Heikki se jaksaa piristää jokaisen päivän, tänään tuli karsinassa tosi reippaasti moikkaamaan ja oli niin kaveria että, ja sitten kun vietiin hevoset kentälle jaloittelemaan se päästeli niin että hippulat vinkui. Harjailin vähän Heikkiäkin karsinassa, ja Sari oli aamulla Pikon jalkaa kylmätessään suihkutellut vähän pojankin jalkoja, ja varsa oli vain seisoskellut tyynesti. Ihana poika se on, niin rakkaaksi muodostumassa että pelottaa. Kaipa tuo että Piko siirtyy vihreämmille laitumille vieroituksen jälkeen vielä lisää Heikin "arvoa" minulle, se on semmoinen tulevaisuuden toivo. Laitan pari kuvaa vielä tänään kunhan saan ne kamerasta ulos.
Piko oli vähän parempi, ontui kyllä mutta oli asenteeltaan pirteämpi, eli ei ilmeisesti ollut enää niin kivuissaan. Teki hyvää nähdä että se oli paremmalla mallilla, en ole kahteen yöhön saanut nukuttuakaan, olen vain kahvin voimalla kulkenut paikasta toiseen...
Maanantaina sitten alkaa työt tallilla, maltan tuskin odottaa :) Työtehtäviin kuuluu perinteisen paskalingon hommien lisäksi hevosten liikutusta ja mitä hommia tallilla nyt sitten tarviikaan tehdä, sekä pääsen avustamaan myös nuorten opettamisessa ja asiakaspalvelussakin. Hierontaakin varmasti tulee tehtyä liikutussuunnitelmien tueksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti