pojan toinen tunti

Tänään pojan toinen ratsastustunti. Poju sai ratsukseen pikkuisen isomman ja reippaamman pollen, mutta kärsivällisen ja kiltin vanhemman tamman. Sen kanssa poika tuntuikin tulevan heti juttuun, tamma muistutti minua kovasti ensimmäisestä omasta hevosestani Sipsistä, jolla Tapani on ekan kerran elämässään ratsastanut kolmevuotiaana. Ratsukko oli tunnin liinanpäässä, ensin kävelivät vähän ja sitten ravasivat, jälleen ilman ohjia, keskittyen istuntaan. Poika opetteli samalla käyttämään pohkeita isontamassa ja pienentämässä ympyrän kokoa. Poika istui jo ravissa aika hyvin, ei hölskyttänyt ollenkaan niin paljon kuin ekalla tunnilla, ja ympyrällä pysyminen ei tuottanut ongelmia, vaikka ekalla kerralla ravasivat vain suoria pätkiä. Sitten tekivät ohjausharjoitusta, jossa piti pujotella renkaiden väleistä, pysäyttää estetolppien väliin, kääntyä sitten vasemmalle ja tehdä täyskaarto ja ylittää puomi, ja pujotella renkaat taas takaisin. Liinassa tämäkin, niin että Tapsa ohjasi hevosta lähes itsenäisesti. Lopuksi vielä pikkuisen ravasivat, ja sitten kun tapsa alkoi väsyä niin sovittiin että tekevät extempore loppukävelyt maastossa, pysyy homma mielenkiintoisempana. Tosi hyvin osaa tämä ope ottaa huomioon tuon vilkkaan lapseni ominaisuudet, ja poika viihtyy valtavan hyvin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen opetukseen.

Poniratsastajan äitee

Kun äidillä on vielä ikävä Patea, eikä maistu harrastus muiden hevosten kanssa, niin viedään poika tallille. Äiti sitten vaan katseli sivusta, ja toimi valokuvaajana. Ja välillä ei kertakaikkiaan onnistunut pitämään suutaan kiinni, vaikka tiedän että on varmaan tosi rasittavaa jos joku huutelee kentän laidalta... Mutta ei niin paha tilanne, koska poika ratsastaa yksityisopetuksessa, muuten todellakaan olisi kehdannut sanoa yhtään mitään. Enkä nytkään tietenkään mitenkään open neuvoja kumonnut, kunhan huikkasin välillä että älä jännitä tai oikase selkää, kun tiedän että poika tarvii paljon muistuttelua, ihan kaikissa asioissa. Olihan se kiva päästä tallille, mentiin katsomaan uutta paikkaa, missä poika nyt sitten alkaa käymään kerran viikossa, kun kerran tykkäsi itse kovasti, ja mä tykkäsin kanssa. Rento ilmapiiri, hyvinvoivia hevosia, kiva tasainen osaava poni joka kuitenkaan ei ole tahmea ja opettaja joka osaa käsitellä tuommoista vähän heikomman keskittymiskyvyn omaavaa poikaa. Tapsalla oli selvästi tosi tosi hauskaa, ja se on tärkeää se. Ensin vähän kävelivät vain ja muistelivat miten siellä selässä pitäisi olla. Sitten harjoittelivat pysähtymisiä, kääntämistä, ja siinä sivussa muutamat ratsastuskentän tiet. Kun jarrut oli hallussa, halusi tapsa ravata, mutta ilman ohjia vielä, joten ohjat solmuun kaulalle ja sitten lyhyitä pätkiä ravia. Välillä meni tosi hyvin, välillä hölskytti aika paljon, Tapsahan ei ole aiemmin ravannut kuin shettiksellä, joten tuntui varmaan aika erilaiselta. Meinasi vähän mennä etukumaraan kokoajan, mutta ope ehdotti että jos irrottaa toisen käden satulasta, ja sillähän se selkä vähän suoristui. Sitten taas vähän kävelyä, kääntämisen ja pysähtymisen ja liikkeellelähdön kertausta. Kävelivät puomejen yli, ja taas Tapsa ehdotti että saisiko ravata. Ja niin sitten ravasivat puomejen yli. Poni ihan innostuikin vähän, toki pysyi täysin hallinnassa, mutta askel venyi ja korvat nousi tötterölle :D Lopuksi Tapsa teki vielä pääty-ympyrän ilman talutusta, ja sitten huomattiin että olikin jo kulunut liki puolitoista tuntia. Oli niin hauskaa että tunti ihan hujahti ohi.