Huokaus sentään. On tämä nyt semmosta soutamista ja huopaamista tämä hevosen omistaminen. Nyt olisi taas aikaa, mutta auto kosahti joten en pääse tallille. Tai sinne nyt vielä vaikka kävelisi, mutta ei oikein viedä lapsia hoitoon keskustaan 15 km päähän ilman autoa. Ette kuulkaa usko miten turhauttavaa!
Ja sitten kokoajan mielessä pyörii että pitäisikö hevosesta kuitenkin luopua, tai vaihtaa sellaiseen joka ei ota virtaa vaikka liikutettaisiin vähän harvemmin. Joku pikkuvikainen kouluhevonen tai selväpäinen nuori jota ei vielä tarvi edes liikuttaa niin usein voisi sopia mulle nyt paremmin. Ja on mielessä jopa käynyt että vaihdan ruunan lapsille sopivaan poniin, unohdan ratsastuksen itse ja alan elää muksujen kautta niinkuin tuhannet ponityttöjen ja -poikien äidit. Ärh. Ja sitten en edes saa kyselyitä ruunasta koska kerron liian suoraan millainen se on, enkä kehu sitä maasta taivaaseen. Osaahan se olla upea ja potentiaalinen ja se hyppää mitä vaan, mutta se ei myöskään ole alottelijan ratsu, tai sovellu perhepolleksi.
Huoh. No, katsotaan nyt miten tämä homma etenee. Jos joku täydellinen ostajaehdokas tulee niin myyn, jos täydellinen vaihdokki tulee niin vaihdan, ja jos ei niin sit Pate vaan lomailee kunnes mulla on enemmän aikaa ja auto taas pelittää. Tai eihän se kokonaan lomaile, mutta liikkuu kuitenkin harvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti