Viimeksi kävin tallilla maanantaina, mutta oli sen jälkeen niin kiire mummolaan hakemaan tytärtä, etten ehtinyt kirjoitella mitään. Olin ihan yksin tallilla, mies hoiti kahta muksua ja yksi oli siellä mummolassa, oli ihanaa. Menomatkalla soitin valmentajalle ja otin puhelinneuvoja :D Harjailin tamman ja laittelin valmiiksi kaikessa rauhassa, ja kuten meillä tapana on, käveltiin alkukäynnit yhdessä, ja sitten vasta kapusin selkään. Meni ihan hyvin, kai. Tarvitsen oikeasti sitä valmmenusta, en enää oikein osaa tuntea perseeni alle kulkeeko hevonen oikein. Se tuntui siltä että olisi pätkittäin mennyt _todella_ hyvin, mutta en uskalla luottaa itseeni... No, tehtiin kiemuroita ja pysähdyksiä ja paljon paljon siirtymisiä, ja koitin hokea itselleni valmentajan ohjeita samalla. Siirtymiset raviin alkoivat loppuakohden tulla paljon paremmiksi. Ja sitten ravailtiin taas loppuverkat pitkin ohjin ja tamma venytteli päätään alas. Käynnissä sitten tehtiin semmoinen extempore kokeilu, ja tein jokaiseen kulmaan pienet voltit. Tai oikeastaan ympyrät, niin pienet kuin vain sain pitkällä ohjalla ja vain istunnalla. Yllättävän hyvin tamma taipui. Sama juttu tehtiin toiseenkin suuntaan.
Eilen Janna ratsasti taas Pikolla, ja heillä oli mennyt todella hyvin. Olivat kokeilleet jopa laukanvaihtoja askeleella onnistuneesti. Siistiä!!
Tänään täti painoi alle 90 kiloa! Joten lauantai illalle olisi sitten tilattuna valmennus, ja tänään (jos luoja suo) laukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti