Tamman jalka ei ollut oireillut ollenkaan, joten rohkaisin ylivarovaisen mieleni, ja nousin itse selkään. Ratsastushousut eivät olleet tallilla, niinkuin luulin, joten ratsastin sitten farkuissa, jotka onneksi olivat stretch-farkut... Yllättävän hyvin se meni, vaikka ei niin kauhean kaunista katsottavaa varmaan ollutkaan. Oma olo oli mukava, ei tuntunut siltä että putoaisin, ja tamma venytti päätään alaspäin vaikka takapää olikin suurimman osan ajasta tallissa. Mutta parannusta silti siihen miten tamma liikkui viimevuonna, pää taivaassa ja selkä aivan notkolla... Nyt se ei enää ollut niin jännittynyt, vaan liikkui rennosti. Jahka itse saan vähän varmuutta ja tasapainoa lisää, ja painoa vielä pois, niin saadaan varmasti tamman moottorikin käyntiin.
Satula ei vaan sovellu meikäläisen perseen alle kovin hyvin, itse kyllä tykkäsin siinä istua, mutta massaa kun on paljon, niin kuvista katsoin että näyttäisi takatoppaukset painuvan liikaa. Mutta toisaalta satula oli aika edessä, joten sekin saattoi vaikuttaa ettei painopiste ollut ihan kohdillaan, tamman selän ollessa mikä on. Pitää tutkia asiaa. Jos satula ei näytä toimivan, niin sitten pitää mennä ilman...
Jäi kuitenkin joka tapauksessa hirveän hyvä mieli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti