oli mennyt sitten paremmin.

Tänään oli Patella kengitys, ja sitä ennen hieronta. Tälläkertaa en hieronutkaan itse, vaan Paten kävi hieromassa ystäväni joka on pitkänlinjan hevosihminen ja opiskelee Ruotsissa hevoshierontaa ja -fysioterapiaa. Kävi lihakset läpi ja sain kuulla että kohtuu hyvässä kunnossa on poika, toki ylälinjaa tarvii lisää. Pate nautti hieronnasta niin että meinasi nukahtaa seisaalleen, nojasi vaan päätään riimuun joka siis kiinni ketjuin kahta puolen. Selkälihasten rentoutumisen näki (ainakin hierontakokemusta omaava) ihan paljaalla silmällä, todella tehokas oli tuo ruotsalaisesten menetelmä. Hieronnan jälkeen Pate oli niin tokkurassa että hyvä kun osasi kävellä karsinaan, jäi sinne nuokkumaan muutamaksi tunniksi ennen kengitystä. Siinä odotellessa sitten rapsuttelin ja rupsuttelin ruunaa, vietettiin laatuaikaa. On se vaan ihana kaveri, nojasi päätään minuun nuokkuessaan <3

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kuvia vuosien varrelta

Löysin muutamia kuvia, jotka ensin ajattelin liittää Team Parkkauksen esittelyyn, mutta niitä tuli sitten sen verran paljon, että laitetaankin ihan omaksi päivityksekseen.

Ensimmäinen oma hevoseni Synthetic Simb ja minä sekä Annis. Itse tuossa kuvassa selässä keisarileikkauksen jälkeen. Sipsillä oli turvallista aloittaa...




Annis työssään tykinkuulana :D Alla Josi.



Minä kesällä 2010. Hevosena Sauhu-Poika. Tästä siis lähdettiin. Ekat ravit raskauksien ja leikkauksien jälkeen. Karua katsottavaa...



Ja tasan vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2011, alla sama hevonen.



Edistymisen sentään näkee. Nyt olen siirtynyt ratsastamaan aikalailla pelkästään Patella, pitää vaikka vuoden päästä ottaa kuvia ja toivoa että muutos on yhtä suuri kuin näissä kuvissa oli.

Hyviä (siis hyvälaatuisia) ravikuvia minusta ja Patesta ei ole, pitäisikin korjata asia. Mutta alla yksi videolta napattu, josta näkee vähän etten tosiaan poikaa kovin korkeaan muotoon edes ole yrittänyt ratsastaa alkuun. Tämä kys. kuva otettu marraskuussa 2011.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mietiskelyä

Olen tässä pohtinut aika paljon itseäni ratsastajana viime päivinä; nuorin lapseni täytti tänään 2 vuotta, ja tajusin että paljon on ehtinyt tapahtua. Ennen kahden tyttäreni syntymää, ratsastin paljon (siis joka päivä), mutta lähinnä maastossa. Jonkun verran valvovan silmän alla, mutta minulla ei ollut mitään toiveita ikinä kisata, ellei sitten matkaratsastusta. Ja sekin oli iso ehkä. Toki jo silloin ajattelin paljon lihashuoltoa ja oikeaa tahtia lisätä treeniä, remonttimuotoa ja maastakäsin työskentelyn tärkeyttä. Ratsastin paljon raaoilla entisillä ravureilla, joten halusin että asiat tehdään niiden kanssa oikein, jotta niiden tuleva ura harrastehevosina olisi mahdollisimman helppo, ja lihakset ratsuna toimimiseen kehittyisivät oikein. Mutta olin kyllä täysin puskatäti. Ehkä vähän valveutuneempi, mutta puskatäti kuitenkin.

Vanhempi tyttäreni syntyi lokakuussa 2008. Ratsastin heinäkuulle asti kaikissa askellajeissa maastossa, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Sitten palasin satulaan joulukuussa, mutta ehdin ratsastamaan vaan satunnaisesti, ja tuntui että olin ihan hukassa leikkauksen jäljiltä (keisarileikkaus) ja painon noustua. Kesällä olin juuri pääsemässä taas ratsastuksen makuun, kun sainkin tietää että olin taas raskaana. Tasapaino oli niin huono etten uskaltanut juurikaan ratsastaa raskaana. Nuorimmaiseni syntyi maaliskuussa 2010, ja jälleen keisarileikkauksella. Tämän jälkeen aikaa ratsastukselle tuntui olevan vieläkin vähemmän. Kesällä palailin satulaan, kävin Centered Riding kurssilla, ja tuntui että ehkä homma alkaa sujua. Muutokset elämässä kuitenkin veivät minulta ratsun, ja olin jo luovuttaa kokonaan. Tähän väliin tuli elämääni trakehnertamma Holopka, eli Piko. Se oli kantavana ja aika huonossa lihaskunnossa, joten pääasiassa tein sen kanssa hommia maastakäsin. Päätin että menen sen selkään vasta kun laihdun 10 kiloa, ja se aika koitti kevättalvella. Ja sitten ratsastinkin sen n. 3 kk säännöllisesti osaavalla (joskin ruosteisella) hevosella, ja opin enemmän kuin koko elämässäni aiemmin. Piko alkoi vain oireilla jalkojaan lopputiineydestä, joten se jäi lomailemaan. Lisää CR-kurssittautumista ja loppukesästä paljonkin ratsastusta eri hevosilla, ja sitten Pate elämääni sulostuttamaan, sopivasti vähän ennenkuin jouduin Pikon päästämään viimeiselle matkalleen. Sitä tammaa on edelleen ikävä, se oli Persoona. En edes tykännyt siitä silloin kun siihen ensin tutustuin (jo vuonna 2008) mutta se vaan jotenkin ui sydämeen. Ja sillä ratsastaminen oli joka kerta upea kokemus, kaipa se olisi ollut sama millä tahansa osaavalla hevosella en tiedä.

Joten olen tullut nyt vuodessa täysin rapakuntoisesta huomattavan ylipainoisesta puskatädistä, jonka tasapaino on surkea ja istunta aivan järkyttävä tuoli-istunta, tähän pisteeseen. Kohtuu hyväkuntoiseksi, joskin edelleen ylipainoiseksi tädiksi joka tähtää ensi kesänä pikkukisoihin. Tasapaino on aika hyvä (tosin saatan olla erimieltä ensi viikolla kun menen ilman satulaa) ja istunta parantunut suunnattoman paljon. Vaikka itse sanonkin, niin minusta perusistuntani on nykyään aikas hyvä. Suurin muutos on kyllä tapahtunut pään sisällä, olen voittanut pelkoja ja ylittänyt esteitä. Vielä 2 vuotta sitten en olisi harkinnutkaan kisaamista, tai esteiden ylittämistä. Oma suhtautuminen taitoihini oli vähättelevä ja lannistava. En osaa, en voi osata. En arvostanut menneisyyttäni, vaikka nyttemmin olen tajunnut ettei ihan kuka tahansa voi mennä ravurin tai projektin selkään vailla huolia. Ja teen tietoisesti itselleni positiivista palautetta, joka vahvistaa uskoani siihen etten ihan väärin voi toimia hevosten kanssa.

Oho, tulipas taas tekstiä. No, tälläisiä mietteitä tälläkertaa, jotai muuta kuin vain sen selittämistä mitä olen puuhaillut tallilla :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

autoton viikko

Laina-autoa tälle viikolle ei ole, joten kärvistelen hevosvieroitusoireiden kourissa. Pate on raspattu ja rokotettu keskiviikkona, on se puoli nyt hoidossa, ja Annis on parikertaa sen käynyt liikuttamassa. Oli ollut nyt ilman satulaa tosi hyvä, pitää oikeasti miettiä sitä penkin vaihtoa. Taidetaan parannella tasapainoa keväämmälle, saadaan sitten kunnon satula. Eli tätikin uskaltautuu ratsastamaan ilman satulaa ensi viikolla kun pääsee tallille. Hui :D siitä onkin vuosia aikaa kun olen viimeksi kokeillut. No, putoamishrjoituksia sitten jos ei muuta :D

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

torstai 1. maaliskuuta 2012

pohdintoja elämästä ja tulevasta

Kuten postauksistanikin voi päätellä, olen ollut kiikan kaakan kallellaan milloin mihinkäkin suuntaan hevosen ja etenkin Paten omistamisen kanssa. Olen vaaka horoskoopiltani, ja ainakin tässä asiassa tuntuu että vaakakupit heiluvat kovinkin tiuhaan tahtiin puolelta toiselle.

Toisaalta tiedän että jos haluaisin kehittyä nopeasti, ja päästä kisaamaan vähän isommallakin tasolla, tarvitsisin hevosen joka jo osaa, ja opettaisi minua. Hevosen joka tekisi esim. heB radan rutiinilla, kunhan suurinpiirtein osaisin istua oikein ja pyytää vaadittuja asioita. Hevosen jolla valmentautuminen ei olisi niinkään hevoselle rutiinin ja liikkeiden opettamista, vaan enemmänkin minulle. Tiedostan tämän, ja se osa minusta jossa on herännyt kunnianhimo ja kisavietti, se osa on hevosen vaihdon kannalla.

Mutta sitten taas se osa minusta, joka vaan nauttii hevosen kanssa tekemisestä, ei niin välitä missä tahdissa edetään vaan ottaa päivän ja hetken kerrallaan, se osa ei halua luopua Patesta. Sillä Pate on kertakaikkiaan hurmaava persoona, ja se tunne joka tulee kun sen kanssa saa hyvän pätkän rentoa ja tahdikasta ravia tai onnistuneen tempun, se on enemmän kuin mitä uskon että voisin saavuttaa edes kisavoitosta osaavalla hevosella. Ja tämä osa minusta on nyt voittamassa tätä köydenvetoa. Sillä mitä merkitystä on pärjätä jossain seuratasolla? Mitä konkreettista hyötyä minulle siitä muka on? Kun en ole ajatellut oikeastaan enää hevosalalla leipääni tehdä (vaikka myönnän että se edelleen minua jollain tasolla kiehtoo) niin mitä teen kisamenestyksellä nyt-heti-äkkiä? Ei yhtikäs mitään.

Olen ajatellut tätä asiaa viimeaikoina paljon, sillä Patesta on tullut kyselyitä, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut myydä sitä kenellekään. Olen pohtinut ja miettinyt asiaa. Ja ajattelen, että voin suunnata tämän heränneen kunnianhimoni kenties jollekin toiselle elämäni osa-alueelle. Voin tähdätä parantamaan itseäni esimerkiksi opiskelun tai töiden saralla, ja pitää hevostelun sinä mitä se ideaalisti olisi. Rentoutumisena.

Tämä ei tarkoita ettenkö asettaisi meille tavoitteita, ja edelleen tähtäisi kilpakentille. Toki haluan että kehitymme ratsukkona. Mutta kiirettä meillä ei ole. Jos ensikesänä päästään starttaamaan vaikka jokin raviluokka, ja ehkä kokeilemaan heCtä jos laukkaan saadaan rauhallisuutta ja rutiinia lisää, niin hyvä. Jos ei päästä, niin sitten kesällä 2013. Pate on vielä nuori hevonen, vaikka kisattaisiin vasta 5 vuoden kuluttua, olisi Pate vasta 14 vuotias. Mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa.



Tavoitteet kaudelle 2012.

Laukan rauhoittaminen. Tai oikeastaan ravin rauhoittaminen laukan jälkeen, laukka alkaa olla jo aika mallilla, mutta sen jälkeen ei maltettaisi keskittyä mihinkään.

Osallistuminen CR-kursseille.

Starttaaminen seurakisoissa, raviohjelma tai ehkä loppukaudesta heC.

Hyppytreenin aloittaminen ensin irtona ja jos saan kuskin ylipuhuttua niin sitten selästä.

Tavoite minulle: uskaltaa hypätä. Ehkä ei Patella, koska se on itsekin siitä niin tohkeissaan, mutta jos vaikka johonkin estetunnille menisi, sellaiselle aloittelijoille tarkoitetulle. Tämäkin semmoinen juttu etten vielä 1,5 vuotta sitten olisi edes harkinnut moista. Niin sitä kasvaa ja kehittyy vielä vanhanakin.

Temppujen opettelu niin että voimme loppukaudesta videoida pätkän jossa ei porkkana ole pääosassa :D