Vihdoinkin keräsin rohkeuteni ja laukkasin! Muutenkin oli tosi kiva tallipäivä, muksut meni leikkimään sisälle, nuorin nukkui, ja Janna oli kentällä mukana. Luetteli mulle C-merkin rataa jota muka ratsastin :D (Välihuomautuksena: tamman etunen oli _täysin_ kuiva pienten hyppelyiden jälkeen)
Laukka oli paljon helpompaa kuin osasin odottaa, ja tamma nosti laukat tosi hienosti käynnistä, pari kertaa liki paikoiltaan, kun piti ottaa vähän hallintaharjoituksia kun Piko alkoi ennakoimaan. Ja minä pysyin kyydissä ilman ongelmia! Olo on upea, mahtava, upea!
Laukkaaminen ei varmaan kovin monelle ole näin iso juttu, mutta minulle se on... Olen viimeksi laukannut n. 7 kk sitten, ja se ei ollut ollenkaan näin hallittua menoa. Nyt alkaa todella huomata miten painon putoaminen auttaa ratsastuksessa, vaikka kuvistakin näkee että onhan tuossa vyötäröllä vielä ihan julmettu makkara. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti