mammojen moikkailua

Olen mussukoitani käyny tarhassa harjailemassa, Sippe saisi jo alkaa pikkuhiljaa varsomaan, odotan aika innolla millaisen varsan maailmaan pyöräyttää, vaikka voi olla että elämän realiteetit pakottaa varsan myyntiä harkitsemaankin. Suuria summiahan ei tilastovarsasta voi kuvitellakaan saavansa, mutta en minä varsaa sen myyntihinnan takia olisikaan myymässä, vaan koska kolmen hevosen elättäminen kotiäidin tuloilla voi tehdä vähän turhan tiukkaa. Mieluummin elää vähän isommalla hätävaralla, ja käy sitten siellä valmentautumassakin. Jahka Piko vanhenee niin aina voin sitten ostaa jonkun kivan nuoren, ilman että tarvii sitä omaa kasvattia elättää yli 3 vuotta ennenkuin pääsee hommiin.

Pikon varsahan jääkin kasvattajan omistukseen, hän ei siitä maltakaan luopua, joten sitä minun ei sitten tarvitse miettiä. Kavattaja sitten itse päättää myykö varsaa vieroituksen jälkeen vai pitääkö itse.

CR-päivä

Eilen oli vihdoin kauan odottamani CR-päivä Lintulan hevostilalla. Opettajana toimi Tiina Vuorinen, kuten aiemmallakin kurssilla jolla kävin viimevuoden heinäkuussa.

CR eli Centered Riding, ei ole tyylisuuntaus tai laji, vaan tapa opettaa ratsastusta, joka sopii kaikille ratsastajille ja hevosille, riippumatta heidän lajistaan tai rodustaan. CR opettaja ei niinkään kerro mitä tehdään, vaan miten tehdään, miten tulisi istua ja olla hevosen selässä niin että omalla kehollaan häiritsisi mahdollisimman vähän hevosta ja sen liikettä, miten hevoselle kerrotaan mahdollisimman pienin avuin mitä siltä toivomme. CR on siis erittäin istuntapainotteista opetusta, jossa keskitytään oman kehon hallintaan.

Aloitimme päivän aamukahvilla ja teorialla, missä Tiina kertoi mitä päivän ratsastuksessa lähdettäisiin hakemaan. Helmut-luuranko oli jälleen havannoillistamisen apuna, ja ilmapiiri oli iloinen. Kahden ratsukon ryhmiä oli neljä, lisäksi yksi yksityistunti, ja muiden valmennusten seuraamisesta sai myös irti todella paljon. Oli mukavaa vaihtelua ettemme olleet Jossun kanssa ensimmäisiä, vaan pääsin näkemään Pojan töissä jo ennenkuin itse ratsastin, ja koitinkin painaa erityisen hyvin mieleen mitä Pojan ratsastajalle neuvottiin, vaikka tiesinkin että Tiina ei keskity niinkään siihen miltä hevonen näyttää, vaan ratsastajaan. Kun ratsastajan palikat on kunnossa, on hevonen rento ja tyytyväinen.

Tiinalla on usein tapana antaa ratsukon lämmitellä itsekseen, ja tarkkailla miten ratsastaja normaalisti ratsastaa. Sitten hän pyytää ratsukon luokseen, ja tekee muutoksia istuntaan, selittäen samalla miksi muutos tulisi tehdä. Yleensä kun istunta muuttuu parempaan, hevonen ratsastajan alla huokaa tyytyväisenä. Reaktio on niin välitön. Lintulan hevoset ovatkin jo oppineet että Tiina on ihana auttaja, jonka luo ne menisivät mielellään, oli ratsastaja samaa mieltä tai ei...

Poika oli edelleen muhkeassa kunnossa, se on iso suomenhevonen, ja tykkää syömisestä. Laiskaksikin sitä voisi väittää, joskin Poika on todella herkkä myös, jos istunnalla jarruttaa ei Poika ravaa, ja ensimmäisellä kurssilla seisommekin vähän väliä kentällä ja mietimme miten ihmeessä liikutaan eteenpäin. Nyt Tiinan korjaukset istuntaani eivät olleet yhtä radikaaleja kuin ensimmäisellä kerralla, mihin olin todella tyytyväinen. Se tarkoittaa että olen onnistunut itsekseni ratsastaessani muistelemaan oikeita oppeja. Jalkaa siirsi hieman (siis lähinnä ajatuksen verran) taaemmas, se onkin minun periongelmani, jalka valuu eteen ja istunta tuoliin. Myös ranteen pehmeyttä hän haki minulta, jotta voisin myödätä oikein. Tälläkertaa Poika toimi hyvin, vain muutamia kertoja jouduin muistuttamaan ohjasperillä että hei haloooo, pyysin ravia. Ohjasperät ovat ihana asia, jos joutuisin Poikaa tuuppimaan pohkeella eteenpäin olisi istuntani taas keikahtanut ja olisin alkanut punkemaan.

Ravi oli lopussa jopa helppoa, työskentelimme ympyrällä ja opettelimme kääntämään hevosta pelkillä istuinluilla, niin että kädet seuraavat sitä uraa jota haluamme ratsastaa. Tästä mielikuvasta oli minulle valtavasti hyötyä, sillä minulle on kentällä ollut aina vähän vaikeaa hahmottaa mihin olen oikeastaan menossa. Ja silloinhan ei voi hevonenkaan tietää mihin haluan sen menevän, jos annan epävarmoja signaaleja.

Nyt olisi uskomaton hinku päästä testaamaan oppeja ja ratsastamaan ns. oikein kun oppi on tuoreena mielessä. Mutta minulla ei ole hevosta jolla ratsastaa, kun tammat lomailee. Nyyh. No, jospa maltan odottaa kesäkuun alkuun, silloin päivän CR-kurssi eri opettajan johdolla, ja heinäkuussa sitten CR-viikonloppu Tiinan johdolla.

LOMA!

Tänään illalla tallille, huomenna tallille, lauantaina tallille (cr-valmennuksen jälkeen), sunnuntaina tallille, maanantaina tallille....

Lomalle

Taitaa Pikon saikku olla sellaista laatua että jatkuu mammalomana, ja katsellaan sitten varsomisen jälkeen uudelleen liikuttelua muutenkin kuin taluttelemalla. Olisin toivonut että olisin edes tämän kuun loppuun voinut ratsastaa liki normaalisti, nyt kun tuntuu että alan vihdoin saada takaisin vanhoja taitojani, ja kerätä vähän uusiakin. Mutta minkäs teet, hevosen voinnin mukaan mennään, ja nyt on vointi se ettei selkään ole menemistä.

Sippe ei näytä merkkejä varsomisesta, joten senkään selkään en ole ihan hetkeen pääsemässä, ja sen kanssa pitää aloittaa aika lailla samalla tavalla kuin Pikon kanssakin, eli maastakäsin ja sitten pikkuhiljaa kuntoa kohottamaan.

Joten vaikka omistan kaksi hevosta, en pääse ratsastamaan. CR-valmennus on ensi viikonloppuna, mutta sen jälkeen on ratsastelut sitten ratsastettu ellen löydä vuokrahevosta jostain läheltä erittäin edullisesti, ja saa vielä lapsiakin hoitoon siksi aikaa kun harrastan. Ei kuullosta kovin todennäköiseltä. Ottaa aika raskaasti kupoliin tälläiset takapakit, säännöllisyys on niin tärkeä juttu lihasmuistille, ja tuon CR-valmennuksen jälkeen olisi ollut tosi tärkeää päästä ratsastamaan että muistaisi mitä tuli opittua. Nyyh.

Noooo, toivotaan että Pikon tila ei kuitenkaan pahene, ja varsomisen jälkeen sitä voi liikuttaa taas normaalisti (toki sen kunnon huomioiden). En tosiaankaan tiedä mitä teen jos se menee niin huonoon kuntoon ettei siitä ole enää ratsuksi. Siitostammanakaan sitä ei voi kaviokuumeisena käyttää... Parempi etten edes ajattele sitä vaihtoehtoa vielä.

Hierontaa

Oltiin muksujen kanssa koko iltapäivä tallilla, oli niin upea ilma ja lapset leikki innoissaan hiekkalaatikolla. Autoin hetken suokkipojan irtohypytyksessä, sitten katselin kun poni oli kentällä PONI, ja sitten menin omia tammoja moikkaamaan tarhaan. Kevät on täällä, ja sen näkee mutaisista hevosista...



Piko oli sitten eilen ollu ep. Siis ontunut. Ei onneksi pahasti, mutta kuitenkin sen verran että saatiin huolestua. Oli siis vasen etunen, kun aiemmin on reagoinut oikea. Tänään kävin sitten tallilla tamman läpi, lihaksistossa ei ollut mitään hälyyttävää joka kertoisi epäpuhtauden syyn, mutta oireet ja entiselle omistajalle tehty puhelinsoitto vihjaavat alkavaan kaviokuumeeseen :( En edes tiennyt tammalla olleen aiemminkin kaviokuumetta.

Muuten tamma on lihaksistoltaan aika hyvässä kunnossa, kraniosakraalikäsittelyssäkin oli melko joustava ja rentoutui silmin nähden.

Aurinko armas

Tänään olen bongannut perhosen, ampiaisen, sisiliskoja ja heinäsirkkoja. Kesä tulee! Tallille pääsin oikein ajan kanssa ilman muksuja, ja sekös oli mukavata.

Piko oli päättänyt mennä pitkin pituuttaan nukkumaan tarhan paskaisimpaan nurkkaan, ainakin sen puhtausasteesta päätellen, joten hetkenaikaa sain kuluttaa siihen että koitin sitä putsata kakoista. Sitten mentiin kentälle ja koitin taas hokea itselleni rentoa jalkaa, käden kulmaa, pystyä nyrkkiä jne. Meikäläisen murheenkryynit on jännittyvä jalka (varpaat sojottaa ulospäin) ja se että en pidä kunnon kulmaa kädessä, jolloin nyrkit valuu alas.

Raviin siirtyminen ei olisi oikein onnistunut millään, joten otin Jannalta taikatikun käteen. Raippaa ei kertaakaan tarvinnut edes käyttää, mutta tamma liikkui aivan erilailla eteen kun se oli kädessä. Saatiin muutamia tosi hyviä siirtymisiä, ja alan jo löytää ravissakin ohjausta, tehtiin pääty-ympyröitä. Laukat oli vähän hakusessa, mutta yhteen siirtymään olen todella tyytyväinen, tamma nosti aivan ajatuksen voimalla. Teen selässä varmaan liikaa, ja tasapainoni vähän heittää, siksi nosto ei aina onnistu. Laukkojen jälkeen oli ravissa taas vauhtia, joten pääsin treenaamaan kunnolla kevennystä ja liikkeen ja temmon säilyttämistä.

ravailua

Keskiviikkona en päässyt tallille kun tytär taas sairasti, mutta tänään pääsin taas. Janna kertoi että olivat eilen tehneet pientä jumppaa kavaleteilla, ja Piko oli ihan kuumentunut ja alkanut hyppäämään isosti ja tosissaan :D Jalka edelleen kuiva tänään, eli nou hätä.

Tallipäivän saldona Taru kävi istumassa ponin selässä ja Pikon selässä, ja Terhi kävi muutaman käyntiaskeleen ajan Pikon selässä kentällä. Piko vaan oli vähän sitä mieltä että hän ei ole mikään talutusratsu, varsinkaan kun selässä istuja hihkuu innosta melko kovaäänisesti...

Itse ratsastelin pääasiassa ravissa, yritin opetella keventämään ja istumaan alas, ja pyrin väistättämään tamman takapäätä pois uralta. Irrottelisi vähän selän lihaksia ja tekee takapäästä vahvemman. Onnistui välillä ihan hyvin, välillä ei ollenkaan, syytän itseäni ja onnettomia apujani. Onneksi pian saan valmentajan käymään, ja ensi viikolla on jo CR-päivä!

Laukkaa!

Vihdoinkin keräsin rohkeuteni ja laukkasin! Muutenkin oli tosi kiva tallipäivä, muksut meni leikkimään sisälle, nuorin nukkui, ja Janna oli kentällä mukana. Luetteli mulle C-merkin rataa jota muka ratsastin :D (Välihuomautuksena: tamman etunen oli _täysin_ kuiva pienten hyppelyiden jälkeen)

Laukka oli paljon helpompaa kuin osasin odottaa, ja tamma nosti laukat tosi hienosti käynnistä, pari kertaa liki paikoiltaan, kun piti ottaa vähän hallintaharjoituksia kun Piko alkoi ennakoimaan. Ja minä pysyin kyydissä ilman ongelmia! Olo on upea, mahtava, upea!

Laukkaaminen ei varmaan kovin monelle ole näin iso juttu, mutta minulle se on... Olen viimeksi laukannut n. 7 kk sitten, ja se ei ollut ollenkaan näin hallittua menoa. Nyt alkaa todella huomata miten painon putoaminen auttaa ratsastuksessa, vaikka kuvistakin näkee että onhan tuossa vyötäröllä vielä ihan julmettu makkara. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

liki terveenä taas

Ei tullut onneksi angiinaa. Nyt on olo jo liki normaali, ja kävinkin tänään ystävän kanssa Tampereen hevosmessuilla. Kotiivietäviksi tarttui varsoille riimut, Pikolle suitset, mulle hanskat ja msmlinimentti ja arnika. Verkostautumistakin tuli harrastettua.

Illalla sitten menin tallille (mun vihreissä ratsareissa, jotka ei oo aiemmin mahtuneet jalkaan!!!) ja ratsastelin ihan rennosti vähän aikaa. On muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ostan ratsarit joissa on pelkkä polvipaikka. Ainakaan tuota materiaalia. JÄRKYTTÄVÄN liukkaat housut. Mutta kyydissä pysyin kuitenkin. Onnistumisen iloa tuotti se että kun aloin pyytää tammalta keskittymistä takapään väistättämisellä, niin tamma toimi tosi hienosti. Otettiin to-del-la hidasta käyntiä, sitten taas reippaampaa, väliin pysähdys ja takaosakäännös, hidasta käyntiä, reipasta käyntia ja etuosakäännös. Ihan puhtaita ei nuo käännökset olleet, mutta olen tyytyväinen itseeni sillä osasin ennakoida ohjalla ja pohkeella tamman liikkeitä niin ettemme liikkuneet juurikaan eteen emmekä taakse. Lisäksi teimme väistöjä käynnissä, ja vihdoin sain aikaan rennon, tasaisen kauniin pohkeenväistön, joka tuli kuin itsestään istuinluuta siirtämällä. JES! Edellisen CR-tunnin muistelu auttoi tuohon selvästi. Seuraava CR-valmennuspäivä onkin jo tässä kuussa, odotan innolla!

Lopuksi ravailin vähän pitkin ohjin, ja sitten Janna kokeili hypätä tammalla semmoisen pikkuisen ristikon. Tamma hyppäsi nätisti ja vaivattomasti, joten uskoisin ettei tuommoinen pieni jumppaeste sen jalalle tee yhtikäs mitään haittaa. Toki vähän jännitän huomisaamua, että onko turvotusta, mutta en kyllä usko. Toki hyppäämistä nyt ei muuten olla ottamassa treeniohjelmaan tietenkään kun tamma on tiine, mutta pikkuinen kavaletti sillointällöin tuskin haittaa niin kauan kun tammalla laukataankin normaalisti.

Tamman selkä höyrysi tallissa ja se oli lämmennyt hienosti takaosastaan, hyvä me!

huh huh

Jooh, nyt tuntuu siltä että aika on ylellisyys johon minulla ei ole varaa. Ensin perjantaina pakkailua, sitten la-su koulutusviikonloppu, sitten ma muutto, ja tänään muuttopuuhat jatkuu. Eilen olisi ollut minun tallipäiväni, mutta jäi välistä, kotiuduttiin vasta iltamyöhällä.

No, koulutusviikonlopusta sen verran, että se oli jälleen mielenkiintoinen ja ehdottomasti hyödyllinen. Opin kraniosakraalihoitojen perusteet, ja spinapisteiden käytön. Lisäksi syvensimme entisestään klassisen hevoshieronnan osaamistamme, sekä anatomian oppejamme.

Tähtään siihen että pääsisin huomenna tallille, mutta nyt on kurkku sen verran kipeä, että en tiedä kuinka käypi.. Viimeksi kun tuntui kurkussa tältä sairastuin angiinaan.

kouluttautumista

Puuuuh, takana tuhti viikonloppu hierontaoppia. En jaksa edes päivittää enenpää. Jospa huomenna.

Kiirusta kiirusta...

Tänään mikään ei oikein meinnannut aamulla onnistua, mutta pääsin kuitenkin liki ajoissa tallille, lähdimme hakemaan koppia ja Sippeä Valkeakoskelta. Matka kului joutuisasti juoruillessa, ja perillä odotteli Sipsin tavarat valmiiksi laitettuna, ja tamma tarhassa. Lastasimme tamman naapurin pihassa, kun tallin piha piti jättää vapaaksi toista kuljetuskalustoa odottamaan. Sippe kulki perässäni naapuriin tyytyväisenä, mutta koppiin ei muka olisi tullut :D Vanha ravuri joka kävelee suoraan kyytiin koitti väittää että entäs jos en... Saattoi kyllä johtua siitä että kopin väliseinää ei saanut siirrettyä. Kyytiin tamma kuitenkin tuli kun kauniisti pyydettiin, ja vähän odoteltiin että se tajuaa ettei muuallekaan olla nyt menossa. Tamma matkusti hienosti, kuten aina, ja perillä piti hirnua että "Hei täällä olen, ketäs täällä on?". Poni oli tuttu, samaten Pikon Sippe tuntee entuudestaan, ja ilman suurempia kalabaliikkeja tamma jäi tarhaan heinilleen. Nyt jäädäänkin sitten jännäämään koska varsa syntyy. Kuvat ei välitä sitä miten valtava tamman maha on, se on SUURI.

Pikon ratsastus sen sijaan jäi taas tältäkin päivältä, minua jo odotettiin kotiin, joten Janna kävi selässä että näin miten tulevat juttuun, ja kävi kaikki askellajit ja teki pari laukanvaihtoa. Hyvin sujui, vielä kun tammalle lisää kuntoa ja tytölle tasapainoa niin ovat ihan kisavalmiita. Tiineys mokoma keskeyttää treenit kohta puoliin, mutta ensi keväänä viimeistään varmaan nähdään kaksikko sitten kisoissa.