videopostaus

Pääsin Anniksen siivellä tallille. Annis ratsasti, Pate vaikutti oleva hyvin kuulolla. Pakko on kehua miten paljon ovat edistyneet siitä kun Annis ekan kerran pojalla ratsasti. Ihan vaikuttivat jo oikealta ratsukolta, eikä montelähtöön treenaajilta. Juoksutin sitten jonkunaikaa Patea liinassa että Annis sai etsiä jalkojaan, kuulemma keventäessä jalka ei oikein pysy missä pitäisi. Ja nyt kun kerran olin mukana niin oli helppoa antaa hänen keskittyä istuntaan ja pitää itse ruuna liikkeessä. Lopuksi tekivät vielä ympyrän suurentamista ja pienentämistä ja sitten pitkät ohjat.

Otettiin ruunalta kamat niskasta ja pyydettiin pienet pätkät laukkaa irtona että sai irroteltua, ja sitten otin kertauksen vuoksi uusintana temppuilua. Annis sai videolle meidän treenejä :)

Linkistä katsomaan! --> Klikkaa

Temppuponi

Tänään menin puolenpäivän tienoilla tallille, ja ajattelin etten lähde kiusaamaan itseäni ja hevosta ratsastuksella. Olkapäässäni nimittäin on ollut särkyä jo viikonverran, ja veikkaan että sen takia en saa hartioita rennoiksi, ja siksi ei oikein onnistu. Tai ainakin se on osa syy. No, tein sitten sen mitä olen suunnitellut jo pidempään, eli päätin tehdä Paten kanssa temppuja. Maastakäsintyösketelyhän on aina ollut lähellä sydäntä, mutta varsinaisia temppuja ei olla aiemmin opeteltu. Naruriimun ja pitkän narun kera ollaan puuhattu paljonkin, mutta jotenkin miellän sen enemmän kouluttamiseksi, kuin vain hauskanpidoksi. Olin varustautunut ostamalla kirpparilta pienen vihreän olkalaukun, ja kotona pilkoin sinne palasiksi kolme porkkanaa.

Otin Paten pihatosta ja siirryttiin suoraan kentälle, sillä Pate oli kuiva ja puhdas kun oli ollut loimitettuna yön. Päästin pojan irti, ja se vaan tutki mun kameralaukkua jonka olin laskenut maahan (tyhjänä, kamera roikkui kaulassa). Ensin vähän hölkkyytin Patea kentällä irtona, kumpaankin suuntaan vähän rentoa ravia ja sitten pitkillä sivuilla reipas lisäys. Sitten otin laukusta palan porkkanaa ja puraisin pari kertaa. Pate ahneena hevosena veti liinat kiinni ja tuli kutsusta luokse.

En muista enää edes järjestystä missä tehtiin hommia, koska mitään suunnitelmaa minulla ei ollut. Mutta ajattelin kokeilla samoja juttuja mitä ollaan naruriimun kera tehty, mutta vaan irtona. Ja venytyksiä jotka ovat tuttuja tallista. Venyteltiin siis päätä molemmille sivuille, se sujui Patelta kuin vanhalta tekijältä, ei edes yrittänyt pakittaa saadakseen porkkanan helpommalla. Sitten tehtiin harjoitusta jossa nostan käden Paten kuonopiille (mikä ihme lieneekään oikea termi, siihen turvan yläpuolelle siis) ja sanon taakse, ja peruutuksesta palkka. Sekin sujui aika hyvin, koska sana taakse on jo valmiiksi tuttu, samaten kehoni kieli kun pyydän väistämään. Tästä rohkaistuneena pyysin sitten takaosan väistöä sivulle, siis siten että etujalat polkevat paikoillaan. Ensin Pate ei oikein tajunnut, liikkui etujalkoineenkin liikaa eikä astunut minun puolen takajalalla mahan alle ristiin, vaan steppaili miten sattuu. Mutta sitten kun korjasin omaa asentoa samaksi mitä käyttäisin jos minulla olisi ollut se naruriimun naru kädessä, niin johan löytyi Patelta vauhdikas ja täsmällinen käännös. Molempiin suuntiin tämäkin. Ensin palkitsin yhdestä askeleesta, mutta aika pian saatiin tehdä kokonainen ympyrä ennen palkintoa. Tuli jo sellainen voittajafiilis tästä, Pate pyörähti paremmin kuin riimussa ikinä, näytti ihan tanssivan. Sitten taas vähän liikuttiin, hölkkäsin itse ja Pate vieressä, ja palkkio kun pysähtyi jos minäkin pysähdyin. Vähän paikalla seisomisharjoituksia komentosanalla Paikka, mikä sekin tuttua liinassa olosta. Se oli vähän haasteellisempaa koska en voinut heiluttaa vähän liinaa jos Pate aikoi liikkua, mutta aika nopeasti fiksu ruunani hoksasi sen irtonakin. Siitä tuo kuva, Pate seuraa porkkanoiden lähdettä tarkkaavaisena. Toinen kuva on siitä tilanteesta kun hölkkäsimme yhdestä, Pate on tuossa juuri pysähtymässä viereeni.

Lopuksi vielä treenattiin kumarrusta. Pate on tottunut venyttelemään päätään etujalkojen välistä kohti mahaa, ja tallissa ihan koukistaa aina etujalkojakin. Nyt tein saman venytyksen kentällä, ja yhdistin siihen sanan kumarra. Ehkä se parin temppuilukerran jälkeen jo kumartaa pyynnöstä, ilman että vien porkkanan mahan alle kädellä.

Me treenailaan temppuja jatkossakin, tämä oli nimittäin KIVAA! Kolme porkkanaa riitti n. 35 minuutin temppuilutuokioon, ja Pate oli tosi tyytyväisen ja onnellisen oloinen hevonen saamastaan huomioista. Hymy korvissa lähdin tallilta, ihan eri fiilis kuin jos olisin väkisin vääntänyt koulua kun ei ollut ollenkaan sellainen olo tänään.

Jos saan paparazin mukaan jokukerta niin kuvia ja videota temppuilusta tulossa, välittyy varmasti hyvä fiilis muillekin niiden kautta, itse olen vieläkin ihan onneni kukkuloilla.

PATE ON PARAS PONI! <3 huutelee hoitotyttö-tasolle laskeutunut (noussut?) hevosenomistaja.

kuvia eiliseltä ja yhteenveto ratsastelusta

Tuossa nyt eilistä kuvaa Patepojasta. Jotenkin tuntuu että tuo maha olisi vähän pienentynyt. Mutta ehkä se on vain mamman toiveajattelua.

Tänään Annis kävi päivällä kokeilemassa miltä Pate tuntuu uuden kuolaimen kanssa, ja oli tykännyt, Pate oli ollut kuulolla ja toiminut melko hyvin. Olivät menneet käynnissä ja pikkuiset pätkät ravia, kun Annis tiesi että haluan itse vielä tänään kokeilla ruunaa. Pate jäi talliin lepäilemään ja mutustamaan heiniään.

Itse pääsin tallille vasta illalla, ja pistin kohtuu reippaassa tahdissa ruunan ratsastuskuntoon. En jotenkin saanut nyt omaa kroppaa rennoksi, huomasin jääväni varsinkin hartioista jäykäksi, ja Pate tietysti tuttuun tapaan sitten kiihdytteli. Ei se ravia tarjonnut, mutta tahdikkaaksi sitä käyntiä ei kyllä oikein voinut kutsua. Kuunteli kyllä pidätteitä ja hidasti tempoa, mutta kohta taas longittiin eteenpäin niinkuin matkaratsastuskisoissa oltaisiin oltu. Periaatteessa ruuna oli aika hyvä, vielä viime vuonna jos olisin noin jäykkä ja vähän turhautunut ollut, olisi Pate koittanut ravailla alta pois. Eli rutiinia sille kyllä on touhuun tullut. Itseä vaan jäi harmittamaan kun välillä tuntui siltä että jos nyt saisi itsensä kasaan niin ruuna olisi _todella_ hieno. Ja sitten ne omat palikat taas hajosi ympäri kenttää. No, jospa parin kerran päästä alan taas saada hommasta kiinni.

Juoksutusta pitkästä aikaa

Laina-autolla taas tallille.Vähän kireällä aikataululla, joten päätin juoksuttaa Paten liinassa. Samalla näkisin miten nykyään kuuntelee, ja kuumuuko vielä samalla lailla laukoista. Edistystä oli tapahtunut minusta paljon. Ravissa onnistui temponvaihtelut täysin ongelmitta, lisäyksistä siirryttiin jouhevasti rauhalliseen kootumpaan raviin ja taas nopeampaan tempoon. Laukat nousivat pienen muistuttelun jälkeen hyvin, ja Pate malttoi laukattuaan myös rauhoittua ravaamaan rauhallisesti. Kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen! Loppukäynnit pellolla ja sitten muutama kuva tallin pihassa. Paten kun olen opettanut seisomaan paikoillaan, joten pystyn sekä pitämään liinasta kiinni että pakittamaan ja siirtymään sivulle niin että saan kuvan. Hyvä päivä siis. Huomenna tarkoituksena ratsastaa.

Kuvia

Tänään sain käyttööni laina-auton, joten kävin asioilla ja samalla moikkaamassa ensimmäistä omaa hevostani Sipsiä, joka siis meni vaihdossa Patesta tuttuun perheeseen, ja Sipsin viimekesäistä tamma varsaa. Sippe oli ihana oma itsensä, hörisi kaikille joita pihassa kulki ja näytti jo aika hyvältä. Kova kunnon kohotus on tammalla varsomisen jäljiltä, mutta tosiaan hyvällä mallilla on. Osallistuvat kouluratsastusklinikallekin ensi kuussa :) Varsa oli kasvanut valtaisasti, ja näytti söpöltä paksussa talvikarvassaan, kimoutuva tammavarsa. Kovasti ovat jo opetelleet hevosen elämää, mikä onkin hyvä, kun ei ole isän puolelta mitään helpointa rotua oleva tapaus.

Sitten tulin kotiin ja huomasin että ehdin vielä Pateakin moikkaamaan ennenkuin autoa taas tarvitaan, joten nappasin uuden loimen (tai vanhan, mutta sellaisen joka ei ole Patella ollut) ja lähdin tallille. Pate kun tarhaa suokkivarsan kanssa, joka ilmeisesti tykkää leikkiä loimen soljilla, ja edellinen sadeloimi on soljeton... Tiesin että Anniksella on tunti tänään joten en ajatellut ratsastaa, mutta sattumalta olinkin tallilla niin sopivasti että tunnin alkuun oli vähän aikaa, ja pääsin sitten alkukäynnit kulkemaan selästä käsin. Farkut jalassa pitkästä aikaa selkään, jännitin ja sen huomasi kun Pate kiihdytteli vauhtia käynnissä. Sanna sitten huikkasi pari neuvoa ja sain vähän paremmin lantiota rentoutettua, ja Pate heti kiitti pärskimällä tyytyväisenä. Hetken sitten vielä seurasin Anniksen tuntia ennenkuin piti mennä palauttamaan auto.




Se vaihdokki johon jo vähän ihastuin olikin jo sitten löytänyt kodin. No, katsellaan. Kai se pitää vaan tädin opetella itse hyppäämään esteitä jos ei Pate estekotia löydä...

vaihdokas?

Aloin kehitellä tätä vaihtoajatusta ihan tosissani, ja vaikka Patesta ei ole tullut kyselyitä ostajaehdokkailta, niin useampaa vaihtopollea siitä on tarjottu. Yksi erityisesti on noussut yli muiden, ja sitä vaihtoehtoa harkitsen nyt ihan vakavissani.

Hevonen olisi osaava, joskin ruosteinen, oivallinen opetusmestari minulle esteillä (luitte oikein, täti ehkä uskaltaisi noin varmalla ja osaavalla hevosella jopa jotain pikkuisia esteitä kokeilla) ja kisakumppani sileällä. Muistuttaa minua jostain syystä Pikosta. Se ei kuumu vapaista, ja sen pääasiallinen liikutus olisi lomalta paluu liikuttelua, kuntoutusta ja kunnon kohottelua. Maastoilua muutamia kertoja viikossa ja jumppaa kentällä, joten ei olisi kokoajan huono omatunto siitä etten ehdi jokapäivä tallille. Hevonen ei ole vielä edes vanha, ja on terve jaloistaan. Hyvä käsitellä ja ratsastaa, maastovarma ja muutenkin helppo. Koko ainoa mietityttävä asia, säkää semmmoinen 175 cm, mutta toisaalta nuorena pidin juuri suurista hevosista. Enkä itsekään ole höyhensarjalainen. Puoliverihevonen siis kyseessä. Pitää nyt miettiä tätä hommaa tarkkaan, mutta ajatus kiehtoo. VARSINKIN, kun koti johon Pate pääsisi sopisi sille kuin nenä päähän. Tai turpa. Tai niin.

ei hempskutti

Huokaus sentään. On tämä nyt semmosta soutamista ja huopaamista tämä hevosen omistaminen. Nyt olisi taas aikaa, mutta auto kosahti joten en pääse tallille. Tai sinne nyt vielä vaikka kävelisi, mutta ei oikein viedä lapsia hoitoon keskustaan 15 km päähän ilman autoa. Ette kuulkaa usko miten turhauttavaa!

Ja sitten kokoajan mielessä pyörii että pitäisikö hevosesta kuitenkin luopua, tai vaihtaa sellaiseen joka ei ota virtaa vaikka liikutettaisiin vähän harvemmin. Joku pikkuvikainen kouluhevonen tai selväpäinen nuori jota ei vielä tarvi edes liikuttaa niin usein voisi sopia mulle nyt paremmin. Ja on mielessä jopa käynyt että vaihdan ruunan lapsille sopivaan poniin, unohdan ratsastuksen itse ja alan elää muksujen kautta niinkuin tuhannet ponityttöjen ja -poikien äidit. Ärh. Ja sitten en edes saa kyselyitä ruunasta koska kerron liian suoraan millainen se on, enkä kehu sitä maasta taivaaseen. Osaahan se olla upea ja potentiaalinen ja se hyppää mitä vaan, mutta se ei myöskään ole alottelijan ratsu, tai sovellu perhepolleksi.

Huoh. No, katsotaan nyt miten tämä homma etenee. Jos joku täydellinen ostajaehdokas tulee niin myyn, jos täydellinen vaihdokki tulee niin vaihdan, ja jos ei niin sit Pate vaan lomailee kunnes mulla on enemmän aikaa ja auto taas pelittää. Tai eihän se kokonaan lomaile, mutta liikkuu kuitenkin harvemmin.

Pomon raskas duuni

Pate on pihatossa lauman pomona, ja ottaa vastuunsa vakavasti. Sanna oli hoksannut asian joka nyt tuntuu ilmiselvältä, Pate on väsynyt. Se ei malta mennä pihattoon sisään pitkäkseen, vaan torkkuu aina seisaaltaan, valmiina vahtimaan laumaansa. Nyt kun on ollut kovat pakkaset Sanna on ottanut pihattopoikia sisään lämmittelemään välillä, ja huomasi että Pate nukkua pötköttää nämä ajat ja on sen jälkeen rennompi ja mukavampi ratsastaa, ja laumassakin enemmän oma itsensä.

Toistaiseksi en pysty siirtämään Patea talliin pysyvästi, mutta onneksi nyt osataan tämäkin tekijä ottaa huomioon, niin pääsee poika välillä lepäilemään.

Ratsastuksessa Pate kuulemma edistyy nopsaan, ja vaikuttaa hyvältä. Laukkaaminen tuntuu olevan extrajännää mutta muuten alkaa jo sujua rutiinilla. Voi pääsisinpä ensi lauantaina kokeilemaan, jos tämä kurja tauti vaan hellittää siihen mennessä. Sain jo antibiootit keuhkoputkentulehdukseen, mutta ei tunnu purevan kunnolla.