Vihdoinkin!! Nyt on sitten viimein suoritettu se paluu satulaan. Ihan tunneille menin, läheiselle tallille, ja varasin jo itselleni vakipaikan, joten kerran viikossa alan nyt ratsastamaan. Wohoo! Jännitti muuten ihan sikana. Voin sanoa etten ole kova jännittämään yleensä, mutta nyt oli kyllä perhosia vatsassa. Vieras talli ja vieraat käytännöt, vieras ope ja vieraat hevoset... Mutta oli kyllä valtavan positiivinen kokemus! Porukka oli tosi ystävällistä ja rentoa, ja mulle oli valittu semmoinen varma tätikuljetin alle. Ope oli oikein asiantunteva oloinen, ja osasi ohjeistaa niin että meikäkin tajusi.
Olen tässä viimeaikoina pohtinut paljon ratsastusta. Tehnyt mielikuvaharjoituksia ja muistellut miten ne palikat siellä selässä pitää asetella. Olen myös miettinyt, että miten laihtuminen ja lisääntynyt muu liikunnallisuus vaikuttaa ratsastukseen. Ja vaikuttihan ne. Paljon. Kipusin selkään täysin ongelmitta, otin ohjat ja lähdin kävelemään maneesia ympäri. Hevonen tuli suoraan edelliseltä tunnilta joten olin hetken ehtinyt sitä seurailla toisen ratsastamana, ja olin siitä päätellyt että polle on semmoinen varma ja tasainen menijä, joka ei tee mitään mitä ei ole pakko. Joten otin sen kanssa heti sen asenteen, että kulmat ratsastetaan kunnolla, niitä ei oijota, eikä hevonen päätä koska käännytään, vaan kääntyy vasta avuista. Ja se taisi olla ihan oikea lähestymistapa, sillä vaikka polle kokeilikin useampaan otteeseen oikoa tai pysähdellä, niin pääsääntöisesti sain sen kanssa suoritettua kaikki tehtävät melko hyvin.
Oli kamalan mukavaa huomata että osaan keventää, osaan vaihtaa kevennyksen, osaan istua ainakin tasaisen tätikuljettimen ravissa alas, saan hevosen väistämään kumpaankin suuntaan (vaikka vauhti katosikin kokonaan :P ) ja sain jopa laukan nostettua käynnistä! Pärjäsin kaiken kaikkiaan paljon paremmin kuin alunperin ajattelin että pärjäisin.
Hiki tuli, mutta en ollut mitenkään kuollut tunnin jälkeen. Ja hevonen oli hikisempi. Kunto on tällä tädillä kasvanut paljon. Ja kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa juosta tunnin putkeen, ja on tehnyt lihaskuntoa, niin on paljon helpompaa ratsastaakin se 60 min. Tuntuu että olen parempi ratsastaja nyt, kuin olin vajaa 4 vuotta sitten..
Voi että odotan jo ensiviikon tuntia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti