Sippe

Sippe ja Janina kouluvalmennuksessa. Lisää lihasta vaan ja reeniä niin hyvä tulee. Hienoa nähdä miten tamman vanhat taidot kaivetaan esiin ja opetetaan uusia vielä päälle. Hyvä hyvä Janina ja Sippe!

Kuvia vuosien varrelta

Löysin muutamia kuvia, jotka ensin ajattelin liittää Team Parkkauksen esittelyyn, mutta niitä tuli sitten sen verran paljon, että laitetaankin ihan omaksi päivityksekseen.

Ensimmäinen oma hevoseni Synthetic Simb ja minä sekä Annis. Itse tuossa kuvassa selässä keisarileikkauksen jälkeen. Sipsillä oli turvallista aloittaa...




Annis työssään tykinkuulana :D Alla Josi.



Minä kesällä 2010. Hevosena Sauhu-Poika. Tästä siis lähdettiin. Ekat ravit raskauksien ja leikkauksien jälkeen. Karua katsottavaa...



Ja tasan vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2011, alla sama hevonen.



Edistymisen sentään näkee. Nyt olen siirtynyt ratsastamaan aikalailla pelkästään Patella, pitää vaikka vuoden päästä ottaa kuvia ja toivoa että muutos on yhtä suuri kuin näissä kuvissa oli.

Hyviä (siis hyvälaatuisia) ravikuvia minusta ja Patesta ei ole, pitäisikin korjata asia. Mutta alla yksi videolta napattu, josta näkee vähän etten tosiaan poikaa kovin korkeaan muotoon edes ole yrittänyt ratsastaa alkuun. Tämä kys. kuva otettu marraskuussa 2011.

Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

videopostaus

Pääsin Anniksen siivellä tallille. Annis ratsasti, Pate vaikutti oleva hyvin kuulolla. Pakko on kehua miten paljon ovat edistyneet siitä kun Annis ekan kerran pojalla ratsasti. Ihan vaikuttivat jo oikealta ratsukolta, eikä montelähtöön treenaajilta. Juoksutin sitten jonkunaikaa Patea liinassa että Annis sai etsiä jalkojaan, kuulemma keventäessä jalka ei oikein pysy missä pitäisi. Ja nyt kun kerran olin mukana niin oli helppoa antaa hänen keskittyä istuntaan ja pitää itse ruuna liikkeessä. Lopuksi tekivät vielä ympyrän suurentamista ja pienentämistä ja sitten pitkät ohjat.

Otettiin ruunalta kamat niskasta ja pyydettiin pienet pätkät laukkaa irtona että sai irroteltua, ja sitten otin kertauksen vuoksi uusintana temppuilua. Annis sai videolle meidän treenejä :)

Linkistä katsomaan! --> Klikkaa

kuvia eiliseltä ja yhteenveto ratsastelusta

Tuossa nyt eilistä kuvaa Patepojasta. Jotenkin tuntuu että tuo maha olisi vähän pienentynyt. Mutta ehkä se on vain mamman toiveajattelua.

Tänään Annis kävi päivällä kokeilemassa miltä Pate tuntuu uuden kuolaimen kanssa, ja oli tykännyt, Pate oli ollut kuulolla ja toiminut melko hyvin. Olivät menneet käynnissä ja pikkuiset pätkät ravia, kun Annis tiesi että haluan itse vielä tänään kokeilla ruunaa. Pate jäi talliin lepäilemään ja mutustamaan heiniään.

Itse pääsin tallille vasta illalla, ja pistin kohtuu reippaassa tahdissa ruunan ratsastuskuntoon. En jotenkin saanut nyt omaa kroppaa rennoksi, huomasin jääväni varsinkin hartioista jäykäksi, ja Pate tietysti tuttuun tapaan sitten kiihdytteli. Ei se ravia tarjonnut, mutta tahdikkaaksi sitä käyntiä ei kyllä oikein voinut kutsua. Kuunteli kyllä pidätteitä ja hidasti tempoa, mutta kohta taas longittiin eteenpäin niinkuin matkaratsastuskisoissa oltaisiin oltu. Periaatteessa ruuna oli aika hyvä, vielä viime vuonna jos olisin noin jäykkä ja vähän turhautunut ollut, olisi Pate koittanut ravailla alta pois. Eli rutiinia sille kyllä on touhuun tullut. Itseä vaan jäi harmittamaan kun välillä tuntui siltä että jos nyt saisi itsensä kasaan niin ruuna olisi _todella_ hieno. Ja sitten ne omat palikat taas hajosi ympäri kenttää. No, jospa parin kerran päästä alan taas saada hommasta kiinni.

Kuvia

Tänään sain käyttööni laina-auton, joten kävin asioilla ja samalla moikkaamassa ensimmäistä omaa hevostani Sipsiä, joka siis meni vaihdossa Patesta tuttuun perheeseen, ja Sipsin viimekesäistä tamma varsaa. Sippe oli ihana oma itsensä, hörisi kaikille joita pihassa kulki ja näytti jo aika hyvältä. Kova kunnon kohotus on tammalla varsomisen jäljiltä, mutta tosiaan hyvällä mallilla on. Osallistuvat kouluratsastusklinikallekin ensi kuussa :) Varsa oli kasvanut valtaisasti, ja näytti söpöltä paksussa talvikarvassaan, kimoutuva tammavarsa. Kovasti ovat jo opetelleet hevosen elämää, mikä onkin hyvä, kun ei ole isän puolelta mitään helpointa rotua oleva tapaus.

Sitten tulin kotiin ja huomasin että ehdin vielä Pateakin moikkaamaan ennenkuin autoa taas tarvitaan, joten nappasin uuden loimen (tai vanhan, mutta sellaisen joka ei ole Patella ollut) ja lähdin tallille. Pate kun tarhaa suokkivarsan kanssa, joka ilmeisesti tykkää leikkiä loimen soljilla, ja edellinen sadeloimi on soljeton... Tiesin että Anniksella on tunti tänään joten en ajatellut ratsastaa, mutta sattumalta olinkin tallilla niin sopivasti että tunnin alkuun oli vähän aikaa, ja pääsin sitten alkukäynnit kulkemaan selästä käsin. Farkut jalassa pitkästä aikaa selkään, jännitin ja sen huomasi kun Pate kiihdytteli vauhtia käynnissä. Sanna sitten huikkasi pari neuvoa ja sain vähän paremmin lantiota rentoutettua, ja Pate heti kiitti pärskimällä tyytyväisenä. Hetken sitten vielä seurasin Anniksen tuntia ennenkuin piti mennä palauttamaan auto.




Se vaihdokki johon jo vähän ihastuin olikin jo sitten löytänyt kodin. No, katsellaan. Kai se pitää vaan tädin opetella itse hyppäämään esteitä jos ei Pate estekotia löydä...

Annis tunnilla

Tänään pääsin livahtamaan tallille Anniksen kyydillä kun ex oli lasten kanssa. Anniksella oli jo aiemmin sovittu tunti tälle päivälle, joten otin mukaan kameran ja toimin lähinnä paparatsina. Tarhasta Pate ei olisi antanut kiinni, sitä on kuulemma tehnyt ennenkin, mutta eiköhän tapa jää pois kun taas tajuaa ettei sillä velmuilulla pääse kuitenkaan hommista pois. Olipahan hyvin verrytelty hevonen.

Sanna kävi ensin selässä demonstroimassa käsien käyttöä, ja sitten Annis hyppäsi kyytiin. Ensin tekivät kahdeksikkoa käynnissä, kooten Patea aina ympyröiden kohtauspisteessä muutaman askeleen ajaksi,mm. siitä kuva yllä. Sitten tekivät ravisiirtymisiä pääty-ympyrällä. Tunnin teemana hevosen ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin, hallinta ja kokoaminen. Ihan mielenkiintoista ja itsellekin antoisaa oli seurata tuntia, taidanpa ottaa itsekin ohjattuna ratsastuksia hetken aikaa.

Ahneella on paskanen loppu?

Ei edes ollut. Ehkä tähän voisi sanoa että se ei pelaa joka pelkää, sopisi paremmin. Minä pelasin ja voitto tuli.

Eli kävin tänään ahneeksi ja laukkasin sitten kuitenkin jo selästäkäsin Patella. Nostin käynnistä. Ensimmäinen nosto meni vermoksi mutta rauhoittui nopeasti uudelleen tahdikkaaseen käyntiin, ja toinen nosto onnistui täydellisesti. Laukattiin pari pääty-ympyrää vasempaan kierrokseen, ja pystyin jopa säätelemään laukan tahtia. Laukan jälkeen löytyi myös hyvä ravi, ja kohtuullinen käynti, vähän turhan reipas. No, suunnan vaihdon jälkeen Pate alkoi kovasti ennakoida uutta laukkaa, eikä meinannut pysyä käynnillä millään, joten opettelimme yhdenohjan pysähdyksen, teimme hommia kunnes rauhallinen käynti löytyi, ja lopetimme. Jos ensi kerralla sitten laukataan siihen toiseen suuntaan, nyt loppui aika, jos olisin laukannut ja olisi taas mennyt puoli tuntia käynnin rauhoittumiseen niin olisin ollut myöhässä tärkeästä tapaamisesta.

Ennen laukkailuja kootttiin ravia pätkittäin, ja Pate toimi kuin unelma, siksi sitä laukkaa uskalsinkin jo kokeilla.

tee-se-itse videointia

Ei sitten maanantaina päästy edes tallille, joten jäi videot ottamatta. Mutta näppäränä likkana päätin tänään että otan kameraan jalustan mukaan, ja otan sen verran videota mitä tuo kamera yksinään suostuu ottamaan. Koskaan en ollut aiemmin kokeillut jättää kameraa vain nauhoittelemaan, niin en yhtään tiennyt miten pitkään se jaksaa ennenkuin katkaisee.

No, Pate oli kyllä leppoisalla päällä, mutta itse en jotenkin osannut tänään istua, tuntui kokoajan että olen kallellaan johonkin suuntaan ja ravissa hölskyin enemmän kuin aikoihin, käsi jännittyi ja kyynärpää nousi. Sopivasti juuri sillä kerralla kun sain sitä videokuvaa. Aika kamalaa katsottavaahan se suurimmaksi osaksi oli, mutta nytpä tiedän taas tason että mistä lähdetään nousemaan. Ja pakko kyllä sen verran itseään kannustaa, että onhan mun perusistunta ja ratsastus nykyään aivan erinäköistä kuin vaikka vuosi sitten, eli edistystä on kyllä tapahtunut tauoista huolimatta.

Video Siinä sitä hölskytään menemään. Seuraavalla kerralla olen tästäkerrasta viisastunut, ja zoomaan vähän, ja sijoitan kameran vähän eri paikkaan. Tuli tuommoinen kärpäsen kakka tuosta, mutta kun katsoo koko näytöllä niin siitä saa jotain selvääkin.

muutamalta päivältä

Perjantaina Patella oli vapaa, ja la kaveri tuli testaamaan Patea. Mielenkiinnolla odotin miten ruuna toimii erilaisilla ratsastajilla, sekin kun on osa ratsukoulutusta, ettei toimi vain tietyillä ihmisillä. No, Pate oli hieno, vähän punki toisessa kierroksessa pohjetta vastaan, mutta kulki rauhassa eikä kiihdytellyt. Hieno mies.

Tänään kävi taas vuokraaja, meni ihan itsenäisesti. Selkäännousussa oli kuulemma hevonen pyörinyt, ja välillä pungennut vastaan, mutta rauhallisemmin kuitenkin kulkenut kuin ensimmäisellä kerralla, ja pätkittäin toiminut oikein hienosti.

Huomenna sitten koitetaan kaverin kanssa saada valkokuviakin, ja saa luvan videoida minua, että näen taas missä mennään...

Rennosti vaan

Nyt teenkin poikkeuksen, enkä kehu hevosta, vaan itseäni :D Liian harvoin annan itselleni tunnustusta edistymisistäni, tai siitä miten hyvin Paten kanssa olen onnistunut (joissakin) asioissa.

Ensin ajattelin että juoksutan vaan liinassa, ja käyn sitten loppukäynnit taas selästä ilman satulaa, mutta sitten ajattelin että on nyt testattava että jäikö pojalle eilisestä kaahottamisesta vaihde päälle, eli onko minunkin kanssani sellaisen että joudun ottamaan suusta, vai malttaako olla rauhassa. Eli karusti sanottuna, voinko ottaa vuokraajan joka ei osaa käyttää istuntaa samalla tavalla kuin minä, vai meneekö sitten omatkin ratsastukset harakoille. No ei mene!

Kiipesin selkään, ja Pate lähti 160 asteen käännöksellä raville. Eli yritys possuiluun oli kova. Alussa oli siis pakko ottaa pidäte kunnolla. Alkukäynneissä kiihdyteltiin ja nostettiin kerran ravikin, mutta pian Pate rauhoittui ihan puhtaasti istunnalla, en siis ottanut ohjia. Tein paljon pienehköjä voltteja, ja suunnanvaihdoksia, kolmikaarista uraa ja keskityin ottamaan käännökset ja kulmat tarkasti. Pate alkoikin rentoutua ja haki kuolaintuntumalle eteenalas. Pysähdykset olivat jälleen hyviä, ja päätin ottaa muutaman pääty-ympyrällisen ravia per suunta ja lopettaa. No, vasempaan kierrokseen ravi oli rentoa ja rauhallista, ja hevonen kulki hienosti venyttäen eteenalas. Mutta oikea kierros olikin sitten haasteellisempi. Jo ennen kuin pyysin ravia Pate kiihdytteli, ja jouduin rauhoittamaan sen uudelleen ympyröillä ja pysähdyksillä. Ravissa sitten en saanut pidettyä tahtia rauhallisena, vaan Pate kiihdytti ja alkoi kaahottaa. Otin kahdesti suusta ihan kunnolla, ja heitin taas ohjat pois, keskityin pitämään omat palikkani kasassa ja hevonen rauhoittui.

Se mistä nyt siis itseäni onnittelen, annan tunnustusta ja olen ylpeä on se, että vaikka Pate alkoi kaahottaa, sain rauhoitettua tilanteen pääasiassa istunnalla, enkä lähtenyt kiskomaan sen kanssa kilpaa, niinkuin olisin varmaan sortunut/joutunut tekemään vielä kesällä. Ja kaahotusta tapahtui vain hetki, sain tilanteen hallintaan aika pian, ja pystyin ravaamaan pitkin ohjin ja rauhallisesti vielä kuumumisen jälkeen. Viimeinen ympyrä oli niin täydellinen, että pysäytin, tulin alas ja taluttelin loppukäynnit.

Hyvä minä! Olen viimein alkanut tajuta miten lantio ja istuinluut missäkin askellajissa toimivat, Paten kanssa on pakko kävellä selkeästi tai se nostaa ravin, ja ravissa on pidettävä tahti nimenomaan itse, ei voi vain istua ja myödätä, tai mennään lujempaa. Ei voi vain istua ja pidättää tai mennee köydenvedoksi. On oltava rento, suora ja jäntevä, ja hallittava itse oma kroppansa, niin hevonenkin toimii. Pate on loistava opettaja, koska minun on pakko ratsastaa oikein että se toimii oikein. Olisi kiva saada videota ratsastuksesta, niin näkisi istuntavirheitä, niitä nimittäin on varmasti paljon, kun kenenkään silmän alla ei olla oltu sitten kesän.

vuokraaja

Nyt on kakkoskuski testannut pojan, ja alkaa varmaan käymään kerran pari viikkoon, miten nyt omilta kiireiltään ehtii. Vähän poika kiihdytteli, mutta löytyi tasainen rauhallinen ravikin pienen hakemisen jälkeen. Laukatkin nousi, tosin sitten oli sitä vauhtiakin taas yli oman tarpeen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Itse kävin selässä kävelemässä loppukäynnit, ja sain meistä möhömahoista kuvan. Oisi varmaan aika (kummankin) lopettaa massakausi ja alkaa muuttaa läskejä lihaksiksi.

lisää hyviä päiviä

Tänäänkin oli tosi hyvä päivä Paten kanssa :) Naama loistaa kuin hangon keksi vieläkin. Menin ekaa kertaa selkään tämän piiiitkän taukoni jälkeen, ja Pate toimi kuin ihan oikea ratsu. Ei kiihdytellyt kertaakaan, vaikka ravailtiin pitkiäkin pätkiä. Tehtiin kolmikaarista uraa ravissa ja poika kulki niin letkeänä ja pyöreästi että siellä oli todella heppoa istua selässä. Ei siis oltu kamalasti taannuttu, jos jotain niin meni paremmin kuin elokuun lopulla vai koska se nyt sitten olikaan kun viimeksi ratsastin. Jeee, hyvä me :)

Jännä juttu miten pienistä asioista sitä voi iloiseksi tulla, eihän tuommoinen asia olisi monellekaan mitään, mutta tuommoisen reippaan ex-ravurin kanssa, jota on kovasuisenakin pidetty, niin niin... Siirtymiset puhtaasti istunnalla ja pitkät pätkät tasatahtista ravia on jo hemmetin hyvä ja tärkeä asia. Tietää että olen tehnyt sen kanssa edes jotain oikein. Pysähdyksetkin tulivat kuin napista painamalla, ja käyntiin siirtymiset samaten. Kerran jouduin jopa maiskuttamaan ravisiirtymisessä :D

Liinailua, Heikkiä ja Patea

Heikki sai tänään uuden riimun, vaihdoin pojan päähän nahkariimun nyt kun on temukaverikin laitumella. Lisäksi tämä riimu on vähän paremman mallinen, varsariimussa kun jäi poskihihna auttamattoman lyhyeksi tuolle puikulapäälle. Heikki sieti riimun riisumiset ja pukemiset ilman mukinoita, ja oli niin helyyttävää vauvaa notta. Siitä saisi nyt joku kohtuu edullisesti hyvän varsan, jos ehtii tarjota tämän viikon aikana. Mulla olisi viikko aikaa saada rahat Paten ostoon, niin saisin herran halvemmalla, omistajansa teki tarjouksen josta on mahdotonta kieltäytyä. Siksi siis voisi tuo varsakin lähteä jos pikaiset kaupat tulisi. Jos ei tule, niin jää mulle sitten kasvamaan kuitenkin.

Paten ratsastin tänään taas parin vapaan jälkeen, ja herra oli tosi hieno! Käynnistä seis ihan puhtaasti istunnalla, ja rauhallisesta ravista käyntiin ilman kiihdyttelyä. Hieno mies! On se upea hevonen, ihan valloittanut minut jo on se herra.

Kaksi pomon hevosta liikutin liinassa, pääsin tekemään sitä mistä tykään. Eli keksimään miten muuten liinassa voi olla kuin vain ympyrällä kolmessa askellajissa. Toinen juoksutettavista oli hevonen joka on vielä kohtuu rapakuntoinen, joten sen kanssa otettiin kevyemmin. Kuitenkin tarkoituksena on saada hevosen selkälihakset kehittymään, joten varustelin pollen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla. Kovin tiukalle ei sivuohjia toki voinut laittaa. Töissä on aika iso kenttä, joten kun otin käyttöön kentän päädyn, jouduin itsekin liikkumaan melko paljon. Tehtiin siis koko päädyn kokoisella ympyrällä töitä. Hyvin kuvaa kentän kokoa se, että ratsastin Paten aiemmin päivällä samaten pelkästään päädyssä, ja silti tuntui että ollaaan ihan normikokoisella kentällä. En tiedä metrejä, mutta iso se on. No, pyysin paljon siirtymisiä, ja ravissa välissä tempon lisäystä. Kerran hevonen nosti laukan, joten asetin liikaa painetta, sitten osasin mitoittaa pyynnöt oikein. Hevosen kunto on selvästi kasvanut maastoilun johdosta, se ei oikeastaan edes hionnut sen 20 minuutin aikana jonka teki aktiivisesti töitä.

Toinen hevonen olikin sitten parempi kuntoinen, lihava mutta aktiivisesti käytössä oleva kuitenkin. Tähän hevoseen minulla on ehtinyt kehittyä vahvempi suhde, joten pyysin hevoselta myös siksi enemmän. Käytimme jälleen koko päätyä, mutta teimme myös voltteja ja väistöjä. Ihanaa kun hevonen on maastakäsinkin niin kuulolla että voi huoletta pyytää tälläisiä ns. erikoisempia maastakäsin juttuja. No, pollella on myös luonnetta, joten kokeili kerran että onko pakko, ja yritti lähteä pukkilaukkaa kohti toista päätyä. Mutta koska liinassa työskentely on minulle todella todella tuttua, ei protesti onnistunut ja hevonen teki töitä entistäkin paremmin sen jälkeen. Jäi hieno fiilis, ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, joskin hikiseltä :D

Oli taas tosi hyvä päivä, vaikka puhelin melkein katosi laitumelle :D

Ravia!

Töissä taas perinteistä ajo-opetusta ja maastoilua, sitten Paten kanssa kentälle. Satula vaihtui pojan omaan vanhaan koulupenkkiin joka oli minulle tullut jo aiemmin, se istui hyvin. Jalustimet oli alkuun turhan lyhyet, joten istunta oli hakusessa, mutta kun tajusin pidentää niin helpottui. Ravissa oli välillä vauhtia aikamoisesti, mutta kun sain itseni suoraan niin tuli tahdikastakin pätkää. Huomenna menee varmasti jo paremmin!

Hieno Parkkaus!

Tänäaamuna oli hyvin aikaa tehdä Paten kanssa, kun menen vielä illaksi takaisin töihin. Joten otettiin sitten harjailutkin pitkänkaavan kautta :) Kentällä sitten alkuun kokeilin liinassa millaisessa muistissa on eiliset opit, ja puhuttiin edelleen samaa kieltä. Jopa se käynti-seis- siirtyminen jossa oli vähän hakemista tuntui nyt sujuvan vähän paremmin. Sitten menin selkään, ja päätin että tänään treenataan seis-käynti-seis, ja pujotellaan ämpäreitä. Ja Pate toimi niin hienosti, ettää oli todella todella vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, kun tuntui että olisi voinut ratsastaa vaikka maailman tappiin. Huomenna sitten ravisiirtymisien vuoro.

Kaikkea jännää

Tänään pääsin seuraamaan tamman astuttamista ihan klinikkaolosuhteissa, aikaisemmin on kokemusta vain ihan luomutapahtumista :D Tuosta oli kyllä luonnollisuus kaukana, mutta asiakkaan hevonen oli kokenut tyyppi ja sai vauvanalkuja masuun. Toivottavasti omistaja ilmoittaa tärppäsikö, olisi kiva kuulla.

Sitten liikutin Pojan ja Paten. Hain ekaa kertaa Poikaa ihan yksin pois laumasta, ja tämähän meinasi ettei annakaan kiinni. No, onneksi oltiin laitumen semmoisessa nurkassa että sain eristettyä Pojan muista ilman sen suurempaa juoksemista (eristämisellä siis tarkoitan, että menin eteen enkä päästänyt sitä kirmaamaan muiden kanssa laitumen perimmäiseen nurkkaan puolenkilometrin päähän). Siinä sitten Poika seisoi, koitti kiertää ja lopulta kun tajusi etten päästä ohi tuli luokse ja laski pään naruriimuun. Sain kamppeet niskaan ja ratsastin vähänaikaa käynnissä, oli kuuma ja veto poissa, ja itsellä sen verran asioita mielessä, etten saanut oikein otetta koko touhuun. Lopulta pysäytin, halasin hevosta ja itkeä tirautin, ja kummasti tuli parempi mieli. Sen jälkeen liikkui hevonenkin paremmin. Semmoisia terapeutteja nuo kyllä on, ettei muusta väliä. Kyllä Pojan kuitenkin kuuma tuli, eli ihan hommiakin teki.

Sitten oli Paten vuoro, ja Jossu oli vielä katsomassa meidän perään. Harjoiteltiin kokoamista istunnalla, eli siis haettiin sitä että Pate otti takaset kunnolla alle, ja keveni edestä, ja alkoi tukeutua kuolaimeen. Istunnalla. Käsi ja ohja oli vain tukemassa, ohjalla ei keritty hevosen kaulaa tosiaankaan. Käsiongelmani alkaa ilmeisesti olla aika hyvällä mallilla, koska Pate pystyi tukeutumaan kuolaimeen rennosti, ja luotti käteeni. Toki aina välillä oli minulla miettimistä ja olin hidas reaktioissa ja muutenkin vähän pitkät piuhat... Lyhyellä sivulla siis koottiin, pitkällä annettiin hevosen vähän venyä, pehmeästi ja kuminauhamaisesti, kuitenkin säilyttäen käynnin tahdin ja rentouden. Lisäksi lähdettiin hakemaan apujen erittelyä siten, että Johanna pyysi minua siirtämään hevosen lapaa ja etujalkoja sivulle, siten että etujalka astuu toisen editse ristiin. Vähän noin niinkuin takaosakäännöksen alkeita. Kerran se onnistui täydellisesti, ja Pate oli rento ja tuntui upealta. Muut kerrat meni sitten harjoittelun piikkiin. Pikkuhiljaa Pate alkoi väsyä, koska tehtiin intensiivisesti ja melko koottunakin töitä, vaikka vain käynnissä (paria lyhyttä ravipätkää lukuunottamatta, jotka olivat Paten oma ehdotus) ja väsyminen näkyi siten ettei hevonen jaksanut oikein enää keskittyä. Tehtiin yksi todella hyvä ja pehmeä pysähdys ja lopetettiin.

Pitää Paten kanssa ottaa juoksutusta mukaan kuvioihin että saadaan vähän hiottua äänikomentoja ja lisää kuntoa ja ylälinjaa. Onneksi tallilla on pyörökin, joten sitäkin voi sitten välillä hyödyntää.

Eka valmennus

Tänään oli sitten eka valmennus Patella. Jossu tuli pitämään parinpäivän tehokuurin tähän alkuun, niin päästään hyvään alkuun. Pate oli superhyvä! Laitoin sille suuhun kolmipalan ja jätin alaturpiksen pois ja totesin että herran haltuun :D Jos en saa sitä pysymään käsissä perusvarustein, niin tehdään lisää hommia maastakäsin oli johtavana ajatuksena, mutta eipä meillä ollut mitään ongelmia :) Satulakin oli lainapenkki (suom. huom. istuva sellainen, osaan sovittaa satulan hevoselle, jo koulutuksen puolesta, lisäksi katsomassa oli valmentaja ja pomo) kun Paten oma oli sen näköinen että mulla menee siinä istunta turhan tuoliin. Hakusessa koulusatula ;) Alkuun tehtiin vaan vähän ympyröitä ja suunnanvaihtoja käynnissä pitkin ohjin, sitten Johannan (ja vähän Sarinkin) ohjein pysähdyksiä, kokoamista sekä hevosen suoristamista. Ja meni kyllä aika tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Kuvia tiedossa jahka ehdin taas...

Sitten töiden puolesta olin "hätäjarruna" mukana nuoren ruunan ajo-opetuksessa, ja käsittelin Pojan (Poika isolla P:llä tarkoittaa siis minun teksteissäni Sauhu-Poikaa) maastakäsin, koittaen aktivoida takapäätä. Tehtiin paljon väisttättämistä ja jonkun verran ympyröitä molempiin suuntiin ämpäreitä apuna käyttäen.

Myös Heikin kanssa tein hommia, totutin paineeseen ja sitten talutin ekaa kertaa pariviikkoisen pojan elämässä sen narussa laitumelle. Ja hyvinhän se meni :)

Huomenna sitten taas uusi päivä ja uudet kujeet!

cr-kurssi 2. päivä

Jaaaa sitten tämä päivä.

Piko ei edelleenkään varsonut yöllä. Niin ja eilen kävin sen kanssa kävelemässä kentällä niin että mamma oli irti ja seuraili perässä, tehtiin ympyröitä ja kiemuroita, pysähdyksiä jne. sympaattinen typykkä, oli se niin ihana...

Aamupalan jälkeen aloitettiin heti ratsastamaan, sen sijaan että oltaisiin otettu ensin teoriaa, ajateltiin että jos ehdittäisiin ennen pahimpia helteitä. Tämän päivän tehtävänä oli 20 m halkaisijalla olevan ympyrän ratsastaminen niin ettei hevonen kaadu sisäänpäin. Teimme ympyrälle myös voltteja sekä vaihdoimme suuntaa ympyräleikkaa (eli ns. tennispallokuviolla). Osittain eilisen neuvot olivat tarpeen tässäkin tehtävässä, hevosen paino piti saada oikealle että sitä pystyi kääntämään vasemmalle, ja hevosen piti rehellisesti kulkea "nojaamatta" ämpäreihin jotka keilojen virkaa toimittivat.

Meillä meni Pojan kanssa aika hienosti, ravi oli alun hoputtelun jälkeen kohtuullisen tahdikasta, eikä poika ollenkaan minulle nyt protestoinut, vaan sen asenne hommiin oli kohdillaan. Meni jopa niin hyvin, että Tiina laittoi meidät laukkaamaan :D Laukkaaminen sinänsä ei minulle ole mikään kumma juttu, olen sitä tehnyt kuitenkin Pikolla ja Ponilla aiemmin keväällä, mutta se miksi juttu yllätti oli se että kertaakaan aiemmilla kursseilla kukaan ei ole laukannut. On noissa istunnan palikoissa ollut ihan riittävästi säätämistä ilman laukkaakin. No, eihän se kamalan kaunista ollut, koska apuni ei ollut Pojalle riittävän selkeä, ja sitten kiihdyteltiin, ja piti taas rauhottaa ravia, mutta molempiin suuntiin laukka lopulta nousi, ja pysyi yllä. Sitten vähän ravattiin kevyttä ravia, pikkuisen käveltiin ja lopulta täydellinen käännös keskelle, ja upea tasajalan pysähdys, ja Poika oli leipäpalansa ansainnut. Jäi hieno fiilis, mukava päästä jatkamaan Pojan kanssa nyt muuton jälkeen vähän useamminkin.

Ainiin, meinasi oivallukset jäädä teksteistä kokonaan pois :D Ratsastin taas aikapaljon todella keskittyneesti, ilman että ehdin kamalasti itse ratsastuksen aikana prosessoimaan asiaa, minä vain tein, oli vain Poika, minä ja Tiina. Mutta muutamia AHAAAAAA-ilmiöitä sain teoriatunnin, sekä ns. palautekeskusteluiden (eli jokaisen vapaan hetken keskusteluiden) aikana. Ensinnäkin sain vihdoin selvyyden siihen miksi hevoset kanssani helposti punkeavat ulos lapa edellä käännöksissä, tai kaatuvat sisään. Se johtuu (kuten Johanna jo ennen raskauksia minulle opetti, ja silloin olinkin asiasta hajulla, mutta kummasti nuo sektiot ja ylipaino pistää pakkaa sekaisin) siitä että sen sijaan että käännöksessä ajattelisin että istuinluu siirtyy käännöksen suuntaan, olen ajatellut että lantio kääntyy. No mitä tapahtuu jos koko lantio kääntyy? Istuinluu siirtyykin juuri vastakkaiseen suuntaan, jolloin hevonen joka siirtyy paineesta painon alle, siirtyy juuri vastakkaiseen suuntaan kuin se johon kuvittelen kääntäväni. Ja sitten helposti tehostan apua, ja mitä tapahtuu? Hevonen punkeaa entistä enemmän, koska tehostin väärää apua :D

Toinen ahaaelämys oli se että vaikka olen kokoajan kyllä tiedostanut että toinen kylki minulla helposti lysähtää alas ja taas vaikeuttaa hevosen tasapainoista kääntymistä, on kääntäminen helppoa kun ajattelee ennen käännöstä rintakehänsä ylös ja sitten vähän käännöksen suuntaan. Eikä nyt sitten ole kyse mistään rinta eteen vatsasisään selkä notkolle menosta, vaan ajatuksesta. Kun kohotan ja "kokoan" itseni, myös hevonen tekee sen.

Alla pätkä löntystelyä Pojan kanssa :D Ei uskoisi että tämä sama kaveri voi lähteä kuin tykin suusta...

cr-kurssi, 1.päivä

Voi apua mistä aloittaa?? No, aloitetaan alusta, ja koitan selittää jotenkin edes viikonlopun antia. Voi olla että menee vähän päivät ja neuvot ja saavutukset sekaisin, mutta se annettakoon anteeksi....


Elikkäs meitä oli taas vähän pienempi porukka, ja saimme siten yksityisopetusta. Saapuessani lauantaina paikalle ukosti, joten ensimmäisen ratsastajan tunnista meni osa ulkotallin katoksessa, mutta sitten kun pahin salamointi meni ohi päästiin takaisin kentälle. Oli kiva kun Suski oli mukana, olimme viimevuonna heinäkuussa myös kurssilla yhtäaikaa, joten oli hauska seurata miten paljon vuodessa on tapahtunut edistystä. Oli ihan erinäköistä menoa nyt. Oman vuoroni tullessa ei onneksi ollut ukkosesta enää mitään merkkiä, mutta kuuma kyllä oli. Teimme kaikki ratsukot samaa tehtävää, ainakin osittain, eli ns. lumiukkoa, jossa tehdään kentälle kolme ympyrää, eli kahteen alimmaiseen ns. puolitoista ympyrää, ja ylimmäiseen ympyrä ja sitten lähdetään takaisin alaspäin, tai vaihtoehtoisesti isolle ympyrälle "pallojen" ympäri, riippuen siitä mitä Tiina neuvoi ja halusi että teemme. No, aloitimme Pojan kanssa taas melko tehokkaan työskentelyn samantien, ja ympyrät onnistuivat hienosti. Mutta mutta. Sitten, jo ennenkuin päästiin edes ravaamaan, Poika päätti kokeilla pääsisikö hommista pois. Otti ritolat. Mutta ei onnistunut kunnolla edes pukkaamaan, vaan jatkoimme harjoitusta ravissa. Useamman kerran poika kokeili, yritti lähteä lapasesta kaahottamaan ja pukittelemaan, mutta ei, ei päässyt kaveri töitä pakoon. Ravi jatkui, tehtävä jatkui. Sain olla todella skarppina koko lopputunnin, ettei Poika päässyt yllättämään, mutta että kuitenkin sain pidettyä itseni rentona, etten itse ala jo valmiiksi jännittymään.

Myöhemmin taas kuulin muilta, että istuin satulassa kuin tatti (ei kyllä tuntunutkaan siltä että heiluisin) ja vaikka hevonen koitti useita kertoja päästä hommista pois, ei se voittanut tätä erää, ja näytin siltä että homma on hanskassa ja helppoa. Ja niin se kyllä olikin. Otin kiinni kun se yritti lähteä, ja sitten harjoitus taas jatkui, ja sitten taas uudelleen. Tälläkertaa onnistuin itse jotenkin mystisesti tuhoamaan juuri ne kuvat joita minusta otettiin, vaikka muiden kuvat siirtyivät koneelle, mutta onneksi sunnuntailta on tulossa kuvia, jahka saan kameran ladattua.

Tunnin loppupuolelta tunsin miten Poika antoi periksi, ja alkoi tehdä töitä kanssani. Sen ilmekin kuulemma muuttui, ja lopputunti menikin tosi hyvin, ja lopetimme aika pian sen jälkeen kun Poika oli luovuttanut ja saatu tekemään harjoitus pariin otteeseen nätisti ja nöyränä. Loppukäynnit kävelin maastakäsin, ja Poika seurasi minua kuin koira, tyytyväisenä ja väsyneenä. Hikosimme molemmat, ja Poika pääsikin suihkuun heti tunnin jälkeen, ja viileään talliin lepäilemään.

Itse pääsin uimaan illalla ja oli taas ihanan rentouttava ilta, ja mahtavan hyvää ruokaa! Aitassa nukutti hyvin, vaikka siellä jokin mystinen tikitys kuuluikin :D