sunnuntai 4. joulukuuta 2011

hidasta hidasta

Pate sai vihdoin kengät etusiin, takasiin ei sitten ollutkaan sopivia kenkiä joten odotellaan ammattiseppää ja hänen kenkiään :D mutta parempi tuokin nyt kuin kokonaan kengättä, kun on niin arkonut etusia.

Oma tauti alkaa olla selätetty, niin pääsee taas ruunan kanssa enemmän puuhailemaan.

lauantai 3. joulukuuta 2011

jussi juoksija


Ensimmäisen oman hevoseni toinen varsa, ja ensimmäinen kokonaan oma ja suunniteltu kasvattini, on juossut lokakuussa opetuslähdön. Varsa oli ainakin pienenä lupaava, vaikkei mistään huippuvanhemmista olekaan, ihan jännä nähdä tuleeko siitä oikeasti vielä juoksija. Iso ja näyttäväravinen varsa se oli jo pikkuisena, kuvassa Jussi 3,5 kk ja minä raskaana :D

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

yhteenvetoa


Pate on noiden kenkien puuttumisen takia vähän lomaillut, keskiviikkona kävi Leena selässä ja heillä toimi yhteistyö aikasta hienosti! Leena onkin näppärä likka, ne jotka on kauemmin seurailleet puuhiani tietää ettei minulla ole tainnut koskaan sellaista hevosta ollakaan jonka selässä Leena ei olisi käynyt. Kuvassa siis Leena ja Pate. Sen jälkeen ei Pate ole liikkunut kuin tarhassa uuden ystävänsä kanssa, tosin liikuntaintoa hidastaa kummasti toinen uusi ystävä, nimeltään vapaa heinä... Osasyynä sekin että olen itse sairaana, kengät on hommattuna, ne pitäisi vaan iskeä kiinni, mutta kun on kipeänä niin ei ole energiaa asiaa laittaa tapahtumaan.

Huomenna pyrin ainakin moikkaamaan ruunaa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

pakkanen prkl




Pakkasta tuli sitten kunnolla ja kenttä on kivikova. Patelta otettiin kengät pois tuossa tovi sitten, ja nyt arkoi sitten kavionpohjia, joten jäi ratsastus köpöttelyyn ja talutteluun pihatiellä. Kengät saadaan alle varmaan loppuviikkoon mennessä, joten sitä ja parempia kelejä odotellessa...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

lainakuskit

Eilen ratsasti taas ystäväni, tekivät puolisen tuntia töitä käynnissä, ja lopettivat kun löytyi molempiin suuntiin keskiympyrällä rento käynti asettuen ja myödäten. Pate nimittäin ehdotteli kokoajan että josko laukattaisiin taas, ja sitten punkesi lapa edellä alkuun, joten oli aika kaukana tuosta toivotusta lopputuloksesta. Mutta niin se taas sieltä löytyi kun ratsastaja oli tarkkana oman istuntansa kanssa, ja osasi vaatia pojalta asioita.

Tänään oli vuokraajan päivä, pitääkin soitella ja kysellä miten meni.

Itse menen selkään huomenna, ja kokeillaan uudelleen sitä kuvausta ja videokuvausta ihan kuvaajan kera, jos päästään sinne asti tällä kertaa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Ahneella on paskanen loppu?

Ei edes ollut. Ehkä tähän voisi sanoa että se ei pelaa joka pelkää, sopisi paremmin. Minä pelasin ja voitto tuli.

Eli kävin tänään ahneeksi ja laukkasin sitten kuitenkin jo selästäkäsin Patella. Nostin käynnistä. Ensimmäinen nosto meni vermoksi mutta rauhoittui nopeasti uudelleen tahdikkaaseen käyntiin, ja toinen nosto onnistui täydellisesti. Laukattiin pari pääty-ympyrää vasempaan kierrokseen, ja pystyin jopa säätelemään laukan tahtia. Laukan jälkeen löytyi myös hyvä ravi, ja kohtuullinen käynti, vähän turhan reipas. No, suunnan vaihdon jälkeen Pate alkoi kovasti ennakoida uutta laukkaa, eikä meinannut pysyä käynnillä millään, joten opettelimme yhdenohjan pysähdyksen, teimme hommia kunnes rauhallinen käynti löytyi, ja lopetimme. Jos ensi kerralla sitten laukataan siihen toiseen suuntaan, nyt loppui aika, jos olisin laukannut ja olisi taas mennyt puoli tuntia käynnin rauhoittumiseen niin olisin ollut myöhässä tärkeästä tapaamisesta.

Ennen laukkailuja kootttiin ravia pätkittäin, ja Pate toimi kuin unelma, siksi sitä laukkaa uskalsinkin jo kokeilla.

torstai 17. marraskuuta 2011

Liinassa jälleen

Tässä kun on taas tullut aktivoiduttua ratsastamaan säännöllisesti, ja Paten kanssa alkaa tuo ravi olla aika hyvällä mallilla, niin päätin alkaa ottaa liinassa laukannostotreeniä mukaan kuvioihin. Onhan Patella laukattu paljonkin, hypätessä ja muutenkin, mutta koska se tuppaa kuumumaan kun ei tajua ja teki sitä alussa ravissakin, niin aloitan laukatkin maastakäsin, että sitten mahdollisimman hyvin toisiamme ymmärtäisimme.

Liinassa käynti ja ravi siirtymiset olivat oikein hyviä, ja ravi rentoa ja tahdikasta. Ihan nappisuoritus siis siltä osin. Ensimmäiset kaksi kertaa kun pyysin laukkaa rauhallisesta ravista Pate vain kiihdytti vermoraville. Siitä en hevosta toru, sillä pyysinhän reippaammin, mutta rauhoitan ravin ja uusi, selkeämpi komento laukalle. Itse olen tykännyt liinassa opettaa hevosen siten, että laukkakäsky on kahden puolipidätteen jälkeen tuleva myötäys suusta,kovempi paine takaosalle, ja sana laukka tai hop. Joskus, kuten myös tänään Paten kanssa, auttaa kun lähtee itsekin laukalle. En osaa selittää, mutta tekee ns hypähdyksen itsekin. Kolmannella kerralla nousi laukka, mutta Pate meni kamalaa kyytiä ja pukitti. Autoin hevosta rauhoittumaan tekemällä sen kanssa koko kentän päädyn kokoista ympyrää, ja sitte pyysin uudelleen rauhaliselle raville, joka löytyikin yllättävän hyvin. Uusi nosto, ja tällä kertaa laukka oli tahdikkaampi ja rauhallisempi, ja pystyin pienentämään ympyrää hieman. Nappi siirtyminen rauhalliseen raviin, käyntiä ja suunnanvaihto. Oikeaan kierrokseen laukat nousivat heti, ja laukkaaminen oli vaivattomampaa. Pate väläytteli nostojen välissä niin upeaa ravia että pieni kouluratsastaja minussa näki meidät jo valloittamassa kisakenttiä. Heh. Sitten joskus. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen, Pate meni vermolle vain pari kertaa, ja kuunteli niin hyvin että rauhoitti ravin kohtuu nopeasti pyynnöstä. Siirtymiset käyntiin ja seis olivat täsmällisiä ja hyviä. Muutaman näin hyvän liinailu kerran voin jo kokeilla sitä laukkaamista selästäkin, ilman että on suuri pelko että Vermoillaan vaan. Saa osaavammat kuskit laukata kunnes hevonen on mielestäni valmis laukkaamaan rauhallisesti ja siirtymään rauhalliseen raviin laukan jälkeen. Miksikö? Siksi että olen tehnyt periaatepäätöksen, että en enää ikinä kisko Patea suusta. Hommat on tehtävä maastakäsin niin hyvin ettei sille ole tarvetta.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

tee-se-itse videointia


Ei sitten maanantaina päästy edes tallille, joten jäi videot ottamatta. Mutta näppäränä likkana päätin tänään että otan kameraan jalustan mukaan, ja otan sen verran videota mitä tuo kamera yksinään suostuu ottamaan. Koskaan en ollut aiemmin kokeillut jättää kameraa vain nauhoittelemaan, niin en yhtään tiennyt miten pitkään se jaksaa ennenkuin katkaisee.

No, Pate oli kyllä leppoisalla päällä, mutta itse en jotenkin osannut tänään istua, tuntui kokoajan että olen kallellaan johonkin suuntaan ja ravissa hölskyin enemmän kuin aikoihin, käsi jännittyi ja kyynärpää nousi. Sopivasti juuri sillä kerralla kun sain sitä videokuvaa. Aika kamalaa katsottavaahan se suurimmaksi osaksi oli, mutta nytpä tiedän taas tason että mistä lähdetään nousemaan. Ja pakko kyllä sen verran itseään kannustaa, että onhan mun perusistunta ja ratsastus nykyään aivan erinäköistä kuin vaikka vuosi sitten, eli edistystä on kyllä tapahtunut tauoista huolimatta.

Video Siinä sitä hölskytään menemään. Seuraavalla kerralla olen tästäkerrasta viisastunut, ja zoomaan vähän, ja sijoitan kameran vähän eri paikkaan. Tuli tuommoinen kärpäsen kakka tuosta, mutta kun katsoo koko näytöllä niin siitä saa jotain selvääkin.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

muutamalta päivältä

Perjantaina Patella oli vapaa, ja la kaveri tuli testaamaan Patea. Mielenkiinnolla odotin miten ruuna toimii erilaisilla ratsastajilla, sekin kun on osa ratsukoulutusta, ettei toimi vain tietyillä ihmisillä. No, Pate oli hieno, vähän punki toisessa kierroksessa pohjetta vastaan, mutta kulki rauhassa eikä kiihdytellyt. Hieno mies.

Tänään kävi taas vuokraaja, meni ihan itsenäisesti. Selkäännousussa oli kuulemma hevonen pyörinyt, ja välillä pungennut vastaan, mutta rauhallisemmin kuitenkin kulkenut kuin ensimmäisellä kerralla, ja pätkittäin toiminut oikein hienosti.

Huomenna sitten koitetaan kaverin kanssa saada valkokuviakin, ja saa luvan videoida minua, että näen taas missä mennään...

torstai 10. marraskuuta 2011

Rennosti vaan

Nyt teenkin poikkeuksen, enkä kehu hevosta, vaan itseäni :D Liian harvoin annan itselleni tunnustusta edistymisistäni, tai siitä miten hyvin Paten kanssa olen onnistunut (joissakin) asioissa.

Ensin ajattelin että juoksutan vaan liinassa, ja käyn sitten loppukäynnit taas selästä ilman satulaa, mutta sitten ajattelin että on nyt testattava että jäikö pojalle eilisestä kaahottamisesta vaihde päälle, eli onko minunkin kanssani sellaisen että joudun ottamaan suusta, vai malttaako olla rauhassa. Eli karusti sanottuna, voinko ottaa vuokraajan joka ei osaa käyttää istuntaa samalla tavalla kuin minä, vai meneekö sitten omatkin ratsastukset harakoille. No ei mene!

Kiipesin selkään, ja Pate lähti 160 asteen käännöksellä raville. Eli yritys possuiluun oli kova. Alussa oli siis pakko ottaa pidäte kunnolla. Alkukäynneissä kiihdyteltiin ja nostettiin kerran ravikin, mutta pian Pate rauhoittui ihan puhtaasti istunnalla, en siis ottanut ohjia. Tein paljon pienehköjä voltteja, ja suunnanvaihdoksia, kolmikaarista uraa ja keskityin ottamaan käännökset ja kulmat tarkasti. Pate alkoikin rentoutua ja haki kuolaintuntumalle eteenalas. Pysähdykset olivat jälleen hyviä, ja päätin ottaa muutaman pääty-ympyrällisen ravia per suunta ja lopettaa. No, vasempaan kierrokseen ravi oli rentoa ja rauhallista, ja hevonen kulki hienosti venyttäen eteenalas. Mutta oikea kierros olikin sitten haasteellisempi. Jo ennen kuin pyysin ravia Pate kiihdytteli, ja jouduin rauhoittamaan sen uudelleen ympyröillä ja pysähdyksillä. Ravissa sitten en saanut pidettyä tahtia rauhallisena, vaan Pate kiihdytti ja alkoi kaahottaa. Otin kahdesti suusta ihan kunnolla, ja heitin taas ohjat pois, keskityin pitämään omat palikkani kasassa ja hevonen rauhoittui.

Se mistä nyt siis itseäni onnittelen, annan tunnustusta ja olen ylpeä on se, että vaikka Pate alkoi kaahottaa, sain rauhoitettua tilanteen pääasiassa istunnalla, enkä lähtenyt kiskomaan sen kanssa kilpaa, niinkuin olisin varmaan sortunut/joutunut tekemään vielä kesällä. Ja kaahotusta tapahtui vain hetki, sain tilanteen hallintaan aika pian, ja pystyin ravaamaan pitkin ohjin ja rauhallisesti vielä kuumumisen jälkeen. Viimeinen ympyrä oli niin täydellinen, että pysäytin, tulin alas ja taluttelin loppukäynnit.

Hyvä minä! Olen viimein alkanut tajuta miten lantio ja istuinluut missäkin askellajissa toimivat, Paten kanssa on pakko kävellä selkeästi tai se nostaa ravin, ja ravissa on pidettävä tahti nimenomaan itse, ei voi vain istua ja myödätä, tai mennään lujempaa. Ei voi vain istua ja pidättää tai mennee köydenvedoksi. On oltava rento, suora ja jäntevä, ja hallittava itse oma kroppansa, niin hevonenkin toimii. Pate on loistava opettaja, koska minun on pakko ratsastaa oikein että se toimii oikein. Olisi kiva saada videota ratsastuksesta, niin näkisi istuntavirheitä, niitä nimittäin on varmasti paljon, kun kenenkään silmän alla ei olla oltu sitten kesän.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

vuokraaja

Nyt on kakkoskuski testannut pojan, ja alkaa varmaan käymään kerran pari viikkoon, miten nyt omilta kiireiltään ehtii. Vähän poika kiihdytteli, mutta löytyi tasainen rauhallinen ravikin pienen hakemisen jälkeen. Laukatkin nousi, tosin sitten oli sitä vauhtiakin taas yli oman tarpeen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Itse kävin selässä kävelemässä loppukäynnit, ja sain meistä möhömahoista kuvan. Oisi varmaan aika (kummankin) lopettaa massakausi ja alkaa muuttaa läskejä lihaksiksi.





tiistai 8. marraskuuta 2011

lisää hyviä päiviä

Tänäänkin oli tosi hyvä päivä Paten kanssa :) Naama loistaa kuin hangon keksi vieläkin. Menin ekaa kertaa selkään tämän piiiitkän taukoni jälkeen, ja Pate toimi kuin ihan oikea ratsu. Ei kiihdytellyt kertaakaan, vaikka ravailtiin pitkiäkin pätkiä. Tehtiin kolmikaarista uraa ravissa ja poika kulki niin letkeänä ja pyöreästi että siellä oli todella heppoa istua selässä. Ei siis oltu kamalasti taannuttu, jos jotain niin meni paremmin kuin elokuun lopulla vai koska se nyt sitten olikaan kun viimeksi ratsastin. Jeee, hyvä me :)

Jännä juttu miten pienistä asioista sitä voi iloiseksi tulla, eihän tuommoinen asia olisi monellekaan mitään, mutta tuommoisen reippaan ex-ravurin kanssa, jota on kovasuisenakin pidetty, niin niin... Siirtymiset puhtaasti istunnalla ja pitkät pätkät tasatahtista ravia on jo hemmetin hyvä ja tärkeä asia. Tietää että olen tehnyt sen kanssa edes jotain oikein. Pysähdyksetkin tulivat kuin napista painamalla, ja käyntiin siirtymiset samaten. Kerran jouduin jopa maiskuttamaan ravisiirtymisessä :D

maanantai 7. marraskuuta 2011

unelmaponi

Tänään Pate oli erityisen ihana ja hyvä ja mahtava. Kyllä vaan tuntuu mukavalta kun hevosen kanssa kommunikointi toimii näin hyvin kuin tänään. Otin pojan talliin harjailtavaksi ja pikaisesti laitoin suitset ja suojat, ja lähdin liinan kera kentälle. Otettiin rauhallisessa tahdissa siirtymisiä käynnistä raviin muutaman askeleen ajaksi ja Pate kuunteli tosi hyvin, piti ympyrän muodon muutaman muistutuksen jälkeen, asettui ja rentoutui, ja kokosi itseään joka siirtymisessä. Ai että näytti komealta. Oltiin kentällä yhteensä varmaan alle 15 min, koska meni niin täydellisen hyvin, että lopetin siihen. Ja mikä parasta, homma toimi molempiin suuntiin yhtä hyvin, ja Pate oli tyytyväinen ja rento. Jopa pysähdykset tulivat ensimmäisellä pyynnöllä. Hyvä Pate!

torstai 3. marraskuuta 2011

hierontaa

Tänään hain pojan ensin kentälle ja tehtiin voltteja ja pääty-ympyröitä ensin käynnissä ja sitten hitaassa ravissa. Sainpahan itsekin liikuntaa kun juoksin mukana, vaikka naruriimussa pitkä naru onkin. Lihasten lämmittyä käveltiin vielä hetki, ja sitten vein Paten käytävälle odottelemaan.

Oli mukava hieroa hevosta jossa ei ollut jumeja, yleensähän hieroja kutsutaan paikalle sitten kun jokin ongelma jo on näyttäytynyt. Patessa ei mitään ollut, ja aika yllättynyt olisin ollut jos olisin jotain löytänyt, harvemmin hevoset menee jumiin lomalusta kun vaan saavat tarhata kunnon tiloissa. Pate otti rennosti ja hieronnan jälkeen käytiin vielä loimi niskassa kävelemässä harjoitusrata ympäri, ettei poju sitten jumahda kun tarhassa kuitenkin vain seisoisi syömässä.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

heppatyttö


Tänään tulikin tyttäret vanhemman kummitädin kanssa mukaan tallille. Nuorempi tytär simahti matkalla autoon mutta kolmevuotias tuli tomerana likkana mukaan hommiin. Harjattiin Pate käytävällä ja tytär toi kaviokoukunkin ihan oikeaan aikaan. Sitten sovitin satulaa, ja yllätyksekseni se tuntui sopivan oikeastaan paremmin nyt, ei tarvi romaania väliin. Se oli positiivista, kun ajattelin että kurja jos joutuu satulan ostoon vaan hevosen lihomisen takia. Tytär kävi selässä istumassa ja sitten Pate pääsi vähän kentälle irrottelemaan. Hieronnan siirsin suosista huomiselle, kun ei tänään siihen olisi voinut oikein keskittyä.

tiistai 1. marraskuuta 2011

muutto ohi

Eilen maanantaina muutettiin Pate uuteen talliin. Poika on niin fiksu, käveli suoraan koppiin ja matkusti nätisti, ja uudessa paikassa oli toki pörheänä mutta kuunteli hienosti kun muistutin kevyesti että kuka taluttaa ketä. Pate jäi pihattoon heinille, muutaman kerran juoksi suuren tarhan ympäri perää heittäen mutta sitten taas syömään. Sillä on ollut tuo massakausi aika tehokas...

Tänään tuli taas kaikkea eteen etten päässyt tallille kunnon ajalla, mutta kiitos lyhentyneen matkan ehdin kuitenkin pyörähtämään siellä sen verran että tutustuttiin taluttaen kenttään, ja tehtiin ihan perus maastakäsin harjoituksia. Pate oli yllättävänkin hyvin kuulolla.

Huomenna sitten hieronta, niin näen että mikä on nyt lähtökohta lihaksiston suhteen.

torstai 27. lokakuuta 2011

uusi talli

Nonniin, nyt on aktivoiduttu elämään sen verran että on uusi tallipaikka Patelle sovittuna. Matka tallille on 12,5 km lyhyempi per suunta, ja koska poika pääsee pihattoon on tallivuokrakin huokeampi. Puitteissa ei ole vikaa, hyväpohjainen iso kenttä, siisti talli pesupaikan ja varustetilojen kera. Poika siirtyy viimeistään maanantaina, ja sit aletaan taas hommiin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Phiiiiuuuuh ja seis

Elämä pakottaa joskus pysähtymään, miettimään sitä mitä haluaa ja miten sen voi saavuttaa, vai voiko edes. Kuukauden päivät olen ihmetellyt maailmaa, miettinyt miten parin viikon aikana kaikki voi saada aivan uuden sävyn, ja ollut vaan. Sairasloma tuli kovaan tarpeeseen, vaikken sitä silloin loman alussa tajunnutkaan. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut taas saada elämänsyrjästä kiinni, ja alkanut miettiä myös tulevaa, menneissä vellomisen lisäksi.

Kukaan joka ei ole kokenut sitä miten mielenteveysogelmat muuttavat läheisimmän ihmisen tässä maailmassa kuin toiseksi, ei voi tietää miltä se tuntuu. Kun se ihminen johon luottaa eniten, joka on ollut tuki ja turva jo liki vuosikymmenen, onkin kuin joku vieras, johon ei voi luottaa, ja jota melkeinpä joutuu pelkäämään. Se jos mikä pysäyttää. Avioero on sen rinnalla vain sana, joka tarkoittaa paperitöitä.

Olen laiminlyönyt Paten liikutuksen totaalisesti. Mutta en suostu ottamaan enää siitä lisää ahdistuksen aiheita. Terve hevonen ei kärsi siitä että vain tarhailee. Tylsää sillä voi olla, mutta tuskin se siitä kärsii. Nyt on uusi paikka lähempää kotoa liki sovittuna, joten on aika ottaa elämästä niskaperseote ja todeta että minähän selviän helvetti vieköön.

perjantai 30. syyskuuta 2011

puuuuh


Jep jep. Oli tuo avioero sitten vähän rankempi homma, ja jaksaminen kortilla. Olen nyt saikulla, ja olen vaan ollut ja koittanut tehdä kaikkea kivaa. Ei ole ollut energiaa harrastaa oikein mitään.

Piko lopetettiin viime maanantaina, jalka ei enää kertakaikkiaan kestänyt. Heikki vaihtoi sitä ennen omistajaa, ja varsan uuden omistajan kanssa keskusteltuani päädyin Pikon lopettamiseen. Heikki on onneksi syönyt ja juonut hyvin, eikä tunnu suuremmin kärsineen liian aikaisesta vieroituksesta.

Joten nyt mulla on enää Pate, ja senkin kanssa joudun vakavasti miettimään ylläpidon vaihtoehtoa. Mutta toistaiseksi se on siis minulla edelleen.

torstai 8. syyskuuta 2011

päivityskatkoa

Juuu-uh. On tässä tullut elämä bloggaamisen tielle, mutta koitan kyllä tsempata jatkossa. Töissä jatkuu klinikalta kotiutuneen hoito, tuli vähän takapakkiakin niin nyt lääkitään useammin. Liikutukset ovat taas jääneet vähemmälle aitaprojektejen takia, mutta kyllä nyt kelpaa kuulkaa tarhoissa pollejen olla, kun aidat on suorassa ja virta kiertää. Ja liikutukset olisi taas tarkoitus aloittaa kunnolla, jotta saadaan pullien kuntoa kasvamaan tasaisesti. Hieromaankin olen muutaman hevosen taas päässyt, ja on se kyllä niin kutsumus mulle, siinä pystyy päättelemään hevosen lihaksiston kunnosta ja mahdollisista toispuoleisuuksista sekä hevosen reaktioista niin paljon, että tulee aina ihanan energinen ja tehokas olo kun niitä asioita miettii ja pohtii keinoja jolla kys. hevosta voisi auttaa kohti tasapainoisempaa lihaksistoa. Pikon jalka ei ole parempi eikä pahempi, ennen liukkaita pitää tamma laittaa pois. Heikki onneksi kasvaa kovaa vauhtia, ja syö jo itse melko hyvin. Heikki on hyvin peruskäsitelty varsa, vaikka kyllä silläkin niitä päiviä on että tuntuu ettei sen kanssa ole tehty ikinä mitään :D Yleensä kuitenkin perushoitotoimenpiteet sujuvat ihan rutiinilla, kuumeen mittauksesta lähtien. Mietin jo Heikin myyntiä kun tuntui että talous kaatuu kaiken muun päälle vielä niskaan, mutta koitan nyt pojan pitää kuitenkin vielä, kun pahimmasta selvittiin. Patella on ollut lomaa, se sai tuossa rokotukset ja mulla on ollut henkilökohtaisessa elämässä niin rankaa, ettei ole treenaus kiinnostanut pätkän vertaa. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa helpottamaan, kun saatiin miehen kanssa avioliittokuviot selviksi (kaikessa sovussa päädyimme eroon) ja stressi väheni. Entisen omistajan tytärkin kyseli jo kuulumisia kun ei ole mitään kuulunut, toivoivat kai että pääsisin osallistumaan niihin kisoihin mistä oli puhe. Mutta ehkä sitten loppuvuodesta kun saan oman pääni kasaan. Paten kuntoonhan lomailu ei juuri vaikuta, kun tarhaa koko päivän eikä loma nyt mikään kuukausien putki ole. Tai no, on se kyllä vähän lihonut :D Muttei se mikään toivoton läski vielä ole.

torstai 1. syyskuuta 2011

kiiru kiiru

Tuppaa olemaan niin kiirettä ettei ehdi edes blogia päivittämään. Tänään sai Pate rokotukset ja uudet popot alle, kengittäjä tykkäsi Patesta kovasti, ja kehui jalka-asentoja ja kavioainesta. Kaikkea sähläystä ollut töissä ja yksityiselämässä, jospa tässä ehtii bloggailemaan kohta paremmin.

tiistai 30. elokuuta 2011

lisää kävelyä


Kävelytys jatkuu, onneksi toipilas alkaa olla selvillä vesillä. Tosi komea tamma kyseessä, siitä tulee upea ratsu jos ei enää juoksijaa tule.

Piko ja Heikki sai matolääkkeen tänään, Heikki otti sen kuin ammattilainen. On se isoksi ja fiksuksi kasvanut, vaikka ikää ei vielä kamalasti ole. Varsakarva alkaa vaihtumaan pois, ja tosi tummaa on karva alla. Ei se ihan mustaksi taida mennä, mutta vähintään tummaruunikko siitä varmaan tulee. Molemmat pojat (eli siis Heikki ja tämän isompi ja vanhempi kaveri) on tosi sosiaalisia ja mukavia, aina kun tarhaankin menee Pikon jalkaa hoitamaan tai ruokaa viemään niin on uteliaita jätkiä tyrkyllä rapsutettavaksi. Ja kilvan juoksevat välillä kamalaa kyytiä, tarha on iso ja siinä on vähän mäkeäkin, saavat hyvät lihakset. Heikki hyppelee yhden ison kiven yli tuosta noin vain, kaveri kiertää, se ei ihan estehyppääjän rakenteinen olekaan :D

maanantai 29. elokuuta 2011

Kävelyä kävelyä kävelyä

Toipilasta (siis tätä pomon hevosta) kävelyttelin tänään useaan otteeseen, ja Pikoa ja Heikkiä kävin ruokkimassa extraa. Koitan nyt opettaa Heikin syömään mahdollisimman paljon omaa sapuskaa, jos käy huonosti ja pitää tehdä aikainen vierotus. Pikon jalka on nyt kyllä vähemmän turvoksissa ja tamman yleisvointi tuntuisi olevan hyvä, joten ihan kamalan kipeä se varmaankaan ei ole, vaikka tottahan tuommoinen vamma särkee pitkään.

Paten käyn ehkä illalla erikseen liikuttamassa, jos jaksan. Pitäisi nyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä kohottamaan pojan liikutusta, että kunto kasvaisi ja päästäisiin eteenpäin. Syyskuussa ja lokakuussa on CR-valmennukset, ja olisi hienoa päästä johonkin pikkukisoihinkin vielä ennen vuodenvaihdetta. Mutta katsotaan nyt miten tämä menee.

Viikonloppuna on suomenratsujen kuninkaalliset ypäjällä, jotka aiheuttavat meidänkin tallilla muutoksia kun tulee majoittujia, ja sitten olisi tietysti hienoa päästä seuraamaan kisahumua mahdollisimman paljon. Jos vaikka ollaan Paten kanssa siellä itsekin vielä jokuvuosi :D

sunnuntai 28. elokuuta 2011

velliä ja heinäsilppua

Ravinuori olikin kotiutunut jo tänään. Joten tein iltavuoron kävelyttämällä tammaa, ja antamalla sille tunnin välein heinäsilppua, ja yöllä vielä ennen lähtöä erikoisvelliä. Huomenna jatkuu samalla reseptillä, maanantaina voi alkaa varovasti lisätä ruokintaa ja harventaa välejä.

Toivon että Pikon jalka tulisi vähän paremmaksi. Mutta varmuuden vuoksi olen tutustunut siihen miten Heikin ikäistä varsaa pitäisi ruokkia jos jää orvoksi. Joudun nimittäin olemaan Pikon omistajana se joka päättää missä vaiheessa tamman kivut menevät eläinrääkkäyksen puolelle. Olisi hyvä saada varsa suuremmaksi, muuten tamma olisi jo lopetettu. Elän toivossa että kun tämä akuutimpi vaihe menee ohi kivut hellittävät. Niin sen periaatteessa pitäisi mennä. Mutta kun vamman tarkempaa astetta ei tiedetä...

On nämä hevosten sairastamiset aika rankkoja juttuja.

perjantai 26. elokuuta 2011

kylmäystä ja tukea








Pikon jalka on pahempi, aiemmin ontui mutta jalka oli kuiva eikä ollut lämmin. Nyt on selvästi vamma pahentunut, jalka turvoksissa ja vuohinen "ventoontunut" entisestään. Liukastunut ilmeisesti uudelleen ja pahentanut vammaa. No nyt sitten hoidetaan taas ja koitetaan helpottaa tamman oloa että saataisiin Heikki vähän isommaksi. Kamalaa kun tuo tamma ei voi viimeisiä kuukausiaan olla edes oireeeton. Kivunlievitystä saa, mutta pahimpia mömmöjä ei voi varsan takia antaa.

Pomon ravinuori on onneksi toipumaan päin ja pääsee kotiin varmaankin ensiviikolla.

Pate sai tänään ikioman hienon naruriimun, aiemmin ollaan käytetty pomon riimua ja narua. Paten riimu on tyylikäs tummanruskea, ja naru "kultainen". Ikävä kyllä näyttää kuvissa (joita lisään huomenna) vaan beigeltä. Päästin ruunaseni irti kentällä harjattuani sen ensin portilla (samalla treenattiin paikoillaan seisomista vapaana) ja Pate päätti että tänään on pierupukkilaukkapäivä :D Pollen pärtsäilyistäkin laitan huomenna kuvia, kun saan ne siirrettyä koneelle.



Ainiin! Sitä pitää vielä hehkuttaa että mun lempiheppatyttö/luottohoitaja ja tyttäreni kummi sai hienon tilaisuuden päästä mukaan hevosalalle! Jee! Mää tiäsin et sulla on lahjoja!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

flunssaa

Iski kuume, ankeaa. Inhoan sairastamista, varsinkin kun joudun rämpimään taudin läpi vähän niin ja näin. Saisi sitten edes kunnolla kuumeilla sen päivän pari ja tauti olisi ohi, mutta kun on pakko perheellisenä, ja näin viikolla yksinhuoltajana, pysyä sen verran kunnossa että lapsista pitää huolta, niin on pakko ottaa lääkkeitä sen verran että toimintakyky pysyy jonkunverran yllä. Mutta olen päättänyt että perjantaina menen töihin, pakko tämän taudin on selättyä siihen mennessä. Tuli Patellekin nyt kahden viikon löysäilyt :/ mutta se voi toisaalta olla ihan hyväkin asia. Ikävä vaan on sitä samettiturpaa, kun nyt on tottunut jokapäivä sitä vähintäänkin moikkaamaan jos ei muutakin.

tiistai 23. elokuuta 2011

Tavoitteena tavoitteellisuus

Olen pitkään kuvitellut etten ole tavoitteellinen ratsastaja. Tätiratsastaja, puskaratsastaja, harrastelija, aloittelija... Oma kriittisyyteni taitojeni ja tavoitteiden suhteen on ollut suurin hidasteeni tavoitteellisena ratsastajana. Olen valmentajani kanssa keskustellut aiheesta useampaankin otteeseen, hän on koittanut saada minua näkemään omaa edistymistäni.

Tuntui hurjalta ajatella että voisin joskus tavoitella jotain, kun takana oli kaksi raskautta ja kaksi keisarileikkausta kahden vuoden sisällä. Kun ylipaino vaikutti jo siihenkin miten uskalsi ratsastaa, ja painopiste ja kunto oli niin surkea että käynnissäkin oli tekemistä. Mutta minulla kuitenkin oli jo silloin ja on edelleen tavoitteita. Asian myöntaminen on askel oikeaan suuntaan.

Suuri vastoinkäyminen oli nuoren ratsuni loukkaantuminen, silloin ajattelin jo haudata koko harrastuksen. Annoin hevosen pois, kotiin jossa sitä oli aikaa ja rahaa kuntouttaa, ja onneksi niin, sillä nyt nuori tamma menestyy. Yksi tavoitteeni on että osaan iloita muiden puolesta, ja tämän tamman kohdalla se toteutuu. Iloitsen jokaisesta kivuttomasta askeleesta jonka se ottaa, jokaisesta edistymisestä ja jokaisesta päivästä jonka se elää terveenä hevosena. En pidä hevosen uuteen omistajaan yhteyttä, vaikka seuraankin tamman elämää, sillä koen hevosesta luopumisen edelleen kivuliaana päätöksenä, enkä ehkä pystyisi näkemään asioita puolueettomin silmin. Ehkä jonain päivänä, siinä jälleen lisää tavoitetta.

Ystäväni ja valmentajani patisti minut tallille, moikkaamaan trakehnertammaansa. Ja siitä se sitten lähti. Aloin laihduttaa, tein suunnitelmia ja aloin kuntouttaa niin itseäni kuin hevostakin. Ostin tamman itselleni, ja muutaman kuukauden ajan ratsastin säännöllisesti. Osaavan hevosen kanssa edistyin valtavasti. Ajatukset valmentautumisesta ja kisaamisesta alkoivat itää, ja versot kasvoivat, vaikka taas tuli taukoa tamman mamma/sairasloman takia.

Olen tenhyt melkoisen homman, ja siitä en useinkaan anna itselleni ollenkaan riittävästi tunnustusta. Olen jäänyt puskaratsastajan muottiin kiinni, enkä aina tajua miten paljon olen edistynyt. Joudun tosissani miettimään asiaa, ennenkuin oivalsin, että nyt, reilu puolisen vuotta myöhemmin, olen 20 kiloa kevyempi, ratsastan kaikissa askellajeissa, perusistuntani on melko hyvällä mallilla, ratsastamani hevoset liikkuvat pyöreinä oikeinpäin ja omistan 8-vuotiaan potentiaalisen suomenhevosen. Olen töissä tallilla missä saan liikuttaa hevosia, laihdutan edelleen, käyn CR-valmennuksissa kehittämässä kehonhallintaa, valmentaudun säännöllisesti ja tähtään koulukisoihin jo tänä vuonna, ja ensi keväänä, jos luoja suo, alan kisaamaan säännöllisesti. Olisinko vuoden alussa uskonut miten pitkälle pääsen jo tämän vuoden aikana? En todellakaan. Juuri tuossa eilen juttelin valmentajan kanssa ja kerroin pyytäneeni hevosta kokoamaan itseään enemmän maastossa, jotta selviäisimme vaikeammasta noususta. Jouduin oikein pysähtymään ja toistamaan, siis minä pyydän hevoselta kokoamista, maastossa, ihan tuosta noin vain. Ei olisi ihan onnistunut vuosi sitten...

Tavoitteellisuudesta on tullut arkipäivää, ja mielessä siintää jo alue- jos ei kansallisetkin koulukisat. Mutta kuitenkin edelleen, suurin tavoitteeni ei ole menestys kisaajana, vaan selkeä kommunikaatio hevosen kanssa, mielekäs tekeminen yhdessä hevosen kanssa ja kehittyminen niin ratsastajana kuin ihmisenäkin. Minulle tulee aina olemaan tärkeämpää se että ratsastus on hauskaa, kuin se miten hyvin tai huonosti kisat sujuvat.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

maanantai 22. elokuuta 2011

huoleton on hevoseton

Omalla hevosrintamalla on kohtuu rauhaisaa onneksi, Piko nyt välillä oireilee jalkaa ja välillä ei, mutta koska on joutilas ja pirteä ja syö hyvin, niin siinähän sitten konkkaa. Pate ja Heikki on terveitä ja hyvinvoivia. Mutta pomon ravinuori joutui eilen klinikalle, ja yöllä leikkaukseen. Juuri kun treeni alkoi olla hyvällä mallilla, tämä hevonen siis ei asu tuolla kotona, vaan oli treenissä muualla. Onneksi nyt näyttäisi siltä että hevonen on toipumaan päin, mutta ei se radalle pääse hyvään toviin, vaan tulee sitten toipumaan kotiin jahka klinikalta pääsee :(

Tänään pyöräytin Patea pyöröaitauksessa, ja hienosti oli ruuna kuulolla. Ravikin oli jo rauhallista, eikä poika ollut muutenkaan niin kiireinen. Ihana poitsu se ompi! Huomenna varmaan ihan selkään, ja katsotaan mitä kuuluu, joko alkaisi ravailukin sujumaan ilman kiihdyttelyä, viimeksihän oli jo tosi hyvä. Voisi melkein harkita että kävisi vielä tämän vuoden puolella jossain pikkukisoissa kääntymässä JOS kaikki menee putkeen.

Maastossa taas käytiin myös kuntoa kohottamassa, ja sain alleni taas uuden hevosen, tälläkertaa kokoa oli pienen vuoren verran. Säkäkorkeutta varmaan reilu 165 cm ja leveyttä kohtuullisen kahvipöydän verran. Oikein kiva tamma, hienosti kuunteli. Nyt ei olekaan enää kuin yksi tallin hevonen testaamatta, sitten olen ratsastanut kaikilla joilla voi ratsastaa :D

sunnuntai 21. elokuuta 2011

kuvapostaus












Nyt kun nettiliittymä toimii taas, laitan kuvia elokuulta.

torstai 18. elokuuta 2011

hiitillä :D

Pomo kasvattaa pienimuotoisesti ravureita (ei kovin aktiivisesti tosin, nytkään ei siitostammoja ole), ja käytiin tänään katsomassa Pilvenmäellä yhden pomon nuoren hiittiä. Hyvin tuntui menevän, minä lähinnä kuutelin korvat hörössä mitä viisaammat puhui ennen ja jälkeen hiitin, kun ei tuosta ravipuolesta ole kamalasti kokemusta. Pomo kyllä lupaili että pääsen vielä ajamaankin, kunhan muut kiireet hellittää :D Pääsen jossain vaiheessa myös hieromaan noita ravureita, pysyy ote yllä.

Töissä tyhjäsin tallia, huomenna pesupäivä. Ja sitten onkin taas viikonloppu. Miten ihmeessä nämä viikot menee näin vauhdilla??

keskiviikko 17. elokuuta 2011

kutinaa

tarhojen uusiminen jatkui tänään, ja lasikuitutolppia sahailtiin, iskettiin maahan ja siirreltiin. Tosi inhottavaa kun oli kuuma ja lyhythihaisessa paidassakin oli kuuma, ja sitten se lasikuitutikku iski käsivarsiin ja käsiin vaikka oli hanskatkin. Hyi se. Ei kivuliasta, mutta ihottavaa.

Pate oli kuorruttanut itsensä piehtaroimalla märässä savessa :D Kaunista. Heikki taas koki lisää lääppimistä jalkojensa suhteen yms, hieno mies se on.

Tämä viikko menee tarhoja tehden ja tallia pesten, joten Patella on rentoiluviikko. Sitten lähdetään nostamaan rasitusta, neljän viikon sykleihin pyrin, joissa viikko kerrallaan treenin rankkuus nousee, ja sitten rankan viikon jälkeen tulee taas palautumisviikko. Tälläistä treeniohjelmaa käyttävät mm. monet matkaratsastajat.

tiistai 16. elokuuta 2011

Parkkaus on minun. OMA.


Noniin, näin siinä kävi, ja koen tehneeni niin hyvät kaupat että melkein hävettää. Pate siirtyi tänään minulle, ja vaihdossa meni Sipsi ja tukku rahaa. Tili tuli tili meni, mutta menipä ainakin oikeaan asiaan, eli hevoseen :D Ja Sipsikin sai hyvän kodin, mistä sen kuulumisia kuulen varmasti, ja saatan tamman nähdä tuolla työpaikalla CR-kurssin yhteydessäkin :)

Tänään ei töissä ehditty tekemään oikeastaan muuta kuin paskanlappoa sekä tarhojen uusimista. Ja homma jatkuu huomenna.

Heikki silti ainakin tämän viikon edullisesti myynnissä vaikka Paten jo maksoin, olisi se raha kuitenkin ihan tarpeeseen kun haaveilen koulupenkistä Patelle, ja mulla tunnetusti on kallis maku....

maanantai 15. elokuuta 2011

Liinailua, Heikkiä ja Patea


Heikki sai tänään uuden riimun, vaihdoin pojan päähän nahkariimun nyt kun on temukaverikin laitumella. Lisäksi tämä riimu on vähän paremman mallinen, varsariimussa kun jäi poskihihna auttamattoman lyhyeksi tuolle puikulapäälle. Heikki sieti riimun riisumiset ja pukemiset ilman mukinoita, ja oli niin helyyttävää vauvaa notta. Siitä saisi nyt joku kohtuu edullisesti hyvän varsan, jos ehtii tarjota tämän viikon aikana. Mulla olisi viikko aikaa saada rahat Paten ostoon, niin saisin herran halvemmalla, omistajansa teki tarjouksen josta on mahdotonta kieltäytyä. Siksi siis voisi tuo varsakin lähteä jos pikaiset kaupat tulisi. Jos ei tule, niin jää mulle sitten kasvamaan kuitenkin.

Paten ratsastin tänään taas parin vapaan jälkeen, ja herra oli tosi hieno! Käynnistä seis ihan puhtaasti istunnalla, ja rauhallisesta ravista käyntiin ilman kiihdyttelyä. Hieno mies! On se upea hevonen, ihan valloittanut minut jo on se herra.

Kaksi pomon hevosta liikutin liinassa, pääsin tekemään sitä mistä tykään. Eli keksimään miten muuten liinassa voi olla kuin vain ympyrällä kolmessa askellajissa. Toinen juoksutettavista oli hevonen joka on vielä kohtuu rapakuntoinen, joten sen kanssa otettiin kevyemmin. Kuitenkin tarkoituksena on saada hevosen selkälihakset kehittymään, joten varustelin pollen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla. Kovin tiukalle ei sivuohjia toki voinut laittaa. Töissä on aika iso kenttä, joten kun otin käyttöön kentän päädyn, jouduin itsekin liikkumaan melko paljon. Tehtiin siis koko päädyn kokoisella ympyrällä töitä. Hyvin kuvaa kentän kokoa se, että ratsastin Paten aiemmin päivällä samaten pelkästään päädyssä, ja silti tuntui että ollaaan ihan normikokoisella kentällä. En tiedä metrejä, mutta iso se on. No, pyysin paljon siirtymisiä, ja ravissa välissä tempon lisäystä. Kerran hevonen nosti laukan, joten asetin liikaa painetta, sitten osasin mitoittaa pyynnöt oikein. Hevosen kunto on selvästi kasvanut maastoilun johdosta, se ei oikeastaan edes hionnut sen 20 minuutin aikana jonka teki aktiivisesti töitä.

Toinen hevonen olikin sitten parempi kuntoinen, lihava mutta aktiivisesti käytössä oleva kuitenkin. Tähän hevoseen minulla on ehtinyt kehittyä vahvempi suhde, joten pyysin hevoselta myös siksi enemmän. Käytimme jälleen koko päätyä, mutta teimme myös voltteja ja väistöjä. Ihanaa kun hevonen on maastakäsinkin niin kuulolla että voi huoletta pyytää tälläisiä ns. erikoisempia maastakäsin juttuja. No, pollella on myös luonnetta, joten kokeili kerran että onko pakko, ja yritti lähteä pukkilaukkaa kohti toista päätyä. Mutta koska liinassa työskentely on minulle todella todella tuttua, ei protesti onnistunut ja hevonen teki töitä entistäkin paremmin sen jälkeen. Jäi hieno fiilis, ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, joskin hikiseltä :D

Oli taas tosi hyvä päivä, vaikka puhelin melkein katosi laitumelle :D

perjantai 12. elokuuta 2011

Viikonloppu edessä taas

Jopas menee päivät nopeaan! Uskomatonta että taas on perjantai. Tänään sai nuori ajo-opetettava kärryt peräänsä, ja käytiin metsälenkillä. Ruunalla on kyllä ajettu aiemminkin, mutta pomo halusi aloittaa nyt rauhassa kun sillä on ollut pidempi tauko. Hyvällä mallilla alkaa olla jo hommat.

Eilen Piko vuoltiin ja Heikin jalkoja vähän nosteltiin, ja tänään vietiin mammat ja pojat takaisin laitumelle. Pojat jo pikkuisen alkavat keskenään leikkiäkin. Varmaan ensiviikolla saan jo leikkimiskuvia :)

Maastoon sain alleni uuden tuttavuuden, erään täysihoitoasiakkaan hevosen, ja se oli kyllä valloittava tapaus. Niin pehmeä edestä että tuntui kuin olisi silkkiliinoja pidellyt kädessä, tamma kuunteli ja liikkui tosi hyvin.

Trailradan rakentelun jälkeen kävin vielä laitumella kuvaamassa ja vähän väistättämässä Patea, josta (jos kaikki hyvin sujuu) tulee ehkä se minun oma hevonen. Katsotaan katsotaan. Pate oli hyvin kuulolla, ja herkkä jopa pidättävälle avulle (irtona pidättäminen tapahtuu kehon sekä katseen avulla). Laitan pari kuvaa Patesta JOS tämä surkea nettiyhteys suostuu yhteistyöhön.

torstai 11. elokuuta 2011

pate pyörössä

Tänään sain lisäoppia työskentelystä pyöröaitauksessa. Olen aiemminkin kokeillut, mutta koin että voisin oppia pomolta vielä reippaasti lisää, ja olikin antoisaa seurata hänen työskentelyään Paten kanssa. Pate on herkkä liikkumaan eteenpäin, mutta vauhti jää päälle, eli pidättävän avun pitää olla vielä toistaiseksi paljon voimakkaampi kuin eteenpäinvievän. Ja osasi herra protestoidakin. Mutta session jälkeen oli kyllä selvästi paremmin kuulolla myös kiinni ollessaan.

Jotenkin tuo Pate on niin ihana. Tuollaisen kun saisi ihan omaksi. Luonne täyttä kultaa, loistava käsitellä ja aina tulossa korvat hörössä ja hyvillä mielin hommin. Mitään ei pelkää, täysin pomminvarma herra, jolle kaikki käy. En tiedä pystynkö luopumaan ruunasta enää. Sen ostaminen vaan tarkoittaisi Heikistä luopumista, koska kaikkia ei ole varaa elättää... En tiedä, Heikki sinänsä voisi sopia paremmin jo kokeneemmalle kilparatsastajalle, kuin tämmöiselle wannabe koulutuupparitädille. Mutta siitä luopuminen olisi silti vaikeaa.. Pitää varmaan laittaa lotto menemään...

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ravia!

Töissä taas perinteistä ajo-opetusta ja maastoilua, sitten Paten kanssa kentälle. Satula vaihtui pojan omaan vanhaan koulupenkkiin joka oli minulle tullut jo aiemmin, se istui hyvin. Jalustimet oli alkuun turhan lyhyet, joten istunta oli hakusessa, mutta kun tajusin pidentää niin helpottui. Ravissa oli välillä vauhtia aikamoisesti, mutta kun sain itseni suoraan niin tuli tahdikastakin pätkää. Huomenna menee varmasti jo paremmin!

tiistai 9. elokuuta 2011

Heikki sai kaverin :)

Tänään illalla tuli tallille suokkitamma orivarsansa kera, pääsivät samantien samalle laitumelle Pikon ja Heikin kanssa. Vähän piti mammojen ajaa vauvojaan kauemmas vieraista, mutta olivat kuitenkin ihan sovussa, ja siinä vaiheessa kun lähdin tallilta olivat jo ns. samaa laumaa.

Olin mukana tunnilla avustajana, oli hienoa! Ja edettiin ajohommissa, huomenna mennään jo pidempi lenkki.

Hieno Parkkaus!

Tänäaamuna oli hyvin aikaa tehdä Paten kanssa, kun menen vielä illaksi takaisin töihin. Joten otettiin sitten harjailutkin pitkänkaavan kautta :) Kentällä sitten alkuun kokeilin liinassa millaisessa muistissa on eiliset opit, ja puhuttiin edelleen samaa kieltä. Jopa se käynti-seis- siirtyminen jossa oli vähän hakemista tuntui nyt sujuvan vähän paremmin. Sitten menin selkään, ja päätin että tänään treenataan seis-käynti-seis, ja pujotellaan ämpäreitä. Ja Pate toimi niin hienosti, ettää oli todella todella vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, kun tuntui että olisi voinut ratsastaa vaikka maailman tappiin. Huomenna sitten ravisiirtymisien vuoro.

maanantai 8. elokuuta 2011

liinassa

Tänään taas reippaana aamusta töihin, missä ruokaa Pikolle, ja sitten nuoren ajotreeni taas jatkui, tälläkertaa mentiin jo tielle, mutta protestiakin mahtui kuvioon. Sitten käytiin liikuttamassa maastossa pullat, ja tauon jälkeen liikutin Paten liinassa. En koko viikonloppuna päässyt tallille, joten oletin että pojalla voisi olla virtaa, mutta sepä olikin tosi hienosti kuulolla. Käynti oli rauhallinen ja tahdikas, ja ravi rento. Siirtymiset oli esimerkillisiä ravista käyntiin, mutta pysähtymisen kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Pysähtyy kyllä, mutta viivellä, eikä jää suoraksi. Voi tietysti olla etten osaa oikein pyytää. Tuntuu ettemme puhu ihan samaa kieltä, mutta kyllä se sieltä löytyy. Huomenna ajattelin taas ratsastaa (siis Patellakin ;)

lauantai 6. elokuuta 2011

Ratsastuvarustepäivitys :D

Joulukuussa 2010 kun aloittelin uudelleen säännöllisemmin hevostelua, oli ratsastusvarusteinani koon 46 housut, koon xl mokkachapsit sekä koon xxl takki. Nyt kävin hakemassa uudet varusteet, 20 kiloa kevyempänä, ja housut ovat kokoa 42 (melkein teki mieli ostaa odottamaan koon 40 housut) takki kokoa S, tosin isoa mitoitusta, perusmitoituksen takki olisi M/L, ja mokkachapsit kokoa M. Lisäksi ostin L-koon saappaanvarret.

Vielä olisi semmoinen 15 kiloa pudotettavaa, joten ensikeväänä varmaan saa taas hommata uudet varusteet. Silloin sitten ostan ihan kalliit ratsastussaappaat, nyt ei vielä malta kun tuo leveä pohje saattaa vielä kaventua.

perjantai 5. elokuuta 2011

Lisää maastoilua ja maastakäsin hommia

Maastoilua Pojalla, ihanassa porukassa, olipa kiva reissu! Sitten vähän hommia ja iltapäivällä Paten kanssa maastakäsin eilisen kertaus sekä taka ja etupään väistättämistä. Nyt viikonloppuja!

torstai 4. elokuuta 2011

Maastossa

Muun mukavan hommailun lisäksi päästiin "työn puolesta" maastoon, lyhyehkö lenkki, mutta aivan loistavaa kuntoilua niin hevosille kuin ratsastajille, kun oli kapeaa kivistä polkua jolla joutuu keskittymään hevosen jalkoihin, ja ylä- ja alamäkeä. Mukava leppoinen lenkki kuitenkin. Pullat hikosikin ihan kiitettävästi.

Paten kanssa otettiin maastakäsin harjoitteita, ja on se kyllä nopea ja herkkä mies. Tosi hyvin alkoi vastata pyyntöihin, huomenna uudelleen. Aloitettiin ihan perusjutuista, eli talutus ja pysähtyminen, peruutus. Ideana siis se, että hevonen kulkee rentona ja rauhallisena taluttajan jäljessä, pysähtyy kun tämä pysähtyy, hiipimättä lähemmäs tai haahuilematta sivuille, tai kiihdyttämättä ohi. Pate kun on ollut reipas taluttaa, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, mutta koen että opetettuanni hevoselle tämän uuden tavan vastata paineeseen ja sen poistumiseen, on hallinta myös selästäkäsin helpompaa, puhumattakaan esim. kouluradoilla vaadittavien liikkeiden opettamisesta maastakäsin. Hevonen ottaa siis kontaktin ihmiseen, vähän kuin koira tottiksessa :D Nämä kun hallitaan uudella tavalla on tosi helppoa jatkaa väistättämisistä ja asetuksista.

Pikon harjasin, ja Heikin kanssa leikin vähän, rapsuttelin ja opetin väistämään "painetta" eli kehoitin siirtymään luotani pois hienovaraisesta käskystä.

Sivuhuomautuksena sen verran, että en siis tosiaankaan kerro työpaikalta likikään kaikkea, ensinnäkään en usko että Pomo tykkäisi jos kertoisin sekuntilleen aikataulujamme, ja toiseksi en edes voi muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja asiakkailla tietenkin on yksityisyyden suoja. Lähinnä käsittelen blogissa sellaisia asioita töistä, joista on tullut minulle jokin ahaaelämys, tai josta olen nauttinut erityisesti, tms.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kaikkea jännää

Tänään pääsin seuraamaan tamman astuttamista ihan klinikkaolosuhteissa, aikaisemmin on kokemusta vain ihan luomutapahtumista :D Tuosta oli kyllä luonnollisuus kaukana, mutta asiakkaan hevonen oli kokenut tyyppi ja sai vauvanalkuja masuun. Toivottavasti omistaja ilmoittaa tärppäsikö, olisi kiva kuulla.

Sitten liikutin Pojan ja Paten. Hain ekaa kertaa Poikaa ihan yksin pois laumasta, ja tämähän meinasi ettei annakaan kiinni. No, onneksi oltiin laitumen semmoisessa nurkassa että sain eristettyä Pojan muista ilman sen suurempaa juoksemista (eristämisellä siis tarkoitan, että menin eteen enkä päästänyt sitä kirmaamaan muiden kanssa laitumen perimmäiseen nurkkaan puolenkilometrin päähän). Siinä sitten Poika seisoi, koitti kiertää ja lopulta kun tajusi etten päästä ohi tuli luokse ja laski pään naruriimuun. Sain kamppeet niskaan ja ratsastin vähänaikaa käynnissä, oli kuuma ja veto poissa, ja itsellä sen verran asioita mielessä, etten saanut oikein otetta koko touhuun. Lopulta pysäytin, halasin hevosta ja itkeä tirautin, ja kummasti tuli parempi mieli. Sen jälkeen liikkui hevonenkin paremmin. Semmoisia terapeutteja nuo kyllä on, ettei muusta väliä. Kyllä Pojan kuitenkin kuuma tuli, eli ihan hommiakin teki.

Sitten oli Paten vuoro, ja Jossu oli vielä katsomassa meidän perään. Harjoiteltiin kokoamista istunnalla, eli siis haettiin sitä että Pate otti takaset kunnolla alle, ja keveni edestä, ja alkoi tukeutua kuolaimeen. Istunnalla. Käsi ja ohja oli vain tukemassa, ohjalla ei keritty hevosen kaulaa tosiaankaan. Käsiongelmani alkaa ilmeisesti olla aika hyvällä mallilla, koska Pate pystyi tukeutumaan kuolaimeen rennosti, ja luotti käteeni. Toki aina välillä oli minulla miettimistä ja olin hidas reaktioissa ja muutenkin vähän pitkät piuhat... Lyhyellä sivulla siis koottiin, pitkällä annettiin hevosen vähän venyä, pehmeästi ja kuminauhamaisesti, kuitenkin säilyttäen käynnin tahdin ja rentouden. Lisäksi lähdettiin hakemaan apujen erittelyä siten, että Johanna pyysi minua siirtämään hevosen lapaa ja etujalkoja sivulle, siten että etujalka astuu toisen editse ristiin. Vähän noin niinkuin takaosakäännöksen alkeita. Kerran se onnistui täydellisesti, ja Pate oli rento ja tuntui upealta. Muut kerrat meni sitten harjoittelun piikkiin. Pikkuhiljaa Pate alkoi väsyä, koska tehtiin intensiivisesti ja melko koottunakin töitä, vaikka vain käynnissä (paria lyhyttä ravipätkää lukuunottamatta, jotka olivat Paten oma ehdotus) ja väsyminen näkyi siten ettei hevonen jaksanut oikein enää keskittyä. Tehtiin yksi todella hyvä ja pehmeä pysähdys ja lopetettiin.

Pitää Paten kanssa ottaa juoksutusta mukaan kuvioihin että saadaan vähän hiottua äänikomentoja ja lisää kuntoa ja ylälinjaa. Onneksi tallilla on pyörökin, joten sitäkin voi sitten välillä hyödyntää.

tiistai 2. elokuuta 2011

Eka valmennus



Tänään oli sitten eka valmennus Patella. Jossu tuli pitämään parinpäivän tehokuurin tähän alkuun, niin päästään hyvään alkuun. Pate oli superhyvä! Laitoin sille suuhun kolmipalan ja jätin alaturpiksen pois ja totesin että herran haltuun :D Jos en saa sitä pysymään käsissä perusvarustein, niin tehdään lisää hommia maastakäsin oli johtavana ajatuksena, mutta eipä meillä ollut mitään ongelmia :) Satulakin oli lainapenkki (suom. huom. istuva sellainen, osaan sovittaa satulan hevoselle, jo koulutuksen puolesta, lisäksi katsomassa oli valmentaja ja pomo) kun Paten oma oli sen näköinen että mulla menee siinä istunta turhan tuoliin. Hakusessa koulusatula ;) Alkuun tehtiin vaan vähän ympyröitä ja suunnanvaihtoja käynnissä pitkin ohjin, sitten Johannan (ja vähän Sarinkin) ohjein pysähdyksiä, kokoamista sekä hevosen suoristamista. Ja meni kyllä aika tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Kuvia tiedossa jahka ehdin taas...

Sitten töiden puolesta olin "hätäjarruna" mukana nuoren ruunan ajo-opetuksessa, ja käsittelin Pojan (Poika isolla P:llä tarkoittaa siis minun teksteissäni Sauhu-Poikaa) maastakäsin, koittaen aktivoida takapäätä. Tehtiin paljon väisttättämistä ja jonkun verran ympyröitä molempiin suuntiin ämpäreitä apuna käyttäen.

Myös Heikin kanssa tein hommia, totutin paineeseen ja sitten talutin ekaa kertaa pariviikkoisen pojan elämässä sen narussa laitumelle. Ja hyvinhän se meni :)

Huomenna sitten taas uusi päivä ja uudet kujeet!

maanantai 1. elokuuta 2011

Pitkä, mutta hyvä päivä.


Nyt on aika naatti fiilis, aamulla aikaisin lähdin ajelemaan, kävin HML palauttamassa edellisen kämpän avaimet, sitten töihin. Töissä oli onneksi aika pehmeä lasku, tein yhden karsinan, putsailin varusteita, käytiin rehuostoksilla ja juteltiin mukavia. Työpäivän lomassa sitten saapui Pate, ja pääsi tarhailemaan Pikon ja Heikin viereen. Sai Heikkikin aktiviointia kun tuli vieras hevonen viereen, sille piti esittää niin isoa varsaa että.

Työpäivän jälkeen irtojuoksutin Paten kevyesti, lähinnä hain sitä että opittaisiin toistemme kieli, ja meni kyllä paremmin kuin osasin odottaa! Alkuun poika koitti vähän lintsata ja vaihtaa suuntaa oma-alotteisesti, mutta kun pistin itseni kunnolla peliin niin sitten alkoi ruunakin olla kuulolla. Ja sitten kun oltiin ravailtu ja nostettu pari laukat per suunta, niin Pate seurasi minua kuin hai laivaa kentällä, putsattiin yhdessä kakat pois kentältä, ja sitten kävelin ympyröitä ja kiemuroita ja Pate löntysteli perässä. Ilman narua tietenkin ;)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Parkkaus


Nyt uskaltaa sanoa kun homma on sovittu ja hevosen siirtymistä vaille valmis:

Tuula päätti ottaa Pate-poika Parkkauksen pois myynnistä, kun kokeilijat eivät olleet sille pärjänneet vaikka olivat muka kokeneita ratsastajia. Näin kyllä videota, ja sanoisin että ehkä ovat kokeneita, mutta niin kaukana siitä tyylistä jolla itsekin ratsastan, että hohhoijaa. Pohje kävi kokoajan ja suussa oltiin samaan aikaan kiinni, sitten kun ruuna tarjosi liikettä eteen kun pohje käski niin jo otettiin lisää suusta ja poika raukka oli ihan ihmeissään että mitä siltä oikein vaaditaan. Mutta kuitenkin, kun tuo ruuna toimii tosi hienosti Tuulalla, ja minullakin ihan kohtuu hyvin, niin tuntuu oudolta ettei ihan kisakentille tähtäävät "osaa" sillä ratsastaa. No kuitenkin. Minä kysäisin Tuulalta että saisinko Paten käyttööni siksi aikaa kunnes Sipsi tulee takaisin minulle, ja Tuula suostui! Pate muuttaa huomenna samalle tallille jolla Piko ja Heikkikin asustaa. Pääsen hienolla ruunalla valmentautumaan parin kk ajan, ja Pate saa säännöllistä liikuntaa ja kokemusta. Hyvä diili kaikinpuolin!

Kuva minusta ja patesta on otettu kesäkuussa.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

sitä se onni on




Heikki se jaksaa piristää jokaisen päivän, tänään tuli karsinassa tosi reippaasti moikkaamaan ja oli niin kaveria että, ja sitten kun vietiin hevoset kentälle jaloittelemaan se päästeli niin että hippulat vinkui. Harjailin vähän Heikkiäkin karsinassa, ja Sari oli aamulla Pikon jalkaa kylmätessään suihkutellut vähän pojankin jalkoja, ja varsa oli vain seisoskellut tyynesti. Ihana poika se on, niin rakkaaksi muodostumassa että pelottaa. Kaipa tuo että Piko siirtyy vihreämmille laitumille vieroituksen jälkeen vielä lisää Heikin "arvoa" minulle, se on semmoinen tulevaisuuden toivo. Laitan pari kuvaa vielä tänään kunhan saan ne kamerasta ulos.

Piko oli vähän parempi, ontui kyllä mutta oli asenteeltaan pirteämpi, eli ei ilmeisesti ollut enää niin kivuissaan. Teki hyvää nähdä että se oli paremmalla mallilla, en ole kahteen yöhön saanut nukuttuakaan, olen vain kahvin voimalla kulkenut paikasta toiseen...

Maanantaina sitten alkaa työt tallilla, maltan tuskin odottaa :) Työtehtäviin kuuluu perinteisen paskalingon hommien lisäksi hevosten liikutusta ja mitä hommia tallilla nyt sitten tarviikaan tehdä, sekä pääsen avustamaan myös nuorten opettamisessa ja asiakaspalvelussakin. Hierontaakin varmasti tulee tehtyä liikutussuunnitelmien tueksi.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Usko toivo ja rakkaus

Kaikki meinaa taas olla koetuksella. Tuntuu olevan tolkuttoman huono tuuri hevosten kanssa, jatkuvasti joku krenkkaa jotain paikkaa. No, tämä nyt ainakin on sinänsä selvä homma, tamma pääsee taivaslaitumille vieroituksesta, nyt vaan koitetaan tehdä sen elämästä mahdollisimman kivutonta siihen asti, ja valmistella varsalle pehmeä lasku uuteen elämänvaiheeseen.

Heikki onneksi on ilopilkkuna, ja tavallaan olen henkisesti jo aiemmin valmistautunut menettämään Pikon. Heikki poika oli tänään niin sympaattinen että meinaa itku tulla, oli pitkään rapsuteltavana ja hellittävänä, ja esitteli kentällä melkoista ponnistusvoimaa kun pääsi irrottelemaan.

Onneksi uusia juttuja ja haasteita on edessä niin en ehdi liikaa tamman kohtaloa suremaan, kaikille tulee aikansa ja paikkansa, eikä hevosen elämää ole mielekästä jatkaa enää tietyn pisteen ohi.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Rumasana, rumasana, sensoroitu

Ärrinmurrin. Nyt on aika kurja fiilis, tamma ontuu. Jalassa ei turvotusta eikä kuumotusta, joten iso veikkaus on kaviokuume, vaikka pulssia ei tuntunut. Tosi paska fiilis, kun näkee että tamma ei voi hyvin. Odotetaan nyt huomiseen, katsotaan, ja tutkitutetaan... Ei kovin valoisalta näytä tamman tulevaisuus :(

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Murusia

Eilen kävin hieromassa herra ison herran, jolla oli tullut jumitus lapaan. Toivonmukaan auttaa kerrasta, mutta mennään uusiksi toki jos jatkuu. Samalla moikkasin Sipsiä ja Piriä, ja Piri se vaan kasvaa ja kaunistuu! Otin mukaani nahkariimun joka jää jo pieneksi Pirille, Heikki saa sen sitten seuraavaksi. Pirin varsakarva on jo aika hyvin poistumaanpäin, ja alta varsa on ihan harmaa, niin paljon on tummalla pohjalla jo valkeita karvoja :) Tein myös alustavia suunnitelmia sen suhteen jos pääsisinkin kokeilemaan jotain pieniä kisoja jo tänä vuonna... Katsotaan :)

Patepoika Parkkaus on myynnissä, siinä on komea ja potentiaalinen suokkiruuna osaavalle, pari ostajaa on jo jonossa, eikä ihme.

Tänään käväsin laitumella moikkaamassa Pikoa ja Heikkiä, ja huomenna sitten varmaankin pidemmän kaavan mukaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Huoooh

Noniin, pahimmat muuttokiireet alkaa vihdoin hellittää, ja voi taas alkaa keskittymään ykkösharrastukseen, eli ratsastukseen. Sen saralla on tiedossa paljon lisämaileja, eli kilometrejä hevosenselässä, ja se on juuri sitä mitä kaipaankin. Asiasta lisää viimeistään ensi viikolla, nyt en halua pilata hommaa hehkuttamalla liikaa ;)

Pikon kanssa voi kohtapuoliin palata töihin, alkuun pitänee vähän juoksuttaa, ja katsoa miten jalat kestää, sitten selkään jos kaikki menee hyvin. Heikki saa juosta kentällä irti sen aikaa kun tehdään hommia...

Heikkiä pitäisi alkaa opettaa näyttelyhommiin, koska näillänäkymin on edessä näytille vienti syyskuun puolenvälin tienoilla. Jännää!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Heikki pääsi laitsalle



Kävin moikkaamassa Heikkiä ja Pikoa laitsalla eilen, pojan kanssa, siis omani :D Piko nautti viileästä tuulesta ja lähestyvän ukkosen tuomasta viileydestä täysin rinnoin, ja Heikki kirmaili ja loikki ympäriinsä. Kovasti koitti saada meitä leikkiin mukaan, pikku-ukko.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

pienen varsan elämää

2 vuorokauden ikäisen pienen miehen elämä on kovin ihmeellistä ja kummallista :) Minusta "Heikki" oli jo paljon pyöreämpi, onkin kuulemma vieraillut todella useasti mamman maitobaarilla. Tänään myös liikkuminen oli selvästi helpompaa, vaikka varsa ei meinannutkaan saada piiiiitkiä koipiaan mahtumaan mahan alle :D

Kasvattaja kävi moikkaamassa poikaa, ja hän pikkuisen pyysi Pikoa liikkeelle että saatiin varsastakin liikevideota. Jahka saan sen käsiteltyä niin ehkä pätkän julkaisenkin pienen varsan koikkelehdintaa. Harjatakin varsa antoi, ja kovasti joviaalin oloinen on Heikki muutenkin. Piko on ihana huolehtiva emä, ja ylpeänä esitteli Johannallekin varsaa, että katsoppas mimmoisen minä olen saanut.

Olen ollut ahkerana ja ottanut yhteyttä kasvattajan ehdottomaan yhteiseen tuttuumme (olimme kaikki yhtäaikaa hierontaa opiskelemassa) ja sopinut Heikille paikan hänen tallistaan vieroituksen jälkeen :) Välillä ne asiat sentään sujuukin.

Héros de ma vie



tiistai 19. heinäkuuta 2011

No jo!

Viimeyönä se sitten syntyi, tähtipää oripoika. Olen kohta lähdössä lapsosta tapaamaan ja kuvia on tulossa myös. Kasvattajalla oli orille valmiina nimi Héros de Ma Vie, eli Elämäni sankari. Sopii minulle, eiköhän siitä joku kiva kutsumanimi väänny ;)

Varsan isä siis Donaukaiser, josta voi lukea lisää http://www.skyhorses.com/donaukaiser.htm

Ja emä Holopka, eli tuttavallisemmin Piko, josta sepustusta osoitteessa http://www.kettris.net/20

Entten tentten teelikamentten peli alkaa olla ohi, mikäli mitään isoa ja mullistavaa ei tapahdu, jää varsa minulle kasvamaan isoksi ja vahvaksi kouluratsuksi. Tulee itselle motivaatiota lisää kun ajattelee että muutaman vuoden päästä on lupaava nuori tassuissa.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Joko joko joko

Valvon täällä ja odotan uutisia tallilta, tamma lupaa ja lupaa, nyt maitoakin jo valuu, luulisi kohta varsovan. Huokaus, oih ja voih. Olisin itse tallilla nytkin, mutta perheenäidillä ei aina ole vaihtoehtoja. Sitten jos jotain menisi mönkään niin pakkaisin lapset autoon nukkumaan ja kurvaisin tallille. Ehtisin perille varmaan vartissa...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

muuttolaatikoiden keskeltä

Käväsin tallilla tossa jokupäivä, ja kuulumisia vaihdettiin. Varsa oli vuoltu, ja se oli ollut tosi nätisti. Sippe se tekee tosi viksuja jälkeläisiä, ja käsittely kyllä näkyy :) Varsa on ollut jo monessa menossa mukana.

Piko on tosissaan lupaillut nyt varsaa, mutta näyttää siltä että se pihtaa siiheksi että pääsen itse lähistölle asumaan, ja varsavalvojaisiin mukaan.. Saisi tamma nyt haljeta että voisin tehdä jotain päätöksiä sen ja varsan suhteen, kaikki vähän jäissä kunnes varsa on kunnialla ulkona ja näkee vähän mimmoinen se on, ja missä kunnossa tamma on. Huokaus :) No, kohta alkaa työt ja sitten pääsee näkemään tammaa (ja varsaa) liki päivittäin, ja ratsastamaankin taas säännöllisesti. Nyt tuntuu ettei ole ollut aikaa edes ajatella ratsastusta, vaikka varmasti noita lainahevosia olisi liiennyt.

Muutto on siis päällä parhaillaan, ja vielä on tota ylimääräistä hevosroinaa nurkissa. Mitään priimaa se ei ole, mutta jos joku tarvii varariimua tms. niin halvat on hinnatkin. Lisää tuolla myydään sivulla.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Poika ratsailla














Tänään päädyttiin pojan kanssa ihan extempore ratsastamaan. Tai siis poika ratsasti, minä vain kuvasin. Oma valmentajani on pojallekin opettanut perusistuntaa ja alkeita aikanaan shettiksellä, aina talutuksessa. Silloin kun useammin ratsasti niin tasapaino oli niin hyvä että pikkuisia esteitäkin ylitti, liinassa. Nyt on ollut taukoa, mitä nyt talvella kävi Jannan opissa shettiksellä, ja liinassa. Mutta nyt pääsi isomman hevosen selkään, ja kun tuommoinen luottopolle Jannalle on tullut, niin ihan itse ilman taluttajaa, ensimmäistä kertaa!

Tosi hienosti meni siihen nähden että ihan eka kertaa sai kokonaan itse ratsastaa. Pojalla on perusistunta edelleen aika hyvä, ja tasapaino on hyvä kun on pukittelevien ponien kanssa aikanaan aloittanut :D Poika kuunteli hienosti ohjeita, ja sai tärkeän onnistumisen kokemuksen. Toki hevonen välillä pysähtyi, ja mietti mitä se pikkuratsastaja nyt oikein meinaa, mutta hyvin onnistui loppuviimeksi pysähtymiset ja jopa pujottelu ämpäreiden välistä, tosin Janina oli tukena vieressä niin vaativassa liikkeessä. Paarmatkin mokomat kiusasivat, ja ohi kulkevat lehmät piti ponin vahdata tarkkaan, mutta ilman hepuleita selvittiin.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

cr-kurssi 2. päivä

Jaaaa sitten tämä päivä.

Piko ei edelleenkään varsonut yöllä. Niin ja eilen kävin sen kanssa kävelemässä kentällä niin että mamma oli irti ja seuraili perässä, tehtiin ympyröitä ja kiemuroita, pysähdyksiä jne. sympaattinen typykkä, oli se niin ihana...

Aamupalan jälkeen aloitettiin heti ratsastamaan, sen sijaan että oltaisiin otettu ensin teoriaa, ajateltiin että jos ehdittäisiin ennen pahimpia helteitä. Tämän päivän tehtävänä oli 20 m halkaisijalla olevan ympyrän ratsastaminen niin ettei hevonen kaadu sisäänpäin. Teimme ympyrälle myös voltteja sekä vaihdoimme suuntaa ympyräleikkaa (eli ns. tennispallokuviolla). Osittain eilisen neuvot olivat tarpeen tässäkin tehtävässä, hevosen paino piti saada oikealle että sitä pystyi kääntämään vasemmalle, ja hevosen piti rehellisesti kulkea "nojaamatta" ämpäreihin jotka keilojen virkaa toimittivat.

Meillä meni Pojan kanssa aika hienosti, ravi oli alun hoputtelun jälkeen kohtuullisen tahdikasta, eikä poika ollenkaan minulle nyt protestoinut, vaan sen asenne hommiin oli kohdillaan. Meni jopa niin hyvin, että Tiina laittoi meidät laukkaamaan :D Laukkaaminen sinänsä ei minulle ole mikään kumma juttu, olen sitä tehnyt kuitenkin Pikolla ja Ponilla aiemmin keväällä, mutta se miksi juttu yllätti oli se että kertaakaan aiemmilla kursseilla kukaan ei ole laukannut. On noissa istunnan palikoissa ollut ihan riittävästi säätämistä ilman laukkaakin. No, eihän se kamalan kaunista ollut, koska apuni ei ollut Pojalle riittävän selkeä, ja sitten kiihdyteltiin, ja piti taas rauhottaa ravia, mutta molempiin suuntiin laukka lopulta nousi, ja pysyi yllä. Sitten vähän ravattiin kevyttä ravia, pikkuisen käveltiin ja lopulta täydellinen käännös keskelle, ja upea tasajalan pysähdys, ja Poika oli leipäpalansa ansainnut. Jäi hieno fiilis, mukava päästä jatkamaan Pojan kanssa nyt muuton jälkeen vähän useamminkin.

Ainiin, meinasi oivallukset jäädä teksteistä kokonaan pois :D Ratsastin taas aikapaljon todella keskittyneesti, ilman että ehdin kamalasti itse ratsastuksen aikana prosessoimaan asiaa, minä vain tein, oli vain Poika, minä ja Tiina. Mutta muutamia AHAAAAAA-ilmiöitä sain teoriatunnin, sekä ns. palautekeskusteluiden (eli jokaisen vapaan hetken keskusteluiden) aikana. Ensinnäkin sain vihdoin selvyyden siihen miksi hevoset kanssani helposti punkeavat ulos lapa edellä käännöksissä, tai kaatuvat sisään. Se johtuu (kuten Johanna jo ennen raskauksia minulle opetti, ja silloin olinkin asiasta hajulla, mutta kummasti nuo sektiot ja ylipaino pistää pakkaa sekaisin) siitä että sen sijaan että käännöksessä ajattelisin että istuinluu siirtyy käännöksen suuntaan, olen ajatellut että lantio kääntyy. No mitä tapahtuu jos koko lantio kääntyy? Istuinluu siirtyykin juuri vastakkaiseen suuntaan, jolloin hevonen joka siirtyy paineesta painon alle, siirtyy juuri vastakkaiseen suuntaan kuin se johon kuvittelen kääntäväni. Ja sitten helposti tehostan apua, ja mitä tapahtuu? Hevonen punkeaa entistä enemmän, koska tehostin väärää apua :D

Toinen ahaaelämys oli se että vaikka olen kokoajan kyllä tiedostanut että toinen kylki minulla helposti lysähtää alas ja taas vaikeuttaa hevosen tasapainoista kääntymistä, on kääntäminen helppoa kun ajattelee ennen käännöstä rintakehänsä ylös ja sitten vähän käännöksen suuntaan. Eikä nyt sitten ole kyse mistään rinta eteen vatsasisään selkä notkolle menosta, vaan ajatuksesta. Kun kohotan ja "kokoan" itseni, myös hevonen tekee sen.

Alla pätkä löntystelyä Pojan kanssa :D Ei uskoisi että tämä sama kaveri voi lähteä kuin tykin suusta...

cr-kurssi, 1.päivä

Voi apua mistä aloittaa?? No, aloitetaan alusta, ja koitan selittää jotenkin edes viikonlopun antia. Voi olla että menee vähän päivät ja neuvot ja saavutukset sekaisin, mutta se annettakoon anteeksi....


Elikkäs meitä oli taas vähän pienempi porukka, ja saimme siten yksityisopetusta. Saapuessani lauantaina paikalle ukosti, joten ensimmäisen ratsastajan tunnista meni osa ulkotallin katoksessa, mutta sitten kun pahin salamointi meni ohi päästiin takaisin kentälle. Oli kiva kun Suski oli mukana, olimme viimevuonna heinäkuussa myös kurssilla yhtäaikaa, joten oli hauska seurata miten paljon vuodessa on tapahtunut edistystä. Oli ihan erinäköistä menoa nyt. Oman vuoroni tullessa ei onneksi ollut ukkosesta enää mitään merkkiä, mutta kuuma kyllä oli. Teimme kaikki ratsukot samaa tehtävää, ainakin osittain, eli ns. lumiukkoa, jossa tehdään kentälle kolme ympyrää, eli kahteen alimmaiseen ns. puolitoista ympyrää, ja ylimmäiseen ympyrä ja sitten lähdetään takaisin alaspäin, tai vaihtoehtoisesti isolle ympyrälle "pallojen" ympäri, riippuen siitä mitä Tiina neuvoi ja halusi että teemme. No, aloitimme Pojan kanssa taas melko tehokkaan työskentelyn samantien, ja ympyrät onnistuivat hienosti. Mutta mutta. Sitten, jo ennenkuin päästiin edes ravaamaan, Poika päätti kokeilla pääsisikö hommista pois. Otti ritolat. Mutta ei onnistunut kunnolla edes pukkaamaan, vaan jatkoimme harjoitusta ravissa. Useamman kerran poika kokeili, yritti lähteä lapasesta kaahottamaan ja pukittelemaan, mutta ei, ei päässyt kaveri töitä pakoon. Ravi jatkui, tehtävä jatkui. Sain olla todella skarppina koko lopputunnin, ettei Poika päässyt yllättämään, mutta että kuitenkin sain pidettyä itseni rentona, etten itse ala jo valmiiksi jännittymään.

Myöhemmin taas kuulin muilta, että istuin satulassa kuin tatti (ei kyllä tuntunutkaan siltä että heiluisin) ja vaikka hevonen koitti useita kertoja päästä hommista pois, ei se voittanut tätä erää, ja näytin siltä että homma on hanskassa ja helppoa. Ja niin se kyllä olikin. Otin kiinni kun se yritti lähteä, ja sitten harjoitus taas jatkui, ja sitten taas uudelleen. Tälläkertaa onnistuin itse jotenkin mystisesti tuhoamaan juuri ne kuvat joita minusta otettiin, vaikka muiden kuvat siirtyivät koneelle, mutta onneksi sunnuntailta on tulossa kuvia, jahka saan kameran ladattua.

Tunnin loppupuolelta tunsin miten Poika antoi periksi, ja alkoi tehdä töitä kanssani. Sen ilmekin kuulemma muuttui, ja lopputunti menikin tosi hyvin, ja lopetimme aika pian sen jälkeen kun Poika oli luovuttanut ja saatu tekemään harjoitus pariin otteeseen nätisti ja nöyränä. Loppukäynnit kävelin maastakäsin, ja Poika seurasi minua kuin koira, tyytyväisenä ja väsyneenä. Hikosimme molemmat, ja Poika pääsikin suihkuun heti tunnin jälkeen, ja viileään talliin lepäilemään.

Itse pääsin uimaan illalla ja oli taas ihanan rentouttava ilta, ja mahtavan hyvää ruokaa! Aitassa nukutti hyvin, vaikka siellä jokin mystinen tikitys kuuluikin :D

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Sipsi alkeisponina :D

Sippe kun on tuommoinen luottoheppa, jonka selkään voi huoletta kenet vain istuttaa, niin se on noihin hommiin ajoittain sitten päässyt/joutunut. Tälläkertaa hevoseen kävi tutustumassa vanha hyvä ystäväni, jonka en olisi koskaan ikimaailmassa uskonut hevosen selkään kiipeävän. Mutta niin se elämä ja ikä kasvattaa ja muuttaa meitä ihmisiä :D

Ja hyvinhän se meni, kun vain ensin rohkaistui selkään kiipeämään. Itse kävin ensin selässä näyttämässä ettei siihen kuole, ja sitten meni ystäväni selkään. Sippe oli niin ihana oma itsensä ja käveli kärsivällisesti mun perässä kenttää ympäri, vaikka varsa vatipää juoksi ympärillä ja kerran oli tammalla jo päivemmällä ratsastettu.

Ihana tammuska :)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Sippelin ratsastusta pitkästä aikaa

Jaahas, tänään kävi Sipsin melko varmasti tuleva omistaja tammaa moikkaamassa, ja siihen vielä entisestäänkin enemmän ihastumassa. Itse kävin selässä, ja kamala kun se tuntui kapealta, ja ravi oli suurta :D Ihan lyhyet ravipätkät molempiin suuntiin koska tamman kunto on niin huono vielä, ja sitten mentiin talliin. Piri meni karsinaan ja Heidi perheineen tutustui Sippeen käytävällä. Ja meidän Terhi kävi selässä istumassa.

Ainiin, kun menin tallille niin siellä se Piri seisoi kahtapuolen kiinni käytävällä harjattavana kuin vanha tekijä, nosti jalat nätisti ja kerjäsi rapsutuksia. Fiksu varsa!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

CR-kurssi

Hei, peruutuksen vuoksi mahtuisi vielä yksi kiinnostunut mukaan ensi viikonlopun (la-su) CR-kurssille, voi osallistua myös vain toisena päivänä. Lisätietoja voi kysellä suoraan lintulan hevostilalta: sari@lintulanhevostila.fi tai numerosta 041-431 7879.

Mukaan vaan, siellä on tosi hauskaa, ja aivan varmasti oivaltaa jotain ratsastuksen sarallakin!

Piko

Tänään suunnattiin nokka taas Forssan suuntaan, ja käytiin tutustumassa tulevaan kotikaupunkiin. Sitten Jokioisille Pikoa moikkaamaan. Tamma olikin sopivasti tulossa talliin paarmoja ja hellettä pakoon, joten harjailin sen pesupaikalla ja huuhtelin haalealla vedellä. Sitten kävästiin kentällä jalottelemassa että näen miten tamma liikkuu, ja liikkeet olivat ihan puhtaat. Ravaili siellä tyytyväisenä edestakaisin. Sitten pimu karsinaan lepäilemään. Mitään varsomisen merkkejä ei näy, ei kuulu. Huoh.

oho unohdin

Miten voi olla mahdollista että unohdin mainita että saatiin omakotitalo vuokralle Forssasta. Ihana isohoko tontti, nätti aika kookas talo, jossa on nyt sitten tilaa temmeltää. Hevosia tuntuu olevan vähän joka nurkalla, esim. tontti rajoittuu kesälaitumiin. Pitää muuton jälkeen käydä tekemässä tuttavuutta. Sitten on Piko mammakin lähempänä. Tamma saisi nyt varsoa, niin pääsisi tekemään sen suhteen päätöksiä..

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Sipsi


Sippeä käytiin Leenan kanssa moikkaamassa, ja tietenkin samalla myös varsaa. Kokeiltiin sitä toista satulaa, ja se istui tosiaan paremmin, eikä tamma viskonut päätään, muuta kuin paarmojen takia. Oli aivan erilaista viuhtomista, enemmän sivusuunnassa, kun viimeksi oli ylös-alas. Lienee siis satulasta johtuvaa. Janna ratsasti, synttärisankari, kun itse halusin nähdä miten toimii.

Huomenna menen moikkaamaan Pikoa, ja sunnuntaina sitten Sippeä tulee katsomaan mahdollinen uusi omistaja.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

pikapyörähdys tallilla

Kävin viemässä Sipsille rehua lisää, ja samalla juttelin Tuulan ja Jannan kanssa, ja ihmettelin tallille tullutta uutta kaveria. Todella nätti ja symppis tamma.

Sipsille testailin satulaa, ja veikkaan suuresti että pään heiluttelu johtui siitä ettei satula ihan täydellinen ole takaa, Sippe on tosi tarkka sopivan satulan suhteen. Toinen kokeilemani penkki vaikutti sopivalta, joten testaan sitä tässä jokupäivä itse selästä käsin. Piri on aivan valtavan suuri, se on vajaan 2 kk ja on jo isompi kuin isoveljensä oli nelikuisena. Sillä on myös enenevissä määrin valkeita karvoja, joten kimo hurmaaja siitä tulee.

Pikolla oli tänään ell, poisti tikit (ilmakohtua estävät, en edes muistanut että sillä oli sellaiset. Ell sanoi silloin kun ne laitettiin ettei niitä tarvi poistaa, että repeää siististi tikkejä myöden, mutta mutta... enpäs haluaisi sellaiseen luottaa) ja kopeloi varsan, eloisa tyyppi tuntuisi olevan. Jospa tamma nyt jo pian varsoisi, että pääsisi näkemään varsan ja sen miten tamma alkaa kestää liikutusta varsomisen jälkeen.

Meitsi menee torstaina katsomaan omakotitaloa Forssasta, katsotaan olisiko siinä meidän uusi koti. Heppoja ei saa pihaan, mutta kun Pikon talli on niin lähellä niin ei ole tarvettakaan saada.

Ja viikonloppuna tulee Sipsin mahdollinen uusi omistaja katsomaan tammaa.

Että semmoisia suunnitelmia.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Valmentajan kannustuspuhe

En ole päässyt näiden juhannusrientojen (mummolareissu) takia satulaan sitten CR kurssin, jota edelleen elän päässäni. Joten kauheasti päivitettävää ei ole ollut. Sain kuitenkin eilen puhelun valmentajaltani, ja se tuntui hienolta. Asia kuulemma on niin, että on aika nousta epävarmuuden suosta, ja hyväksyä se tosiasia, että jos minulla olisi hevonen joka osaa, olisin täysin valmis sinne HeB vaikka heti. Itsellä on edelleen epäuskoinen olo tämän suhteen, vaikka alla olisi mikä hevonen, mutta kai se uskottava on, kun valmentaja väänsi asian minulle rautalangasta (tai oikeastaan ratakiskosta). Aika hieno fiilis siis on nyt, ja motivaatio jatkaa harrastusta kunnolla on suuuuri.

Muussa elämässä tapahtuukin vähän muutoksia, Nakkila sai jäädä ja suuntana lieneekin Forssan seutu. Joten jos joku tietää kivan omakotitalon vuokralle (tai rivarin) tuolla Forssa, Jokioinen ehkä Tammela/Ypäjäkin, niin laittakaahan vinkkiä tännepäin.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

PIko mamman maha



Tässä vielä kuva Pikosta laitumella lauantaina, laskettuaika oli ja meni, odotellaan edelleen...

Centered Riding kurssi

Tanssia Pojan kanssa

Asetin huhtikuun kurssin jälkeen tavoitteen, että tällä kurssilla liikumme reippaasti eteenpäin. Psyykkasin itseäni siihen siis pari kuukautta, joten asenne hommaan oli parempi, uskalsin olla jämäkämpi. No, Tiinalle en etukäteen puhunut tästä mitään, mutta ilmeisesti olimme asiassa (taas) samaa ajatelleet, ja Tiina lähtikin opastamaan minua miten saadaan Poika liikkumaan.

Ensimmäisenä päivänä, eli eilen lauantaina, aloitimme jalan asennosta. Tuntui todella vaikealta, että nyt kun olen saanut jalan ns. seuraamaan kylkeä, ja istuinluut aika hyvin liikkeelle, niin pitikin alkaa napauttamaan pohkeella vauhtia. Jalka on poikki polvesta, ja polven alapuolinen osa on se joka pyytää takajalkoja mukaan. No, Pojan kanssa kun meillä on ollut aika (eli siis tosi) tahmeaa se meno, niin jouduin aika isoa liikettä tekemään, ja tuntui erittäin kummalliselta kun Tiina vaati enemmän ja enemmän ja itse kokee että se jalka nousee sieltä kyljestä jo ihan kamalasti ja suorastaan paukahtaa kylkeen... Mutta kas kummaa, hommahan toimi, siis jos sain liikkeen tehtyä oikein, ilman että yläkroppa lähti heilumaan mukana. Käynti löytyi ihan kohtuullisesti, ja ravikin oli jo aivan erilaista kuin ennen. Tiina kehotti minua tanssimaan, millä haki mielikuvaa liikkeen mukana liikkuvista jaloista, tanssi sen kanssa, tanssi, tanssi, ja pystyin seuraamaan harjotusravissa liikettä ja tanssien antamaan vauhtia ja tahtia raviin. Kättä en ehtinyt edes ajattelemaan, joten minulla ei ole hajuakaan siitä miten se oli, Tuulan mukaan homma näyttikin ihan tanssilta. En tiedä, kuuma siinä tuli :D

Aloittaessamme satoi kaatamalla, enkä edes muista koska sade loppui, niin keskittynyt olin hevoseen ja ratsastukseen. Vasen kierros oli alusta alkaen parempi kuin oikea, ja Poika punkesikin kentän keskelle kulmasta oikeassa kierroksessa. Tiina sai kuitenkin minut keskittymään ratsastukseen vaatimalla täyskaartoja ja suunnanvaihtoja ja lopuksi homma toimi ok myös oikealle.

Teimme myös kääntämisharjoitusta niin, että pitää ajatella kääntyvän puolen olkapää ylös-taakse-alas. Hitaasti. Tätä minun piti käyttää myös kun Poikaa piti saada takaisin uralle sieltä kentän keskeltä, mutta loppupeleissä ei oikein auttanut kuin ohjasperät, jolla huomautin että ei nyt ei käy. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt se tehdä jo paljon aiemmin, mutta jotenkin olin taas valunut siihen ajatteluun, että sen punkeamisen aiheuttaa mun istunta, mutta eihän se sitä voi silti tehdä jos muut avut on edes jotenkuten ok ja sanoo toiseen suuntaan.

Ratsastuksen jälkeen syötiin, käytiin saunomassa ja uimassa, syötiin vähän lisää ja tietenkin juteltiin. Pikoakin kävin katselemassa välillä kun se panttaa varsaa ja näytti vähän siltä että saattaisi varsoa, mutta ei...

Pojan protesti

Tänään sitten aamupalan jälkeen aloitettiin jälleen ratsastamaan. Tykkäsin kovasti tämän kerran kurssilla siitä että saimme kaikki yksityisopetusta. Pojan kanssa oli uudet opit tuoreessa mielessä, ja Poika vaikuttikin reippaammalta alusta asti, vaikken jalkani liikettä niin kovin enää liioitellut. Muistin oikean olkapääni aina kun Poika koitti tulla sisäänpäin oikeassa kierroksessa, joten homma toimikin paremmin. Ravin sain nostettua omasta mielestäni hyvin, ainakin eiliseen (edellisistä kerroista puhumattakaan) verrattuna ja ravi oli reipasta. Nosto valmisteltiin siirtymällä reippaampaan käyntiin, jotta voi pyytää hevosta odottamaan minua, lyhentämään vähän askelta ja sitten sisäjalan noustessa annettiin merkki nostaa ravi. Jos nyt muistan oikein kaiken :D Tuntuu että päivät ja neuvot ja ohjeet menee päässä aivan sekaisin, joten pahoittelen tekstin sekavuutta...

Nyt kuitenkin kaveri koitti kääntyä aina kentän portille päin, mutta eilisestä viisastuneena otin hommasta kiinni jo aiemmin, ja Tiinan kehoituksesta aika reippaastikin napautin ohjanperillä lavalle. Poika reagoi reippaalla ravilla, ja portilla notkuminen loppui. Poika ei ole koskaan kanssani ravannut niin reippaasti. No, aika pian sen jälkeen kun olin komentanut poikaa portille pyrkimisestä, ja vaatinut tanssittamalla jalkaa ja muistamalla olkapääni tekemään kunnollisia kulmia, päätti Poika että nyt muuten riitti. En oikeastaan kunnolla muista kuin sen hetken kun tajusin että nyt mennään. Poika kääntyi takapäänsä ympäri sivulle, ja loikkasi, ja jonkun sorttinen pukkilaukkapätkä siinä kai tapahtui. Seuraava muistikuvani on se että Tiina huutaa että pää ylös pää ylös älä anna sen laskea päätä, ja minä herään toimimaan ohjeiden mukaan. No, olin kertakaikkisen ällistynyt. Poika ei todellakaan pelästynyt mitään, se vaan kyllästyi tekemään. No, tajusin vaatia että ravi jatkuu, jouduin vielä ohjilla vähän huomauttamaan, ja sitten mentiin reippaasti eteenpäin. Samassa kohdassa Poika mietti jälleen samaa temppua, mutta sain sen pään pidettyä ylhäällä ja kropan uralla, keskityin ratsastukseen ihan erilailla koska tiesin että on ns. pakko. Tiinan neuvojen mukaan ratsastamalla saimme tosi hienoja ravipätkiä joilla Poika oli upeasti kuulolla, kantoi itsensä ja todellakin liikkui eteenpäin. Ja sitten otimme käynnin, laadukkaan sellaisen, voisin lisätä. Pysähtyminen oli ensimmäisen kerran yhteisen historiamme aikana enemmän minun päätökseni kuin hevosen, joka kokoajan haluaisi pysähtyä. Minä nostin pysähdyksen :D

Tunne valmennuksen jälkeen oli upea. Siis upea. En ensinnäkään olisi ihan heti uskonut, että pysyn kyydissä kun lihapulla lähtee kuin Naton ohjus. Saati sitä että se lihapulla lähtee. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään. Minulla ei kuitenkaan ollut hetkeäkään sellainen olo että putoaisin, eikä minua pelottanut. Jos jotain niin otti päähän, tuli sellainen "mulle et ala" fiilis, koska tunsin niin selvästi että pelästymisestä ei ollut kyse. Ja se sen jälkeinen ratsastus oli niin intensiivistä, niin keskittynyttä, kuulin etäisesti Tiinan ohjeet, mutta muu maailma oli jossain, jossain kaukana, oli vain Tiinan ääni, minä ja hevonen. En tajunnut maisemia kentän ulkopuolella, en muita kurssilaisia jotka olivat katsomassa, en yhtikäs mitään. Ja jalkaanikaan en oikeastaan tajunnut, oli vaan istuinluut jotka ravasivat, hevonen joka ravasi... Uskomaton fiilis, ja vielä tuon hevosen kanssa, jonka ajattelin olevan patalaiska :D

Se tunne että istuntani on parantunut niin merkittävästi, että tunsin olevani kuin nojatuolissa olohuoneessani, vaikka hevonen loikkii alla, on mahtava, upea, uskomaton. Olen vihdoin saamassa takaisin sitä vanhaa, jota minulla oli nuorena. Sitä itseluottamusta siitä että pysyn mukana vaikka tapahtuisikin yllättäviä juttuja.

Rakastuin Poikaan taas uudelleen. Se oli ihana silloin ensimmäisen kerran kun sillä ratsastin, niin rauhallinen, turvallinen... Sitten aloin jo kuvitella ettei sen kanssa enää voi edetä koska en saa sitä liikkumaan, mutta päätin yrittää, ja luottaa siihen että Tiina saa minut toimimaan, ja niin kävikin. Ja tuo pukkilaukkaepisodi sinetöi homman, olen varmaan sairas, mutta tykkään tuosta hevosesta entistä enemmän sen vuoksi.


Saan ehkä jotain ratsastuskuvaa Tuulalta, ikäväkyllä pukkilaukkoja ei saatu ikuistettua.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Pate poika



Eilen menin tallille poikani kanssa, ja ensin seurattiin vähän aikaa kun Janina meni Sipsillä ekaa kertaa sitten varsomisen. Tamma oli luonnollisesti jäykkä ja väsyi nopeasti, ja protestoi viskomalla päätään, mutta kyllä se siittä kun taas tottuu siihen että hommia tehdään, ja saadaan oma kuolain suuhun (nyt oli ehkä hieman pitkä). Ja tuskin ne paarmat ainakaan auttoivat keskittymään :D

Lisäksi ratsastin uudelleen suokkipojalla, ja ensimmäinen pätkä tunnista meni tosi hyvin. Oltiin rentoja ja aika rauhallisiakin, tehtiin siirtymisiä seis-käynti-seis, asetusta ympyrällä ja kahdeksikkoa koko kentän pituudella. Samaa ravissa, missä asettaminen oli minulle vaikeampaa, mutta onnistui pätkittäin aika hyvin, ja ravi pysyi aikas tahdikkaana ja hyvätempoisena. Sitten pitkät ohjat.

Ja sitten kun piti ottaa ohjat käteen, tapahtui mun päässä taas se jokin klikki, mun jalka jännittyi, nilkkaa alkoi särkeä ja polle kiirehtiä alta. En saanut enää otetta istuntaani, vaan homma meni hevosen puolelta hiipimiseksi käynnistä raville, ja mun puolelta pidättelyksi, jota en pystynyt tekemään istunnalla koska istunta oli se mikä pyysi eteen, vaikka kuinka yritin koota palasiani kentältä. Lopulta pysähtymisien kautta sain hieman rauhoitettua tilannetta, muutaman askeleen hyvää, rauhallista käyntiä, ja lopetin samantien. En pystynyt enää keskittymään oikeastaan muuhun kuin kipuun nilkassa, tuntui kuin joku työntäisi veistä sisään ja kääntäisi.

Nilkutin tuoliin kentän keskellä ja Tuula ratsasti vielä hetken, kokeillakseen itsekin poikaa ennen CR kurssia johon on siis Paten kanssa osallistumassa, ja että saatiin ruunalle semmoinen hyvä fiilis loppuun. Nilkkaa ojentelin ja kääntelin ja sitä vähän särki, muttei todellakaan sattunut kuten selässä, ja kun poistuimme kentältä se oli jo ihan normaali.

Tänään on onneksi CR-kurssi, toivon niin että Tiina näkee mistä tuo mun jalan jännittyminen nyt oikein on kiinni, ja painaa taas jotain taikanappulaa jossain että saa sen koiven rennoksi. Tai ainakin antaa hyviä vinkkejä siihen mitä mun kannattaa huomioida sen suhteen, että tilanne paranisi. Ei voisi tulla kurssi mulle parempaan aikaan. Saan Patella ratsastaa useamminkin vielä ennen muuttoa, joten sinänsäkin on kiva nähdä mitä sen kanssa Tiina neuvoo tekemään, ja muutenkin odotan rentoa fiilistä mikä kurssilla on, täysihoitoa ja rantasaunaa!