liinassa

Tänään taas reippaana aamusta töihin, missä ruokaa Pikolle, ja sitten nuoren ajotreeni taas jatkui, tälläkertaa mentiin jo tielle, mutta protestiakin mahtui kuvioon. Sitten käytiin liikuttamassa maastossa pullat, ja tauon jälkeen liikutin Paten liinassa. En koko viikonloppuna päässyt tallille, joten oletin että pojalla voisi olla virtaa, mutta sepä olikin tosi hienosti kuulolla. Käynti oli rauhallinen ja tahdikas, ja ravi rento. Siirtymiset oli esimerkillisiä ravista käyntiin, mutta pysähtymisen kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Pysähtyy kyllä, mutta viivellä, eikä jää suoraksi. Voi tietysti olla etten osaa oikein pyytää. Tuntuu ettemme puhu ihan samaa kieltä, mutta kyllä se sieltä löytyy. Huomenna ajattelin taas ratsastaa (siis Patellakin ;)

Ratsastuvarustepäivitys :D

Joulukuussa 2010 kun aloittelin uudelleen säännöllisemmin hevostelua, oli ratsastusvarusteinani koon 46 housut, koon xl mokkachapsit sekä koon xxl takki. Nyt kävin hakemassa uudet varusteet, 20 kiloa kevyempänä, ja housut ovat kokoa 42 (melkein teki mieli ostaa odottamaan koon 40 housut) takki kokoa S, tosin isoa mitoitusta, perusmitoituksen takki olisi M/L, ja mokkachapsit kokoa M. Lisäksi ostin L-koon saappaanvarret.

Vielä olisi semmoinen 15 kiloa pudotettavaa, joten ensikeväänä varmaan saa taas hommata uudet varusteet. Silloin sitten ostan ihan kalliit ratsastussaappaat, nyt ei vielä malta kun tuo leveä pohje saattaa vielä kaventua.

Lisää maastoilua ja maastakäsin hommia

Maastoilua Pojalla, ihanassa porukassa, olipa kiva reissu! Sitten vähän hommia ja iltapäivällä Paten kanssa maastakäsin eilisen kertaus sekä taka ja etupään väistättämistä. Nyt viikonloppuja!

Maastossa

Muun mukavan hommailun lisäksi päästiin "työn puolesta" maastoon, lyhyehkö lenkki, mutta aivan loistavaa kuntoilua niin hevosille kuin ratsastajille, kun oli kapeaa kivistä polkua jolla joutuu keskittymään hevosen jalkoihin, ja ylä- ja alamäkeä. Mukava leppoinen lenkki kuitenkin. Pullat hikosikin ihan kiitettävästi.

Paten kanssa otettiin maastakäsin harjoitteita, ja on se kyllä nopea ja herkkä mies. Tosi hyvin alkoi vastata pyyntöihin, huomenna uudelleen. Aloitettiin ihan perusjutuista, eli talutus ja pysähtyminen, peruutus. Ideana siis se, että hevonen kulkee rentona ja rauhallisena taluttajan jäljessä, pysähtyy kun tämä pysähtyy, hiipimättä lähemmäs tai haahuilematta sivuille, tai kiihdyttämättä ohi. Pate kun on ollut reipas taluttaa, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, mutta koen että opetettuanni hevoselle tämän uuden tavan vastata paineeseen ja sen poistumiseen, on hallinta myös selästäkäsin helpompaa, puhumattakaan esim. kouluradoilla vaadittavien liikkeiden opettamisesta maastakäsin. Hevonen ottaa siis kontaktin ihmiseen, vähän kuin koira tottiksessa :D Nämä kun hallitaan uudella tavalla on tosi helppoa jatkaa väistättämisistä ja asetuksista.

Pikon harjasin, ja Heikin kanssa leikin vähän, rapsuttelin ja opetin väistämään "painetta" eli kehoitin siirtymään luotani pois hienovaraisesta käskystä.

Sivuhuomautuksena sen verran, että en siis tosiaankaan kerro työpaikalta likikään kaikkea, ensinnäkään en usko että Pomo tykkäisi jos kertoisin sekuntilleen aikataulujamme, ja toiseksi en edes voi muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja asiakkailla tietenkin on yksityisyyden suoja. Lähinnä käsittelen blogissa sellaisia asioita töistä, joista on tullut minulle jokin ahaaelämys, tai josta olen nauttinut erityisesti, tms.

Kaikkea jännää

Tänään pääsin seuraamaan tamman astuttamista ihan klinikkaolosuhteissa, aikaisemmin on kokemusta vain ihan luomutapahtumista :D Tuosta oli kyllä luonnollisuus kaukana, mutta asiakkaan hevonen oli kokenut tyyppi ja sai vauvanalkuja masuun. Toivottavasti omistaja ilmoittaa tärppäsikö, olisi kiva kuulla.

Sitten liikutin Pojan ja Paten. Hain ekaa kertaa Poikaa ihan yksin pois laumasta, ja tämähän meinasi ettei annakaan kiinni. No, onneksi oltiin laitumen semmoisessa nurkassa että sain eristettyä Pojan muista ilman sen suurempaa juoksemista (eristämisellä siis tarkoitan, että menin eteen enkä päästänyt sitä kirmaamaan muiden kanssa laitumen perimmäiseen nurkkaan puolenkilometrin päähän). Siinä sitten Poika seisoi, koitti kiertää ja lopulta kun tajusi etten päästä ohi tuli luokse ja laski pään naruriimuun. Sain kamppeet niskaan ja ratsastin vähänaikaa käynnissä, oli kuuma ja veto poissa, ja itsellä sen verran asioita mielessä, etten saanut oikein otetta koko touhuun. Lopulta pysäytin, halasin hevosta ja itkeä tirautin, ja kummasti tuli parempi mieli. Sen jälkeen liikkui hevonenkin paremmin. Semmoisia terapeutteja nuo kyllä on, ettei muusta väliä. Kyllä Pojan kuitenkin kuuma tuli, eli ihan hommiakin teki.

Sitten oli Paten vuoro, ja Jossu oli vielä katsomassa meidän perään. Harjoiteltiin kokoamista istunnalla, eli siis haettiin sitä että Pate otti takaset kunnolla alle, ja keveni edestä, ja alkoi tukeutua kuolaimeen. Istunnalla. Käsi ja ohja oli vain tukemassa, ohjalla ei keritty hevosen kaulaa tosiaankaan. Käsiongelmani alkaa ilmeisesti olla aika hyvällä mallilla, koska Pate pystyi tukeutumaan kuolaimeen rennosti, ja luotti käteeni. Toki aina välillä oli minulla miettimistä ja olin hidas reaktioissa ja muutenkin vähän pitkät piuhat... Lyhyellä sivulla siis koottiin, pitkällä annettiin hevosen vähän venyä, pehmeästi ja kuminauhamaisesti, kuitenkin säilyttäen käynnin tahdin ja rentouden. Lisäksi lähdettiin hakemaan apujen erittelyä siten, että Johanna pyysi minua siirtämään hevosen lapaa ja etujalkoja sivulle, siten että etujalka astuu toisen editse ristiin. Vähän noin niinkuin takaosakäännöksen alkeita. Kerran se onnistui täydellisesti, ja Pate oli rento ja tuntui upealta. Muut kerrat meni sitten harjoittelun piikkiin. Pikkuhiljaa Pate alkoi väsyä, koska tehtiin intensiivisesti ja melko koottunakin töitä, vaikka vain käynnissä (paria lyhyttä ravipätkää lukuunottamatta, jotka olivat Paten oma ehdotus) ja väsyminen näkyi siten ettei hevonen jaksanut oikein enää keskittyä. Tehtiin yksi todella hyvä ja pehmeä pysähdys ja lopetettiin.

Pitää Paten kanssa ottaa juoksutusta mukaan kuvioihin että saadaan vähän hiottua äänikomentoja ja lisää kuntoa ja ylälinjaa. Onneksi tallilla on pyörökin, joten sitäkin voi sitten välillä hyödyntää.

Eka valmennus

Tänään oli sitten eka valmennus Patella. Jossu tuli pitämään parinpäivän tehokuurin tähän alkuun, niin päästään hyvään alkuun. Pate oli superhyvä! Laitoin sille suuhun kolmipalan ja jätin alaturpiksen pois ja totesin että herran haltuun :D Jos en saa sitä pysymään käsissä perusvarustein, niin tehdään lisää hommia maastakäsin oli johtavana ajatuksena, mutta eipä meillä ollut mitään ongelmia :) Satulakin oli lainapenkki (suom. huom. istuva sellainen, osaan sovittaa satulan hevoselle, jo koulutuksen puolesta, lisäksi katsomassa oli valmentaja ja pomo) kun Paten oma oli sen näköinen että mulla menee siinä istunta turhan tuoliin. Hakusessa koulusatula ;) Alkuun tehtiin vaan vähän ympyröitä ja suunnanvaihtoja käynnissä pitkin ohjin, sitten Johannan (ja vähän Sarinkin) ohjein pysähdyksiä, kokoamista sekä hevosen suoristamista. Ja meni kyllä aika tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Kuvia tiedossa jahka ehdin taas...

Sitten töiden puolesta olin "hätäjarruna" mukana nuoren ruunan ajo-opetuksessa, ja käsittelin Pojan (Poika isolla P:llä tarkoittaa siis minun teksteissäni Sauhu-Poikaa) maastakäsin, koittaen aktivoida takapäätä. Tehtiin paljon väisttättämistä ja jonkun verran ympyröitä molempiin suuntiin ämpäreitä apuna käyttäen.

Myös Heikin kanssa tein hommia, totutin paineeseen ja sitten talutin ekaa kertaa pariviikkoisen pojan elämässä sen narussa laitumelle. Ja hyvinhän se meni :)

Huomenna sitten taas uusi päivä ja uudet kujeet!

Pitkä, mutta hyvä päivä.

Nyt on aika naatti fiilis, aamulla aikaisin lähdin ajelemaan, kävin HML palauttamassa edellisen kämpän avaimet, sitten töihin. Töissä oli onneksi aika pehmeä lasku, tein yhden karsinan, putsailin varusteita, käytiin rehuostoksilla ja juteltiin mukavia. Työpäivän lomassa sitten saapui Pate, ja pääsi tarhailemaan Pikon ja Heikin viereen. Sai Heikkikin aktiviointia kun tuli vieras hevonen viereen, sille piti esittää niin isoa varsaa että.

Työpäivän jälkeen irtojuoksutin Paten kevyesti, lähinnä hain sitä että opittaisiin toistemme kieli, ja meni kyllä paremmin kuin osasin odottaa! Alkuun poika koitti vähän lintsata ja vaihtaa suuntaa oma-alotteisesti, mutta kun pistin itseni kunnolla peliin niin sitten alkoi ruunakin olla kuulolla. Ja sitten kun oltiin ravailtu ja nostettu pari laukat per suunta, niin Pate seurasi minua kuin hai laivaa kentällä, putsattiin yhdessä kakat pois kentältä, ja sitten kävelin ympyröitä ja kiemuroita ja Pate löntysteli perässä. Ilman narua tietenkin ;)