Otsikon mukaisesti, tänään oli hemmottelupäivä. Tai oli ainakin karsinanaapurin mielestä, joka oli kovasti kateellinen kun tammaa hieroin. Naapuri nojasi väliseinään, luimi, potki seinää ja koitti nojata kylkeään kohti, onneksi tuo oma tamma ei jaksa toisten kotkotuksista provosoitua, ja seisoskeli vaan rauhassa karsinassaan.
Kävin tamman ensin harjalla läpi, liat irti ja pintaverenkiertoa herätelläkseni, sitten kävin lihakset läpi, ensin lämmittäen, sitten rentouttaen, ja mielihyväkseni totesin että lihasjäykkyyksiä ei ollut, ja vasemman puolen lihakset ovat pikkuhiljaa alkaneet ottaa kiinni oikean puolen lihaksia, jotka ovat olleet paremmin kehittyneet. Selkään oli samaten tullut selvästi lisää lihasta, sään molemmin puolinkin alkaa kolot täyttymään. Olen siis oikealla tiellä liikuttelun suhteen, ja piakkoin voin nostaa vaatimus/rankkuus tasoa.
On aika ironista, että minun, joka hevoshierontaa opiskelen, oma hevoseni ei ole juurikaan hieronnasta innostunut. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun jaksoi olla hierottavana koko 45 min mitä rentouttavaan rutiiniin sain kulumaan, aiemmin on aina osoittanut ettei pidä "tapulleluistani", vaikka muiden hevoset olen aina tavalla tai toisella saanut rentoutumaan ja nauttimaan hieronnasta, vaikka olisivatkin alkuun olleet ennakkoluuloisia. Kai sitä on vähän sokea omalleen, tietyllä tavalla, ja toisaalta helpommin antaa sen kanssa periksi.
Huomenna en välttämättä ehdi kuin nopsasti liikuttamaan tamman, sunnuntaista ei vielä varmuutta. Maanantaina sitten kunnon liikutus, ja viimeistään tiistaina selkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti