Voi apua mistä aloittaa?? No, aloitetaan alusta, ja koitan selittää jotenkin edes viikonlopun antia. Voi olla että menee vähän päivät ja neuvot ja saavutukset sekaisin, mutta se annettakoon anteeksi....
Elikkäs meitä oli taas vähän pienempi porukka, ja saimme siten yksityisopetusta. Saapuessani lauantaina paikalle ukosti, joten ensimmäisen ratsastajan tunnista meni osa ulkotallin katoksessa, mutta sitten kun pahin salamointi meni ohi päästiin takaisin kentälle. Oli kiva kun Suski oli mukana, olimme viimevuonna heinäkuussa myös kurssilla yhtäaikaa, joten oli hauska seurata miten paljon vuodessa on tapahtunut edistystä. Oli ihan erinäköistä menoa nyt. Oman vuoroni tullessa ei onneksi ollut ukkosesta enää mitään merkkiä, mutta kuuma kyllä oli. Teimme kaikki ratsukot samaa tehtävää, ainakin osittain, eli ns. lumiukkoa, jossa tehdään kentälle kolme ympyrää, eli kahteen alimmaiseen ns. puolitoista ympyrää, ja ylimmäiseen ympyrä ja sitten lähdetään takaisin alaspäin, tai vaihtoehtoisesti isolle ympyrälle "pallojen" ympäri, riippuen siitä mitä Tiina neuvoi ja halusi että teemme. No, aloitimme Pojan kanssa taas melko tehokkaan työskentelyn samantien, ja ympyrät onnistuivat hienosti. Mutta mutta. Sitten, jo ennenkuin päästiin edes ravaamaan, Poika päätti kokeilla pääsisikö hommista pois. Otti ritolat. Mutta ei onnistunut kunnolla edes pukkaamaan, vaan jatkoimme harjoitusta ravissa. Useamman kerran poika kokeili, yritti lähteä lapasesta kaahottamaan ja pukittelemaan, mutta ei, ei päässyt kaveri töitä pakoon. Ravi jatkui, tehtävä jatkui. Sain olla todella skarppina koko lopputunnin, ettei Poika päässyt yllättämään, mutta että kuitenkin sain pidettyä itseni rentona, etten itse ala jo valmiiksi jännittymään.
Myöhemmin taas kuulin muilta, että istuin satulassa kuin tatti (ei kyllä tuntunutkaan siltä että heiluisin) ja vaikka hevonen koitti useita kertoja päästä hommista pois, ei se voittanut tätä erää, ja näytin siltä että homma on hanskassa ja helppoa. Ja niin se kyllä olikin. Otin kiinni kun se yritti lähteä, ja sitten harjoitus taas jatkui, ja sitten taas uudelleen. Tälläkertaa onnistuin itse jotenkin mystisesti tuhoamaan juuri ne kuvat joita minusta otettiin, vaikka muiden kuvat siirtyivät koneelle, mutta onneksi sunnuntailta on tulossa kuvia, jahka saan kameran ladattua.
Tunnin loppupuolelta tunsin miten Poika antoi periksi, ja alkoi tehdä töitä kanssani. Sen ilmekin kuulemma muuttui, ja lopputunti menikin tosi hyvin, ja lopetimme aika pian sen jälkeen kun Poika oli luovuttanut ja saatu tekemään harjoitus pariin otteeseen nätisti ja nöyränä. Loppukäynnit kävelin maastakäsin, ja Poika seurasi minua kuin koira, tyytyväisenä ja väsyneenä. Hikosimme molemmat, ja Poika pääsikin suihkuun heti tunnin jälkeen, ja viileään talliin lepäilemään.
Itse pääsin uimaan illalla ja oli taas ihanan rentouttava ilta, ja mahtavan hyvää ruokaa! Aitassa nukutti hyvin, vaikka siellä jokin mystinen tikitys kuuluikin :D
