Tästäpä tämä nyt alkaa, ihka uusi, hieno ja mahtava blogi. No, kuten blogini nimestä voi päätellä, olisi tänne tarkoitus lähinnä kirjoittaa edistymisiä, paikallaan junnaamisia ja oivalluksia sekä takapakkeja joita koen hevoseni kanssa, niin selästä kuin maastakäsin.
****
Taustoina sen verran, että täti oli nuorempana oikeinkin notkea ja simpsakka ratsastajatyttö, jos ei kovin kovatasoinen koulukiemuroissa, niin sitäkin paremmalla tasapainolla ja maalaisjärjellä varustettu. Tein paljon perushommia ex-ravureiden kanssa, jolloin opin että istunnalla ratsastetaan ei ohjalla tai pohkeella, ja ettei yli 400 kiloisen eläimen kanssa vedetä köyttä. Pidin silloin, ja pidän edelleen, tärkeänä riittävän rauhallista etenemistahtia, niin että pään lisäksi myös lihakset ehtivät kehitykseen mukaan. Tämän lisäksi suurimpana ohjenuoranani kautta aikain on ollut selän käyttö. Hevonen joka ei ole rento ja käytä selkäänsä, ei voi liikkua oikein, ja hevonen joka ei liiku oikein ei käytä oikeita lihaksia, ja se kipeytyy, tai pidemmänpäälle sille tulee jopa mahdottomaksi suorittaa joitakin tehtäviä, koska sen lihaksisto ei ole riittävä esimerkiksi kokoamisasteen nostamiseen. Ja siihen ei auta vaikka kuinka hinkkaisi kentän pintaa kaula kaarella, ennenkuin selkä saadaan töihin, ei kokoamista voida tehdä oikein. (Täti innostui paasaamaan heti ekassa tekstissä, hupsista. No tätä tämä tulee olemaan jatkossakin, että karsiutuupa sitten lukijat heti alkuunsa jos ei jaksa paasausta lukea) Toinen iso ohjenuorani on aina ollut, ettei selkään kiivetä ennenkuin hevonen toimii täydellisesti maastakäsin. Se sitten mikä on tilanteeseen nähden täydellistä voi vaihdella.
Minkäänasteisia meriittejä ei meikäläiseltä löydy, joten kisaamista tason määrittäjänä pitävien mielestä en osaa yhtään mitään. Kuitenkin käsieni kautta on ratsuiksi muuttunut... hetki, pitää laskea... seitsemän hevosta, joilla kaikilla oli minulta lähtiessään hyvät eväät ratsun uraa jatkaakseen, ja pari onkin sittemmin kehittynyt varsin hyviksi harrastehevosiksi, ja yksi kisannut kansallisella tasolla, toki siitä en yritäkään ottaa kunniaa, itse ratsastin hevoselle vain ja ainoastaan pohjan.
Toki olen saanut aina apua, enkä ole koskaan yrittänytkään pärjätä ilman valmentajia ja muita alan ammattilaisia, mutta viimekädessä päätökset liikutuksesta, ruokinnasta ja käsittelystä olen tehnyt itse, hyvin tuloksin. Kaikki hevoset (paitsi yksi jota treenattiin ravuriksi mutta ei startattu) ovat olleet kisannetia ex-ravureita, ja suurin osa lämpöisiä, enkä näe mitään pahaa siinä että olen tasoittanut niiden matkaa kohti ratsun elämää. Olenpahan omalta osaltani vähentänyt niiden kyseisten yksilöiden tulevia/mahdollisia ongelmia, ja siten vähentänyt riskiä että juuri ne hevoset joutuisivat kiertoon tai menisivät rikki.
Nykyinen hevoseni, ja toivonmukaan pitkäaikainen ystäväni, on vanhempi tamma, joka on nuoruudessaan ollut kovatasoinen kilpahevonen (ratsu). Se on ollut vuosia siitoskäytössä, joten pikkuhiljaa kuntouttelen sitä kohti harrasteratsun uraa. Itse taas olen paisunut lasten saannin myötä kovin muhkean kokoiseksi, joten samalla kun lihotan tammaa ja teen sille peruskuntoa, koitan epätoivoisesti itse pienentyä, jotta pääsisin kunnolla treenaamaan ratsastusta siinä vaiheessa kun tammallakin siihen rahkeet riittävät. Painopisteeni ja tasapainoni on mennyt niin hyrskynmyrskyn, etten voisi kuvitellakaan ratsuttavani hevosia joiden selkälihakset eivät vielä ole tottuneet ihmisen kantamiseen, ja siksi teen omankin hevoseni kanssa pääasiassa töitä maastakäsin. Se onkin toinen intohimoni kohde, rrrrrrrakastan erilaisia tehtäviä, harjoituksia ja kaikkea mitä hevosen kanssa voi puuhailla maastakäsin, aina juoksutuksesta ja liinatyöskentelystä naruriimun kanssa puuhailuun, tehtävä ja temppuratoihin ja sirkustemppujen opetukseen. Haaveissani on kuitenkin vielä joskus saada niin paljon kokemusta ja oppia ratsastajana, ja mielellään tietenkin ihan koulutustakin, että voisin ratsuttaa nuoria ja uraa vaihtavia hevosia. Mutta se on sitten joskus.
Ikää minulla on kolmisenkymmentä, lapsia kolme ja kotona mies ja elukoita, muttei hevosia kotipihassa. Koitan opiskella hevosalaa aina kun siihen on aikaa ja varaa. Töissä en juuri nyt ole, mutta pikkuhiljaa pitäisi tuon nuorimmaisen mennä hoitoon ja tädin töihin.
