Tänään menin puolenpäivän tienoilla tallille, ja ajattelin etten lähde kiusaamaan itseäni ja hevosta ratsastuksella. Olkapäässäni nimittäin on ollut särkyä jo viikonverran, ja veikkaan että sen takia en saa hartioita rennoiksi, ja siksi ei oikein onnistu. Tai ainakin se on osa syy. No, tein sitten sen mitä olen suunnitellut jo pidempään, eli päätin tehdä Paten kanssa temppuja. Maastakäsintyösketelyhän on aina ollut lähellä sydäntä, mutta varsinaisia temppuja ei olla aiemmin opeteltu. Naruriimun ja pitkän narun kera ollaan puuhattu paljonkin, mutta jotenkin miellän sen enemmän kouluttamiseksi, kuin vain hauskanpidoksi. Olin varustautunut ostamalla kirpparilta pienen vihreän olkalaukun, ja kotona pilkoin sinne palasiksi kolme porkkanaa.
Otin Paten pihatosta ja siirryttiin suoraan kentälle, sillä Pate oli kuiva ja puhdas kun oli ollut loimitettuna yön. Päästin pojan irti, ja se vaan tutki mun kameralaukkua jonka olin laskenut maahan (tyhjänä, kamera roikkui kaulassa). Ensin vähän hölkkyytin Patea kentällä irtona, kumpaankin suuntaan vähän rentoa ravia ja sitten pitkillä sivuilla reipas lisäys. Sitten otin laukusta palan porkkanaa ja puraisin pari kertaa. Pate ahneena hevosena veti liinat kiinni ja tuli kutsusta luokse.
En muista enää edes järjestystä missä tehtiin hommia, koska mitään suunnitelmaa minulla ei ollut. Mutta ajattelin kokeilla samoja juttuja mitä ollaan naruriimun kera tehty, mutta vaan irtona. Ja venytyksiä jotka ovat tuttuja tallista. Venyteltiin siis päätä molemmille sivuille, se sujui Patelta kuin vanhalta tekijältä, ei edes yrittänyt pakittaa saadakseen porkkanan helpommalla. Sitten tehtiin harjoitusta jossa nostan käden Paten kuonopiille (mikä ihme lieneekään oikea termi, siihen turvan yläpuolelle siis) ja sanon taakse, ja peruutuksesta palkka. Sekin sujui aika hyvin, koska sana taakse on jo valmiiksi tuttu, samaten kehoni kieli kun pyydän väistämään. Tästä rohkaistuneena pyysin sitten takaosan väistöä sivulle, siis siten että etujalat polkevat paikoillaan. Ensin Pate ei oikein tajunnut, liikkui etujalkoineenkin liikaa eikä astunut minun puolen takajalalla mahan alle ristiin, vaan steppaili miten sattuu. Mutta sitten kun korjasin omaa asentoa samaksi mitä käyttäisin jos minulla olisi ollut se naruriimun naru kädessä, niin johan löytyi Patelta vauhdikas ja täsmällinen käännös. Molempiin suuntiin tämäkin. Ensin palkitsin yhdestä askeleesta, mutta aika pian saatiin tehdä kokonainen ympyrä ennen palkintoa. Tuli jo sellainen voittajafiilis tästä, Pate pyörähti paremmin kuin riimussa ikinä, näytti ihan tanssivan. Sitten taas vähän liikuttiin, hölkkäsin itse ja Pate vieressä, ja palkkio kun pysähtyi jos minäkin pysähdyin. Vähän paikalla seisomisharjoituksia komentosanalla Paikka, mikä sekin tuttua liinassa olosta. Se oli vähän haasteellisempaa koska en voinut heiluttaa vähän liinaa jos Pate aikoi liikkua, mutta aika nopeasti fiksu ruunani hoksasi sen irtonakin. Siitä tuo kuva, Pate seuraa porkkanoiden lähdettä tarkkaavaisena. Toinen kuva on siitä tilanteesta kun hölkkäsimme yhdestä, Pate on tuossa juuri pysähtymässä viereeni.
Lopuksi vielä treenattiin kumarrusta. Pate on tottunut venyttelemään päätään etujalkojen välistä kohti mahaa, ja tallissa ihan koukistaa aina etujalkojakin. Nyt tein saman venytyksen kentällä, ja yhdistin siihen sanan kumarra. Ehkä se parin temppuilukerran jälkeen jo kumartaa pyynnöstä, ilman että vien porkkanan mahan alle kädellä.
Me treenailaan temppuja jatkossakin, tämä oli nimittäin KIVAA! Kolme porkkanaa riitti n. 35 minuutin temppuilutuokioon, ja Pate oli tosi tyytyväisen ja onnellisen oloinen hevonen saamastaan huomioista. Hymy korvissa lähdin tallilta, ihan eri fiilis kuin jos olisin väkisin vääntänyt koulua kun ei ollut ollenkaan sellainen olo tänään.
Jos saan paparazin mukaan jokukerta niin kuvia ja videota temppuilusta tulossa, välittyy varmasti hyvä fiilis muillekin niiden kautta, itse olen vieläkin ihan onneni kukkuloilla.
PATE ON PARAS PONI! <3 huutelee hoitotyttö-tasolle laskeutunut (noussut?) hevosenomistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti