Ohjeet:
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.
**Haaste oli blogissa Pennie's - based on true story
jossa Penina haastoi kaikki tekstejään kommentoineet. Taisin muistaakseni joskus osallistua johonkin arvonnoista, joten tässä tätä sitten :D Kannattaa muutenkin käydä vilkaisemassa Peninan blogia, jos ette siihen ole vielä törmänneet, Penina on kohtuu aktiivinen päivittämään blogia ja tekstiä myös jaksaa lukea**
1. Minkä etunimen ottaisit, jos saisit?
-Saahan sen vaihtaa jos haluaa, mutta olen täysin tyytyväinen omaani. Tosin voisin ottaa keskimmäisen nimen, jota siis käytän, ensimmäiseksi. Helpottaisi asiointia.
2. Vaikuttavin elokuva, jonka olet nähnyt?
p.s. i love you. Itkin silmät päästäni, vaikka se tuommoinen hömppä onkin.
3. Onko sinulla tatuointeja, millainen?
Ei vielä. Tulossa on selkään sydämen kohdille 3T, joka ei tarkoita massaani, vaan sitä että minulla on kolme lasta joiden nimet alkavat T kirjaimella.
4. Minkälaisia ihmisiä et siedä?
Siedän aika paljon. En pidä itsekkyydestä.
5. Missä maassa tahtoisit käydä?
Irlannissa
6. Tavoitteesi tulevaisuudessa on...?
Niitähän riittää. Ratsastuksellisesti vai muuten? Noin muuten päästä kouluun, saada ammatti ja oikea työ. Ratsastuksellisesti toivon edelleen että pääsisin joskus starttaamaan edes sitä heBtä :D
7. Osaatko jonkun erikoisen taidon?
ööö... osaan aika paljon kaikenmoista mutta mitään erikoista... enpä tiedä...
8. Mikä on paras aika päivästä?
aamu jos ei väsytä xD
9. Mihin uskot?
itseeni
10. Taitavin ratsastaja jonka tiedät?
Idolini Kyra K.
11. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Tjaa. Joko tekisin hömppää nuorille, tai sitten kirjoittaisin siitä miten helppoa on olla onnellinen jos ei anna epäonnistumisien ja negatiivisten ihmisten painaa itseään alas.
Olen harvinaisen tylsä enkä jaksa alkaa linkitellä tähän postaukseen ketään. Mutta kuka tahansa joka lukee blogia ja haluaa ajanvietteekseen haasteen ottaa vastaan, niin antaapi mennä.
Kysymykset:
1. Antaisitko mieluummin 5 euroa lapselle vai 50 euroa hyväntekeväisyyteen?
2. Millainen olisi unelmahevosesi, jos omaa ei lasketa?
3. Jos saisit oppia uuden taidon, olisiko se mieluummin jotain mielenkiintoista, vai jotain hyödyllistä?
4. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 3 miljoonaa euroa?
5. Jos saisit valita itsellesi minkä tahansa ammatin, mikä se olisi?
6. Koira vai kissa?
7. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
8. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
9. Miten otat vastaan kritiikkiä?
10. Jos saisit asua missä tahansa, minne muuttaisit?
11. Uskotko yliluonnolliseen?
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Viikon ratsastus peruuntui kun en saanut aikatauluja järkättyä mieleiselläni tavalla, mutta ensiviikolla mahdollisesti sitten kahdesti. Sen sijaan postaan teille tuon ylläolevan kuvan, jota jokaikisen ratsastusta harrastavan kannattaisi katsoa oikein ajatuksen kanssa. Se on mielestäni loistava esimerkki siitä miten hevosen tulisi kulkea oikein, ja miten monet (jopa alan ammattilaiset) hevosensa ratsastavat.
Ihan jo hierojana voin sanoa että alempi johtaa ongelmiin, joita toki helpoissa luokissa kisaavat eivät välttämättä huomaa, mutta vaativiin siirtyvät varmasti kohtaavat. Useita hevosia joita on näin ratsastettu on "tuomittu" kapasiteetiltaan riittämättömiksi pidemmälle, vaikka oikeasti kyseessä on ollut väärä ratsastus, joka on aiheuttanut sen että hevonen ei vaativimpiin liikkeisiin tai suurempaan kokoamiseen pysty. Samaten oikein ratsastettu hevonen suoriutuu paremmin, vaikkei luontaisesti mikään liikeihme olisikaan.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Esteille :D
Tänään sitten tapahtui se ihme että olin estetunnilla. Olen kerran aiemmin tehnyt tehtävää jossa oli mukana puomeja jotka eivät olleet maassa kiinni, mutta varsinaisesti hypännyt en ole koskaan aiemmin.
Opella oli ääni käheänä joten tein alkuverkan itsenäisesti, kävelin ensin hetken ja totuttelin lyhyempiin jalustimiin, ja sitten kevyessä ravissa voltteja ja pääty-ympyröitä. Väliin siirtymisiä käyntiin, ja sama toiseen suuntaan. Tamma oli mahdottoman hyvin kuulolla, ja vaikka keventäminen tuntui tosi oudoilta niillä lyhyillä jalustimilla niin siihenkin tottui. Kevennykset menivät paremmin nyt, aloin tuntea koska on väärä kevennys. Sitten otin tamman kanssa muutaman pysähdyksen ravista ja taas suoraan liikkeelle raviin, ja tamma kuunteli tosi upeasti. Tämä kuulemma oli täysin historiallista :D Ope pyysi ottamaan myös muutaman laukannoston, ja ekan mentyä ravailuksi antoi raipan, jota ei sitten lopulta taaskaan tarvittu. Kentällä on yksi pehmeämpi nurkka, ja jos siit nostin laukan niin tamma nosti väärän, mutta vaihdoi sitten itse matkalla oikeaan laukkaan.
Annoin tammalle pitkät ohjat ja kuuntelin open selostuksen harjotuksesta jota tehtäisiin. Kentällä oli kolme estettä, jotka menisimme vuoronperään, käyden aina uralla välissä. En jaksa alkaa nyt väsäämään mitään kaavakuvaa, joten kovin selkeää kuvaa ette esteiden sijoittelusta saa, mutta ihan kunnolla sai kahdelle esteelle kääntää, ensimmäiselle oli pidempi lähestyminen. Ensin puomit olivat vain estetolppien jalan päällä, ja menimme niiden yli totutteluksi käynnissä. Sitten sama homma ravissa, ja sitten sama tehtävä ravissa niin että puomeja oli vähän nostettu. Kovin korkeallahan ne eivät tietenkään olleet, ja silti tätiä meinasi jännittää. Kerran tamma juoksi esteen ohi kun jännitin enkä ollut mukana, mutta sen jälkeen meni tyytyväisenä juuri siitä mistä ohjasinkin. Taisi toisen kerran kokeilla mutta kun olin skarppina ja voimistin heti sen puolen pohjetta niin päättikin sitten hypätä. Kakkosesteellä jostain syystä tamma ei olisi oikein nostanut jalkojaan, joten ope pyysi että kokeilemme lähestymistä laukassa, ja se toimikin paremmin. Kamalan kiva tamma ensihevoseksi esteillä, hyppäsi mielellään muttei lähtenyt kaahottamaan (vaikka kuulemma sitäkin usein harrastaa) ja sain välillä jopa pyytää reippaammin eteen ennen estettä.
Helpolta se tuntui, tai siis sinänsä vaikeaa että kroppa huusi halleluujaa ja huomenna huutaa jalkalihakset hoosiannaa, mutta siinä mielessä helppoa että hevonen pysyi hienosti hallussa kokoajan, eikä mulla ollut missään vaiheessa sellainen olo että tippuisin tai heitättäisi edes.
Loppuun sitten vielä ristikkoa laukassa, ja itsenäinen loppuverkka, jonka toteutin löysin ohjin ravailemalla.
Opella oli ääni käheänä joten tein alkuverkan itsenäisesti, kävelin ensin hetken ja totuttelin lyhyempiin jalustimiin, ja sitten kevyessä ravissa voltteja ja pääty-ympyröitä. Väliin siirtymisiä käyntiin, ja sama toiseen suuntaan. Tamma oli mahdottoman hyvin kuulolla, ja vaikka keventäminen tuntui tosi oudoilta niillä lyhyillä jalustimilla niin siihenkin tottui. Kevennykset menivät paremmin nyt, aloin tuntea koska on väärä kevennys. Sitten otin tamman kanssa muutaman pysähdyksen ravista ja taas suoraan liikkeelle raviin, ja tamma kuunteli tosi upeasti. Tämä kuulemma oli täysin historiallista :D Ope pyysi ottamaan myös muutaman laukannoston, ja ekan mentyä ravailuksi antoi raipan, jota ei sitten lopulta taaskaan tarvittu. Kentällä on yksi pehmeämpi nurkka, ja jos siit nostin laukan niin tamma nosti väärän, mutta vaihdoi sitten itse matkalla oikeaan laukkaan.
Annoin tammalle pitkät ohjat ja kuuntelin open selostuksen harjotuksesta jota tehtäisiin. Kentällä oli kolme estettä, jotka menisimme vuoronperään, käyden aina uralla välissä. En jaksa alkaa nyt väsäämään mitään kaavakuvaa, joten kovin selkeää kuvaa ette esteiden sijoittelusta saa, mutta ihan kunnolla sai kahdelle esteelle kääntää, ensimmäiselle oli pidempi lähestyminen. Ensin puomit olivat vain estetolppien jalan päällä, ja menimme niiden yli totutteluksi käynnissä. Sitten sama homma ravissa, ja sitten sama tehtävä ravissa niin että puomeja oli vähän nostettu. Kovin korkeallahan ne eivät tietenkään olleet, ja silti tätiä meinasi jännittää. Kerran tamma juoksi esteen ohi kun jännitin enkä ollut mukana, mutta sen jälkeen meni tyytyväisenä juuri siitä mistä ohjasinkin. Taisi toisen kerran kokeilla mutta kun olin skarppina ja voimistin heti sen puolen pohjetta niin päättikin sitten hypätä. Kakkosesteellä jostain syystä tamma ei olisi oikein nostanut jalkojaan, joten ope pyysi että kokeilemme lähestymistä laukassa, ja se toimikin paremmin. Kamalan kiva tamma ensihevoseksi esteillä, hyppäsi mielellään muttei lähtenyt kaahottamaan (vaikka kuulemma sitäkin usein harrastaa) ja sain välillä jopa pyytää reippaammin eteen ennen estettä.
Helpolta se tuntui, tai siis sinänsä vaikeaa että kroppa huusi halleluujaa ja huomenna huutaa jalkalihakset hoosiannaa, mutta siinä mielessä helppoa että hevonen pysyi hienosti hallussa kokoajan, eikä mulla ollut missään vaiheessa sellainen olo että tippuisin tai heitättäisi edes.
Loppuun sitten vielä ristikkoa laukassa, ja itsenäinen loppuverkka, jonka toteutin löysin ohjin ravailemalla.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Ratsastustunnilla
No, tuli sitten kuitenkin itse mentyä tunnille. Alkoi se kärpänen surista aivoissa kun pojan tunteja katseli, ja tänään se sitten koitti. Pikkasen jännitti, kun en ole ollut hevosen selässä piiiiitkään aikaan, saati sitten vieraan hevosen, ja vielä tunnilla. Onneksi paikka ja ope tuntui jo tutulta.
Sain ratsuksi suomenhevosen, vanhan tamman, jota tosin en olisi uskonut parikymppiseksi. Tuntui toisaalta tosi hassulta olla hevosen selässä, mutta toisaalta hevonen tuntui heti aika tutulta. Etukäteen ope varoitteli että tammalla on päiviä jolloin on tosi tahmea, ja välillä päiviä jolloin rauhoittuminen on haasteellista. Osasin siis odottaa että ravissa kiihdytellään. Alkukäynneissä jo kerroin hevoselle että minua sitten kuunnellaan, otin kulmat kunnolla ja pysähdyksissä vaadin että myös pysähdytään ja lähdetään liikkeelle vasta kun annan luvan. Tammalle tämä kuulemma on yleensä kohta jossa huijaa, valuu eteenpäin tai alkaa poikittaa, mutta kanssani se ei sitä tehnyt, mitä nyt joka kerta (melkein) yritti ennakoida liikkeelle lähtöä. Alussa jo ope kehui perusistuntaani, pohkeen paikkaa ja suoruuttani. En siis ihan kaikkea ole unohtanut. Alkukäyntejen ja pysähtymisien jälkeen otettiin harjoitusravia pitkät sivut, ja lyhyen sivun keskelle pysähdys. Harjoitusravi tuntui alkuun tosi helpolta, ehkä tamma ravasi samalla tavalla kuin Pate. Samaa tehtävää jatkettiin kevyessä ravissa, ja otettiin pitkien sivujen keskelle voltit. Koitin saada tammaa asettumaan voltilla, mutta parhaimmillaan asettui n. 3-4 askelta... Nooo, se ei kuulemma ollut outoa tälle hevoselle, vaan jopa hyvin ratsastettu. Kevennyksen jouduin vaihtamaan tosi tosi usein, ei vaan jotenkin lähde multa oikein se. Aloin tosin huomata jo itsekin sen kun oli väärä, joten edistystä tapahtuu. Tehtiin tehtävä molempiin suuntiin, ja sitten kokeiltiin kuvioon lisänä ravilisäystä toiselle pitkälle sivulle. Kaksi kertaa meni vähän sinnepäin, mutta sitten aloin itse uskaltaa pyytää, ja tahti muuttuikin selkeästi, ja sain myös lisäyksen jälkeen tamman oikein hyvin kuulolle ja rauhalliseen raviin, mistä onnittelin itseäni.
Sitten vähän käveltiin pitkin ohjin ennen laukkoja. Kokoajan juteltiin open kanssa, olin hänelle pedannut että taidot on ruosteessa ja olen vaan itsekseni humputellut, mutta tilanne olikin sitten parempi kuin kuvittelin, jalkani pysyy kuulemma ravissakin kohdillaan, samaten käsi pysyy paikoillaan vauhdin muutoksista huolimatta. Jotain on kuin onkin siis jäänyt päähän! Tai oikeastaan lihasmuistiin. Laukat nostin ensin harjoitusravista. Tein edelleen pysähdyksen toisella lyhyellä sivulla, pitkä sivu kevyttä ravia, kulmasta harjoitusraviin ja lyhyen sivun toisesta kulmasta laukka-avut. Eka nosto meni ihan harakoille, mutta sitten kun sain raipan käteen niin alkoi sujua, vaikken raippaa edes käyttänyt, vaan tamma nosti hyvin. Alkuun laukkasin vain pitkän sivun ja sitten meni heti ravin rauhoittelussa, mutta sitten kun alkoi nostot sujua otimme tavoitteeksi täyden kierroksen, ja sain minä sen laukattua vaikka tuntui että tamma oikoo eikä taivu ollenkaan. Hetki kävelyä ja sama juttu toiseen suuntaan, mutta nyt ei meinannut nostoista tulla mitään, tamma vaan kiihdytteli ja oma istunta meni etunojaan. Otin sitten käynnin ja keräsin itseni ja yritin nostoa käynnistä, ja se onnistui. Teimme pari nostoa näin, ja sitten ravailin hetken ja rauhottelin hevosen, ja loppukäynnit.
Jäi kyllä mahdottoman hyvä fiilis, ilmeisesti ihan kaikille :) Opettaja tykkäsi kun hevonen joutui hommiin ja hänen ei tarvinnut naputtaa kokoajan perusasioista, ja hevonen tykkäsi kun joutui keskittymäänkin, ja minä tykkäsin kun sain hevosen toimimaan kohtuu hyvin :) Ja sain taas lisää uskoa omiin kykyihin, ehkä mä jotain sitten tosiaan osaankin :) Ope jopa kyseli kiinnostaisiko mua esteet, ja minä totesin että juu, nyt kun se perusratsastus alkaa olla hallussa, niin mielellään... Eli sitäkin tiedossa :D
Ensi viikolla uudestaan!
Sain ratsuksi suomenhevosen, vanhan tamman, jota tosin en olisi uskonut parikymppiseksi. Tuntui toisaalta tosi hassulta olla hevosen selässä, mutta toisaalta hevonen tuntui heti aika tutulta. Etukäteen ope varoitteli että tammalla on päiviä jolloin on tosi tahmea, ja välillä päiviä jolloin rauhoittuminen on haasteellista. Osasin siis odottaa että ravissa kiihdytellään. Alkukäynneissä jo kerroin hevoselle että minua sitten kuunnellaan, otin kulmat kunnolla ja pysähdyksissä vaadin että myös pysähdytään ja lähdetään liikkeelle vasta kun annan luvan. Tammalle tämä kuulemma on yleensä kohta jossa huijaa, valuu eteenpäin tai alkaa poikittaa, mutta kanssani se ei sitä tehnyt, mitä nyt joka kerta (melkein) yritti ennakoida liikkeelle lähtöä. Alussa jo ope kehui perusistuntaani, pohkeen paikkaa ja suoruuttani. En siis ihan kaikkea ole unohtanut. Alkukäyntejen ja pysähtymisien jälkeen otettiin harjoitusravia pitkät sivut, ja lyhyen sivun keskelle pysähdys. Harjoitusravi tuntui alkuun tosi helpolta, ehkä tamma ravasi samalla tavalla kuin Pate. Samaa tehtävää jatkettiin kevyessä ravissa, ja otettiin pitkien sivujen keskelle voltit. Koitin saada tammaa asettumaan voltilla, mutta parhaimmillaan asettui n. 3-4 askelta... Nooo, se ei kuulemma ollut outoa tälle hevoselle, vaan jopa hyvin ratsastettu. Kevennyksen jouduin vaihtamaan tosi tosi usein, ei vaan jotenkin lähde multa oikein se. Aloin tosin huomata jo itsekin sen kun oli väärä, joten edistystä tapahtuu. Tehtiin tehtävä molempiin suuntiin, ja sitten kokeiltiin kuvioon lisänä ravilisäystä toiselle pitkälle sivulle. Kaksi kertaa meni vähän sinnepäin, mutta sitten aloin itse uskaltaa pyytää, ja tahti muuttuikin selkeästi, ja sain myös lisäyksen jälkeen tamman oikein hyvin kuulolle ja rauhalliseen raviin, mistä onnittelin itseäni.
Sitten vähän käveltiin pitkin ohjin ennen laukkoja. Kokoajan juteltiin open kanssa, olin hänelle pedannut että taidot on ruosteessa ja olen vaan itsekseni humputellut, mutta tilanne olikin sitten parempi kuin kuvittelin, jalkani pysyy kuulemma ravissakin kohdillaan, samaten käsi pysyy paikoillaan vauhdin muutoksista huolimatta. Jotain on kuin onkin siis jäänyt päähän! Tai oikeastaan lihasmuistiin. Laukat nostin ensin harjoitusravista. Tein edelleen pysähdyksen toisella lyhyellä sivulla, pitkä sivu kevyttä ravia, kulmasta harjoitusraviin ja lyhyen sivun toisesta kulmasta laukka-avut. Eka nosto meni ihan harakoille, mutta sitten kun sain raipan käteen niin alkoi sujua, vaikken raippaa edes käyttänyt, vaan tamma nosti hyvin. Alkuun laukkasin vain pitkän sivun ja sitten meni heti ravin rauhoittelussa, mutta sitten kun alkoi nostot sujua otimme tavoitteeksi täyden kierroksen, ja sain minä sen laukattua vaikka tuntui että tamma oikoo eikä taivu ollenkaan. Hetki kävelyä ja sama juttu toiseen suuntaan, mutta nyt ei meinannut nostoista tulla mitään, tamma vaan kiihdytteli ja oma istunta meni etunojaan. Otin sitten käynnin ja keräsin itseni ja yritin nostoa käynnistä, ja se onnistui. Teimme pari nostoa näin, ja sitten ravailin hetken ja rauhottelin hevosen, ja loppukäynnit.
Jäi kyllä mahdottoman hyvä fiilis, ilmeisesti ihan kaikille :) Opettaja tykkäsi kun hevonen joutui hommiin ja hänen ei tarvinnut naputtaa kokoajan perusasioista, ja hevonen tykkäsi kun joutui keskittymäänkin, ja minä tykkäsin kun sain hevosen toimimaan kohtuu hyvin :) Ja sain taas lisää uskoa omiin kykyihin, ehkä mä jotain sitten tosiaan osaankin :) Ope jopa kyseli kiinnostaisiko mua esteet, ja minä totesin että juu, nyt kun se perusratsastus alkaa olla hallussa, niin mielellään... Eli sitäkin tiedossa :D
Ensi viikolla uudestaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)