lisää kävelyä

Kävelytys jatkuu, onneksi toipilas alkaa olla selvillä vesillä. Tosi komea tamma kyseessä, siitä tulee upea ratsu jos ei enää juoksijaa tule.

Piko ja Heikki sai matolääkkeen tänään, Heikki otti sen kuin ammattilainen. On se isoksi ja fiksuksi kasvanut, vaikka ikää ei vielä kamalasti ole. Varsakarva alkaa vaihtumaan pois, ja tosi tummaa on karva alla. Ei se ihan mustaksi taida mennä, mutta vähintään tummaruunikko siitä varmaan tulee. Molemmat pojat (eli siis Heikki ja tämän isompi ja vanhempi kaveri) on tosi sosiaalisia ja mukavia, aina kun tarhaankin menee Pikon jalkaa hoitamaan tai ruokaa viemään niin on uteliaita jätkiä tyrkyllä rapsutettavaksi. Ja kilvan juoksevat välillä kamalaa kyytiä, tarha on iso ja siinä on vähän mäkeäkin, saavat hyvät lihakset. Heikki hyppelee yhden ison kiven yli tuosta noin vain, kaveri kiertää, se ei ihan estehyppääjän rakenteinen olekaan :D

Kävelyä kävelyä kävelyä

Toipilasta (siis tätä pomon hevosta) kävelyttelin tänään useaan otteeseen, ja Pikoa ja Heikkiä kävin ruokkimassa extraa. Koitan nyt opettaa Heikin syömään mahdollisimman paljon omaa sapuskaa, jos käy huonosti ja pitää tehdä aikainen vierotus. Pikon jalka on nyt kyllä vähemmän turvoksissa ja tamman yleisvointi tuntuisi olevan hyvä, joten ihan kamalan kipeä se varmaankaan ei ole, vaikka tottahan tuommoinen vamma särkee pitkään.

Paten käyn ehkä illalla erikseen liikuttamassa, jos jaksan. Pitäisi nyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä kohottamaan pojan liikutusta, että kunto kasvaisi ja päästäisiin eteenpäin. Syyskuussa ja lokakuussa on CR-valmennukset, ja olisi hienoa päästä johonkin pikkukisoihinkin vielä ennen vuodenvaihdetta. Mutta katsotaan nyt miten tämä menee.

Viikonloppuna on suomenratsujen kuninkaalliset ypäjällä, jotka aiheuttavat meidänkin tallilla muutoksia kun tulee majoittujia, ja sitten olisi tietysti hienoa päästä seuraamaan kisahumua mahdollisimman paljon. Jos vaikka ollaan Paten kanssa siellä itsekin vielä jokuvuosi :D

velliä ja heinäsilppua

Ravinuori olikin kotiutunut jo tänään. Joten tein iltavuoron kävelyttämällä tammaa, ja antamalla sille tunnin välein heinäsilppua, ja yöllä vielä ennen lähtöä erikoisvelliä. Huomenna jatkuu samalla reseptillä, maanantaina voi alkaa varovasti lisätä ruokintaa ja harventaa välejä.

Toivon että Pikon jalka tulisi vähän paremmaksi. Mutta varmuuden vuoksi olen tutustunut siihen miten Heikin ikäistä varsaa pitäisi ruokkia jos jää orvoksi. Joudun nimittäin olemaan Pikon omistajana se joka päättää missä vaiheessa tamman kivut menevät eläinrääkkäyksen puolelle. Olisi hyvä saada varsa suuremmaksi, muuten tamma olisi jo lopetettu. Elän toivossa että kun tämä akuutimpi vaihe menee ohi kivut hellittävät. Niin sen periaatteessa pitäisi mennä. Mutta kun vamman tarkempaa astetta ei tiedetä...

On nämä hevosten sairastamiset aika rankkoja juttuja.

kylmäystä ja tukea

Pikon jalka on pahempi, aiemmin ontui mutta jalka oli kuiva eikä ollut lämmin. Nyt on selvästi vamma pahentunut, jalka turvoksissa ja vuohinen "ventoontunut" entisestään. Liukastunut ilmeisesti uudelleen ja pahentanut vammaa. No nyt sitten hoidetaan taas ja koitetaan helpottaa tamman oloa että saataisiin Heikki vähän isommaksi. Kamalaa kun tuo tamma ei voi viimeisiä kuukausiaan olla edes oireeeton. Kivunlievitystä saa, mutta pahimpia mömmöjä ei voi varsan takia antaa.

Pomon ravinuori on onneksi toipumaan päin ja pääsee kotiin varmaankin ensiviikolla.

Pate sai tänään ikioman hienon naruriimun, aiemmin ollaan käytetty pomon riimua ja narua. Paten riimu on tyylikäs tummanruskea, ja naru "kultainen". Ikävä kyllä näyttää kuvissa (joita lisään huomenna) vaan beigeltä. Päästin ruunaseni irti kentällä harjattuani sen ensin portilla (samalla treenattiin paikoillaan seisomista vapaana) ja Pate päätti että tänään on pierupukkilaukkapäivä :D Pollen pärtsäilyistäkin laitan huomenna kuvia, kun saan ne siirrettyä koneelle.



Ainiin! Sitä pitää vielä hehkuttaa että mun lempiheppatyttö/luottohoitaja ja tyttäreni kummi sai hienon tilaisuuden päästä mukaan hevosalalle! Jee! Mää tiäsin et sulla on lahjoja!

flunssaa

Iski kuume, ankeaa. Inhoan sairastamista, varsinkin kun joudun rämpimään taudin läpi vähän niin ja näin. Saisi sitten edes kunnolla kuumeilla sen päivän pari ja tauti olisi ohi, mutta kun on pakko perheellisenä, ja näin viikolla yksinhuoltajana, pysyä sen verran kunnossa että lapsista pitää huolta, niin on pakko ottaa lääkkeitä sen verran että toimintakyky pysyy jonkunverran yllä. Mutta olen päättänyt että perjantaina menen töihin, pakko tämän taudin on selättyä siihen mennessä. Tuli Patellekin nyt kahden viikon löysäilyt :/ mutta se voi toisaalta olla ihan hyväkin asia. Ikävä vaan on sitä samettiturpaa, kun nyt on tottunut jokapäivä sitä vähintäänkin moikkaamaan jos ei muutakin.

Tavoitteena tavoitteellisuus

Olen pitkään kuvitellut etten ole tavoitteellinen ratsastaja. Tätiratsastaja, puskaratsastaja, harrastelija, aloittelija... Oma kriittisyyteni taitojeni ja tavoitteiden suhteen on ollut suurin hidasteeni tavoitteellisena ratsastajana. Olen valmentajani kanssa keskustellut aiheesta useampaankin otteeseen, hän on koittanut saada minua näkemään omaa edistymistäni.

Tuntui hurjalta ajatella että voisin joskus tavoitella jotain, kun takana oli kaksi raskautta ja kaksi keisarileikkausta kahden vuoden sisällä. Kun ylipaino vaikutti jo siihenkin miten uskalsi ratsastaa, ja painopiste ja kunto oli niin surkea että käynnissäkin oli tekemistä. Mutta minulla kuitenkin oli jo silloin ja on edelleen tavoitteita. Asian myöntaminen on askel oikeaan suuntaan.

Suuri vastoinkäyminen oli nuoren ratsuni loukkaantuminen, silloin ajattelin jo haudata koko harrastuksen. Annoin hevosen pois, kotiin jossa sitä oli aikaa ja rahaa kuntouttaa, ja onneksi niin, sillä nyt nuori tamma menestyy. Yksi tavoitteeni on että osaan iloita muiden puolesta, ja tämän tamman kohdalla se toteutuu. Iloitsen jokaisesta kivuttomasta askeleesta jonka se ottaa, jokaisesta edistymisestä ja jokaisesta päivästä jonka se elää terveenä hevosena. En pidä hevosen uuteen omistajaan yhteyttä, vaikka seuraankin tamman elämää, sillä koen hevosesta luopumisen edelleen kivuliaana päätöksenä, enkä ehkä pystyisi näkemään asioita puolueettomin silmin. Ehkä jonain päivänä, siinä jälleen lisää tavoitetta.

Ystäväni ja valmentajani patisti minut tallille, moikkaamaan trakehnertammaansa. Ja siitä se sitten lähti. Aloin laihduttaa, tein suunnitelmia ja aloin kuntouttaa niin itseäni kuin hevostakin. Ostin tamman itselleni, ja muutaman kuukauden ajan ratsastin säännöllisesti. Osaavan hevosen kanssa edistyin valtavasti. Ajatukset valmentautumisesta ja kisaamisesta alkoivat itää, ja versot kasvoivat, vaikka taas tuli taukoa tamman mamma/sairasloman takia.

Olen tenhyt melkoisen homman, ja siitä en useinkaan anna itselleni ollenkaan riittävästi tunnustusta. Olen jäänyt puskaratsastajan muottiin kiinni, enkä aina tajua miten paljon olen edistynyt. Joudun tosissani miettimään asiaa, ennenkuin oivalsin, että nyt, reilu puolisen vuotta myöhemmin, olen 20 kiloa kevyempi, ratsastan kaikissa askellajeissa, perusistuntani on melko hyvällä mallilla, ratsastamani hevoset liikkuvat pyöreinä oikeinpäin ja omistan 8-vuotiaan potentiaalisen suomenhevosen. Olen töissä tallilla missä saan liikuttaa hevosia, laihdutan edelleen, käyn CR-valmennuksissa kehittämässä kehonhallintaa, valmentaudun säännöllisesti ja tähtään koulukisoihin jo tänä vuonna, ja ensi keväänä, jos luoja suo, alan kisaamaan säännöllisesti. Olisinko vuoden alussa uskonut miten pitkälle pääsen jo tämän vuoden aikana? En todellakaan. Juuri tuossa eilen juttelin valmentajan kanssa ja kerroin pyytäneeni hevosta kokoamaan itseään enemmän maastossa, jotta selviäisimme vaikeammasta noususta. Jouduin oikein pysähtymään ja toistamaan, siis minä pyydän hevoselta kokoamista, maastossa, ihan tuosta noin vain. Ei olisi ihan onnistunut vuosi sitten...

Tavoitteellisuudesta on tullut arkipäivää, ja mielessä siintää jo alue- jos ei kansallisetkin koulukisat. Mutta kuitenkin edelleen, suurin tavoitteeni ei ole menestys kisaajana, vaan selkeä kommunikaatio hevosen kanssa, mielekäs tekeminen yhdessä hevosen kanssa ja kehittyminen niin ratsastajana kuin ihmisenäkin. Minulle tulee aina olemaan tärkeämpää se että ratsastus on hauskaa, kuin se miten hyvin tai huonosti kisat sujuvat.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

huoleton on hevoseton

Omalla hevosrintamalla on kohtuu rauhaisaa onneksi, Piko nyt välillä oireilee jalkaa ja välillä ei, mutta koska on joutilas ja pirteä ja syö hyvin, niin siinähän sitten konkkaa. Pate ja Heikki on terveitä ja hyvinvoivia. Mutta pomon ravinuori joutui eilen klinikalle, ja yöllä leikkaukseen. Juuri kun treeni alkoi olla hyvällä mallilla, tämä hevonen siis ei asu tuolla kotona, vaan oli treenissä muualla. Onneksi nyt näyttäisi siltä että hevonen on toipumaan päin, mutta ei se radalle pääse hyvään toviin, vaan tulee sitten toipumaan kotiin jahka klinikalta pääsee :(

Tänään pyöräytin Patea pyöröaitauksessa, ja hienosti oli ruuna kuulolla. Ravikin oli jo rauhallista, eikä poika ollut muutenkaan niin kiireinen. Ihana poitsu se ompi! Huomenna varmaan ihan selkään, ja katsotaan mitä kuuluu, joko alkaisi ravailukin sujumaan ilman kiihdyttelyä, viimeksihän oli jo tosi hyvä. Voisi melkein harkita että kävisi vielä tämän vuoden puolella jossain pikkukisoissa kääntymässä JOS kaikki menee putkeen.

Maastossa taas käytiin myös kuntoa kohottamassa, ja sain alleni taas uuden hevosen, tälläkertaa kokoa oli pienen vuoren verran. Säkäkorkeutta varmaan reilu 165 cm ja leveyttä kohtuullisen kahvipöydän verran. Oikein kiva tamma, hienosti kuunteli. Nyt ei olekaan enää kuin yksi tallin hevonen testaamatta, sitten olen ratsastanut kaikilla joilla voi ratsastaa :D

kuvapostaus

Nyt kun nettiliittymä toimii taas, laitan kuvia elokuulta.

hiitillä :D

Pomo kasvattaa pienimuotoisesti ravureita (ei kovin aktiivisesti tosin, nytkään ei siitostammoja ole), ja käytiin tänään katsomassa Pilvenmäellä yhden pomon nuoren hiittiä. Hyvin tuntui menevän, minä lähinnä kuutelin korvat hörössä mitä viisaammat puhui ennen ja jälkeen hiitin, kun ei tuosta ravipuolesta ole kamalasti kokemusta. Pomo kyllä lupaili että pääsen vielä ajamaankin, kunhan muut kiireet hellittää :D Pääsen jossain vaiheessa myös hieromaan noita ravureita, pysyy ote yllä.

Töissä tyhjäsin tallia, huomenna pesupäivä. Ja sitten onkin taas viikonloppu. Miten ihmeessä nämä viikot menee näin vauhdilla??

kutinaa

tarhojen uusiminen jatkui tänään, ja lasikuitutolppia sahailtiin, iskettiin maahan ja siirreltiin. Tosi inhottavaa kun oli kuuma ja lyhythihaisessa paidassakin oli kuuma, ja sitten se lasikuitutikku iski käsivarsiin ja käsiin vaikka oli hanskatkin. Hyi se. Ei kivuliasta, mutta ihottavaa.

Pate oli kuorruttanut itsensä piehtaroimalla märässä savessa :D Kaunista. Heikki taas koki lisää lääppimistä jalkojensa suhteen yms, hieno mies se on.

Tämä viikko menee tarhoja tehden ja tallia pesten, joten Patella on rentoiluviikko. Sitten lähdetään nostamaan rasitusta, neljän viikon sykleihin pyrin, joissa viikko kerrallaan treenin rankkuus nousee, ja sitten rankan viikon jälkeen tulee taas palautumisviikko. Tälläistä treeniohjelmaa käyttävät mm. monet matkaratsastajat.

Parkkaus on minun. OMA.

Noniin, näin siinä kävi, ja koen tehneeni niin hyvät kaupat että melkein hävettää. Pate siirtyi tänään minulle, ja vaihdossa meni Sipsi ja tukku rahaa. Tili tuli tili meni, mutta menipä ainakin oikeaan asiaan, eli hevoseen :D Ja Sipsikin sai hyvän kodin, mistä sen kuulumisia kuulen varmasti, ja saatan tamman nähdä tuolla työpaikalla CR-kurssin yhteydessäkin :)

Tänään ei töissä ehditty tekemään oikeastaan muuta kuin paskanlappoa sekä tarhojen uusimista. Ja homma jatkuu huomenna.

Heikki silti ainakin tämän viikon edullisesti myynnissä vaikka Paten jo maksoin, olisi se raha kuitenkin ihan tarpeeseen kun haaveilen koulupenkistä Patelle, ja mulla tunnetusti on kallis maku....

Liinailua, Heikkiä ja Patea

Heikki sai tänään uuden riimun, vaihdoin pojan päähän nahkariimun nyt kun on temukaverikin laitumella. Lisäksi tämä riimu on vähän paremman mallinen, varsariimussa kun jäi poskihihna auttamattoman lyhyeksi tuolle puikulapäälle. Heikki sieti riimun riisumiset ja pukemiset ilman mukinoita, ja oli niin helyyttävää vauvaa notta. Siitä saisi nyt joku kohtuu edullisesti hyvän varsan, jos ehtii tarjota tämän viikon aikana. Mulla olisi viikko aikaa saada rahat Paten ostoon, niin saisin herran halvemmalla, omistajansa teki tarjouksen josta on mahdotonta kieltäytyä. Siksi siis voisi tuo varsakin lähteä jos pikaiset kaupat tulisi. Jos ei tule, niin jää mulle sitten kasvamaan kuitenkin.

Paten ratsastin tänään taas parin vapaan jälkeen, ja herra oli tosi hieno! Käynnistä seis ihan puhtaasti istunnalla, ja rauhallisesta ravista käyntiin ilman kiihdyttelyä. Hieno mies! On se upea hevonen, ihan valloittanut minut jo on se herra.

Kaksi pomon hevosta liikutin liinassa, pääsin tekemään sitä mistä tykään. Eli keksimään miten muuten liinassa voi olla kuin vain ympyrällä kolmessa askellajissa. Toinen juoksutettavista oli hevonen joka on vielä kohtuu rapakuntoinen, joten sen kanssa otettiin kevyemmin. Kuitenkin tarkoituksena on saada hevosen selkälihakset kehittymään, joten varustelin pollen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla. Kovin tiukalle ei sivuohjia toki voinut laittaa. Töissä on aika iso kenttä, joten kun otin käyttöön kentän päädyn, jouduin itsekin liikkumaan melko paljon. Tehtiin siis koko päädyn kokoisella ympyrällä töitä. Hyvin kuvaa kentän kokoa se, että ratsastin Paten aiemmin päivällä samaten pelkästään päädyssä, ja silti tuntui että ollaaan ihan normikokoisella kentällä. En tiedä metrejä, mutta iso se on. No, pyysin paljon siirtymisiä, ja ravissa välissä tempon lisäystä. Kerran hevonen nosti laukan, joten asetin liikaa painetta, sitten osasin mitoittaa pyynnöt oikein. Hevosen kunto on selvästi kasvanut maastoilun johdosta, se ei oikeastaan edes hionnut sen 20 minuutin aikana jonka teki aktiivisesti töitä.

Toinen hevonen olikin sitten parempi kuntoinen, lihava mutta aktiivisesti käytössä oleva kuitenkin. Tähän hevoseen minulla on ehtinyt kehittyä vahvempi suhde, joten pyysin hevoselta myös siksi enemmän. Käytimme jälleen koko päätyä, mutta teimme myös voltteja ja väistöjä. Ihanaa kun hevonen on maastakäsinkin niin kuulolla että voi huoletta pyytää tälläisiä ns. erikoisempia maastakäsin juttuja. No, pollella on myös luonnetta, joten kokeili kerran että onko pakko, ja yritti lähteä pukkilaukkaa kohti toista päätyä. Mutta koska liinassa työskentely on minulle todella todella tuttua, ei protesti onnistunut ja hevonen teki töitä entistäkin paremmin sen jälkeen. Jäi hieno fiilis, ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, joskin hikiseltä :D

Oli taas tosi hyvä päivä, vaikka puhelin melkein katosi laitumelle :D

Viikonloppu edessä taas

Jopas menee päivät nopeaan! Uskomatonta että taas on perjantai. Tänään sai nuori ajo-opetettava kärryt peräänsä, ja käytiin metsälenkillä. Ruunalla on kyllä ajettu aiemminkin, mutta pomo halusi aloittaa nyt rauhassa kun sillä on ollut pidempi tauko. Hyvällä mallilla alkaa olla jo hommat.

Eilen Piko vuoltiin ja Heikin jalkoja vähän nosteltiin, ja tänään vietiin mammat ja pojat takaisin laitumelle. Pojat jo pikkuisen alkavat keskenään leikkiäkin. Varmaan ensiviikolla saan jo leikkimiskuvia :)

Maastoon sain alleni uuden tuttavuuden, erään täysihoitoasiakkaan hevosen, ja se oli kyllä valloittava tapaus. Niin pehmeä edestä että tuntui kuin olisi silkkiliinoja pidellyt kädessä, tamma kuunteli ja liikkui tosi hyvin.

Trailradan rakentelun jälkeen kävin vielä laitumella kuvaamassa ja vähän väistättämässä Patea, josta (jos kaikki hyvin sujuu) tulee ehkä se minun oma hevonen. Katsotaan katsotaan. Pate oli hyvin kuulolla, ja herkkä jopa pidättävälle avulle (irtona pidättäminen tapahtuu kehon sekä katseen avulla). Laitan pari kuvaa Patesta JOS tämä surkea nettiyhteys suostuu yhteistyöhön.

pate pyörössä

Tänään sain lisäoppia työskentelystä pyöröaitauksessa. Olen aiemminkin kokeillut, mutta koin että voisin oppia pomolta vielä reippaasti lisää, ja olikin antoisaa seurata hänen työskentelyään Paten kanssa. Pate on herkkä liikkumaan eteenpäin, mutta vauhti jää päälle, eli pidättävän avun pitää olla vielä toistaiseksi paljon voimakkaampi kuin eteenpäinvievän. Ja osasi herra protestoidakin. Mutta session jälkeen oli kyllä selvästi paremmin kuulolla myös kiinni ollessaan.

Jotenkin tuo Pate on niin ihana. Tuollaisen kun saisi ihan omaksi. Luonne täyttä kultaa, loistava käsitellä ja aina tulossa korvat hörössä ja hyvillä mielin hommin. Mitään ei pelkää, täysin pomminvarma herra, jolle kaikki käy. En tiedä pystynkö luopumaan ruunasta enää. Sen ostaminen vaan tarkoittaisi Heikistä luopumista, koska kaikkia ei ole varaa elättää... En tiedä, Heikki sinänsä voisi sopia paremmin jo kokeneemmalle kilparatsastajalle, kuin tämmöiselle wannabe koulutuupparitädille. Mutta siitä luopuminen olisi silti vaikeaa.. Pitää varmaan laittaa lotto menemään...

Ravia!

Töissä taas perinteistä ajo-opetusta ja maastoilua, sitten Paten kanssa kentälle. Satula vaihtui pojan omaan vanhaan koulupenkkiin joka oli minulle tullut jo aiemmin, se istui hyvin. Jalustimet oli alkuun turhan lyhyet, joten istunta oli hakusessa, mutta kun tajusin pidentää niin helpottui. Ravissa oli välillä vauhtia aikamoisesti, mutta kun sain itseni suoraan niin tuli tahdikastakin pätkää. Huomenna menee varmasti jo paremmin!

Heikki sai kaverin :)

Tänään illalla tuli tallille suokkitamma orivarsansa kera, pääsivät samantien samalle laitumelle Pikon ja Heikin kanssa. Vähän piti mammojen ajaa vauvojaan kauemmas vieraista, mutta olivat kuitenkin ihan sovussa, ja siinä vaiheessa kun lähdin tallilta olivat jo ns. samaa laumaa.

Olin mukana tunnilla avustajana, oli hienoa! Ja edettiin ajohommissa, huomenna mennään jo pidempi lenkki.

Hieno Parkkaus!

Tänäaamuna oli hyvin aikaa tehdä Paten kanssa, kun menen vielä illaksi takaisin töihin. Joten otettiin sitten harjailutkin pitkänkaavan kautta :) Kentällä sitten alkuun kokeilin liinassa millaisessa muistissa on eiliset opit, ja puhuttiin edelleen samaa kieltä. Jopa se käynti-seis- siirtyminen jossa oli vähän hakemista tuntui nyt sujuvan vähän paremmin. Sitten menin selkään, ja päätin että tänään treenataan seis-käynti-seis, ja pujotellaan ämpäreitä. Ja Pate toimi niin hienosti, ettää oli todella todella vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, kun tuntui että olisi voinut ratsastaa vaikka maailman tappiin. Huomenna sitten ravisiirtymisien vuoro.

liinassa

Tänään taas reippaana aamusta töihin, missä ruokaa Pikolle, ja sitten nuoren ajotreeni taas jatkui, tälläkertaa mentiin jo tielle, mutta protestiakin mahtui kuvioon. Sitten käytiin liikuttamassa maastossa pullat, ja tauon jälkeen liikutin Paten liinassa. En koko viikonloppuna päässyt tallille, joten oletin että pojalla voisi olla virtaa, mutta sepä olikin tosi hienosti kuulolla. Käynti oli rauhallinen ja tahdikas, ja ravi rento. Siirtymiset oli esimerkillisiä ravista käyntiin, mutta pysähtymisen kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Pysähtyy kyllä, mutta viivellä, eikä jää suoraksi. Voi tietysti olla etten osaa oikein pyytää. Tuntuu ettemme puhu ihan samaa kieltä, mutta kyllä se sieltä löytyy. Huomenna ajattelin taas ratsastaa (siis Patellakin ;)

Ratsastuvarustepäivitys :D

Joulukuussa 2010 kun aloittelin uudelleen säännöllisemmin hevostelua, oli ratsastusvarusteinani koon 46 housut, koon xl mokkachapsit sekä koon xxl takki. Nyt kävin hakemassa uudet varusteet, 20 kiloa kevyempänä, ja housut ovat kokoa 42 (melkein teki mieli ostaa odottamaan koon 40 housut) takki kokoa S, tosin isoa mitoitusta, perusmitoituksen takki olisi M/L, ja mokkachapsit kokoa M. Lisäksi ostin L-koon saappaanvarret.

Vielä olisi semmoinen 15 kiloa pudotettavaa, joten ensikeväänä varmaan saa taas hommata uudet varusteet. Silloin sitten ostan ihan kalliit ratsastussaappaat, nyt ei vielä malta kun tuo leveä pohje saattaa vielä kaventua.

Lisää maastoilua ja maastakäsin hommia

Maastoilua Pojalla, ihanassa porukassa, olipa kiva reissu! Sitten vähän hommia ja iltapäivällä Paten kanssa maastakäsin eilisen kertaus sekä taka ja etupään väistättämistä. Nyt viikonloppuja!

Maastossa

Muun mukavan hommailun lisäksi päästiin "työn puolesta" maastoon, lyhyehkö lenkki, mutta aivan loistavaa kuntoilua niin hevosille kuin ratsastajille, kun oli kapeaa kivistä polkua jolla joutuu keskittymään hevosen jalkoihin, ja ylä- ja alamäkeä. Mukava leppoinen lenkki kuitenkin. Pullat hikosikin ihan kiitettävästi.

Paten kanssa otettiin maastakäsin harjoitteita, ja on se kyllä nopea ja herkkä mies. Tosi hyvin alkoi vastata pyyntöihin, huomenna uudelleen. Aloitettiin ihan perusjutuista, eli talutus ja pysähtyminen, peruutus. Ideana siis se, että hevonen kulkee rentona ja rauhallisena taluttajan jäljessä, pysähtyy kun tämä pysähtyy, hiipimättä lähemmäs tai haahuilematta sivuille, tai kiihdyttämättä ohi. Pate kun on ollut reipas taluttaa, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, mutta koen että opetettuanni hevoselle tämän uuden tavan vastata paineeseen ja sen poistumiseen, on hallinta myös selästäkäsin helpompaa, puhumattakaan esim. kouluradoilla vaadittavien liikkeiden opettamisesta maastakäsin. Hevonen ottaa siis kontaktin ihmiseen, vähän kuin koira tottiksessa :D Nämä kun hallitaan uudella tavalla on tosi helppoa jatkaa väistättämisistä ja asetuksista.

Pikon harjasin, ja Heikin kanssa leikin vähän, rapsuttelin ja opetin väistämään "painetta" eli kehoitin siirtymään luotani pois hienovaraisesta käskystä.

Sivuhuomautuksena sen verran, että en siis tosiaankaan kerro työpaikalta likikään kaikkea, ensinnäkään en usko että Pomo tykkäisi jos kertoisin sekuntilleen aikataulujamme, ja toiseksi en edes voi muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja asiakkailla tietenkin on yksityisyyden suoja. Lähinnä käsittelen blogissa sellaisia asioita töistä, joista on tullut minulle jokin ahaaelämys, tai josta olen nauttinut erityisesti, tms.

Kaikkea jännää

Tänään pääsin seuraamaan tamman astuttamista ihan klinikkaolosuhteissa, aikaisemmin on kokemusta vain ihan luomutapahtumista :D Tuosta oli kyllä luonnollisuus kaukana, mutta asiakkaan hevonen oli kokenut tyyppi ja sai vauvanalkuja masuun. Toivottavasti omistaja ilmoittaa tärppäsikö, olisi kiva kuulla.

Sitten liikutin Pojan ja Paten. Hain ekaa kertaa Poikaa ihan yksin pois laumasta, ja tämähän meinasi ettei annakaan kiinni. No, onneksi oltiin laitumen semmoisessa nurkassa että sain eristettyä Pojan muista ilman sen suurempaa juoksemista (eristämisellä siis tarkoitan, että menin eteen enkä päästänyt sitä kirmaamaan muiden kanssa laitumen perimmäiseen nurkkaan puolenkilometrin päähän). Siinä sitten Poika seisoi, koitti kiertää ja lopulta kun tajusi etten päästä ohi tuli luokse ja laski pään naruriimuun. Sain kamppeet niskaan ja ratsastin vähänaikaa käynnissä, oli kuuma ja veto poissa, ja itsellä sen verran asioita mielessä, etten saanut oikein otetta koko touhuun. Lopulta pysäytin, halasin hevosta ja itkeä tirautin, ja kummasti tuli parempi mieli. Sen jälkeen liikkui hevonenkin paremmin. Semmoisia terapeutteja nuo kyllä on, ettei muusta väliä. Kyllä Pojan kuitenkin kuuma tuli, eli ihan hommiakin teki.

Sitten oli Paten vuoro, ja Jossu oli vielä katsomassa meidän perään. Harjoiteltiin kokoamista istunnalla, eli siis haettiin sitä että Pate otti takaset kunnolla alle, ja keveni edestä, ja alkoi tukeutua kuolaimeen. Istunnalla. Käsi ja ohja oli vain tukemassa, ohjalla ei keritty hevosen kaulaa tosiaankaan. Käsiongelmani alkaa ilmeisesti olla aika hyvällä mallilla, koska Pate pystyi tukeutumaan kuolaimeen rennosti, ja luotti käteeni. Toki aina välillä oli minulla miettimistä ja olin hidas reaktioissa ja muutenkin vähän pitkät piuhat... Lyhyellä sivulla siis koottiin, pitkällä annettiin hevosen vähän venyä, pehmeästi ja kuminauhamaisesti, kuitenkin säilyttäen käynnin tahdin ja rentouden. Lisäksi lähdettiin hakemaan apujen erittelyä siten, että Johanna pyysi minua siirtämään hevosen lapaa ja etujalkoja sivulle, siten että etujalka astuu toisen editse ristiin. Vähän noin niinkuin takaosakäännöksen alkeita. Kerran se onnistui täydellisesti, ja Pate oli rento ja tuntui upealta. Muut kerrat meni sitten harjoittelun piikkiin. Pikkuhiljaa Pate alkoi väsyä, koska tehtiin intensiivisesti ja melko koottunakin töitä, vaikka vain käynnissä (paria lyhyttä ravipätkää lukuunottamatta, jotka olivat Paten oma ehdotus) ja väsyminen näkyi siten ettei hevonen jaksanut oikein enää keskittyä. Tehtiin yksi todella hyvä ja pehmeä pysähdys ja lopetettiin.

Pitää Paten kanssa ottaa juoksutusta mukaan kuvioihin että saadaan vähän hiottua äänikomentoja ja lisää kuntoa ja ylälinjaa. Onneksi tallilla on pyörökin, joten sitäkin voi sitten välillä hyödyntää.

Eka valmennus

Tänään oli sitten eka valmennus Patella. Jossu tuli pitämään parinpäivän tehokuurin tähän alkuun, niin päästään hyvään alkuun. Pate oli superhyvä! Laitoin sille suuhun kolmipalan ja jätin alaturpiksen pois ja totesin että herran haltuun :D Jos en saa sitä pysymään käsissä perusvarustein, niin tehdään lisää hommia maastakäsin oli johtavana ajatuksena, mutta eipä meillä ollut mitään ongelmia :) Satulakin oli lainapenkki (suom. huom. istuva sellainen, osaan sovittaa satulan hevoselle, jo koulutuksen puolesta, lisäksi katsomassa oli valmentaja ja pomo) kun Paten oma oli sen näköinen että mulla menee siinä istunta turhan tuoliin. Hakusessa koulusatula ;) Alkuun tehtiin vaan vähän ympyröitä ja suunnanvaihtoja käynnissä pitkin ohjin, sitten Johannan (ja vähän Sarinkin) ohjein pysähdyksiä, kokoamista sekä hevosen suoristamista. Ja meni kyllä aika tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Kuvia tiedossa jahka ehdin taas...

Sitten töiden puolesta olin "hätäjarruna" mukana nuoren ruunan ajo-opetuksessa, ja käsittelin Pojan (Poika isolla P:llä tarkoittaa siis minun teksteissäni Sauhu-Poikaa) maastakäsin, koittaen aktivoida takapäätä. Tehtiin paljon väisttättämistä ja jonkun verran ympyröitä molempiin suuntiin ämpäreitä apuna käyttäen.

Myös Heikin kanssa tein hommia, totutin paineeseen ja sitten talutin ekaa kertaa pariviikkoisen pojan elämässä sen narussa laitumelle. Ja hyvinhän se meni :)

Huomenna sitten taas uusi päivä ja uudet kujeet!

Pitkä, mutta hyvä päivä.

Nyt on aika naatti fiilis, aamulla aikaisin lähdin ajelemaan, kävin HML palauttamassa edellisen kämpän avaimet, sitten töihin. Töissä oli onneksi aika pehmeä lasku, tein yhden karsinan, putsailin varusteita, käytiin rehuostoksilla ja juteltiin mukavia. Työpäivän lomassa sitten saapui Pate, ja pääsi tarhailemaan Pikon ja Heikin viereen. Sai Heikkikin aktiviointia kun tuli vieras hevonen viereen, sille piti esittää niin isoa varsaa että.

Työpäivän jälkeen irtojuoksutin Paten kevyesti, lähinnä hain sitä että opittaisiin toistemme kieli, ja meni kyllä paremmin kuin osasin odottaa! Alkuun poika koitti vähän lintsata ja vaihtaa suuntaa oma-alotteisesti, mutta kun pistin itseni kunnolla peliin niin sitten alkoi ruunakin olla kuulolla. Ja sitten kun oltiin ravailtu ja nostettu pari laukat per suunta, niin Pate seurasi minua kuin hai laivaa kentällä, putsattiin yhdessä kakat pois kentältä, ja sitten kävelin ympyröitä ja kiemuroita ja Pate löntysteli perässä. Ilman narua tietenkin ;)