Tänään sain lisäoppia työskentelystä pyöröaitauksessa. Olen aiemminkin kokeillut, mutta koin että voisin oppia pomolta vielä reippaasti lisää, ja olikin antoisaa seurata hänen työskentelyään Paten kanssa. Pate on herkkä liikkumaan eteenpäin, mutta vauhti jää päälle, eli pidättävän avun pitää olla vielä toistaiseksi paljon voimakkaampi kuin eteenpäinvievän. Ja osasi herra protestoidakin. Mutta session jälkeen oli kyllä selvästi paremmin kuulolla myös kiinni ollessaan.
Jotenkin tuo Pate on niin ihana. Tuollaisen kun saisi ihan omaksi. Luonne täyttä kultaa, loistava käsitellä ja aina tulossa korvat hörössä ja hyvillä mielin hommin. Mitään ei pelkää, täysin pomminvarma herra, jolle kaikki käy. En tiedä pystynkö luopumaan ruunasta enää. Sen ostaminen vaan tarkoittaisi Heikistä luopumista, koska kaikkia ei ole varaa elättää... En tiedä, Heikki sinänsä voisi sopia paremmin jo kokeneemmalle kilparatsastajalle, kuin tämmöiselle wannabe koulutuupparitädille. Mutta siitä luopuminen olisi silti vaikeaa.. Pitää varmaan laittaa lotto menemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti