uusi talli

Nonniin, nyt on aktivoiduttu elämään sen verran että on uusi tallipaikka Patelle sovittuna. Matka tallille on 12,5 km lyhyempi per suunta, ja koska poika pääsee pihattoon on tallivuokrakin huokeampi. Puitteissa ei ole vikaa, hyväpohjainen iso kenttä, siisti talli pesupaikan ja varustetilojen kera. Poika siirtyy viimeistään maanantaina, ja sit aletaan taas hommiin.

Phiiiiuuuuh ja seis

Elämä pakottaa joskus pysähtymään, miettimään sitä mitä haluaa ja miten sen voi saavuttaa, vai voiko edes. Kuukauden päivät olen ihmetellyt maailmaa, miettinyt miten parin viikon aikana kaikki voi saada aivan uuden sävyn, ja ollut vaan. Sairasloma tuli kovaan tarpeeseen, vaikken sitä silloin loman alussa tajunnutkaan. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut taas saada elämänsyrjästä kiinni, ja alkanut miettiä myös tulevaa, menneissä vellomisen lisäksi.

Kukaan joka ei ole kokenut sitä miten mielenteveysogelmat muuttavat läheisimmän ihmisen tässä maailmassa kuin toiseksi, ei voi tietää miltä se tuntuu. Kun se ihminen johon luottaa eniten, joka on ollut tuki ja turva jo liki vuosikymmenen, onkin kuin joku vieras, johon ei voi luottaa, ja jota melkeinpä joutuu pelkäämään. Se jos mikä pysäyttää. Avioero on sen rinnalla vain sana, joka tarkoittaa paperitöitä.

Olen laiminlyönyt Paten liikutuksen totaalisesti. Mutta en suostu ottamaan enää siitä lisää ahdistuksen aiheita. Terve hevonen ei kärsi siitä että vain tarhailee. Tylsää sillä voi olla, mutta tuskin se siitä kärsii. Nyt on uusi paikka lähempää kotoa liki sovittuna, joten on aika ottaa elämästä niskaperseote ja todeta että minähän selviän helvetti vieköön.