No, tuli sitten kuitenkin itse mentyä tunnille. Alkoi se kärpänen surista aivoissa kun pojan tunteja katseli, ja tänään se sitten koitti. Pikkasen jännitti, kun en ole ollut hevosen selässä piiiiitkään aikaan, saati sitten vieraan hevosen, ja vielä tunnilla. Onneksi paikka ja ope tuntui jo tutulta.
Sain ratsuksi suomenhevosen, vanhan tamman, jota tosin en olisi uskonut parikymppiseksi. Tuntui toisaalta tosi hassulta olla hevosen selässä, mutta toisaalta hevonen tuntui heti aika tutulta. Etukäteen ope varoitteli että tammalla on päiviä jolloin on tosi tahmea, ja välillä päiviä jolloin rauhoittuminen on haasteellista. Osasin siis odottaa että ravissa kiihdytellään. Alkukäynneissä jo kerroin hevoselle että minua sitten kuunnellaan, otin kulmat kunnolla ja pysähdyksissä vaadin että myös pysähdytään ja lähdetään liikkeelle vasta kun annan luvan. Tammalle tämä kuulemma on yleensä kohta jossa huijaa, valuu eteenpäin tai alkaa poikittaa, mutta kanssani se ei sitä tehnyt, mitä nyt joka kerta (melkein) yritti ennakoida liikkeelle lähtöä. Alussa jo ope kehui perusistuntaani, pohkeen paikkaa ja suoruuttani. En siis ihan kaikkea ole unohtanut. Alkukäyntejen ja pysähtymisien jälkeen otettiin harjoitusravia pitkät sivut, ja lyhyen sivun keskelle pysähdys. Harjoitusravi tuntui alkuun tosi helpolta, ehkä tamma ravasi samalla tavalla kuin Pate. Samaa tehtävää jatkettiin kevyessä ravissa, ja otettiin pitkien sivujen keskelle voltit. Koitin saada tammaa asettumaan voltilla, mutta parhaimmillaan asettui n. 3-4 askelta... Nooo, se ei kuulemma ollut outoa tälle hevoselle, vaan jopa hyvin ratsastettu. Kevennyksen jouduin vaihtamaan tosi tosi usein, ei vaan jotenkin lähde multa oikein se. Aloin tosin huomata jo itsekin sen kun oli väärä, joten edistystä tapahtuu. Tehtiin tehtävä molempiin suuntiin, ja sitten kokeiltiin kuvioon lisänä ravilisäystä toiselle pitkälle sivulle. Kaksi kertaa meni vähän sinnepäin, mutta sitten aloin itse uskaltaa pyytää, ja tahti muuttuikin selkeästi, ja sain myös lisäyksen jälkeen tamman oikein hyvin kuulolle ja rauhalliseen raviin, mistä onnittelin itseäni.
Sitten vähän käveltiin pitkin ohjin ennen laukkoja. Kokoajan juteltiin open kanssa, olin hänelle pedannut että taidot on ruosteessa ja olen vaan itsekseni humputellut, mutta tilanne olikin sitten parempi kuin kuvittelin, jalkani pysyy kuulemma ravissakin kohdillaan, samaten käsi pysyy paikoillaan vauhdin muutoksista huolimatta. Jotain on kuin onkin siis jäänyt päähän! Tai oikeastaan lihasmuistiin. Laukat nostin ensin harjoitusravista. Tein edelleen pysähdyksen toisella lyhyellä sivulla, pitkä sivu kevyttä ravia, kulmasta harjoitusraviin ja lyhyen sivun toisesta kulmasta laukka-avut. Eka nosto meni ihan harakoille, mutta sitten kun sain raipan käteen niin alkoi sujua, vaikken raippaa edes käyttänyt, vaan tamma nosti hyvin. Alkuun laukkasin vain pitkän sivun ja sitten meni heti ravin rauhoittelussa, mutta sitten kun alkoi nostot sujua otimme tavoitteeksi täyden kierroksen, ja sain minä sen laukattua vaikka tuntui että tamma oikoo eikä taivu ollenkaan. Hetki kävelyä ja sama juttu toiseen suuntaan, mutta nyt ei meinannut nostoista tulla mitään, tamma vaan kiihdytteli ja oma istunta meni etunojaan. Otin sitten käynnin ja keräsin itseni ja yritin nostoa käynnistä, ja se onnistui. Teimme pari nostoa näin, ja sitten ravailin hetken ja rauhottelin hevosen, ja loppukäynnit.
Jäi kyllä mahdottoman hyvä fiilis, ilmeisesti ihan kaikille :) Opettaja tykkäsi kun hevonen joutui hommiin ja hänen ei tarvinnut naputtaa kokoajan perusasioista, ja hevonen tykkäsi kun joutui keskittymäänkin, ja minä tykkäsin kun sain hevosen toimimaan kohtuu hyvin :) Ja sain taas lisää uskoa omiin kykyihin, ehkä mä jotain sitten tosiaan osaankin :) Ope jopa kyseli kiinnostaisiko mua esteet, ja minä totesin että juu, nyt kun se perusratsastus alkaa olla hallussa, niin mielellään... Eli sitäkin tiedossa :D
Ensi viikolla uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti