Hehkutusta!

Tänään oli hyvä päivä! Tamman kaviot on taas kauniit, ja nestettä ei ollut kertynyt ollenkaan etuseen kengityksen jäljiltä. Pääsin ratsastamaan, ja rakkaat lapseni oli niin kilttejä siellä kentän laidalla, että saavat extrahaleja tänäiltana. Ekaluokkalainen huolehti hienosti nuorimmaisesta sen aikaa kun ratsastin.

Ja itse ratsastuskin tuntui tosi hyvältä! Toki edelleen on paljon tehtävää, enkä halua että te rakkaat lukijat luulette että olen jo ihan täydellinen ja mahtavan hyvä, sillä mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, mutta haluan hehkuttaa niitä pieniä onnistumisia joita koin tänään. Ravi ei hölskyttänyt enää ollenkaan niin paljon, ja välillä tamma myötäsi kauniisti, ja mentiin muutamia pidempiä pätkiäkin aika näpsäkässä muodossa. Toki en nähnyt hommaa tietenkään itse, ja voi olla jos joku olisi sitä kuvannut tai videoinut että olisin asiasta eri mieltä, mutta perseeni alle tamma tuntui tosi hyvältä! Koin myös pari oivallusta. Ensinnäkin, kun oikaisen hartiani (enkä siis istu jotenkin lysyssä eteenpäin) käsiini tulee automaattisesti kulma kyynärpäähän,ja tamma myötäsi, ja toiseksi kun ajattelin korsetin jämäkäksi mutta joustavaksi, sai ravi ihan uutta tempoa, ja siellä oli huomamattavasti helpompi istua jalat rentoina. Ja nämähän on juu ihan niin perusjuttuja kuin vain ikinä, mutta oli hienoa nähdä ero niin selkeästi. Heti jos tamman pää nousi tai ravi alkoi laahata, se muistutti minua oikeasta asennosta, tein korjauksia, ja taas meni paremmin. Myös väistöt onnistuivat molempiin suuntiin, joskaan eivät vielä ravissa, mutta se johtuu täysin siitä että toistaiseksi opettelen istumaan ravissa, ja jopa voltin tekeminen on haasteellista... Ravailtiin kuitenkin tälläkertaa enemmänkin koska tamma tuntui käyttävän itseään hetkittäin oikein, enkä usko että kipeytin sen selkää koska en pomppinut hallitsemattomasti. Olen vaan vähän ylivarovainen.. Pikkuisen raskaampi treeni siis jo, kuin minulla yleensä. Jospa tämä tästä!

Huomenna sit jännätään onko nestettä etusessa. Vainoharhainen täti...