keskiviikko 12. elokuuta 2015

haamuratsastaja

Voikohan sitä kutsua itseään edes tätiratsastajaksi, jos ei ole ollut hevosen selässä kolmeen vuoteen? Sitkeästi vaan pidän blogia elossa, kaipa minä toivon että jossain vaiheessa tulee se mystinen hetki kun voin sanoa että nyt minulla on varaa (ja aikaa) osallistua tunneille. Sitä päivää odotellessa...

Tyttäret ovat sen sijaan päässeet talutusratsastukseen. Käyvät kerran viikossa, ja äiti katsoo vierestä nauttien edes välillisesti heppailusta. Ja olenhan toki päässyt vähän harjaamaankin ponia.

Katselin juuri kouluratsastusta televisiosta, ja huokailin. Olisipa joskus vielä mahdollisuus oikeasti ruoskia itsensä kuosiin.

Ainiin. Paino on tädillä pudonnut 26 kiloa ja kroppa alkaa noin fyysisesti olla ihan ok kunnossa ratsastustakin ajatellen. Ehkä nyt kun toinenkin työ alkaa ja talous taas hieman paranee..

2 kommenttia:

  1. Toivotaan, ett pääset pian satulaan!
    Ja vau, mikä painonpudotus. Minun piti laihduttaa viisi kiloa, mutta lihoinkin seitsemän. Tasan ei ihan käy onnenlahjat...

    VastaaPoista
  2. Mulla tämä painoprojekti on pitkä ja hidas. 2 vuotta nyt takana ja sinä aikana on parikertaa koittanut paino lähteä takaisin ylöspäinkin, mutta sitkeästi hilaan sitä alas. Olen edelleen kyllä ylipainoinen, semmoinen 10 kiloa vielä pitäisi suunnilleen kadottaa. Mutta hiljaa hyvä tulee...

    VastaaPoista