lauantai 28. toukokuuta 2011

tuntumaa maastakäsin

Tänään otin ponin kauniiseen käteen ja tein hommia maastakäsin. Minulla siis on ongelmana käteni, tuntuman saaminen ja ylläpitäminen. Pelkään ilmeisesti niin kovin olevani kovakätinen, etten oikein uskalla ottaa edes kunnollista tuntumaa. Tuloksena hermostuneen oloinen tai löysä käsi, joka ei tiedä mitä tekisi, ja sitten ratsastaessa se valuu johonkin reiden tuntumaan kun ohja on pitkä ja kyynärpää suora. Lopputulos? Kova käsi. Eli juuri se asia jota haluan välttää! No, eversti Carden kurssia seuratessani ja katsellessani hänen työskentelyään maastakäsin, ajattelin että hei, tuossapa minulle hyvä tapa hioa tuntumaa. Hevosella joka jo osaa asian, voisin itsekin sen oppia.

Joten laitoinpa ponille suitset päähän ja talutin pellolle, otin ohjat ja koitin hakea hyvän tuntuman suuhun, seisomalla itse suurinpiirtein ponin lavan kohdalla. Poni totesi että tämäpäs on varsin kummallista, eikä oikein tajunnut mitä pyysin. Koitin palkita (vapauttaa tuntuman) heti kun poni vähänkään myötää, ja sain olla tarkkana että olisin riittävän nopea. Poni kokeili pakittaa ja pyöriä ja paeta kuolainta, mutta hölläsin tuntumaa vasta kun seisoi ja myötäsi. Parin yrityksen jälkeen sain toivotun lopputuloksen, ja ajattelin kokeilla käynnissä. Siinä sitten törmäsinkin seinään. Miten lähdetään liikkeelle? Poni ei piiskani kutitteluista ollut moksiskaan, seistä möllötti vain paikoillaan. No, parin yrityksen jälkeen keräsin energiani, katsoin mihin aion mennä ja ajattelin "Nyt mennään" ja poni lähti liikkeelle! Ihan samoin siis kuin selästä. Vähemmän on enemmän... Alkuun minulla oli hankaluuksia pitää tuntuma pehmeänä, eikä ponikaan oikein osannut arvostaa yrityksiäni. Mutta loppupuolella sain muutamia hyviä myötäyksiä, ja vaihdoinkin sitten suuntaa. Toisella puolella seistessäni sain aloittaa alusta, mutta poni oli mukana hommassa nopeammin, ja myötäsi helpommin. Käynnissä poni vaan alkoi näyttää merkkejä kyllästymisestä, ja ötökätkin kiusasivat, joten lopetin seuraavaan onnistumiseen, ennenkuin hyvä harjoitus menisi mönkään koska vaadin liian kauan yhtä ja samaa, joskin uutta, asiaa.

Tämä juttu on sellainen jota lähden treenaamaan Sipsin kanssa, koska Sipsin tunnen paremmin, joten osaan tulkita sen elekieltä paremmin, ja tiedän milloin teen oikein ja milloin väärin. Ponin kanssa keskityn ratsastamispuoleen jatkossa.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Maastossa

Maastolenkki ponin kanssa kirkasti ajatuksia, ja toi hyvää mieltä :) Täti ei ees muista koska on viimeksi ollut maastossa ja vielä ilman kaveria :) Oli kivaa! Mentiin vaan käyntiä, ja täti puhua pälätti koko matkan, ettei jännittäisi ja poni pysyisi kanssa rauhallisena, ja ilman suurempia pörinöitä saatiinkin lenkki tehtyä.

Sitten lenkin jälkeen juttelin ystäväni kanssa, jonka piti tuo Piko ostaa, ja päädyimme nyt kuitenkin siihen ratkaisuun että tamma jää ainakin toistaiseksi minulle. Vuokrailen muiden hevosia siihen asti että varsa saadaan Pikon mahasta ulos ja katsottua että voiko tammaa vielä ratsuksi laitella, vai uusiiko kaviokuume siitä. Varsa sen sijaan jää ystävälleni.

Pettymys

Karvaaltahan se maistuu, pettymys nimittäin. Ei sitten kuitenkaan muuttanut mamman luo tuo Huvi-Lumi. En oikeastaan edes jaksa kirjoittaa asiasta sen enempää, olin jo suunnitellut tamman tulevaisuuden vuosiksi eteenpäin, (toki järki päässä pitäen, aina voi sattua jotain) mutta en osannut ajatellakaan ettenkö tammaa sitten kuitenkin itselleni saisi.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Huvi-Lumi



Kuvat sain nykyiseltä omistajalta, tuoreita tulee kunhan tammma muuttaa ensi viikolla :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Eversti Carde

Matka oli surkeiden sattumien summa, joten kolmen päivän klinikasta pääsimme näkemään vain kolmen ratsukon valmennukset. Mutta jo noista kolmesta suorituksesta sain paljon itselleni, paljon oivalluksia ja idoita kokeilla niin ponin kanssa, kuin seuraavan kerran Pojan kanssa Lintulassa.

Eversti Carde on mm. ollut Carde Noirin päävalmentaja, sekä Ranskan olympiajoukkueen valmentaja. Suomessa hän on käynyt valmentamassa jo vajaan 10 vuotta (jos laskin oikein, kommentoikaahan jos tiedätte asian olevan toisin) ja valmentaa kaiken tasoisia ratsukoita. Valmennus on yksityistunti, ja Carde osaa iskeä ongelman ytimeen. Nytkin valmennettavana oli sekä aivan nuoria hevosia ratsastajineen, joiden kanssa haettiin oikeaa ohjastuntumaa ja kuuliaisuutta ensin maastakäsin, ja sitten vasta selästä, sekä selvästi pitkään yhdessä töitä tehnyt ratsukko joka harjoitteli mm. passagea. Siinä oli muuten upean näköistä menoa! Aivan varmasti haluan tulevaisuudessa itsekin Carden oppiin (viimeistään kun Lumi kasvaa riittävästi), hän on karismaattinen, osaava, selkeä valmentaja, jolla hyvä näkemys ja asenne!

Ystäväni ehkä joiltain osin tarkempi selitys kokemastamme: linkki

Sain esimerkiksi ajatuksia siihen miten voin yrittää aktivoida Pojan takapäätä ja siten reipastaa koko hevosta, meillähän ongelmana on että liikumme kuin täit tervassa. Lisäksi sain hyviä vinkkejä maastakäsin työskentelyyn, voin opetella Sipsillä jolla on jo vahva hyvä tuntuma, ja sitten siirtää oppimani Lumeen... Ja ponin kanssa koitan muistaa lantion ja jalan nostavan avun, ei puristavan...

perjantai 20. toukokuuta 2011

Oivalluksia

Tuo poni on kyllä minulle tähän väliin ihan loistava opettaja. Sillä on niin selkeät liikkeet, että olen parin kerran aikana oppinut tuntemaan miten ne jalat siellä mahan alla liikkuu, ja siten liikuttamaan istuinluitani oikein. Hahaa! Toki tähän varmaankin vaikuttaa myös se että olen treenannut nyt hommaa ihan tosissani, mutta uskon kyllä että ponin askellus tuo oman lisänsä.

Tänään esimerkiksi nostin ensimmäistä kertaa elämässäni laukan oikeaoppisesti ihan tarkoituksella (siis siten että en osu apuni kanssa oikealle jalalle vahingossa, vaan tarkoituksella annan avun oikealle jalalle), molempiin suuntiin! Tein sen tasan kerran kumpaankin suuntaan, sillä jouduin kokeilemaan useamman kerran ennenkuin nousi, joten kun sain noston toimimaan niin kehuin itseäni ja tietenkin myös ponia ja lopetimme harjoitukset siihen :) Ennen laukannostoja teimme paljon käynti-ravi-siirtymisiä, ideana saada siirtymiset nopeammiksi, ja temponvaihteluita pelkällä istunnalla. Teimme myös paljon kaarevia uria.

torstai 19. toukokuuta 2011

Uskomaton sattuma!

Miten se elämä näitä yllätyksiään oikein järjestää, kerrankin ajoitus toimi täydellisesti! Olen juuri saanut hevostilanteen järjestykseen, ja Pikon takaisin ex-omistajalleen ja Sipen varsalle loistavan kodin, niin kuinkas sattuukaan, varsa jonka piti aikanaan tulla minulle, jos minulla silloin tilaisuus olisi ollut ottaa sen emä ylläpitoon, tuli myyntiin! Se oli myynnissä jo aiemmin, mutta silloin minulla oli jo hevosia, eikä siten paikkaa sille. Silloin varsaa ei sitten kuitenkaan myyty. Nyt tallipaikkakin vapautui sopivasti, ja soitin varsasta samoin tein kun näin ilmoituksen.

Eli kyseessä on 1,5 vuotias suomenhevostamma, josta tulee kookas ja kaunis ratsuhevonen. Ajo-opetukseen se toki on laitettava, sillä sitä ei ole ennätetty opettaa ajolle, mutta kaikki kamat on niskassa olleet ja varsa on fiksu ja rohkea. Joten täti pääsee ajelemaan sitten kun oppi on päähän mennyt. Lisäksi voi tietenkin tehdä paljon maastakäsin, valmistella tammaa tulevaan ratsun uraan.

Ratsastuksellisesti jatkan vuokraajan virassa, ja olen tehnyt alustavia kyselyitä tunneille osallistumisesta.

ponissa on virtaa

Tänään uusi poniystäväni oli aivan erilainen kuin eilen. Oli tuulinen päivä joten ponski päätti että tuulessa heiluvat puskat ne vasta on pelottavia, ja sain tosissani keskittyä tasapainoiseen istuntaan ja selkeisiin apuihin että sain tamman kuuntelemaan myös puskien kohdalla. Toki oveluuttakin käytin, pyysin tammaa voltille juuri ennenkuin alkoi vahtaamaan puskaa, tai tein uran melkein keskeltä "kenttää". Sitten tamman omistaja siirsi estepuomin keskeltä ratsastusaluetta reunalle, ja voi hyvää päivää kun pienen hevosen elämä meni siitä aivan sekaisin. Puhinaa ja tuijottelua seurasi hyvän aikaa. Menimme kerran puomin yli niin että ponin omistaja talutti, ja poni vastustelun jälkeen loikkasi puomin yli ja laukkasi kauemmas, tosin ei montaa askelta ottanut ennenkuin laski laukan. Sitten pitikin treenata puomin ohitusta vartin verran, ennenkuin poni suostui ohittamaan sen rennosti ja vahtaamatta. Lopputunnista löytyi kuitenkin tasainen rento ravi, ja oivalsin itse miten ravissa pitäisi oikeastaan istua. Ponin ravi on niin suuri (hehe, sanoo täti joka ennen tätä ratsasti trakilla) että siellä saa tosissaan istua, matkustaminen ei tule kyseeseen. Oikeastaan vasta nyt älysin että paitsi selän, on myös istuinluiden liikuttava, vuorotahdissa takajalkojen mukana, muuten istuu liikettä vastaan ja pomputtaa. Niin kertakaikkisen simppeli asia, ja meikä ei ole aiemmin tajunnut.. Hohhoijaa. Kiitos poni!

Sippeä ja Pikoa en ole käynyt nyt juurikaan moikkailemassa. Pikosta koitan vierottaa itseäni henkisesti, sillä se on jo sovittu siirtyvän Jossulle, ja periaatteessa Jossulla on siitä jo kaikki vastuu. Sippeä taas ei ole tullut käytyä moikkaamassa koska sen vieressä seisoo se unelmieni varsa, jota nyt sitten en pidä, kun järki voitti tunteet. Mutta silti ne tunteet on olemassa, enkä halua itkettää itseäni turhan päitten. Kyllä tässä varmaan jo lähipäivinä pystyy puuhailemaan vähän niiden kanssa pelkällä haikeudella.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Vuokraponi


Täti ratsasti ensimmäistä kertaa n. 5 vuoteen ponilla :D Ok, tamma on pyöreärunkoinen ja juuri ja juuri ponimitoissa, eli ei tosiaankaan mikään rimppakinttu. Ei yllätyksekseni tuntunut selästäkäsin ollenkaan pieneltä, ja liitän illalla tähän kuvan joka todistaa toivon mukaan toteen väitteeni etten ollut ponin selkään ollenkaan liian suuri. Onhan tässä tullut painoa pudotettuakin jo 17 kiloa.

Tosi kiva tamma, herkkä ja kuuliainen, vähän jäykkä vielä ja ruosteessa, mutta kuunteli tosi hienosti minua. Kokeilin kaikki askellajit läpi kevyesti, ja totesin että juu, voin alkaa tätä vuokraamaan sen pari kertaa viikossa. Eli nyt pääsen sitten edes pari kertaa viikkoon ratsastamaan. Nyt kun vielä etsisi itselleen tallin jossa pääsisi vaikka valmennustunnille kerran viikkoon niin alkaisi olla aika pop.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

mietintää tulevasta

Varsan nyt sitten kuitenkin myin tallinpitäjilleni, ja Sipsinkin elätys siirtyy muutamaksi kuukaudeksi muiden vastuulle. Piko siirtyy entisen omistajansa nimiin. Joten täti meni kahden hevosen omistajasta nollan hevosen elättäjäksi. Kummallista tämä elämä.

Tallivuokrista vapautuvat pennoset laittanen siihen että saisin vuokrahevosen, sekä valmennuksia. Toki etsiskelen myös ylläpitoon hevosta, jolla treenailla koulua, eikä hevosen ostokaan olisi mahdoton ajatus, mutta kerralla ei toistaiseksi ole irrottaa sellaista summaa joka pitäisi hevoseen laittaa että saisin riittävän osaavan hevosen... Ja etsin nyt ihan rauhassa että löytyisi sitten oikeasti terve, pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa voisi vuosia eteenpäin vielä harrastaa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Ajatelmia

Jännä juttu miten paljon menneet kokemukset vaikuttaa nykypäivän asenteisiin ja sitä kautta reaktioihin. Ihan näin välihuomautuksena.

Asiaan. En mennyt Poriin käymään, totesin että jos jo ennen ns. työhaastattelua tuntuu huonolta ajatukselta, niin ehkä se sitten on huono ajatus. Odottelen vielä ja katselen mitä muuta on tarjolla. Hevosalalle tekisi mieli töihin, mutta harmittavan vähän on paikkoja auki, vaikka olisi kokemustakin, ainakaan sellaisia paikkoja joihin perheellinen voi mennä. Minä kun en voi matkustella mihin sattuu, enkä ihan epävarman työsuhteen takia lähde lapsia muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Kaipa sitä pitää tyytyä vaikka työelämävalmennukseen, mutta jos vaikka kesän vielä "lomailisi".

tiistai 10. toukokuuta 2011

Vauva


Tammavarsa oli upea, ihana, suloinen, reipas, rohkea ja muutenkin kaikkea mitä varsalta toivoa saattaa. Varsa ei ole kaupan, en vaan voi myydä pientä ihmettä, joka on kaikkea mitä olen toivonut varsasta, ja jota olen suunnitellut siitä kun Sipsin sain omakseni vuonna 2006.

NO NYT!!!


Viimeyönä puolen yön jälkeen varsoi Sipsi suuren, tumman tammavarsan! Lopussa sitä oli jouduttu avittamaan että iso varsa tuli kokonaan ulos, onneksi asiansa osaava henkilökunta valvoi koko tapahtuman alusta loppuun. Valtavan iso kiitos siitä heille!

Itse pääsen tamman näkemään vasta tänään, mutta kuvan sain, ja onhan se pieni aika unelma. Olin ihan varma että on ori, tammavarsasta minun on paaaaaljon vaikeampaa luopua...

maanantai 9. toukokuuta 2011

EIKÄ vieläkään!

Huoooh, kyllä odottavan aika on pitkä. Tänään kävin taas tammoja moikkaamassa, Sipen harjasin kentällä ja pikkuisen pyysin sitä jaloittelemaan irtona, kun oli nestettä jaloissa ja halusin nähdä auttaako liikunta. Vaan ei taida auttaa kuin varsominen, että sitä odotellessa. Lymfakäsittelin jalat kuitenkin, jos vähän olo helpottuisi.

Piko on nyt aika suurella todennäköisyydellä palaamassa entiselle omistajalleen, ja minulla on etsinnässä ratsu ylläpitoon. Monipuoliseen harrastamiseen ja pikkukisoihin sitten kun ollaan valmiita, valmentautumiseen koulupuolella. Sopivia ehdokkaita voipi tarjota petraannina@gmail.com.

Minulle voi olla tulossa eteen myös muutto Porin suunnalle, mikäli asiat loksahtelevat paikoilleen, joten ylläpitohevonenkin lähtee sitten mukaan sinne, mikäli sellainen on löytynyt ennen muuttoa. Tästä asiasta kuitenkin lisää vasta myöhemmin, nyt vielä niin epävarmaa.

Jos muutto tulee niin Sippe ja varsakin kotia vailla, en pysty ottamaan mukaani ns. joutilaita tai puskaratsua, vain ratsun jolla valmentaudun.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

ei vieläkään varsaa

Sippe panttaa. Kävin tänään kattomassa sitä niin supistelee sillä selvästi, se on levoton ja kiertää kehää, että kyllä se nyt sitä tekee kovasti sitä varsaa, mutta antaa mokoma meidän odotella...

Piko on piristynyt, taisi kengät ja loma tehdä hyvää. Loma tosin siis jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Juteltiin tuossa tämän Pikon syntyvän varsan kasvattajan kanssa, että josko hän vielä yhden varsan verran Pikoa liisaisi, siirtäisi tamman jo ennen varsomista laitsalle oriasemalle ja astuttaisi samantien varsakiimaan. Minä voisin sitten etsiä tammalta vapautuvalle tallipaikalle itselleni ratsun. Mutta katsellaan miten homma menee.

tiistai 3. toukokuuta 2011

tätin ajanpuute ja konien jalkaongelmat

Pikon ontuma/liikkeiden epäpuhtaus varmistui kaviokuumeeksi. Onneksi pikainen ruokinnan muutos on saanut oireet liki katoamaan, ja tamma liikkuu tarhassa paljon ja mielellään. Kovin paha tilanne ei siis ole. Sai nyt idioottikengät etusiin, ja loma jatkuu. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa ettei tamma varmaan olisi edes alkanut oireilla, jos ei reippaan (liikutuksen mukaisen) kauraruokinnan ja hyvälaatuisen heinän lisäksi olisi alkanut saada tammarehua vielä siihen päälle. Vähemmästäkin kaviokuumeherkkä hevonen sairastuu. Mutta kun ei ollut tietoa herkkyydestä niin ei osannut varoa..

Mulla olisi kamala hinku ratsastaa, kamalaa kun on kaksi tammaa ja kummankaan selkään ei pääse.

Vaihdetaan lämpönen ja traki siitostammat toimivaan ratsuruunaan :D