Tammalla lienee menneisyydessään melko yksiviivaista liinassa juoksutusta. Sen mielestä kun liinassa pitäisi ravata ja laukata, ja sitten oltaisiinkin valmiita päiväheinille. Sitten se aina ihmettelee kun täti tulee ja alkaakin tehdä ihmeellisyyksiä, kuten temponvaihteluita, siirtymisiä, eteenalas taivuttelua sekä väistöjä. Kaipa se on ihan ymmärrettävää, tuskinpa kisahevosia on liinassa juuri muuten liikutettu kuin kiireisinä päivinä äkkiä ravuutettu ja laukkuutettu ja sitten seuraava liinaan. Mutta minä kun olen tälläinen maastakäsin hömppäilijä, niin nautin siitä että saan hevosen ymmärtämään itseäni. Tänään tammalta irtosi melko hienot lisäykset, ja osasi se nätisti hidastaakin tempoa, semmoisen hölkänkölkkään. Takapään väistöt onnistui huisin hienosti juoksutuksen jälkeen, etupään väistättäminen toimi paremmin toiseen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti