Maastolenkki ponin kanssa kirkasti ajatuksia, ja toi hyvää mieltä :) Täti ei ees muista koska on viimeksi ollut maastossa ja vielä ilman kaveria :) Oli kivaa! Mentiin vaan käyntiä, ja täti puhua pälätti koko matkan, ettei jännittäisi ja poni pysyisi kanssa rauhallisena, ja ilman suurempia pörinöitä saatiinkin lenkki tehtyä.
Sitten lenkin jälkeen juttelin ystäväni kanssa, jonka piti tuo Piko ostaa, ja päädyimme nyt kuitenkin siihen ratkaisuun että tamma jää ainakin toistaiseksi minulle. Vuokrailen muiden hevosia siihen asti että varsa saadaan Pikon mahasta ulos ja katsottua että voiko tammaa vielä ratsuksi laitella, vai uusiiko kaviokuume siitä. Varsa sen sijaan jää ystävälleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti