Kävin viemässä Sipsille rehua lisää, ja samalla juttelin Tuulan ja Jannan kanssa, ja ihmettelin tallille tullutta uutta kaveria. Todella nätti ja symppis tamma.
Sipsille testailin satulaa, ja veikkaan suuresti että pään heiluttelu johtui siitä ettei satula ihan täydellinen ole takaa, Sippe on tosi tarkka sopivan satulan suhteen. Toinen kokeilemani penkki vaikutti sopivalta, joten testaan sitä tässä jokupäivä itse selästä käsin. Piri on aivan valtavan suuri, se on vajaan 2 kk ja on jo isompi kuin isoveljensä oli nelikuisena. Sillä on myös enenevissä määrin valkeita karvoja, joten kimo hurmaaja siitä tulee.
Pikolla oli tänään ell, poisti tikit (ilmakohtua estävät, en edes muistanut että sillä oli sellaiset. Ell sanoi silloin kun ne laitettiin ettei niitä tarvi poistaa, että repeää siististi tikkejä myöden, mutta mutta... enpäs haluaisi sellaiseen luottaa) ja kopeloi varsan, eloisa tyyppi tuntuisi olevan. Jospa tamma nyt jo pian varsoisi, että pääsisi näkemään varsan ja sen miten tamma alkaa kestää liikutusta varsomisen jälkeen.
Meitsi menee torstaina katsomaan omakotitaloa Forssasta, katsotaan olisiko siinä meidän uusi koti. Heppoja ei saa pihaan, mutta kun Pikon talli on niin lähellä niin ei ole tarvettakaan saada.
Ja viikonloppuna tulee Sipsin mahdollinen uusi omistaja katsomaan tammaa.
Että semmoisia suunnitelmia.
tiistai 28. kesäkuuta 2011
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Valmentajan kannustuspuhe
En ole päässyt näiden juhannusrientojen (mummolareissu) takia satulaan sitten CR kurssin, jota edelleen elän päässäni. Joten kauheasti päivitettävää ei ole ollut. Sain kuitenkin eilen puhelun valmentajaltani, ja se tuntui hienolta. Asia kuulemma on niin, että on aika nousta epävarmuuden suosta, ja hyväksyä se tosiasia, että jos minulla olisi hevonen joka osaa, olisin täysin valmis sinne HeB vaikka heti. Itsellä on edelleen epäuskoinen olo tämän suhteen, vaikka alla olisi mikä hevonen, mutta kai se uskottava on, kun valmentaja väänsi asian minulle rautalangasta (tai oikeastaan ratakiskosta). Aika hieno fiilis siis on nyt, ja motivaatio jatkaa harrastusta kunnolla on suuuuri.
Muussa elämässä tapahtuukin vähän muutoksia, Nakkila sai jäädä ja suuntana lieneekin Forssan seutu. Joten jos joku tietää kivan omakotitalon vuokralle (tai rivarin) tuolla Forssa, Jokioinen ehkä Tammela/Ypäjäkin, niin laittakaahan vinkkiä tännepäin.
Muussa elämässä tapahtuukin vähän muutoksia, Nakkila sai jäädä ja suuntana lieneekin Forssan seutu. Joten jos joku tietää kivan omakotitalon vuokralle (tai rivarin) tuolla Forssa, Jokioinen ehkä Tammela/Ypäjäkin, niin laittakaahan vinkkiä tännepäin.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
PIko mamman maha
Tässä vielä kuva Pikosta laitumella lauantaina, laskettuaika oli ja meni, odotellaan edelleen...
Centered Riding kurssi
Tanssia Pojan kanssa
Asetin huhtikuun kurssin jälkeen tavoitteen, että tällä kurssilla liikumme reippaasti eteenpäin. Psyykkasin itseäni siihen siis pari kuukautta, joten asenne hommaan oli parempi, uskalsin olla jämäkämpi. No, Tiinalle en etukäteen puhunut tästä mitään, mutta ilmeisesti olimme asiassa (taas) samaa ajatelleet, ja Tiina lähtikin opastamaan minua miten saadaan Poika liikkumaan.
Ensimmäisenä päivänä, eli eilen lauantaina, aloitimme jalan asennosta. Tuntui todella vaikealta, että nyt kun olen saanut jalan ns. seuraamaan kylkeä, ja istuinluut aika hyvin liikkeelle, niin pitikin alkaa napauttamaan pohkeella vauhtia. Jalka on poikki polvesta, ja polven alapuolinen osa on se joka pyytää takajalkoja mukaan. No, Pojan kanssa kun meillä on ollut aika (eli siis tosi) tahmeaa se meno, niin jouduin aika isoa liikettä tekemään, ja tuntui erittäin kummalliselta kun Tiina vaati enemmän ja enemmän ja itse kokee että se jalka nousee sieltä kyljestä jo ihan kamalasti ja suorastaan paukahtaa kylkeen... Mutta kas kummaa, hommahan toimi, siis jos sain liikkeen tehtyä oikein, ilman että yläkroppa lähti heilumaan mukana. Käynti löytyi ihan kohtuullisesti, ja ravikin oli jo aivan erilaista kuin ennen. Tiina kehotti minua tanssimaan, millä haki mielikuvaa liikkeen mukana liikkuvista jaloista, tanssi sen kanssa, tanssi, tanssi, ja pystyin seuraamaan harjotusravissa liikettä ja tanssien antamaan vauhtia ja tahtia raviin. Kättä en ehtinyt edes ajattelemaan, joten minulla ei ole hajuakaan siitä miten se oli, Tuulan mukaan homma näyttikin ihan tanssilta. En tiedä, kuuma siinä tuli :D
Aloittaessamme satoi kaatamalla, enkä edes muista koska sade loppui, niin keskittynyt olin hevoseen ja ratsastukseen. Vasen kierros oli alusta alkaen parempi kuin oikea, ja Poika punkesikin kentän keskelle kulmasta oikeassa kierroksessa. Tiina sai kuitenkin minut keskittymään ratsastukseen vaatimalla täyskaartoja ja suunnanvaihtoja ja lopuksi homma toimi ok myös oikealle.
Teimme myös kääntämisharjoitusta niin, että pitää ajatella kääntyvän puolen olkapää ylös-taakse-alas. Hitaasti. Tätä minun piti käyttää myös kun Poikaa piti saada takaisin uralle sieltä kentän keskeltä, mutta loppupeleissä ei oikein auttanut kuin ohjasperät, jolla huomautin että ei nyt ei käy. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt se tehdä jo paljon aiemmin, mutta jotenkin olin taas valunut siihen ajatteluun, että sen punkeamisen aiheuttaa mun istunta, mutta eihän se sitä voi silti tehdä jos muut avut on edes jotenkuten ok ja sanoo toiseen suuntaan.
Ratsastuksen jälkeen syötiin, käytiin saunomassa ja uimassa, syötiin vähän lisää ja tietenkin juteltiin. Pikoakin kävin katselemassa välillä kun se panttaa varsaa ja näytti vähän siltä että saattaisi varsoa, mutta ei...
Pojan protesti
Tänään sitten aamupalan jälkeen aloitettiin jälleen ratsastamaan. Tykkäsin kovasti tämän kerran kurssilla siitä että saimme kaikki yksityisopetusta. Pojan kanssa oli uudet opit tuoreessa mielessä, ja Poika vaikuttikin reippaammalta alusta asti, vaikken jalkani liikettä niin kovin enää liioitellut. Muistin oikean olkapääni aina kun Poika koitti tulla sisäänpäin oikeassa kierroksessa, joten homma toimikin paremmin. Ravin sain nostettua omasta mielestäni hyvin, ainakin eiliseen (edellisistä kerroista puhumattakaan) verrattuna ja ravi oli reipasta. Nosto valmisteltiin siirtymällä reippaampaan käyntiin, jotta voi pyytää hevosta odottamaan minua, lyhentämään vähän askelta ja sitten sisäjalan noustessa annettiin merkki nostaa ravi. Jos nyt muistan oikein kaiken :D Tuntuu että päivät ja neuvot ja ohjeet menee päässä aivan sekaisin, joten pahoittelen tekstin sekavuutta...
Nyt kuitenkin kaveri koitti kääntyä aina kentän portille päin, mutta eilisestä viisastuneena otin hommasta kiinni jo aiemmin, ja Tiinan kehoituksesta aika reippaastikin napautin ohjanperillä lavalle. Poika reagoi reippaalla ravilla, ja portilla notkuminen loppui. Poika ei ole koskaan kanssani ravannut niin reippaasti. No, aika pian sen jälkeen kun olin komentanut poikaa portille pyrkimisestä, ja vaatinut tanssittamalla jalkaa ja muistamalla olkapääni tekemään kunnollisia kulmia, päätti Poika että nyt muuten riitti. En oikeastaan kunnolla muista kuin sen hetken kun tajusin että nyt mennään. Poika kääntyi takapäänsä ympäri sivulle, ja loikkasi, ja jonkun sorttinen pukkilaukkapätkä siinä kai tapahtui. Seuraava muistikuvani on se että Tiina huutaa että pää ylös pää ylös älä anna sen laskea päätä, ja minä herään toimimaan ohjeiden mukaan. No, olin kertakaikkisen ällistynyt. Poika ei todellakaan pelästynyt mitään, se vaan kyllästyi tekemään. No, tajusin vaatia että ravi jatkuu, jouduin vielä ohjilla vähän huomauttamaan, ja sitten mentiin reippaasti eteenpäin. Samassa kohdassa Poika mietti jälleen samaa temppua, mutta sain sen pään pidettyä ylhäällä ja kropan uralla, keskityin ratsastukseen ihan erilailla koska tiesin että on ns. pakko. Tiinan neuvojen mukaan ratsastamalla saimme tosi hienoja ravipätkiä joilla Poika oli upeasti kuulolla, kantoi itsensä ja todellakin liikkui eteenpäin. Ja sitten otimme käynnin, laadukkaan sellaisen, voisin lisätä. Pysähtyminen oli ensimmäisen kerran yhteisen historiamme aikana enemmän minun päätökseni kuin hevosen, joka kokoajan haluaisi pysähtyä. Minä nostin pysähdyksen :D
Tunne valmennuksen jälkeen oli upea. Siis upea. En ensinnäkään olisi ihan heti uskonut, että pysyn kyydissä kun lihapulla lähtee kuin Naton ohjus. Saati sitä että se lihapulla lähtee. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään. Minulla ei kuitenkaan ollut hetkeäkään sellainen olo että putoaisin, eikä minua pelottanut. Jos jotain niin otti päähän, tuli sellainen "mulle et ala" fiilis, koska tunsin niin selvästi että pelästymisestä ei ollut kyse. Ja se sen jälkeinen ratsastus oli niin intensiivistä, niin keskittynyttä, kuulin etäisesti Tiinan ohjeet, mutta muu maailma oli jossain, jossain kaukana, oli vain Tiinan ääni, minä ja hevonen. En tajunnut maisemia kentän ulkopuolella, en muita kurssilaisia jotka olivat katsomassa, en yhtikäs mitään. Ja jalkaanikaan en oikeastaan tajunnut, oli vaan istuinluut jotka ravasivat, hevonen joka ravasi... Uskomaton fiilis, ja vielä tuon hevosen kanssa, jonka ajattelin olevan patalaiska :D
Se tunne että istuntani on parantunut niin merkittävästi, että tunsin olevani kuin nojatuolissa olohuoneessani, vaikka hevonen loikkii alla, on mahtava, upea, uskomaton. Olen vihdoin saamassa takaisin sitä vanhaa, jota minulla oli nuorena. Sitä itseluottamusta siitä että pysyn mukana vaikka tapahtuisikin yllättäviä juttuja.
Rakastuin Poikaan taas uudelleen. Se oli ihana silloin ensimmäisen kerran kun sillä ratsastin, niin rauhallinen, turvallinen... Sitten aloin jo kuvitella ettei sen kanssa enää voi edetä koska en saa sitä liikkumaan, mutta päätin yrittää, ja luottaa siihen että Tiina saa minut toimimaan, ja niin kävikin. Ja tuo pukkilaukkaepisodi sinetöi homman, olen varmaan sairas, mutta tykkään tuosta hevosesta entistä enemmän sen vuoksi.
Saan ehkä jotain ratsastuskuvaa Tuulalta, ikäväkyllä pukkilaukkoja ei saatu ikuistettua.
Asetin huhtikuun kurssin jälkeen tavoitteen, että tällä kurssilla liikumme reippaasti eteenpäin. Psyykkasin itseäni siihen siis pari kuukautta, joten asenne hommaan oli parempi, uskalsin olla jämäkämpi. No, Tiinalle en etukäteen puhunut tästä mitään, mutta ilmeisesti olimme asiassa (taas) samaa ajatelleet, ja Tiina lähtikin opastamaan minua miten saadaan Poika liikkumaan.
Ensimmäisenä päivänä, eli eilen lauantaina, aloitimme jalan asennosta. Tuntui todella vaikealta, että nyt kun olen saanut jalan ns. seuraamaan kylkeä, ja istuinluut aika hyvin liikkeelle, niin pitikin alkaa napauttamaan pohkeella vauhtia. Jalka on poikki polvesta, ja polven alapuolinen osa on se joka pyytää takajalkoja mukaan. No, Pojan kanssa kun meillä on ollut aika (eli siis tosi) tahmeaa se meno, niin jouduin aika isoa liikettä tekemään, ja tuntui erittäin kummalliselta kun Tiina vaati enemmän ja enemmän ja itse kokee että se jalka nousee sieltä kyljestä jo ihan kamalasti ja suorastaan paukahtaa kylkeen... Mutta kas kummaa, hommahan toimi, siis jos sain liikkeen tehtyä oikein, ilman että yläkroppa lähti heilumaan mukana. Käynti löytyi ihan kohtuullisesti, ja ravikin oli jo aivan erilaista kuin ennen. Tiina kehotti minua tanssimaan, millä haki mielikuvaa liikkeen mukana liikkuvista jaloista, tanssi sen kanssa, tanssi, tanssi, ja pystyin seuraamaan harjotusravissa liikettä ja tanssien antamaan vauhtia ja tahtia raviin. Kättä en ehtinyt edes ajattelemaan, joten minulla ei ole hajuakaan siitä miten se oli, Tuulan mukaan homma näyttikin ihan tanssilta. En tiedä, kuuma siinä tuli :D
Aloittaessamme satoi kaatamalla, enkä edes muista koska sade loppui, niin keskittynyt olin hevoseen ja ratsastukseen. Vasen kierros oli alusta alkaen parempi kuin oikea, ja Poika punkesikin kentän keskelle kulmasta oikeassa kierroksessa. Tiina sai kuitenkin minut keskittymään ratsastukseen vaatimalla täyskaartoja ja suunnanvaihtoja ja lopuksi homma toimi ok myös oikealle.
Teimme myös kääntämisharjoitusta niin, että pitää ajatella kääntyvän puolen olkapää ylös-taakse-alas. Hitaasti. Tätä minun piti käyttää myös kun Poikaa piti saada takaisin uralle sieltä kentän keskeltä, mutta loppupeleissä ei oikein auttanut kuin ohjasperät, jolla huomautin että ei nyt ei käy. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt se tehdä jo paljon aiemmin, mutta jotenkin olin taas valunut siihen ajatteluun, että sen punkeamisen aiheuttaa mun istunta, mutta eihän se sitä voi silti tehdä jos muut avut on edes jotenkuten ok ja sanoo toiseen suuntaan.
Ratsastuksen jälkeen syötiin, käytiin saunomassa ja uimassa, syötiin vähän lisää ja tietenkin juteltiin. Pikoakin kävin katselemassa välillä kun se panttaa varsaa ja näytti vähän siltä että saattaisi varsoa, mutta ei...
Pojan protesti
Tänään sitten aamupalan jälkeen aloitettiin jälleen ratsastamaan. Tykkäsin kovasti tämän kerran kurssilla siitä että saimme kaikki yksityisopetusta. Pojan kanssa oli uudet opit tuoreessa mielessä, ja Poika vaikuttikin reippaammalta alusta asti, vaikken jalkani liikettä niin kovin enää liioitellut. Muistin oikean olkapääni aina kun Poika koitti tulla sisäänpäin oikeassa kierroksessa, joten homma toimikin paremmin. Ravin sain nostettua omasta mielestäni hyvin, ainakin eiliseen (edellisistä kerroista puhumattakaan) verrattuna ja ravi oli reipasta. Nosto valmisteltiin siirtymällä reippaampaan käyntiin, jotta voi pyytää hevosta odottamaan minua, lyhentämään vähän askelta ja sitten sisäjalan noustessa annettiin merkki nostaa ravi. Jos nyt muistan oikein kaiken :D Tuntuu että päivät ja neuvot ja ohjeet menee päässä aivan sekaisin, joten pahoittelen tekstin sekavuutta...
Nyt kuitenkin kaveri koitti kääntyä aina kentän portille päin, mutta eilisestä viisastuneena otin hommasta kiinni jo aiemmin, ja Tiinan kehoituksesta aika reippaastikin napautin ohjanperillä lavalle. Poika reagoi reippaalla ravilla, ja portilla notkuminen loppui. Poika ei ole koskaan kanssani ravannut niin reippaasti. No, aika pian sen jälkeen kun olin komentanut poikaa portille pyrkimisestä, ja vaatinut tanssittamalla jalkaa ja muistamalla olkapääni tekemään kunnollisia kulmia, päätti Poika että nyt muuten riitti. En oikeastaan kunnolla muista kuin sen hetken kun tajusin että nyt mennään. Poika kääntyi takapäänsä ympäri sivulle, ja loikkasi, ja jonkun sorttinen pukkilaukkapätkä siinä kai tapahtui. Seuraava muistikuvani on se että Tiina huutaa että pää ylös pää ylös älä anna sen laskea päätä, ja minä herään toimimaan ohjeiden mukaan. No, olin kertakaikkisen ällistynyt. Poika ei todellakaan pelästynyt mitään, se vaan kyllästyi tekemään. No, tajusin vaatia että ravi jatkuu, jouduin vielä ohjilla vähän huomauttamaan, ja sitten mentiin reippaasti eteenpäin. Samassa kohdassa Poika mietti jälleen samaa temppua, mutta sain sen pään pidettyä ylhäällä ja kropan uralla, keskityin ratsastukseen ihan erilailla koska tiesin että on ns. pakko. Tiinan neuvojen mukaan ratsastamalla saimme tosi hienoja ravipätkiä joilla Poika oli upeasti kuulolla, kantoi itsensä ja todellakin liikkui eteenpäin. Ja sitten otimme käynnin, laadukkaan sellaisen, voisin lisätä. Pysähtyminen oli ensimmäisen kerran yhteisen historiamme aikana enemmän minun päätökseni kuin hevosen, joka kokoajan haluaisi pysähtyä. Minä nostin pysähdyksen :D
Tunne valmennuksen jälkeen oli upea. Siis upea. En ensinnäkään olisi ihan heti uskonut, että pysyn kyydissä kun lihapulla lähtee kuin Naton ohjus. Saati sitä että se lihapulla lähtee. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään. Minulla ei kuitenkaan ollut hetkeäkään sellainen olo että putoaisin, eikä minua pelottanut. Jos jotain niin otti päähän, tuli sellainen "mulle et ala" fiilis, koska tunsin niin selvästi että pelästymisestä ei ollut kyse. Ja se sen jälkeinen ratsastus oli niin intensiivistä, niin keskittynyttä, kuulin etäisesti Tiinan ohjeet, mutta muu maailma oli jossain, jossain kaukana, oli vain Tiinan ääni, minä ja hevonen. En tajunnut maisemia kentän ulkopuolella, en muita kurssilaisia jotka olivat katsomassa, en yhtikäs mitään. Ja jalkaanikaan en oikeastaan tajunnut, oli vaan istuinluut jotka ravasivat, hevonen joka ravasi... Uskomaton fiilis, ja vielä tuon hevosen kanssa, jonka ajattelin olevan patalaiska :D
Se tunne että istuntani on parantunut niin merkittävästi, että tunsin olevani kuin nojatuolissa olohuoneessani, vaikka hevonen loikkii alla, on mahtava, upea, uskomaton. Olen vihdoin saamassa takaisin sitä vanhaa, jota minulla oli nuorena. Sitä itseluottamusta siitä että pysyn mukana vaikka tapahtuisikin yllättäviä juttuja.
Rakastuin Poikaan taas uudelleen. Se oli ihana silloin ensimmäisen kerran kun sillä ratsastin, niin rauhallinen, turvallinen... Sitten aloin jo kuvitella ettei sen kanssa enää voi edetä koska en saa sitä liikkumaan, mutta päätin yrittää, ja luottaa siihen että Tiina saa minut toimimaan, ja niin kävikin. Ja tuo pukkilaukkaepisodi sinetöi homman, olen varmaan sairas, mutta tykkään tuosta hevosesta entistä enemmän sen vuoksi.
Saan ehkä jotain ratsastuskuvaa Tuulalta, ikäväkyllä pukkilaukkoja ei saatu ikuistettua.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Pate poika
Eilen menin tallille poikani kanssa, ja ensin seurattiin vähän aikaa kun Janina meni Sipsillä ekaa kertaa sitten varsomisen. Tamma oli luonnollisesti jäykkä ja väsyi nopeasti, ja protestoi viskomalla päätään, mutta kyllä se siittä kun taas tottuu siihen että hommia tehdään, ja saadaan oma kuolain suuhun (nyt oli ehkä hieman pitkä). Ja tuskin ne paarmat ainakaan auttoivat keskittymään :D
Lisäksi ratsastin uudelleen suokkipojalla, ja ensimmäinen pätkä tunnista meni tosi hyvin. Oltiin rentoja ja aika rauhallisiakin, tehtiin siirtymisiä seis-käynti-seis, asetusta ympyrällä ja kahdeksikkoa koko kentän pituudella. Samaa ravissa, missä asettaminen oli minulle vaikeampaa, mutta onnistui pätkittäin aika hyvin, ja ravi pysyi aikas tahdikkaana ja hyvätempoisena. Sitten pitkät ohjat.
Ja sitten kun piti ottaa ohjat käteen, tapahtui mun päässä taas se jokin klikki, mun jalka jännittyi, nilkkaa alkoi särkeä ja polle kiirehtiä alta. En saanut enää otetta istuntaani, vaan homma meni hevosen puolelta hiipimiseksi käynnistä raville, ja mun puolelta pidättelyksi, jota en pystynyt tekemään istunnalla koska istunta oli se mikä pyysi eteen, vaikka kuinka yritin koota palasiani kentältä. Lopulta pysähtymisien kautta sain hieman rauhoitettua tilannetta, muutaman askeleen hyvää, rauhallista käyntiä, ja lopetin samantien. En pystynyt enää keskittymään oikeastaan muuhun kuin kipuun nilkassa, tuntui kuin joku työntäisi veistä sisään ja kääntäisi.
Nilkutin tuoliin kentän keskellä ja Tuula ratsasti vielä hetken, kokeillakseen itsekin poikaa ennen CR kurssia johon on siis Paten kanssa osallistumassa, ja että saatiin ruunalle semmoinen hyvä fiilis loppuun. Nilkkaa ojentelin ja kääntelin ja sitä vähän särki, muttei todellakaan sattunut kuten selässä, ja kun poistuimme kentältä se oli jo ihan normaali.
Tänään on onneksi CR-kurssi, toivon niin että Tiina näkee mistä tuo mun jalan jännittyminen nyt oikein on kiinni, ja painaa taas jotain taikanappulaa jossain että saa sen koiven rennoksi. Tai ainakin antaa hyviä vinkkejä siihen mitä mun kannattaa huomioida sen suhteen, että tilanne paranisi. Ei voisi tulla kurssi mulle parempaan aikaan. Saan Patella ratsastaa useamminkin vielä ennen muuttoa, joten sinänsäkin on kiva nähdä mitä sen kanssa Tiina neuvoo tekemään, ja muutenkin odotan rentoa fiilistä mikä kurssilla on, täysihoitoa ja rantasaunaa!
torstai 16. kesäkuuta 2011
Suokkipojan kanssa tunnilla
Heppa vaihtui pikkuisen varmempaan, ja pääsinkin kokeilemaan suomenhevosherraa. Pate on reipas kaveri, ja todella herkkä. Siis TODELLA herkkä. Istunta kun ei minulla ole se rennoin (vielä, huom. kyllä se siitä) niin kaveri tuppasi kiihdyttelemään. Kuitenkin Tuulan neuvoessa saatiin välillä oikein kivaakin pätkää.
Kuvia ja videota katsellessani (niistä iso kiitos Janinalle) huomaan kyllä todella vahvasti omat ongelmani, joita Tuulakin toki huomioi neuvoissaan. Jostain syystä minulla on alkanut jalka jännittymään, ja se siirtyy liian taakse, jolloin keikahdan etunojaan. Aikaisemmin ongelmani on ollut tuoli-istunta. Käsi on edelleen ongelma, ei se mystisesti ollut tässä korjaantunut... Nyrkit tippuu ja käsi oikenee, argh!
-19 kiloa, puoliväli ylitetty :)
Tätin massa hupenee, ja koska se nyt aika konkreettisesti ratsastukseenkin vaikuttaa, niin laitoin tähän postaukseen puolivälin kuvan. Mahdollisesti saan illalla vielä kuvia kun ratsastan, joten sitten voin tehdä vertailukuvan myös siitä. Tosin en painavimmillani edes ratsastanut, säälin hevosta.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
myynnissä... tai sitten ei.
http://www.hevostalli.net/markkinatnew/viewone.php?ctgr=13&ilmnro=787986
Kokeillaanpa näin. Epävarmuus, muutto Nakkilaan ja halu päästä ratsastamaan ja valmentautumaan pikkuisen nopeammin ajoivat laittamaan tuon ylläolevan ilmoituksen. Jos sopiva paikka ja ostaja löytyy, niin annan mennä, jos ei niin sitten kuntouttelen tammaa itse. Samalla etsiskelen tässä vuokrahevosta Nakkilasta tai lähistöltä (n. 35 km säteellä) jolla pääsisi treenaamaan koulua, omaa hevosta en varmaankaan ole ostamassa jos tamman ihan rahasta myyn, ennenkuin mahdollisesti syksymmällä ajan kanssa.
Kävin tänään katsomassa pikaisesti Sipsiä ja vauvaa, ja vauvva oli ihan sylilapsi. On se kyllä aika mussukka sekin. Onneksi ovat ihan rakastuneita varsaan myös uudet omistajat :) Kävin myös moikkaamassa vuokraponia joka siis saikulla, ja ponin pienempää ponikaveria, ja seurasin sateessa pienemmällä ponilla ratsastusta.
Huomenna pääsenkin sitten ison pv-ruunan selkään, vähän hienoa :) ja viikonloppuna CR-kurssi!
Kokeillaanpa näin. Epävarmuus, muutto Nakkilaan ja halu päästä ratsastamaan ja valmentautumaan pikkuisen nopeammin ajoivat laittamaan tuon ylläolevan ilmoituksen. Jos sopiva paikka ja ostaja löytyy, niin annan mennä, jos ei niin sitten kuntouttelen tammaa itse. Samalla etsiskelen tässä vuokrahevosta Nakkilasta tai lähistöltä (n. 35 km säteellä) jolla pääsisi treenaamaan koulua, omaa hevosta en varmaankaan ole ostamassa jos tamman ihan rahasta myyn, ennenkuin mahdollisesti syksymmällä ajan kanssa.
Kävin tänään katsomassa pikaisesti Sipsiä ja vauvaa, ja vauvva oli ihan sylilapsi. On se kyllä aika mussukka sekin. Onneksi ovat ihan rakastuneita varsaan myös uudet omistajat :) Kävin myös moikkaamassa vuokraponia joka siis saikulla, ja ponin pienempää ponikaveria, ja seurasin sateessa pienemmällä ponilla ratsastusta.
Huomenna pääsenkin sitten ison pv-ruunan selkään, vähän hienoa :) ja viikonloppuna CR-kurssi!
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Sipsin uusi ihminen
Nyt uskallan jo varovaisesti mainita että Sipsille taisi löytyä Se Oikea. Ihan satavarma asia toki ei ole vielä, mutta lupaavalta vaikuttaa. Sama henkilö joka kävi tammaa katsomassa jo aikanaan pari kk ennenkuin myin sen Maijulle, otti nyt yhteyttä. Silloin jo heillä synkkasi todella hyvin, ja hän kertoi että on ajatellut Sippeä siitä asti. Silloin hän vaan ei voinut typyä ostaa, nyt näyttäisi siltä että palaset loksahtelevat paikoilleen, ja tamma pääsee valloittamaan uuden perheen sydäntä syksyllä vieroituksen aikoihin. Olen todella onnellinen jos tämä homma toteutuisi, olisi ihanaa että tamma saisi arvoisensa kodin!
Minä itse olen jutellut valmentajani kanssa, ja jahka hän palaa lomilta aletaan tekemään minulle tavoittellista suunnitelmaa valmennuksista, samaten kuin kuntoutusohjelmaa Pikolle. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja alettava edistyä, en minä tästä enää nuorene.
Muutto on samaten varmistunut, muutamme koko perhe Satakuntaan ennen syksyä, joten pitää sieltä alkaa etsiä ensin tallia jolla ratsastaa/ vuokrahevosta, ja sitten vuodenvaihteen lähetessä tallipaikkaa Pikolle. Piko saa nyt olla tuolla missä onkin vieroitukseen asti, mutta sitten siirrän sen kyllä lähemmäs. Uudesta kodista tulee nykyiselle tallille matkaa n. 100 km...
Minä itse olen jutellut valmentajani kanssa, ja jahka hän palaa lomilta aletaan tekemään minulle tavoittellista suunnitelmaa valmennuksista, samaten kuin kuntoutusohjelmaa Pikolle. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja alettava edistyä, en minä tästä enää nuorene.
Muutto on samaten varmistunut, muutamme koko perhe Satakuntaan ennen syksyä, joten pitää sieltä alkaa etsiä ensin tallia jolla ratsastaa/ vuokrahevosta, ja sitten vuodenvaihteen lähetessä tallipaikkaa Pikolle. Piko saa nyt olla tuolla missä onkin vieroitukseen asti, mutta sitten siirrän sen kyllä lähemmäs. Uudesta kodista tulee nykyiselle tallille matkaa n. 100 km...
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Reissailua
Viimeviikko meni aika lahjakkaasti tienpäällä, perjantaista perjantaihin kertyi kilometrejä vajaa 2000. Joten siksi siis on päivitykset olleet vähän vähissä. Nyt olen ollut kotosalla hetken verran, ja ensimmäiseksi blogin kimppuun.
Tuossa alussa kuvia Piko mammasta kun käytiin sitä tosiaan katsomassa, hyvin näyttää voivan, oli oikein seurallinen ja tyytyväisen oloinen elämäänsä. Aineenvaihdunnallinen ongelma sillä oli, sai homeopaattista lääkintää sen lisäksi että ruokintaa säädettiin vielä sen muutettua tuohon uuteen paikkaan (joka siis sama missä käyn noilla CR-kursseilla). Ostin tammalle myös kaviokuumeiselle tarkoitettuja lisäravinteita, ajattelin että tuskin niistä haittaakaan on... Talvikarvakaan ei meinannut irrota, nyt vasta kun pääsi vihreälle on karva ruvennut kunnolla tippumaan. Nyt on tosiaan päässyt myös laitumelle eikä ole oireita kaviokuumeesta. Vaikuttaa siis hyvältä. Pikon laskettuaika lähenee, jännää nähdä mimmoinen varsa sieltä tulee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja mahdollisesti pääsen selkäänkin taas... Valmentajani lupaili tehdä kuntoutusohjelmaa tammalle, tähtäimessä siis edelleen se että keväällä 2012 startattaisiin koulua. Mutta täysin tammaa kuunnellen mennään.
Ponia en ehtinyt ratsastamaan keskiviikkona, kun reissu venyi Vihdin suunnalla liian pitkäksi, ja sitten perjantainenkin ratsastus peruuntui kun tamma oli alkanut ontumaan. Että katsotaan nyt sitten taas koska pääsen seuraavan kerran selkään.
Pitänee harrastaa kotona pilatesta ja zumbaa, jos saisi kehonhallintaa parannettua ilman hevosta...
tiistai 7. kesäkuuta 2011
joku mukaan että kurssi toteutuu!
18.-19.6 cr valmennusviikonlopulle yksi vapaa ratsukkopaikka! Saa laittaa sanaa kiertämään. Tulossa taas mukava viikonloppu oppimisen ja rentouden merkeissä mukavassa seurassa. Tervetuloa! http://www.hevostila.fi/kurssit.html
Pikoa moikkaamaan
Eilen käytiin katsomassa Sippeä ja Piriä, olivat laitumella totuttelemassa vihreään, pääsee se Sipsikin sitten vihreälle niin ei laihdu liikaa, se on kyllä semmoinen tamma että aina varsottuaan paino tippuu vaikka kuinka koittaa ruokkia. Mullekin ois tommonen aineenvaihdunta kelvannut raskauden jälkeen, mutta eipä vaan imetys kyllä painoa tädillä pudottanut, päin vastoin... Onneksi siihen hommaan ei enää tarvi ryhtyä :D
Piri on reipastunut ja siitä on tullut tosi rohkea ja utelias, ja se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Siitä tulee kyllä upean näköinen tamma, onneksi se jää hyvään kotiin joka varmasti kertoo kuulumisia ja saan mennä sitä katsomaan, sittenkin kun Sipsi tuolta pois muuttaa.
Sipsi on nyt sitten ns. myynnissä. Sanon ns. koska se ei todellakaan ole pakkomyynnissä, vaan myyn sen vieroituksen jälkeen jos koen että olen löytänyt sille täydellisen kodin. Yksi potentiaalinen ehdokas kävi tammaa katsomassa, ja toivottavasti tulee uudelleen, vaikutti lupaavalta. Jos sitä oikeaa ei Sipsille löydy, niin vieroituksen jälkeen lopetan sen, sillä en halua rakkaalle ystävälle tehdä sellaista karhunpalvelusta että myisin sen noin vain jollekin joka ekana hakee ja iskee satasen kouraan. Ehei, mieluummin päästän sen lepoon, vaikka tamma ihana ja perusterve onkin.
Tänään nokka kohti Pikon uutta tallia, kuvamateriaalia luvassa tammuskasta iltasella.
Piri on reipastunut ja siitä on tullut tosi rohkea ja utelias, ja se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Siitä tulee kyllä upean näköinen tamma, onneksi se jää hyvään kotiin joka varmasti kertoo kuulumisia ja saan mennä sitä katsomaan, sittenkin kun Sipsi tuolta pois muuttaa.
Sipsi on nyt sitten ns. myynnissä. Sanon ns. koska se ei todellakaan ole pakkomyynnissä, vaan myyn sen vieroituksen jälkeen jos koen että olen löytänyt sille täydellisen kodin. Yksi potentiaalinen ehdokas kävi tammaa katsomassa, ja toivottavasti tulee uudelleen, vaikutti lupaavalta. Jos sitä oikeaa ei Sipsille löydy, niin vieroituksen jälkeen lopetan sen, sillä en halua rakkaalle ystävälle tehdä sellaista karhunpalvelusta että myisin sen noin vain jollekin joka ekana hakee ja iskee satasen kouraan. Ehei, mieluummin päästän sen lepoon, vaikka tamma ihana ja perusterve onkin.
Tänään nokka kohti Pikon uutta tallia, kuvamateriaalia luvassa tammuskasta iltasella.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Käsiongelma
ÄÄÄÄÄÄH. Äärrmur, voih. Käsittelyyn tämä käsittämätön ongelma, jotta saisin jotain käsitystä siitä miten käsitellä tätä käsiasiaa.
Valmentaja tuli katsomaan tänään ponia. Ja piti mulle tehotunnin käynnissä, niin että keskityttiin mun käteen. Ja päällimmäinen tunne on se että ei hitto mikä homma mulla on edessä että saan sen tuntuman otettua, pidettyä, ja niin etten kisko vastaan, vaan myötäisinkin oikein. Okei, jostain syystä tänään myös jalka jännittyi niin että kantapää nousi kokoajan ylös, enkä tajua miksi. Satula oli kyllä estepenkki jolla en ole ennemmin ratsastanut, enkä ratsasta jatkossakaan jos ei ole pakko, mutta eikai silläkään voi asiaa kokonaan selittää. Mutta kuitenkin, se käsi. Meen ihan jumiin (päässäni) kun "joudun" ottamaan ohjat. Pitkin ohjin mulla ei niinkään ole ongelmaa, mutta kun otan ohjat niin jossain tulee joku klikki, joka on siis alitajuinen, en tietoisesti tiedä mistä se johtuu tai miten edes korjata sitä. EN vaan OSAA myödätä ja liikkua hevosen mukana ja pitää niitä hemmetin piuhoja kädessä. Että siinä sitten tädille kotitehtävää. Jos kerran olen asettanut itselleni tavoitteen (ja olen, hui sentään) että pitäisi suoriutua heB radasta ensivuonna, niin se käsi on saatava käsiteltyä. Himputti soikoon.
Valmentaja tuli katsomaan tänään ponia. Ja piti mulle tehotunnin käynnissä, niin että keskityttiin mun käteen. Ja päällimmäinen tunne on se että ei hitto mikä homma mulla on edessä että saan sen tuntuman otettua, pidettyä, ja niin etten kisko vastaan, vaan myötäisinkin oikein. Okei, jostain syystä tänään myös jalka jännittyi niin että kantapää nousi kokoajan ylös, enkä tajua miksi. Satula oli kyllä estepenkki jolla en ole ennemmin ratsastanut, enkä ratsasta jatkossakaan jos ei ole pakko, mutta eikai silläkään voi asiaa kokonaan selittää. Mutta kuitenkin, se käsi. Meen ihan jumiin (päässäni) kun "joudun" ottamaan ohjat. Pitkin ohjin mulla ei niinkään ole ongelmaa, mutta kun otan ohjat niin jossain tulee joku klikki, joka on siis alitajuinen, en tietoisesti tiedä mistä se johtuu tai miten edes korjata sitä. EN vaan OSAA myödätä ja liikkua hevosen mukana ja pitää niitä hemmetin piuhoja kädessä. Että siinä sitten tädille kotitehtävää. Jos kerran olen asettanut itselleni tavoitteen (ja olen, hui sentään) että pitäisi suoriutua heB radasta ensivuonna, niin se käsi on saatava käsiteltyä. Himputti soikoon.
Kentällä
Satuttiin niin sopivaan aikaan tallille ystäväisen kanssa että saatiin apua tamman ja varsan kuskaamiseen kentälle (kaveria en viitsinyt korkkareissa ja kynähameessa laittaa varsaa taluttamaan) niin juoksutettiin sitten tammat irtona. Kaveria ei kyllä häirinnyt juoksuttaa hevosta yllämainituissa kamppeissa :D
Piri pisti kiitäen, oli ilmeisen hauskaa juosta täpöä kentällä, Sippe sen sijaan ei olisi viitsinyt. Mutta liikkuipa sekin sitten kun se pelottava kynähametäti tuli käskemään. Itse keskityin tälläkertaa kuvaamiseen.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
sippe
Tänään käytiin lasten kanssa tallilla. Sippeä ja vauvvaa katselin hetken, ja rapsuttelin minkä muksujen vahtimiselta ehdin. Ihailin uutta laajennettua kenttää, ja harmittelin ettei ole ratsua. Okei, kyllä Sippeä voi nyt alkaa liikuttaa, mutta eipä sillä varmaan kesäkuun aikana vielä kovasti ratsastella, ja sitten heinäkuun alusta sekin jää ylläpitoon tallinpitäjälle, joten sitten ei ole enää sitäkään liikutettavaa. Onneksi on poni...
Kohta muksut lähtee isin kanssa reissuun, joten sitten käyn tallilla Sippeä moikkaamassa jokapäivä. Myös Pikoa lähden katsomaan ja valokuvaamaan, nyt kun sain uuden kameran hajonneen tilalle. Suunnitelmissa olisi myös kävästä katsomassa Sipsin ensimmäistä varsaa kesän aikana, joka on nyt siis kolmevuotias. Katsotaan saanko aikaiseksi.
Kohta muksut lähtee isin kanssa reissuun, joten sitten käyn tallilla Sippeä moikkaamassa jokapäivä. Myös Pikoa lähden katsomaan ja valokuvaamaan, nyt kun sain uuden kameran hajonneen tilalle. Suunnitelmissa olisi myös kävästä katsomassa Sipsin ensimmäistä varsaa kesän aikana, joka on nyt siis kolmevuotias. Katsotaan saanko aikaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)