Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

Juoksutusta pitkästä aikaa

Laina-autolla taas tallille.Vähän kireällä aikataululla, joten päätin juoksuttaa Paten liinassa. Samalla näkisin miten nykyään kuuntelee, ja kuumuuko vielä samalla lailla laukoista. Edistystä oli tapahtunut minusta paljon. Ravissa onnistui temponvaihtelut täysin ongelmitta, lisäyksistä siirryttiin jouhevasti rauhalliseen kootumpaan raviin ja taas nopeampaan tempoon. Laukat nousivat pienen muistuttelun jälkeen hyvin, ja Pate malttoi laukattuaan myös rauhoittua ravaamaan rauhallisesti. Kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen! Loppukäynnit pellolla ja sitten muutama kuva tallin pihassa. Paten kun olen opettanut seisomaan paikoillaan, joten pystyn sekä pitämään liinasta kiinni että pakittamaan ja siirtymään sivulle niin että saan kuvan. Hyvä päivä siis. Huomenna tarkoituksena ratsastaa.

Ahneella on paskanen loppu?

Ei edes ollut. Ehkä tähän voisi sanoa että se ei pelaa joka pelkää, sopisi paremmin. Minä pelasin ja voitto tuli.

Eli kävin tänään ahneeksi ja laukkasin sitten kuitenkin jo selästäkäsin Patella. Nostin käynnistä. Ensimmäinen nosto meni vermoksi mutta rauhoittui nopeasti uudelleen tahdikkaaseen käyntiin, ja toinen nosto onnistui täydellisesti. Laukattiin pari pääty-ympyrää vasempaan kierrokseen, ja pystyin jopa säätelemään laukan tahtia. Laukan jälkeen löytyi myös hyvä ravi, ja kohtuullinen käynti, vähän turhan reipas. No, suunnan vaihdon jälkeen Pate alkoi kovasti ennakoida uutta laukkaa, eikä meinannut pysyä käynnillä millään, joten opettelimme yhdenohjan pysähdyksen, teimme hommia kunnes rauhallinen käynti löytyi, ja lopetimme. Jos ensi kerralla sitten laukataan siihen toiseen suuntaan, nyt loppui aika, jos olisin laukannut ja olisi taas mennyt puoli tuntia käynnin rauhoittumiseen niin olisin ollut myöhässä tärkeästä tapaamisesta.

Ennen laukkailuja kootttiin ravia pätkittäin, ja Pate toimi kuin unelma, siksi sitä laukkaa uskalsinkin jo kokeilla.

Liinassa jälleen

Tässä kun on taas tullut aktivoiduttua ratsastamaan säännöllisesti, ja Paten kanssa alkaa tuo ravi olla aika hyvällä mallilla, niin päätin alkaa ottaa liinassa laukannostotreeniä mukaan kuvioihin. Onhan Patella laukattu paljonkin, hypätessä ja muutenkin, mutta koska se tuppaa kuumumaan kun ei tajua ja teki sitä alussa ravissakin, niin aloitan laukatkin maastakäsin, että sitten mahdollisimman hyvin toisiamme ymmärtäisimme.

Liinassa käynti ja ravi siirtymiset olivat oikein hyviä, ja ravi rentoa ja tahdikasta. Ihan nappisuoritus siis siltä osin. Ensimmäiset kaksi kertaa kun pyysin laukkaa rauhallisesta ravista Pate vain kiihdytti vermoraville. Siitä en hevosta toru, sillä pyysinhän reippaammin, mutta rauhoitan ravin ja uusi, selkeämpi komento laukalle. Itse olen tykännyt liinassa opettaa hevosen siten, että laukkakäsky on kahden puolipidätteen jälkeen tuleva myötäys suusta,kovempi paine takaosalle, ja sana laukka tai hop. Joskus, kuten myös tänään Paten kanssa, auttaa kun lähtee itsekin laukalle. En osaa selittää, mutta tekee ns hypähdyksen itsekin. Kolmannella kerralla nousi laukka, mutta Pate meni kamalaa kyytiä ja pukitti. Autoin hevosta rauhoittumaan tekemällä sen kanssa koko kentän päädyn kokoista ympyrää, ja sitte pyysin uudelleen rauhaliselle raville, joka löytyikin yllättävän hyvin. Uusi nosto, ja tällä kertaa laukka oli tahdikkaampi ja rauhallisempi, ja pystyin pienentämään ympyrää hieman. Nappi siirtyminen rauhalliseen raviin, käyntiä ja suunnanvaihto. Oikeaan kierrokseen laukat nousivat heti, ja laukkaaminen oli vaivattomampaa. Pate väläytteli nostojen välissä niin upeaa ravia että pieni kouluratsastaja minussa näki meidät jo valloittamassa kisakenttiä. Heh. Sitten joskus. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen, Pate meni vermolle vain pari kertaa, ja kuunteli niin hyvin että rauhoitti ravin kohtuu nopeasti pyynnöstä. Siirtymiset käyntiin ja seis olivat täsmällisiä ja hyviä. Muutaman näin hyvän liinailu kerran voin jo kokeilla sitä laukkaamista selästäkin, ilman että on suuri pelko että Vermoillaan vaan. Saa osaavammat kuskit laukata kunnes hevonen on mielestäni valmis laukkaamaan rauhallisesti ja siirtymään rauhalliseen raviin laukan jälkeen. Miksikö? Siksi että olen tehnyt periaatepäätöksen, että en enää ikinä kisko Patea suusta. Hommat on tehtävä maastakäsin niin hyvin ettei sille ole tarvetta.

Oivalluksia

Tuo poni on kyllä minulle tähän väliin ihan loistava opettaja. Sillä on niin selkeät liikkeet, että olen parin kerran aikana oppinut tuntemaan miten ne jalat siellä mahan alla liikkuu, ja siten liikuttamaan istuinluitani oikein. Hahaa! Toki tähän varmaankin vaikuttaa myös se että olen treenannut nyt hommaa ihan tosissani, mutta uskon kyllä että ponin askellus tuo oman lisänsä.

Tänään esimerkiksi nostin ensimmäistä kertaa elämässäni laukan oikeaoppisesti ihan tarkoituksella (siis siten että en osu apuni kanssa oikealle jalalle vahingossa, vaan tarkoituksella annan avun oikealle jalalle), molempiin suuntiin! Tein sen tasan kerran kumpaankin suuntaan, sillä jouduin kokeilemaan useamman kerran ennenkuin nousi, joten kun sain noston toimimaan niin kehuin itseäni ja tietenkin myös ponia ja lopetimme harjoitukset siihen :) Ennen laukannostoja teimme paljon käynti-ravi-siirtymisiä, ideana saada siirtymiset nopeammiksi, ja temponvaihteluita pelkällä istunnalla. Teimme myös paljon kaarevia uria.

Aurinko armas

Tänään olen bongannut perhosen, ampiaisen, sisiliskoja ja heinäsirkkoja. Kesä tulee! Tallille pääsin oikein ajan kanssa ilman muksuja, ja sekös oli mukavata.

Piko oli päättänyt mennä pitkin pituuttaan nukkumaan tarhan paskaisimpaan nurkkaan, ainakin sen puhtausasteesta päätellen, joten hetkenaikaa sain kuluttaa siihen että koitin sitä putsata kakoista. Sitten mentiin kentälle ja koitin taas hokea itselleni rentoa jalkaa, käden kulmaa, pystyä nyrkkiä jne. Meikäläisen murheenkryynit on jännittyvä jalka (varpaat sojottaa ulospäin) ja se että en pidä kunnon kulmaa kädessä, jolloin nyrkit valuu alas.

Raviin siirtyminen ei olisi oikein onnistunut millään, joten otin Jannalta taikatikun käteen. Raippaa ei kertaakaan tarvinnut edes käyttää, mutta tamma liikkui aivan erilailla eteen kun se oli kädessä. Saatiin muutamia tosi hyviä siirtymisiä, ja alan jo löytää ravissakin ohjausta, tehtiin pääty-ympyröitä. Laukat oli vähän hakusessa, mutta yhteen siirtymään olen todella tyytyväinen, tamma nosti aivan ajatuksen voimalla. Teen selässä varmaan liikaa, ja tasapainoni vähän heittää, siksi nosto ei aina onnistu. Laukkojen jälkeen oli ravissa taas vauhtia, joten pääsin treenaamaan kunnolla kevennystä ja liikkeen ja temmon säilyttämistä.

Laukkaa!

Vihdoinkin keräsin rohkeuteni ja laukkasin! Muutenkin oli tosi kiva tallipäivä, muksut meni leikkimään sisälle, nuorin nukkui, ja Janna oli kentällä mukana. Luetteli mulle C-merkin rataa jota muka ratsastin :D (Välihuomautuksena: tamman etunen oli _täysin_ kuiva pienten hyppelyiden jälkeen)

Laukka oli paljon helpompaa kuin osasin odottaa, ja tamma nosti laukat tosi hienosti käynnistä, pari kertaa liki paikoiltaan, kun piti ottaa vähän hallintaharjoituksia kun Piko alkoi ennakoimaan. Ja minä pysyin kyydissä ilman ongelmia! Olo on upea, mahtava, upea!

Laukkaaminen ei varmaan kovin monelle ole näin iso juttu, mutta minulle se on... Olen viimeksi laukannut n. 7 kk sitten, ja se ei ollut ollenkaan näin hallittua menoa. Nyt alkaa todella huomata miten painon putoaminen auttaa ratsastuksessa, vaikka kuvistakin näkee että onhan tuossa vyötäröllä vielä ihan julmettu makkara. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Liinatyöskentelyä

Eilen ja tänään oli mukuloita mukana tallilla, onneksi oli mukuloille myös vahti. Kuitenkin piti vähän kiireellä käydä, joten eilen juoksutin tamman liinassa kentällä ihan kevyesti käyden vain nopsasti kaikki askellajit läpi vaatimatta tammalta sen kummempia, kuin kannustaen aina eteenalas kun sinne itse hakeutui. Tänään sitten mentiin maneesiin ja juoksutin siellä vähän pidempään, kun ei ollut muita käyttäjiä. Otettiin siirtymiä, ensin koitettiin saada siirtymä ravista käyntiin paremmaksi, tamma meinasi kuumua, ja jouduin ottamaan muutaman kerran ravista suoraan seis, ja sitten käyntiin, ennenkuin alkoi löytyä käynti suoraan. Sitten saatiin laukat molempiin suuntiin nousemaan käynnistä, ensimmäinen kerta kun kommunikointimme pelasi ja ne kanssa nousivat käynnistä ilman raviaskelia. Tammahan nostaa laukan vaikka paikoiltaan, olen nähnyt erään valmentajan kokeilevan tammalla sitäkin. Liinassa emme vain ole jostain syystä tätä ennen onnistuneet. Nyt kyllä liioittelin merkin niin julmetusti, hyvä etten itsekin alkanut laukkaamaan. Komeat siirtymiset tuli. Sitten käveltiin loimi niskassa hyvän aikaa että tamma vähän kuivaisi.