Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

Juoksutusta pitkästä aikaa

Laina-autolla taas tallille.Vähän kireällä aikataululla, joten päätin juoksuttaa Paten liinassa. Samalla näkisin miten nykyään kuuntelee, ja kuumuuko vielä samalla lailla laukoista. Edistystä oli tapahtunut minusta paljon. Ravissa onnistui temponvaihtelut täysin ongelmitta, lisäyksistä siirryttiin jouhevasti rauhalliseen kootumpaan raviin ja taas nopeampaan tempoon. Laukat nousivat pienen muistuttelun jälkeen hyvin, ja Pate malttoi laukattuaan myös rauhoittua ravaamaan rauhallisesti. Kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen! Loppukäynnit pellolla ja sitten muutama kuva tallin pihassa. Paten kun olen opettanut seisomaan paikoillaan, joten pystyn sekä pitämään liinasta kiinni että pakittamaan ja siirtymään sivulle niin että saan kuvan. Hyvä päivä siis. Huomenna tarkoituksena ratsastaa.

Liinassa jälleen

Tässä kun on taas tullut aktivoiduttua ratsastamaan säännöllisesti, ja Paten kanssa alkaa tuo ravi olla aika hyvällä mallilla, niin päätin alkaa ottaa liinassa laukannostotreeniä mukaan kuvioihin. Onhan Patella laukattu paljonkin, hypätessä ja muutenkin, mutta koska se tuppaa kuumumaan kun ei tajua ja teki sitä alussa ravissakin, niin aloitan laukatkin maastakäsin, että sitten mahdollisimman hyvin toisiamme ymmärtäisimme.

Liinassa käynti ja ravi siirtymiset olivat oikein hyviä, ja ravi rentoa ja tahdikasta. Ihan nappisuoritus siis siltä osin. Ensimmäiset kaksi kertaa kun pyysin laukkaa rauhallisesta ravista Pate vain kiihdytti vermoraville. Siitä en hevosta toru, sillä pyysinhän reippaammin, mutta rauhoitan ravin ja uusi, selkeämpi komento laukalle. Itse olen tykännyt liinassa opettaa hevosen siten, että laukkakäsky on kahden puolipidätteen jälkeen tuleva myötäys suusta,kovempi paine takaosalle, ja sana laukka tai hop. Joskus, kuten myös tänään Paten kanssa, auttaa kun lähtee itsekin laukalle. En osaa selittää, mutta tekee ns hypähdyksen itsekin. Kolmannella kerralla nousi laukka, mutta Pate meni kamalaa kyytiä ja pukitti. Autoin hevosta rauhoittumaan tekemällä sen kanssa koko kentän päädyn kokoista ympyrää, ja sitte pyysin uudelleen rauhaliselle raville, joka löytyikin yllättävän hyvin. Uusi nosto, ja tällä kertaa laukka oli tahdikkaampi ja rauhallisempi, ja pystyin pienentämään ympyrää hieman. Nappi siirtyminen rauhalliseen raviin, käyntiä ja suunnanvaihto. Oikeaan kierrokseen laukat nousivat heti, ja laukkaaminen oli vaivattomampaa. Pate väläytteli nostojen välissä niin upeaa ravia että pieni kouluratsastaja minussa näki meidät jo valloittamassa kisakenttiä. Heh. Sitten joskus. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen, Pate meni vermolle vain pari kertaa, ja kuunteli niin hyvin että rauhoitti ravin kohtuu nopeasti pyynnöstä. Siirtymiset käyntiin ja seis olivat täsmällisiä ja hyviä. Muutaman näin hyvän liinailu kerran voin jo kokeilla sitä laukkaamista selästäkin, ilman että on suuri pelko että Vermoillaan vaan. Saa osaavammat kuskit laukata kunnes hevonen on mielestäni valmis laukkaamaan rauhallisesti ja siirtymään rauhalliseen raviin laukan jälkeen. Miksikö? Siksi että olen tehnyt periaatepäätöksen, että en enää ikinä kisko Patea suusta. Hommat on tehtävä maastakäsin niin hyvin ettei sille ole tarvetta.

Liinailua, Heikkiä ja Patea

Heikki sai tänään uuden riimun, vaihdoin pojan päähän nahkariimun nyt kun on temukaverikin laitumella. Lisäksi tämä riimu on vähän paremman mallinen, varsariimussa kun jäi poskihihna auttamattoman lyhyeksi tuolle puikulapäälle. Heikki sieti riimun riisumiset ja pukemiset ilman mukinoita, ja oli niin helyyttävää vauvaa notta. Siitä saisi nyt joku kohtuu edullisesti hyvän varsan, jos ehtii tarjota tämän viikon aikana. Mulla olisi viikko aikaa saada rahat Paten ostoon, niin saisin herran halvemmalla, omistajansa teki tarjouksen josta on mahdotonta kieltäytyä. Siksi siis voisi tuo varsakin lähteä jos pikaiset kaupat tulisi. Jos ei tule, niin jää mulle sitten kasvamaan kuitenkin.

Paten ratsastin tänään taas parin vapaan jälkeen, ja herra oli tosi hieno! Käynnistä seis ihan puhtaasti istunnalla, ja rauhallisesta ravista käyntiin ilman kiihdyttelyä. Hieno mies! On se upea hevonen, ihan valloittanut minut jo on se herra.

Kaksi pomon hevosta liikutin liinassa, pääsin tekemään sitä mistä tykään. Eli keksimään miten muuten liinassa voi olla kuin vain ympyrällä kolmessa askellajissa. Toinen juoksutettavista oli hevonen joka on vielä kohtuu rapakuntoinen, joten sen kanssa otettiin kevyemmin. Kuitenkin tarkoituksena on saada hevosen selkälihakset kehittymään, joten varustelin pollen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla. Kovin tiukalle ei sivuohjia toki voinut laittaa. Töissä on aika iso kenttä, joten kun otin käyttöön kentän päädyn, jouduin itsekin liikkumaan melko paljon. Tehtiin siis koko päädyn kokoisella ympyrällä töitä. Hyvin kuvaa kentän kokoa se, että ratsastin Paten aiemmin päivällä samaten pelkästään päädyssä, ja silti tuntui että ollaaan ihan normikokoisella kentällä. En tiedä metrejä, mutta iso se on. No, pyysin paljon siirtymisiä, ja ravissa välissä tempon lisäystä. Kerran hevonen nosti laukan, joten asetin liikaa painetta, sitten osasin mitoittaa pyynnöt oikein. Hevosen kunto on selvästi kasvanut maastoilun johdosta, se ei oikeastaan edes hionnut sen 20 minuutin aikana jonka teki aktiivisesti töitä.

Toinen hevonen olikin sitten parempi kuntoinen, lihava mutta aktiivisesti käytössä oleva kuitenkin. Tähän hevoseen minulla on ehtinyt kehittyä vahvempi suhde, joten pyysin hevoselta myös siksi enemmän. Käytimme jälleen koko päätyä, mutta teimme myös voltteja ja väistöjä. Ihanaa kun hevonen on maastakäsinkin niin kuulolla että voi huoletta pyytää tälläisiä ns. erikoisempia maastakäsin juttuja. No, pollella on myös luonnetta, joten kokeili kerran että onko pakko, ja yritti lähteä pukkilaukkaa kohti toista päätyä. Mutta koska liinassa työskentely on minulle todella todella tuttua, ei protesti onnistunut ja hevonen teki töitä entistäkin paremmin sen jälkeen. Jäi hieno fiilis, ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, joskin hikiseltä :D

Oli taas tosi hyvä päivä, vaikka puhelin melkein katosi laitumelle :D

liinassa

Tänään taas reippaana aamusta töihin, missä ruokaa Pikolle, ja sitten nuoren ajotreeni taas jatkui, tälläkertaa mentiin jo tielle, mutta protestiakin mahtui kuvioon. Sitten käytiin liikuttamassa maastossa pullat, ja tauon jälkeen liikutin Paten liinassa. En koko viikonloppuna päässyt tallille, joten oletin että pojalla voisi olla virtaa, mutta sepä olikin tosi hienosti kuulolla. Käynti oli rauhallinen ja tahdikas, ja ravi rento. Siirtymiset oli esimerkillisiä ravista käyntiin, mutta pysähtymisen kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Pysähtyy kyllä, mutta viivellä, eikä jää suoraksi. Voi tietysti olla etten osaa oikein pyytää. Tuntuu ettemme puhu ihan samaa kieltä, mutta kyllä se sieltä löytyy. Huomenna ajattelin taas ratsastaa (siis Patellakin ;)

Ja hommiin taas

Ihana Jenni laittoi Pikon kengän kiinni, täyden palvelun tallipaikka! Ja hyvin laittoikin. Tänään sitten testasin yltääkö uusi satulavyö kiinni, ja kyllä se ylsi, vaikka vähän tiukkaa teki että sai ekaan reikään. Sen jälkeen kiristyi kyllä vielä helpostikin muutaman reiän. Laitoin tammalle suitset ja otin kumpparit mukaan, ja mentiin kokeilemaan miltä tuntuu liikkuminen uudella kentällä. Vähän liukkaana taisi tamma pitää kentää, vaikka sillä hokit onkin alla, liikkui pikkuisen jännittyneesti. Tai sitten johtui siitä että oli muuta kamaa päällä kuin riimu.

Mehän olemme siis reenanneet 1.5 kk vain ja ainoastaan sitä, että tamma hakeutuu eteenalas. Apunani ei ole ollut piuhoja eikä mitään muutakaan, vain naruriimu ja liina. Ja se on toiminut hienosti. Nyt vaikuttaisi olevan aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nyt kun tamma tarjoaa automaattisesti juoksuttaessa selän pyöristystä laskemalla päätään alas, on aika ottaa niitä piuhoja vähän käyttöön että saadaan tuntumaa kuolaimeen, ja tamma nostettua ihan pikkuisen ylemmäs, jotta lihaksisto jatkaa kehittymistä. No tässä kohtaammekin seuraavanlaisen haasteen. AINA kun lisään tamman päälle ihan mitä tahansa (satula, suitset, apuohjat, pessoa) se jännittyy, ja pää nousee taivaaseen. Kaula on kyllä kaarella, mutta paljompa se auttaa kun liike on lyhyttä ja nykivää, ja selkä aivan tyhjänä. Mutta jos se oppi rentoutumaan naruriimussa, niin kyllä se oppii rentoutumaan noissa muissakin vehkeissä.

Tänään siis satula oli selässä koska testasin sen istuvuutta ja vyön pituutta, ja suitset päässä. Lisäsin alkulämmittelyjen jälkeen tammalle kumpparit, ja sen sijaan että olisin laittanut ne kulkemaan etujalkojen välistä satulavyöhön, kiinnitin kumppareiden päät satulan lenkkeihin. Tamma osaa jo mennä alas, nyt haettiin rentoutta ja liikettä vaikka kumpparit antoivat vähän tukea. Suurimman osan ajasta tamma ravasi pää taivaassa, mutta sen sijaan että olisi mennyt virkkuukoukkuun kuten yleensä, se käyttikin selkäänsä! Olin siitä niin ylpeä! Ja sitten, ihan pieniksi hetkiksi kerrallaan, se laski päätä ja myötäsi, ja voi sentään miten makealta se näytti. Tämän teimme molempiin suuntiin, vai muutaman minuutin ajan. Sitten kumpparit kokonaan pois, ja otettiin pätkät laukkaa ja oikein kunnon eteenalas venytykset loppuraveissa.

Tamman selkä oli lämmennyt nyt ihan uudella tavalla, joten uskoisin että tämä systeemi on tähän väliin aivan paikoillaan. Hyvä me, hyvä minä. Onnistumisen iloa tuli siis taas tänäänkin.

Mutta selkäänsä en ihan äkkiä mene, sen verran ärhäköitä säpsyilyjä tuli kun kentälle näkyy ohi ajavat autot, jotka tulevat vielä vähän nurkan takaa. Tämä täti tulisi kuperkeikkaa vaan alas. Mutta eiköhän nuo säpsyilytkin jää pois kun saadaan taas liikutus säännölliseksi.

Lisää tehtävää liinassa

Kun on lapsia mukana tallilla niin tulee keksittyä mitä kekseliiämpiä tapoja liikuttaa hevonen monipuolisesti liinassa. Tänään otettiin vähän rankempi treeni koska oli mukana myös amma lapselle, pari reipasta heppatyttöä oli seuranani tallilla.

Maneesiin oli jätetty kaksi estettä, yksi semmoinen suuuuri, mitä tammani katseli korvat hörössä, ja sitten semmoinen pienen pieni. Pientä sitten hypättiin muutamia kertoja suuntaansa, vaikka sainkin vähän säätää liinan kanssa että saatiin lähestyminen onnistumaan molemmista suunnista. Tamma tykkäsi kovasti, ja vähän hikosikin. Hyppelyn lisäksi käytimme koko maneesin mittaa, liikkuen päädystä toiseen, ja otimme vähän temponvaihteluja. Loppukäyntejen aikana kokeilin jälleen väistättää takapäätä ja etupäätä, ja tamman tarjottua sitä ensin itse, kokeilimme myös pohkeenväistöä maastakäsin, mikä sujuikin ihan kohtuullisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

Liinassa voi muutakin kuin ravata

Tammalla lienee menneisyydessään melko yksiviivaista liinassa juoksutusta. Sen mielestä kun liinassa pitäisi ravata ja laukata, ja sitten oltaisiinkin valmiita päiväheinille. Sitten se aina ihmettelee kun täti tulee ja alkaakin tehdä ihmeellisyyksiä, kuten temponvaihteluita, siirtymisiä, eteenalas taivuttelua sekä väistöjä. Kaipa se on ihan ymmärrettävää, tuskinpa kisahevosia on liinassa juuri muuten liikutettu kuin kiireisinä päivinä äkkiä ravuutettu ja laukkuutettu ja sitten seuraava liinaan. Mutta minä kun olen tälläinen maastakäsin hömppäilijä, niin nautin siitä että saan hevosen ymmärtämään itseäni. Tänään tammalta irtosi melko hienot lisäykset, ja osasi se nätisti hidastaakin tempoa, semmoisen hölkänkölkkään. Takapään väistöt onnistui huisin hienosti juoksutuksen jälkeen, etupään väistättäminen toimi paremmin toiseen suuntaan.