jeee!

Sainkin tänään kuskin joten pääsin moikkaamaan tammaa, on se niin raksupoksu että ei voi kuin ihmetellä. Jotenkin siihen kasvanut kiinni, tavallaan oppinut rakastamaan tai jotain. Silloinhan kun sen ensikerran tapasin, en oikein saanut siihen "otetta". Tamma asui kotipihassani, mutta tuntui kovin etäiseltä. Se oli jotenkin omissa maailmoissaan, sisäänpäinkääntynyt. Asiallinen käsitellä, mutta jotenkin... Persoonaton. Nykyään iloitsen jokaisesta kerrasta kun se osoittaa mieltään, jokaisesta hellästä katseesta ja irvistyksestä. On se vaan ihana otus, ja niiiiiin rakas. Pusipusihalihali, rakkausrakkaus.