Kuten postauksistanikin voi päätellä, olen ollut kiikan kaakan kallellaan milloin mihinkäkin suuntaan hevosen ja etenkin Paten omistamisen kanssa. Olen vaaka horoskoopiltani, ja ainakin tässä asiassa tuntuu että vaakakupit heiluvat kovinkin tiuhaan tahtiin puolelta toiselle.
Toisaalta tiedän että jos haluaisin kehittyä nopeasti, ja päästä kisaamaan vähän isommallakin tasolla, tarvitsisin hevosen joka jo osaa, ja opettaisi minua. Hevosen joka tekisi esim. heB radan rutiinilla, kunhan suurinpiirtein osaisin istua oikein ja pyytää vaadittuja asioita. Hevosen jolla valmentautuminen ei olisi niinkään hevoselle rutiinin ja liikkeiden opettamista, vaan enemmänkin minulle. Tiedostan tämän, ja se osa minusta jossa on herännyt kunnianhimo ja kisavietti, se osa on hevosen vaihdon kannalla.
Mutta sitten taas se osa minusta, joka vaan nauttii hevosen kanssa tekemisestä, ei niin välitä missä tahdissa edetään vaan ottaa päivän ja hetken kerrallaan, se osa ei halua luopua Patesta. Sillä Pate on kertakaikkiaan hurmaava persoona, ja se tunne joka tulee kun sen kanssa saa hyvän pätkän rentoa ja tahdikasta ravia tai onnistuneen tempun, se on enemmän kuin mitä uskon että voisin saavuttaa edes kisavoitosta osaavalla hevosella. Ja tämä osa minusta on nyt voittamassa tätä köydenvetoa. Sillä mitä merkitystä on pärjätä jossain seuratasolla? Mitä konkreettista hyötyä minulle siitä muka on? Kun en ole ajatellut oikeastaan enää hevosalalla leipääni tehdä (vaikka myönnän että se edelleen minua jollain tasolla kiehtoo) niin mitä teen kisamenestyksellä nyt-heti-äkkiä? Ei yhtikäs mitään.
Olen ajatellut tätä asiaa viimeaikoina paljon, sillä Patesta on tullut kyselyitä, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut myydä sitä kenellekään. Olen pohtinut ja miettinyt asiaa. Ja ajattelen, että voin suunnata tämän heränneen kunnianhimoni kenties jollekin toiselle elämäni osa-alueelle. Voin tähdätä parantamaan itseäni esimerkiksi opiskelun tai töiden saralla, ja pitää hevostelun sinä mitä se ideaalisti olisi. Rentoutumisena.
Tämä ei tarkoita ettenkö asettaisi meille tavoitteita, ja edelleen tähtäisi kilpakentille. Toki haluan että kehitymme ratsukkona. Mutta kiirettä meillä ei ole. Jos ensikesänä päästään starttaamaan vaikka jokin raviluokka, ja ehkä kokeilemaan heCtä jos laukkaan saadaan rauhallisuutta ja rutiinia lisää, niin hyvä. Jos ei päästä, niin sitten kesällä 2013. Pate on vielä nuori hevonen, vaikka kisattaisiin vasta 5 vuoden kuluttua, olisi Pate vasta 14 vuotias. Mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa.
Tavoitteet kaudelle 2012.
Laukan rauhoittaminen. Tai oikeastaan ravin rauhoittaminen laukan jälkeen, laukka alkaa olla jo aika mallilla, mutta sen jälkeen ei maltettaisi keskittyä mihinkään.
Osallistuminen CR-kursseille.
Starttaaminen seurakisoissa, raviohjelma tai ehkä loppukaudesta heC.
Hyppytreenin aloittaminen ensin irtona ja jos saan kuskin ylipuhuttua niin sitten selästä.
Tavoite minulle: uskaltaa hypätä. Ehkä ei Patella, koska se on itsekin siitä niin tohkeissaan, mutta jos vaikka johonkin estetunnille menisi, sellaiselle aloittelijoille tarkoitetulle. Tämäkin semmoinen juttu etten vielä 1,5 vuotta sitten olisi edes harkinnut moista. Niin sitä kasvaa ja kehittyy vielä vanhanakin.
Temppujen opettelu niin että voimme loppukaudesta videoida pätkän jossa ei porkkana ole pääosassa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti