Haaste

Ohjeet:
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.


**Haaste oli blogissa Pennie's - based on true story
jossa Penina haastoi kaikki tekstejään kommentoineet. Taisin muistaakseni joskus osallistua johonkin arvonnoista, joten tässä tätä sitten :D Kannattaa muutenkin käydä vilkaisemassa Peninan blogia, jos ette siihen ole vielä törmänneet, Penina on kohtuu aktiivinen päivittämään blogia ja tekstiä myös jaksaa lukea**


1. Minkä etunimen ottaisit, jos saisit?

-Saahan sen vaihtaa jos haluaa, mutta olen täysin tyytyväinen omaani. Tosin voisin ottaa keskimmäisen nimen, jota siis käytän, ensimmäiseksi. Helpottaisi asiointia.

2. Vaikuttavin elokuva, jonka olet nähnyt?

p.s. i love you. Itkin silmät päästäni, vaikka se tuommoinen hömppä onkin.

3. Onko sinulla tatuointeja, millainen?

Ei vielä. Tulossa on selkään sydämen kohdille 3T, joka ei tarkoita massaani, vaan sitä että minulla on kolme lasta joiden nimet alkavat T kirjaimella.

4. Minkälaisia ihmisiä et siedä?

Siedän aika paljon. En pidä itsekkyydestä.

5. Missä maassa tahtoisit käydä?

Irlannissa

6. Tavoitteesi tulevaisuudessa on...?

Niitähän riittää. Ratsastuksellisesti vai muuten? Noin muuten päästä kouluun, saada ammatti ja oikea työ. Ratsastuksellisesti toivon edelleen että pääsisin joskus starttaamaan edes sitä heBtä :D

7. Osaatko jonkun erikoisen taidon?

ööö... osaan aika paljon kaikenmoista mutta mitään erikoista... enpä tiedä...

8. Mikä on paras aika päivästä?

aamu jos ei väsytä xD

9. Mihin uskot?

itseeni

10. Taitavin ratsastaja jonka tiedät?

Idolini Kyra K.

11. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?

Tjaa. Joko tekisin hömppää nuorille, tai sitten kirjoittaisin siitä miten helppoa on olla onnellinen jos ei anna epäonnistumisien ja negatiivisten ihmisten painaa itseään alas.




Olen harvinaisen tylsä enkä jaksa alkaa linkitellä tähän postaukseen ketään. Mutta kuka tahansa joka lukee blogia ja haluaa ajanvietteekseen haasteen ottaa vastaan, niin antaapi mennä.

Kysymykset:

1. Antaisitko mieluummin 5 euroa lapselle vai 50 euroa hyväntekeväisyyteen?
2. Millainen olisi unelmahevosesi, jos omaa ei lasketa?
3. Jos saisit oppia uuden taidon, olisiko se mieluummin jotain mielenkiintoista, vai jotain hyödyllistä?
4. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 3 miljoonaa euroa?
5. Jos saisit valita itsellesi minkä tahansa ammatin, mikä se olisi?
6. Koira vai kissa?
7. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
8. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
9. Miten otat vastaan kritiikkiä?
10. Jos saisit asua missä tahansa, minne muuttaisit?
11. Uskotko yliluonnolliseen?

Viikon ratsastus peruuntui kun en saanut aikatauluja järkättyä mieleiselläni tavalla, mutta ensiviikolla mahdollisesti sitten kahdesti. Sen sijaan postaan teille tuon ylläolevan kuvan, jota jokaikisen ratsastusta harrastavan kannattaisi katsoa oikein ajatuksen kanssa. Se on mielestäni loistava esimerkki siitä miten hevosen tulisi kulkea oikein, ja miten monet (jopa alan ammattilaiset) hevosensa ratsastavat.

Ihan jo hierojana voin sanoa että alempi johtaa ongelmiin, joita toki helpoissa luokissa kisaavat eivät välttämättä huomaa, mutta vaativiin siirtyvät varmasti kohtaavat. Useita hevosia joita on näin ratsastettu on "tuomittu" kapasiteetiltaan riittämättömiksi pidemmälle, vaikka oikeasti kyseessä on ollut väärä ratsastus, joka on aiheuttanut sen että hevonen ei vaativimpiin liikkeisiin tai suurempaan kokoamiseen pysty. Samaten oikein ratsastettu hevonen suoriutuu paremmin, vaikkei luontaisesti mikään liikeihme olisikaan.

Esteille :D

Tänään sitten tapahtui se ihme että olin estetunnilla. Olen kerran aiemmin tehnyt tehtävää jossa oli mukana puomeja jotka eivät olleet maassa kiinni, mutta varsinaisesti hypännyt en ole koskaan aiemmin.

Opella oli ääni käheänä joten tein alkuverkan itsenäisesti, kävelin ensin hetken ja totuttelin lyhyempiin jalustimiin, ja sitten kevyessä ravissa voltteja ja pääty-ympyröitä. Väliin siirtymisiä käyntiin, ja sama toiseen suuntaan. Tamma oli mahdottoman hyvin kuulolla, ja vaikka keventäminen tuntui tosi oudoilta niillä lyhyillä jalustimilla niin siihenkin tottui. Kevennykset menivät paremmin nyt, aloin tuntea koska on väärä kevennys. Sitten otin tamman kanssa muutaman pysähdyksen ravista ja taas suoraan liikkeelle raviin, ja tamma kuunteli tosi upeasti. Tämä kuulemma oli täysin historiallista :D Ope pyysi ottamaan myös muutaman laukannoston, ja ekan mentyä ravailuksi antoi raipan, jota ei sitten lopulta taaskaan tarvittu. Kentällä on yksi pehmeämpi nurkka, ja jos siit nostin laukan niin tamma nosti väärän, mutta vaihdoi sitten itse matkalla oikeaan laukkaan.









Annoin tammalle pitkät ohjat ja kuuntelin open selostuksen harjotuksesta jota tehtäisiin. Kentällä oli kolme estettä, jotka menisimme vuoronperään, käyden aina uralla välissä. En jaksa alkaa nyt väsäämään mitään kaavakuvaa, joten kovin selkeää kuvaa ette esteiden sijoittelusta saa, mutta ihan kunnolla sai kahdelle esteelle kääntää, ensimmäiselle oli pidempi lähestyminen. Ensin puomit olivat vain estetolppien jalan päällä, ja menimme niiden yli totutteluksi käynnissä. Sitten sama homma ravissa, ja sitten sama tehtävä ravissa niin että puomeja oli vähän nostettu. Kovin korkeallahan ne eivät tietenkään olleet, ja silti tätiä meinasi jännittää. Kerran tamma juoksi esteen ohi kun jännitin enkä ollut mukana, mutta sen jälkeen meni tyytyväisenä juuri siitä mistä ohjasinkin. Taisi toisen kerran kokeilla mutta kun olin skarppina ja voimistin heti sen puolen pohjetta niin päättikin sitten hypätä. Kakkosesteellä jostain syystä tamma ei olisi oikein nostanut jalkojaan, joten ope pyysi että kokeilemme lähestymistä laukassa, ja se toimikin paremmin. Kamalan kiva tamma ensihevoseksi esteillä, hyppäsi mielellään muttei lähtenyt kaahottamaan (vaikka kuulemma sitäkin usein harrastaa) ja sain välillä jopa pyytää reippaammin eteen ennen estettä.









Helpolta se tuntui, tai siis sinänsä vaikeaa että kroppa huusi halleluujaa ja huomenna huutaa jalkalihakset hoosiannaa, mutta siinä mielessä helppoa että hevonen pysyi hienosti hallussa kokoajan, eikä mulla ollut missään vaiheessa sellainen olo että tippuisin tai heitättäisi edes.

Loppuun sitten vielä ristikkoa laukassa, ja itsenäinen loppuverkka, jonka toteutin löysin ohjin ravailemalla.

Ratsastustunnilla

No, tuli sitten kuitenkin itse mentyä tunnille. Alkoi se kärpänen surista aivoissa kun pojan tunteja katseli, ja tänään se sitten koitti. Pikkasen jännitti, kun en ole ollut hevosen selässä piiiiitkään aikaan, saati sitten vieraan hevosen, ja vielä tunnilla. Onneksi paikka ja ope tuntui jo tutulta.

Sain ratsuksi suomenhevosen, vanhan tamman, jota tosin en olisi uskonut parikymppiseksi. Tuntui toisaalta tosi hassulta olla hevosen selässä, mutta toisaalta hevonen tuntui heti aika tutulta. Etukäteen ope varoitteli että tammalla on päiviä jolloin on tosi tahmea, ja välillä päiviä jolloin rauhoittuminen on haasteellista. Osasin siis odottaa että ravissa kiihdytellään. Alkukäynneissä jo kerroin hevoselle että minua sitten kuunnellaan, otin kulmat kunnolla ja pysähdyksissä vaadin että myös pysähdytään ja lähdetään liikkeelle vasta kun annan luvan. Tammalle tämä kuulemma on yleensä kohta jossa huijaa, valuu eteenpäin tai alkaa poikittaa, mutta kanssani se ei sitä tehnyt, mitä nyt joka kerta (melkein) yritti ennakoida liikkeelle lähtöä. Alussa jo ope kehui perusistuntaani, pohkeen paikkaa ja suoruuttani. En siis ihan kaikkea ole unohtanut. Alkukäyntejen ja pysähtymisien jälkeen otettiin harjoitusravia pitkät sivut, ja lyhyen sivun keskelle pysähdys. Harjoitusravi tuntui alkuun tosi helpolta, ehkä tamma ravasi samalla tavalla kuin Pate. Samaa tehtävää jatkettiin kevyessä ravissa, ja otettiin pitkien sivujen keskelle voltit. Koitin saada tammaa asettumaan voltilla, mutta parhaimmillaan asettui n. 3-4 askelta... Nooo, se ei kuulemma ollut outoa tälle hevoselle, vaan jopa hyvin ratsastettu. Kevennyksen jouduin vaihtamaan tosi tosi usein, ei vaan jotenkin lähde multa oikein se. Aloin tosin huomata jo itsekin sen kun oli väärä, joten edistystä tapahtuu. Tehtiin tehtävä molempiin suuntiin, ja sitten kokeiltiin kuvioon lisänä ravilisäystä toiselle pitkälle sivulle. Kaksi kertaa meni vähän sinnepäin, mutta sitten aloin itse uskaltaa pyytää, ja tahti muuttuikin selkeästi, ja sain myös lisäyksen jälkeen tamman oikein hyvin kuulolle ja rauhalliseen raviin, mistä onnittelin itseäni.

Sitten vähän käveltiin pitkin ohjin ennen laukkoja. Kokoajan juteltiin open kanssa, olin hänelle pedannut että taidot on ruosteessa ja olen vaan itsekseni humputellut, mutta tilanne olikin sitten parempi kuin kuvittelin, jalkani pysyy kuulemma ravissakin kohdillaan, samaten käsi pysyy paikoillaan vauhdin muutoksista huolimatta. Jotain on kuin onkin siis jäänyt päähän! Tai oikeastaan lihasmuistiin. Laukat nostin ensin harjoitusravista. Tein edelleen pysähdyksen toisella lyhyellä sivulla, pitkä sivu kevyttä ravia, kulmasta harjoitusraviin ja lyhyen sivun toisesta kulmasta laukka-avut. Eka nosto meni ihan harakoille, mutta sitten kun sain raipan käteen niin alkoi sujua, vaikken raippaa edes käyttänyt, vaan tamma nosti hyvin. Alkuun laukkasin vain pitkän sivun ja sitten meni heti ravin rauhoittelussa, mutta sitten kun alkoi nostot sujua otimme tavoitteeksi täyden kierroksen, ja sain minä sen laukattua vaikka tuntui että tamma oikoo eikä taivu ollenkaan. Hetki kävelyä ja sama juttu toiseen suuntaan, mutta nyt ei meinannut nostoista tulla mitään, tamma vaan kiihdytteli ja oma istunta meni etunojaan. Otin sitten käynnin ja keräsin itseni ja yritin nostoa käynnistä, ja se onnistui. Teimme pari nostoa näin, ja sitten ravailin hetken ja rauhottelin hevosen, ja loppukäynnit.

Jäi kyllä mahdottoman hyvä fiilis, ilmeisesti ihan kaikille :) Opettaja tykkäsi kun hevonen joutui hommiin ja hänen ei tarvinnut naputtaa kokoajan perusasioista, ja hevonen tykkäsi kun joutui keskittymäänkin, ja minä tykkäsin kun sain hevosen toimimaan kohtuu hyvin :) Ja sain taas lisää uskoa omiin kykyihin, ehkä mä jotain sitten tosiaan osaankin :) Ope jopa kyseli kiinnostaisiko mua esteet, ja minä totesin että juu, nyt kun se perusratsastus alkaa olla hallussa, niin mielellään... Eli sitäkin tiedossa :D

Ensi viikolla uudestaan!

pojan toinen tunti

Tänään pojan toinen ratsastustunti. Poju sai ratsukseen pikkuisen isomman ja reippaamman pollen, mutta kärsivällisen ja kiltin vanhemman tamman. Sen kanssa poika tuntuikin tulevan heti juttuun, tamma muistutti minua kovasti ensimmäisestä omasta hevosestani Sipsistä, jolla Tapani on ekan kerran elämässään ratsastanut kolmevuotiaana. Ratsukko oli tunnin liinanpäässä, ensin kävelivät vähän ja sitten ravasivat, jälleen ilman ohjia, keskittyen istuntaan. Poika opetteli samalla käyttämään pohkeita isontamassa ja pienentämässä ympyrän kokoa. Poika istui jo ravissa aika hyvin, ei hölskyttänyt ollenkaan niin paljon kuin ekalla tunnilla, ja ympyrällä pysyminen ei tuottanut ongelmia, vaikka ekalla kerralla ravasivat vain suoria pätkiä. Sitten tekivät ohjausharjoitusta, jossa piti pujotella renkaiden väleistä, pysäyttää estetolppien väliin, kääntyä sitten vasemmalle ja tehdä täyskaarto ja ylittää puomi, ja pujotella renkaat taas takaisin. Liinassa tämäkin, niin että Tapsa ohjasi hevosta lähes itsenäisesti. Lopuksi vielä pikkuisen ravasivat, ja sitten kun tapsa alkoi väsyä niin sovittiin että tekevät extempore loppukävelyt maastossa, pysyy homma mielenkiintoisempana. Tosi hyvin osaa tämä ope ottaa huomioon tuon vilkkaan lapseni ominaisuudet, ja poika viihtyy valtavan hyvin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen opetukseen.

Poniratsastajan äitee

Kun äidillä on vielä ikävä Patea, eikä maistu harrastus muiden hevosten kanssa, niin viedään poika tallille. Äiti sitten vaan katseli sivusta, ja toimi valokuvaajana. Ja välillä ei kertakaikkiaan onnistunut pitämään suutaan kiinni, vaikka tiedän että on varmaan tosi rasittavaa jos joku huutelee kentän laidalta... Mutta ei niin paha tilanne, koska poika ratsastaa yksityisopetuksessa, muuten todellakaan olisi kehdannut sanoa yhtään mitään. Enkä nytkään tietenkään mitenkään open neuvoja kumonnut, kunhan huikkasin välillä että älä jännitä tai oikase selkää, kun tiedän että poika tarvii paljon muistuttelua, ihan kaikissa asioissa. Olihan se kiva päästä tallille, mentiin katsomaan uutta paikkaa, missä poika nyt sitten alkaa käymään kerran viikossa, kun kerran tykkäsi itse kovasti, ja mä tykkäsin kanssa. Rento ilmapiiri, hyvinvoivia hevosia, kiva tasainen osaava poni joka kuitenkaan ei ole tahmea ja opettaja joka osaa käsitellä tuommoista vähän heikomman keskittymiskyvyn omaavaa poikaa. Tapsalla oli selvästi tosi tosi hauskaa, ja se on tärkeää se. Ensin vähän kävelivät vain ja muistelivat miten siellä selässä pitäisi olla. Sitten harjoittelivat pysähtymisiä, kääntämistä, ja siinä sivussa muutamat ratsastuskentän tiet. Kun jarrut oli hallussa, halusi tapsa ravata, mutta ilman ohjia vielä, joten ohjat solmuun kaulalle ja sitten lyhyitä pätkiä ravia. Välillä meni tosi hyvin, välillä hölskytti aika paljon, Tapsahan ei ole aiemmin ravannut kuin shettiksellä, joten tuntui varmaan aika erilaiselta. Meinasi vähän mennä etukumaraan kokoajan, mutta ope ehdotti että jos irrottaa toisen käden satulasta, ja sillähän se selkä vähän suoristui. Sitten taas vähän kävelyä, kääntämisen ja pysähtymisen ja liikkeellelähdön kertausta. Kävelivät puomejen yli, ja taas Tapsa ehdotti että saisiko ravata. Ja niin sitten ravasivat puomejen yli. Poni ihan innostuikin vähän, toki pysyi täysin hallinnassa, mutta askel venyi ja korvat nousi tötterölle :D Lopuksi Tapsa teki vielä pääty-ympyrän ilman talutusta, ja sitten huomattiin että olikin jo kulunut liki puolitoista tuntia. Oli niin hauskaa että tunti ihan hujahti ohi.

hevoseton

Pate oli sitten testannut ylläpitäjää ihan urakalla ja tämä oli pudonnut selästä. Putoamisen seurauksena sairaslomaa, eikä mahdollisuutta ratsastaa, joten ymmärrettävästi hän ilmoitti ettei voi pitää hevosta. Hetken aikaa hyperventiloin ja kiipeilin seinille että mitä nyt teen, mutta onneksi sitten Paten entinen omistaja sanoi että ottavat Paten takaisin, kun sitä heiltä kyselin. Ihanaa! Kivi tipahti sydämeltä, he tuntevat hevosen ja rakastavat sitä, joten ei tarvi miettiä että pääseekö hyvään paikkaan. Joten Pate lähtee ylläpitäjältä suoraan uuteen vanhaan kotiin, ja minä olen ihan oikeasti hevoseton. Haikeaa, mutta aivan varmasti ihan oikea päätös kaikin puolin. Kaikki hevosroinat pitäisi käydä läpi ja pistää myyntiin, ei niitä oikein ole järkeä varastoidakaan, koska en varmasti omaa hevosta osta ennenkuin joskus opintojen jälkeen, eli ainakaan 5 vuoteen. Harrastuksen suhteen en ole vielä päättänyt että hakeudunko ihan tunneille, vai etsinkö jonkun vuokrapollen jolla reenailla, vai pidänkö taukoa harrastuksesta kokonaan. Aika näyttää.

Sinne meni poika

Tänään se hevonen sitten lähti. Aika haikeaa, vuodesta 2006 minulla on kokoajan ollut hevonen, joko oma tai lähestulkoon oma ylläpitohevonen. Ja nyt sitten ei ole pollea ollenkaan, tai onhan tuo minun vielä, mutta muutti asumaan tuonne 80 km päähän joten ei sitä ihan jokaviikko näillä bensanhinnoilla käydä moikkailemassa.

Onneksi talli on tuttu ja ylläpitäjä luottoheppatyttöni Leena. Tiedän että Pate viihtyy, Leena pärjää sen kanssa ja hevonen varmaan kehittyykin. Ylläpidon pituus on ainakin kesän yli, ideana kuitenkin myydä ruunaa myös, koska syksyllä kun aloitan opinnot niin ei minulla rahaa ainakaan enempää ole, saati aikaa...

Ehkä etsin itselleni vuokrahevosen jolla treenailla koulua kerran pari viikossa, ehkä en. En ole vielä päättänyt. Mutta ainakin toistaiseksi siis blogi hiljenee. Kun käyn Patea moikkaamassa niin kerron kuulumisia, muuten varmaan aika hiljaiselolla mennään. Kiitos kaikille lukijoille, ja hyvää kevättä!

Pate lähtee ylläpitoon

Nyt näyttäisi siltä että Pate pääsee tutulle ihmiselle ylläpitoon ja eteenpäin laiteltavaksi, ja myöhemmin sitten myyntiin. Pitäkää peukkuja että kaikki menee niinkuin on ajateltu eikä mutkia tähän matkaan enää tule.

elämä on.

Auto jälleen hajalla, ja rahat alkaa tosiaankin olla finaalissa. Auton remppaus, Paten ell lasku ja nyt uutta remppaa autoon... Taas on mielessä hevosesta luopuminen, kun ei vaan meinaa rahat riittää mielekkääseen harrastamiseen. Ottaa kaaliin aika hemmetin lujaa juuri nyt.

kakkaa kakkaa...

Tänään pääosassa pihatto ja sen puhdistus. Kamalan paljon siellä ei enää sitä itseään ollut, mutta useampi kuormallinen kuitenkin. Menimme Anniksen kanssa Sannan ja puolisonsa seuraksi hommiin, ja mukavaahan se oli reippailla hyvässä seurassa. Puhdasta tuli, mukavaa hommaa kun näkee heti työnsä jäljen. Semmoinen reilun kolmen tunnin reippailu oli se :)

Kahvin tippumista odotellessa sitten juoksutettiin Pate irtona ketällä. Saatiin hyvin koko kenttä käyttöön, kun oltiin kahdestaan kentällä. Patella kun on tapana oikaista tallinpäädystä yksi kulma kokonaan pois ja yrittää vaihtaa suuntaa, ja sitten toisessa päädyssä jäädä norkoilemaan portille. Nyt ei onnistunut kumpikaan temppu, kun oltiin Anniksen kanssa tarkkoina. Ihan hyvän liikutuksen sai ruuna, vaikkakin nopean.

Haava on tosi hyvä, ensi viikolla pääsee varmasti selkään!

Liinailua

Eilisen rodeon jäljiltä ajattelin että eiköhän herra ole aivan valmis työskentelemään ihan oikeasti, joten laitoin sen liinan päähän. Vasempaa kierrokseen olikin tosi hyvä, löytyi rento ja letkeä ravi ja siirtymiset. Mutta sitten kun piti tehdä veryttely toisessa kierroksessa... Pate lähti liikkeelle kuin ammus, ja laukkasi vaan ympyrällä. Aika pienellä ympyrällä vielä, kun ensi pidetteet ei menneet läpi ääniavusta puhumattakaan, niin koitin sitten pienentää ympyrää jos rauhoittuisi kun laukkaamisesta tulee hankalampaa, mutta paskat, ihan vallan mainiosti mahtui Parkkaus laukkaamaan lähestulkoon voltilla. No, kun sekään ei auttanut totesin että perkele laukataan sitten, annoin sille liinan koko mitan ja pyysin lisää vauhtia. Hetken laukkuutin sitä ja sen jälkeen malttoi siirtyä pyydettäessä raviin, mutta ravi oli kamalaa kaahotusta. Nyt kuitenkin ympyrän pienentäminen auttoi ja Pate alkoi rauhoittua. Kävelytin sitä hetken ja pyysin ravin, ja rauhallisesta ravista laukan. Nyt oli jo rennompi. Sitten rento ravi, ja suunnan vaihto. Vasempaan kierrokseen nostin laukan vain kahdesti koska ne meni niin nappiin, ja laukka oli rentoa. Sitten heti rentoa ravailua eteen-alas molempiin suuntiin, ja vielä lopuksi kävelyti ruunaa koko ketällä.

Pesin haavan ja kylmäsin jalat kun kerran pesupaikalla oltiin. Haava on tosi hyvin umpeutumassa, viikonlopun jälkeen varmaan on jo kiinni.

Pate riemastui

Tänään siis poistettiin dreeni, ja iloittiin siitä että haava näyttää erittäin hyvältä. Menee umpeen paljon nopeampaa tahtia kuin alkuun kuvittelin. Päästettiin sitten Parkkaus pärtsäilemään kentälle, kun ei enää ollut tarvetta varoa dreeniä, ja ensimmäiseksi Pate menikin piehtaroimaan. Siitä heti ylös päästyään alkoi tolkuton kiito, laukkaa vaan ympäri kenttää ihan onnessaan ja pukkeja väliin. Selvästi Patella oli ollut tylsää kun ei ollut päässyt liikkumaan eikä tarhassakaan ollut seuraa. Sitä menoa oli kyllä ilo seurata. Jahka Pate malttoi rauhoittua tehtiin vähän väistöharjoituksia ja hassuteltiin, Anniskin siis oli mukana tallilla. Pate leikki vesilätäkössä ja juoksi taas vähän lisää ja oli kaikin puolin mukava päivä. Sitten takaisin talliin ja huuhdeltiin haava uudelleen siltä varalta jos sinne meni hiekkaa piehtaroidessa. Pate pääsi takaisin pihattoon elämänsä rakkauden luo, heinäpaalia pitikin oikein halailla, Penasta ja Sisusta viis.

kaunis kevät!

Aivan tolkuttoman ihana nätti päivä! Oma auto vihdoin taas ajossa, ja tallillehan sillä sitten ajelin. Temppuiltiin Paten kanssa kentällä, ihan vaan rennosti, välillä rapsuteltiin ja välillä vaan käveltiin. Oli mukavata! Sitten mentiin putsaamaan haava, sekin näyttää tosi hyvältä, ja paranee sen verran vauhdikkaan oloisesti, että ehkä pääsen ratsastamaan jo paljon aiemmin kuin olin ajatellut :)


Eilen hoidot teki Annis, ja oli käynyt Paten kanssa kävelylläkin.

vararatsua etsitään!

Nyt kun on aikaa muttei hevosta jolla ratsastaa, niin ajattelin kokeilla kepillä jäätä, että löytyisikö liikutettavaa lähialueelta. Ei ihan unohtuisi taidot ja pääsisi ehkä taas vähän eteenpäinkin, vaikka Pate sairaslomailee. Ja jos oikein sopiva hevonen ja omistaja löytyisi niin miksei sitä sopimusta voisi jatkaa vielä sittenkin kun Pate tervehtyy, ainakin niin kauan kun aikaa riittää. Nyt olisi intoa ja motivaatiota treenailla, sääli jos se menee ihan hukkaan hevosen puutteessa.

Eli Forssan seutu huomio, nyt olisi maalaisjärkevä liikuttaja tarjolla. Ihan ihanne hevonen oisi osaavampi koulupuolen polle, mutta kaikki perusjärkevät hevoset huomioidaan. Plussaa jos voi valmentautua ja ehkä jopa kokeilla jotkut pienet koulukisat kesällä. Kokoa pitää olla hevosella sen verran että kantaa tämän 80 kiloa mitä minulla vielä painoa on. Superhyvä jos voin maksaa vuokrauksen tallihommilla tai hevoshieronnalla tai muulla oravannahkakaupalla, mutta tarvittaessa tiristän pienen rahallisenkin korvauksen jostain jos oikeasti hyvä hevonen löytyy.

Yhteyttä voipi ottaa petraannina@gmail.com

historian siipien havinaa :D

Pari ikivanhaa kuvaa :D Aloitin ratsastamaan Parkanossa, Virranhaarassa. Ratsastin erinäisillä mustilla shettiksillä, eniten Toralla ja Rositalla.

Siirryin ratsastamaan Kihniöllä Kankaan tallilla, paikka on nykyään tunnetumpi kasvateistaan V.K. poneista, joiden emillä olen liki kaikilla ratsastanut. Kuvassa ei kuitenkaan poni, vaan hevosvahvistus Baltic, joka oli silloin suurin hevonen jonka selässä olin ollut. Saattaa olla vieläkin.

Lämpöinen taas on erään hoitohevoseni Lauran varsa, jolla ratsastin tuon kevättalven. Sen selässä oli käyty neljästi ennenkuin minä sillä aloin maastoilla. Kaivelen hevosen nimen jostain ja lisään tänne.

Kentällä pyörimistä

Tänään minun piti herätä ajoissa ja mennä tallille, mutta ensin herätykseni ei joko toiminut tai minä sammutin sen ja nukahdin takaisin niin etten edes muista sitä, ja sitten tajusin että kello on vielä tunnin enemmän kuin sen pitäisi olla. No, olin silti ennen puoltapäivää tallilla, että ei se nyt ihan mönkään mennyt.

Hain Paten tarhasta ja vein pesupaikalle, piikitin viimeiset antibiootit, huomenna siirtyy suun kautta annettaviin, onneksi. Sitten putsasin haavasta turpeen ja kuivaneen mädän pois, tarkistin että dreeni on auki ja lahjoin hevosta leivällä.

Mentiin kävelemää kentälle kun siihen ihanasti paistoi aurinko ja se oli jo aivan sula. Tehtiin voltteja ja kiemurauria ja mitä nyt mieleen juolahti, otettiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Väistämisharjoituksia niin että kävelin vaan kohti "with intent" ja Pate väisti sitten sillä osalla jota kohti olin kävelemässä. Takaosa sillä liikkuu tosi hienosti, mutta kun hain sitä että olisi väistänyt etuosalla niin tuppasi vaan peruuttamaan. Muutaman onnistuneen väistön sivullekin sain, joten pitää olla tyytyväinen. Siitähän se on kiinni etten osannut olla juuri oikeassa kohdassa. Jos kävelee liian etuviistosta niin se pakittaa, jos liian takaviistosta niin se menee vaan eteenpäin tai takapää väistää. Käveltiin vielä hetki ja sitten vein Paten tarhaan, ja seurasin hetken ponien kiihdytysajoja ennen kotiin lähtöä.

lisää kaikkea

Sanna oli tänään jo ehtinyt piikittää Paten, ja huuhdella dreeniä, joten minä sitten rupsuttelin ruunaa, kävin sen kanssa kävelyllä ja huuhtelin dreenin ja haavan vielä uudelleen. Pikkuisen oli ruunalla kiiru, mutta malttoi kuunnella kuitenkin. Haava oli hyvässä kunnossa, joten toivon että nyt olisi parantuminen hyvässä vauhdissa eikä takapakkia enää tulisi...

Ell käynti

Eläinlääkäri oli tosiaan käynyt, puhkaissut sen yhden onkalon joka oli vielä kiinni, ja laittanut sinne dreenin, joka nyt vähintään viikonlopun yli on kiinni. Huuhdella pitää että pysyy dreeni auki, eikä Pate tietenkään voi olla pihatossa muiden kanssa etteivät uteliaat pojat nypi dreeniä irti. Joten Pate on nyt sitten saikulla, yöt karsinassa ja päivät tarhaa yksinään. Liikutuksena taluttelua ja kipulääkettä ja antibioottia edelleen. Ell kehui Patea kun oli niin fiksusti (toki rauhoitus oli kun paisetta operoitiin) ja sanoi että silleen siistin näköinen haava että pitäisi parantua ihan hyvin.

No, saikkua ponille tuli, ratsastamaan ei pääse ennenkuin kaula paranee, koska on sopivasti siinä kohdassa johon ohjat osuu. Toki minä voin humputella löysin ohjin sitten kun on vähän parempi, mutta kun muilla se ei yleensä syystä tai toisesta onnistu se löysin ohjin ratsastus tuolla hevosella.

Huhtikuun CR-valmennus varmaankin jää myös välistä, vaikka Pate ehtisi täysin toipua, niin rahat ei taida tämän jälkeen enää riittää...

Lisää puhdistelua

Jälleen Anniksen kanssa tallille torstaina, ja lisää patin puhdistelua. Tosin ensin juteltiin tallinpitäjän kanssa ja olin paparatzina kun hän ratsasti omaa nuortaan. Semmoinen vaatimaton 456 kuvaa tuli napsittua koko tallikeikalta, menee vielä tovi ennenkuin saan ne kaikki käytyä läpi.

Pate oli ehkä hieman pirteämpi kuin keskiviikkona, paise selvästi pienentynyt, mutta oikeassa yläreunassa edelleen patti joka kova, ei siis ole tullut ulos. No, päätimme odottaa huomiseen jos lähtee kuivumaan antibiooteilla, jos ei niin sitten pakko pyytää ell paikalle avaamaan paise. Nyt Paten kaula oli selvästi kipeä. Pääsin (tai jouduin) sitten piikittämään hevostani lihakseen. Hevoshierojana sentään tiedän missä ne lihaset on, mutta silti teki vähän tiukkaa ensimmäinen kerta. Huh. Neulakammoinen pistämässä... Noo, hyvin siitä selvittiin, ja Pate pääsi takaisin ulos tarhailemaan.

Tänäaamuna tuli sitten Sannalta viestiä että oikea yläreuna ei ole lähtenyt kuivumaan, joten Pate ajatteli sitten tehdä minulle oikein kunnon ell laskut. Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen että ell käy katsomassa sen haavan muutenkin läpi, ettei tarvi miettiä että onko varmasti parantumassa. Itse en pääse tänään tallille kun ei ole lapsille hoitajaa, mutta Annis lupasi mennä päivällä hoitamaan putsailut.

Kaikkea sitä joutuukin tekemään

Patella oli kaulassa rokotuksesta patti. Se ei ollut lämmin, eikä hevosta näyttänyt vaivaavan, ei ollut kuumetta, vähän ehkä vaisu oli pari päivää rokotuksen jälkeen. Ell sanoi kysyttäessä että pari viikkoa se voi siinä olla, oli ilmeisesti yliherkkä jollekin sidosaineelle. ELi seuraava rokote erimerkkisellä aineella. Annettiin sitten olla ja ajateltiin että odotellaan jos se menee itsekseen ohi. No, eilen se patti sitten yhtäkkiä päätti puhjeta. Se olikin ilmeisesti tulehtunut, vaikkei näyttänyt siitä mitään oireita. Sanna antoi aamupäivällä ensiapua, putsasi sen ja puristi pihalle mitä sieltä sai tulemaan. Kertoi että on tuo Pate ihme hevonen, ihminen vieressä meinaa olla oksennuksen partaalla ja puristaa sen kaulasta visvaa pihalle, ja Pate vaan seisoo ja kattelee että saiskos vaikka leipää. Itse menin puolenpäivän jälkeen tallille Anniksen kanssa, ja teimme saman homman. Annis on tuommoisia paiseita hoitanut enemmänkin, ja ammattimaisin ottein nyppi karvat reiän ympäriltä ja tyhjensi paisetta. Minua suoraan sanottuna ällötti, se hajukin oli jotain todella karseaa. Kokonaan sitä ei tyhjäksi saatu, joten Sannan kanssa sovittiin että hän hakee antibiootit ja kysyy ell mielipiteen että odotetaanko vai tuleeko hän avaamaan haavan. Ell sanoi että antaa olla 2-3 vrk, jos ei ala kuivumaan antibioottejen voimalla niin sitten on avattava.

Kentällä sitten vähän vietettiin Paten kanssa aikaa, vähän annettiin sille aivojumppaa ja porkkanaa siinä sivussa, ja pikkuisen pyydettiin liikkumaankin. Ajateltiin että lihas pumppaa liikkeessä itsekin sitä haavaa tyhjemmäksi. Pate liikkui mielellään ja kun irtona oli niin sai ihan itse päättää tahdin. Laukkailikin vähän, ja kävi piehtaroimassa, eli ei se kaula kamalan kipeä vielä eilen ollut. Sitten käytiin vielä uudelleen putsaamassa haava, ja poika takaisin tarhaan.

Otin kuvia siitä paiseesta, mutta en pilaa ruokahaluanne näyttämällä niitä. Sen sijaan kuvia tukkapuolelta :)

Sippe

Sippe ja Janina kouluvalmennuksessa. Lisää lihasta vaan ja reeniä niin hyvä tulee. Hienoa nähdä miten tamman vanhat taidot kaivetaan esiin ja opetetaan uusia vielä päälle. Hyvä hyvä Janina ja Sippe!

Kävelyllä

Tänään oli ohjelmassa 20-30 minuutin taluttelu, eilisen hieronnan jälkihoitona. Meninkin jo heti aamupäivästä laina-autolla tallille, ja hain pojan talliin. Pate tuli melkein juosten räntäsateessa minua portille vastaan, luulikohan se saavansa taas sellaisen hemmottelupäivän kuin eilen :D No, heitin viltin niskaan että kuivaisi vähän, ja selvittelin jouhet, joita jätkä on kasvattanut melkoisesti. Sitten kuivailin karvaa hieromalla viltin läpi, ihan vaan kevyesti, ja sitten lähdettiin kävelylle. Mentiin isommalle (pieni sekin) tielle, ihan vieraaseen paikkaan Patelle, mut eipä äijä ollut moksiskaan, niinkuin ei koskaan. Räntäsateesta huolimatta sain tallin kotitiellä napattua kuvan ruunasta, jossa näkyi hevonen eikä märkiä tiskirättejä jotka satoi taivaalta.

Huomenna Annis ja rentouttava ratsastelu, ja sitten loppuviikko olisikin tätin vastuulla, pitänee kysellä jo valmiiksi autoa... Suunnitelmissa joka kerralle laukat liinassa, että alkaisi saada siihen sitä rutiinia, mutta muuten aika rentoa menoa, ensi viikolla sitten taas raskaammin.

hierontaa ja kenkäystä

Annis oli tuossa yhtenä päivänä tunnilla Patella, ja olivat sitten ottaneet puomeja tunnille mukaan. Oli hevosesta löytynyt vielä yksi vaihde lisää, eikä olisi taas rauhoittunut millään. Oli ollut kuulemma niin kivaa ja innoissaan, että lopulta Sanna oli käynyt selässä muistuttamassa siitä miten piti olla. Lopputunti oli mennyt sitten paremmin.

Tänään oli Patella kengitys, ja sitä ennen hieronta. Tälläkertaa en hieronutkaan itse, vaan Paten kävi hieromassa ystäväni joka on pitkänlinjan hevosihminen ja opiskelee Ruotsissa hevoshierontaa ja -fysioterapiaa. Kävi lihakset läpi ja sain kuulla että kohtuu hyvässä kunnossa on poika, toki ylälinjaa tarvii lisää. Pate nautti hieronnasta niin että meinasi nukahtaa seisaalleen, nojasi vaan päätään riimuun joka siis kiinni ketjuin kahta puolen. Selkälihasten rentoutumisen näki (ainakin hierontakokemusta omaava) ihan paljaalla silmällä, todella tehokas oli tuo ruotsalaisesten menetelmä. Hieronnan jälkeen Pate oli niin tokkurassa että hyvä kun osasi kävellä karsinaan, jäi sinne nuokkumaan muutamaksi tunniksi ennen kengitystä. Siinä odotellessa sitten rapsuttelin ja rupsuttelin ruunaa, vietettiin laatuaikaa. On se vaan ihana kaveri, nojasi päätään minuun nuokkuessaan <3

Kuvia vuosien varrelta

Löysin muutamia kuvia, jotka ensin ajattelin liittää Team Parkkauksen esittelyyn, mutta niitä tuli sitten sen verran paljon, että laitetaankin ihan omaksi päivityksekseen.

Ensimmäinen oma hevoseni Synthetic Simb ja minä sekä Annis. Itse tuossa kuvassa selässä keisarileikkauksen jälkeen. Sipsillä oli turvallista aloittaa...




Annis työssään tykinkuulana :D Alla Josi.



Minä kesällä 2010. Hevosena Sauhu-Poika. Tästä siis lähdettiin. Ekat ravit raskauksien ja leikkauksien jälkeen. Karua katsottavaa...



Ja tasan vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2011, alla sama hevonen.



Edistymisen sentään näkee. Nyt olen siirtynyt ratsastamaan aikalailla pelkästään Patella, pitää vaikka vuoden päästä ottaa kuvia ja toivoa että muutos on yhtä suuri kuin näissä kuvissa oli.

Hyviä (siis hyvälaatuisia) ravikuvia minusta ja Patesta ei ole, pitäisikin korjata asia. Mutta alla yksi videolta napattu, josta näkee vähän etten tosiaan poikaa kovin korkeaan muotoon edes ole yrittänyt ratsastaa alkuun. Tämä kys. kuva otettu marraskuussa 2011.

Mietiskelyä

Olen tässä pohtinut aika paljon itseäni ratsastajana viime päivinä; nuorin lapseni täytti tänään 2 vuotta, ja tajusin että paljon on ehtinyt tapahtua. Ennen kahden tyttäreni syntymää, ratsastin paljon (siis joka päivä), mutta lähinnä maastossa. Jonkun verran valvovan silmän alla, mutta minulla ei ollut mitään toiveita ikinä kisata, ellei sitten matkaratsastusta. Ja sekin oli iso ehkä. Toki jo silloin ajattelin paljon lihashuoltoa ja oikeaa tahtia lisätä treeniä, remonttimuotoa ja maastakäsin työskentelyn tärkeyttä. Ratsastin paljon raaoilla entisillä ravureilla, joten halusin että asiat tehdään niiden kanssa oikein, jotta niiden tuleva ura harrastehevosina olisi mahdollisimman helppo, ja lihakset ratsuna toimimiseen kehittyisivät oikein. Mutta olin kyllä täysin puskatäti. Ehkä vähän valveutuneempi, mutta puskatäti kuitenkin.

Vanhempi tyttäreni syntyi lokakuussa 2008. Ratsastin heinäkuulle asti kaikissa askellajeissa maastossa, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Sitten palasin satulaan joulukuussa, mutta ehdin ratsastamaan vaan satunnaisesti, ja tuntui että olin ihan hukassa leikkauksen jäljiltä (keisarileikkaus) ja painon noustua. Kesällä olin juuri pääsemässä taas ratsastuksen makuun, kun sainkin tietää että olin taas raskaana. Tasapaino oli niin huono etten uskaltanut juurikaan ratsastaa raskaana. Nuorimmaiseni syntyi maaliskuussa 2010, ja jälleen keisarileikkauksella. Tämän jälkeen aikaa ratsastukselle tuntui olevan vieläkin vähemmän. Kesällä palailin satulaan, kävin Centered Riding kurssilla, ja tuntui että ehkä homma alkaa sujua. Muutokset elämässä kuitenkin veivät minulta ratsun, ja olin jo luovuttaa kokonaan. Tähän väliin tuli elämääni trakehnertamma Holopka, eli Piko. Se oli kantavana ja aika huonossa lihaskunnossa, joten pääasiassa tein sen kanssa hommia maastakäsin. Päätin että menen sen selkään vasta kun laihdun 10 kiloa, ja se aika koitti kevättalvella. Ja sitten ratsastinkin sen n. 3 kk säännöllisesti osaavalla (joskin ruosteisella) hevosella, ja opin enemmän kuin koko elämässäni aiemmin. Piko alkoi vain oireilla jalkojaan lopputiineydestä, joten se jäi lomailemaan. Lisää CR-kurssittautumista ja loppukesästä paljonkin ratsastusta eri hevosilla, ja sitten Pate elämääni sulostuttamaan, sopivasti vähän ennenkuin jouduin Pikon päästämään viimeiselle matkalleen. Sitä tammaa on edelleen ikävä, se oli Persoona. En edes tykännyt siitä silloin kun siihen ensin tutustuin (jo vuonna 2008) mutta se vaan jotenkin ui sydämeen. Ja sillä ratsastaminen oli joka kerta upea kokemus, kaipa se olisi ollut sama millä tahansa osaavalla hevosella en tiedä.

Joten olen tullut nyt vuodessa täysin rapakuntoisesta huomattavan ylipainoisesta puskatädistä, jonka tasapaino on surkea ja istunta aivan järkyttävä tuoli-istunta, tähän pisteeseen. Kohtuu hyväkuntoiseksi, joskin edelleen ylipainoiseksi tädiksi joka tähtää ensi kesänä pikkukisoihin. Tasapaino on aika hyvä (tosin saatan olla erimieltä ensi viikolla kun menen ilman satulaa) ja istunta parantunut suunnattoman paljon. Vaikka itse sanonkin, niin minusta perusistuntani on nykyään aikas hyvä. Suurin muutos on kyllä tapahtunut pään sisällä, olen voittanut pelkoja ja ylittänyt esteitä. Vielä 2 vuotta sitten en olisi harkinnutkaan kisaamista, tai esteiden ylittämistä. Oma suhtautuminen taitoihini oli vähättelevä ja lannistava. En osaa, en voi osata. En arvostanut menneisyyttäni, vaikka nyttemmin olen tajunnut ettei ihan kuka tahansa voi mennä ravurin tai projektin selkään vailla huolia. Ja teen tietoisesti itselleni positiivista palautetta, joka vahvistaa uskoani siihen etten ihan väärin voi toimia hevosten kanssa.

Oho, tulipas taas tekstiä. No, tälläisiä mietteitä tälläkertaa, jotai muuta kuin vain sen selittämistä mitä olen puuhaillut tallilla :)

autoton viikko

Laina-autoa tälle viikolle ei ole, joten kärvistelen hevosvieroitusoireiden kourissa. Pate on raspattu ja rokotettu keskiviikkona, on se puoli nyt hoidossa, ja Annis on parikertaa sen käynyt liikuttamassa. Oli ollut nyt ilman satulaa tosi hyvä, pitää oikeasti miettiä sitä penkin vaihtoa. Taidetaan parannella tasapainoa keväämmälle, saadaan sitten kunnon satula. Eli tätikin uskaltautuu ratsastamaan ilman satulaa ensi viikolla kun pääsee tallille. Hui :D siitä onkin vuosia aikaa kun olen viimeksi kokeillut. No, putoamishrjoituksia sitten jos ei muuta :D

Palikat kasassa!

Nyt on hyvä fiilis. Patella oli pari vapaata, joten mietin että mahtaako olla virtaa. Mutta ehei, Pate toimi tänään kuin unelma. Sain omat palikkani kasaan alkukäynneissä aika hyvin, vaikka edelleen tuntuu että selkä menee jotenkin notkolle. Mutta jalat oli rennot ja juurtuneet päkiästä maahan, istuinluut tasaisesti vasten satulaa ja hevosta, selkä tosiaan vähän vielä hakusessa, mutta pää pystyssä ja kädet rennot ja antavat. Muistelin mitä Tiina viimekesänä opetti käsistä, koitin kokoajan pitää liikkeen navastani poispäin, hevosen pään mukaan. Ja Pate vastasi heti. Käynti oli rento ja tahdikas, ei puhettakaan kiihdyttelystä. Asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, pysähtyi lähestulkoon pelkällä istunnalla. Ravi oikeaan kierrokseen oli tosi hyvä, rento ja tahdikas, taivuttiin ja asetuttiin edelleen. Oli helppoa keventää kun hevonen oli niin hyvin kuulolla, pystyin kiihdyttämään ja hiljentämään pelkästään istunnan avulla. Vasen kierros oli haasteellisempi. Vauhti kiihtyi vähän, mutta pysyi tahdikkaana, mutta asettuminen ja taipuminen katosi johonkin. Kulmat mentiin lapa edellä alkuun. Uskon että muutos johtui jotenkin minusta, en oikein saanut kroppaani toimimaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo arkova lapaluu/olkapäänalue vasemmalla puolella saattoi vaikuttaa, en varmaankaan itse ollut ihan suora. Mutta koska vauhti pysyi kohtuullisena ja hevonen rentona koen onnistuneeni. Sain pari pyöreämpää kulmaa ja siirsin käyntiin.

Laukannostot otin liinassa ihan sen takia että kenttä tuntui vähän liukkaalta, pari nostoa suuntaansa, ja välissä ravia jossa temmonvaihteluita. Sitten loppukäynnit ja Patelle porkkanaa, se oli tänään herkkunsa ansainnut!

pohdintoja elämästä ja tulevasta

Kuten postauksistanikin voi päätellä, olen ollut kiikan kaakan kallellaan milloin mihinkäkin suuntaan hevosen ja etenkin Paten omistamisen kanssa. Olen vaaka horoskoopiltani, ja ainakin tässä asiassa tuntuu että vaakakupit heiluvat kovinkin tiuhaan tahtiin puolelta toiselle.

Toisaalta tiedän että jos haluaisin kehittyä nopeasti, ja päästä kisaamaan vähän isommallakin tasolla, tarvitsisin hevosen joka jo osaa, ja opettaisi minua. Hevosen joka tekisi esim. heB radan rutiinilla, kunhan suurinpiirtein osaisin istua oikein ja pyytää vaadittuja asioita. Hevosen jolla valmentautuminen ei olisi niinkään hevoselle rutiinin ja liikkeiden opettamista, vaan enemmänkin minulle. Tiedostan tämän, ja se osa minusta jossa on herännyt kunnianhimo ja kisavietti, se osa on hevosen vaihdon kannalla.

Mutta sitten taas se osa minusta, joka vaan nauttii hevosen kanssa tekemisestä, ei niin välitä missä tahdissa edetään vaan ottaa päivän ja hetken kerrallaan, se osa ei halua luopua Patesta. Sillä Pate on kertakaikkiaan hurmaava persoona, ja se tunne joka tulee kun sen kanssa saa hyvän pätkän rentoa ja tahdikasta ravia tai onnistuneen tempun, se on enemmän kuin mitä uskon että voisin saavuttaa edes kisavoitosta osaavalla hevosella. Ja tämä osa minusta on nyt voittamassa tätä köydenvetoa. Sillä mitä merkitystä on pärjätä jossain seuratasolla? Mitä konkreettista hyötyä minulle siitä muka on? Kun en ole ajatellut oikeastaan enää hevosalalla leipääni tehdä (vaikka myönnän että se edelleen minua jollain tasolla kiehtoo) niin mitä teen kisamenestyksellä nyt-heti-äkkiä? Ei yhtikäs mitään.

Olen ajatellut tätä asiaa viimeaikoina paljon, sillä Patesta on tullut kyselyitä, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut myydä sitä kenellekään. Olen pohtinut ja miettinyt asiaa. Ja ajattelen, että voin suunnata tämän heränneen kunnianhimoni kenties jollekin toiselle elämäni osa-alueelle. Voin tähdätä parantamaan itseäni esimerkiksi opiskelun tai töiden saralla, ja pitää hevostelun sinä mitä se ideaalisti olisi. Rentoutumisena.

Tämä ei tarkoita ettenkö asettaisi meille tavoitteita, ja edelleen tähtäisi kilpakentille. Toki haluan että kehitymme ratsukkona. Mutta kiirettä meillä ei ole. Jos ensikesänä päästään starttaamaan vaikka jokin raviluokka, ja ehkä kokeilemaan heCtä jos laukkaan saadaan rauhallisuutta ja rutiinia lisää, niin hyvä. Jos ei päästä, niin sitten kesällä 2013. Pate on vielä nuori hevonen, vaikka kisattaisiin vasta 5 vuoden kuluttua, olisi Pate vasta 14 vuotias. Mikä kiire tässä, valmiissa maailmassa.



Tavoitteet kaudelle 2012.

Laukan rauhoittaminen. Tai oikeastaan ravin rauhoittaminen laukan jälkeen, laukka alkaa olla jo aika mallilla, mutta sen jälkeen ei maltettaisi keskittyä mihinkään.

Osallistuminen CR-kursseille.

Starttaaminen seurakisoissa, raviohjelma tai ehkä loppukaudesta heC.

Hyppytreenin aloittaminen ensin irtona ja jos saan kuskin ylipuhuttua niin sitten selästä.

Tavoite minulle: uskaltaa hypätä. Ehkä ei Patella, koska se on itsekin siitä niin tohkeissaan, mutta jos vaikka johonkin estetunnille menisi, sellaiselle aloittelijoille tarkoitetulle. Tämäkin semmoinen juttu etten vielä 1,5 vuotta sitten olisi edes harkinnut moista. Niin sitä kasvaa ja kehittyy vielä vanhanakin.

Temppujen opettelu niin että voimme loppukaudesta videoida pätkän jossa ei porkkana ole pääosassa :D

videopostaus

Pääsin Anniksen siivellä tallille. Annis ratsasti, Pate vaikutti oleva hyvin kuulolla. Pakko on kehua miten paljon ovat edistyneet siitä kun Annis ekan kerran pojalla ratsasti. Ihan vaikuttivat jo oikealta ratsukolta, eikä montelähtöön treenaajilta. Juoksutin sitten jonkunaikaa Patea liinassa että Annis sai etsiä jalkojaan, kuulemma keventäessä jalka ei oikein pysy missä pitäisi. Ja nyt kun kerran olin mukana niin oli helppoa antaa hänen keskittyä istuntaan ja pitää itse ruuna liikkeessä. Lopuksi tekivät vielä ympyrän suurentamista ja pienentämistä ja sitten pitkät ohjat.

Otettiin ruunalta kamat niskasta ja pyydettiin pienet pätkät laukkaa irtona että sai irroteltua, ja sitten otin kertauksen vuoksi uusintana temppuilua. Annis sai videolle meidän treenejä :)

Linkistä katsomaan! --> Klikkaa

Temppuponi

Tänään menin puolenpäivän tienoilla tallille, ja ajattelin etten lähde kiusaamaan itseäni ja hevosta ratsastuksella. Olkapäässäni nimittäin on ollut särkyä jo viikonverran, ja veikkaan että sen takia en saa hartioita rennoiksi, ja siksi ei oikein onnistu. Tai ainakin se on osa syy. No, tein sitten sen mitä olen suunnitellut jo pidempään, eli päätin tehdä Paten kanssa temppuja. Maastakäsintyösketelyhän on aina ollut lähellä sydäntä, mutta varsinaisia temppuja ei olla aiemmin opeteltu. Naruriimun ja pitkän narun kera ollaan puuhattu paljonkin, mutta jotenkin miellän sen enemmän kouluttamiseksi, kuin vain hauskanpidoksi. Olin varustautunut ostamalla kirpparilta pienen vihreän olkalaukun, ja kotona pilkoin sinne palasiksi kolme porkkanaa.

Otin Paten pihatosta ja siirryttiin suoraan kentälle, sillä Pate oli kuiva ja puhdas kun oli ollut loimitettuna yön. Päästin pojan irti, ja se vaan tutki mun kameralaukkua jonka olin laskenut maahan (tyhjänä, kamera roikkui kaulassa). Ensin vähän hölkkyytin Patea kentällä irtona, kumpaankin suuntaan vähän rentoa ravia ja sitten pitkillä sivuilla reipas lisäys. Sitten otin laukusta palan porkkanaa ja puraisin pari kertaa. Pate ahneena hevosena veti liinat kiinni ja tuli kutsusta luokse.

En muista enää edes järjestystä missä tehtiin hommia, koska mitään suunnitelmaa minulla ei ollut. Mutta ajattelin kokeilla samoja juttuja mitä ollaan naruriimun kera tehty, mutta vaan irtona. Ja venytyksiä jotka ovat tuttuja tallista. Venyteltiin siis päätä molemmille sivuille, se sujui Patelta kuin vanhalta tekijältä, ei edes yrittänyt pakittaa saadakseen porkkanan helpommalla. Sitten tehtiin harjoitusta jossa nostan käden Paten kuonopiille (mikä ihme lieneekään oikea termi, siihen turvan yläpuolelle siis) ja sanon taakse, ja peruutuksesta palkka. Sekin sujui aika hyvin, koska sana taakse on jo valmiiksi tuttu, samaten kehoni kieli kun pyydän väistämään. Tästä rohkaistuneena pyysin sitten takaosan väistöä sivulle, siis siten että etujalat polkevat paikoillaan. Ensin Pate ei oikein tajunnut, liikkui etujalkoineenkin liikaa eikä astunut minun puolen takajalalla mahan alle ristiin, vaan steppaili miten sattuu. Mutta sitten kun korjasin omaa asentoa samaksi mitä käyttäisin jos minulla olisi ollut se naruriimun naru kädessä, niin johan löytyi Patelta vauhdikas ja täsmällinen käännös. Molempiin suuntiin tämäkin. Ensin palkitsin yhdestä askeleesta, mutta aika pian saatiin tehdä kokonainen ympyrä ennen palkintoa. Tuli jo sellainen voittajafiilis tästä, Pate pyörähti paremmin kuin riimussa ikinä, näytti ihan tanssivan. Sitten taas vähän liikuttiin, hölkkäsin itse ja Pate vieressä, ja palkkio kun pysähtyi jos minäkin pysähdyin. Vähän paikalla seisomisharjoituksia komentosanalla Paikka, mikä sekin tuttua liinassa olosta. Se oli vähän haasteellisempaa koska en voinut heiluttaa vähän liinaa jos Pate aikoi liikkua, mutta aika nopeasti fiksu ruunani hoksasi sen irtonakin. Siitä tuo kuva, Pate seuraa porkkanoiden lähdettä tarkkaavaisena. Toinen kuva on siitä tilanteesta kun hölkkäsimme yhdestä, Pate on tuossa juuri pysähtymässä viereeni.

Lopuksi vielä treenattiin kumarrusta. Pate on tottunut venyttelemään päätään etujalkojen välistä kohti mahaa, ja tallissa ihan koukistaa aina etujalkojakin. Nyt tein saman venytyksen kentällä, ja yhdistin siihen sanan kumarra. Ehkä se parin temppuilukerran jälkeen jo kumartaa pyynnöstä, ilman että vien porkkanan mahan alle kädellä.

Me treenailaan temppuja jatkossakin, tämä oli nimittäin KIVAA! Kolme porkkanaa riitti n. 35 minuutin temppuilutuokioon, ja Pate oli tosi tyytyväisen ja onnellisen oloinen hevonen saamastaan huomioista. Hymy korvissa lähdin tallilta, ihan eri fiilis kuin jos olisin väkisin vääntänyt koulua kun ei ollut ollenkaan sellainen olo tänään.

Jos saan paparazin mukaan jokukerta niin kuvia ja videota temppuilusta tulossa, välittyy varmasti hyvä fiilis muillekin niiden kautta, itse olen vieläkin ihan onneni kukkuloilla.

PATE ON PARAS PONI! <3 huutelee hoitotyttö-tasolle laskeutunut (noussut?) hevosenomistaja.

kuvia eiliseltä ja yhteenveto ratsastelusta

Tuossa nyt eilistä kuvaa Patepojasta. Jotenkin tuntuu että tuo maha olisi vähän pienentynyt. Mutta ehkä se on vain mamman toiveajattelua.

Tänään Annis kävi päivällä kokeilemassa miltä Pate tuntuu uuden kuolaimen kanssa, ja oli tykännyt, Pate oli ollut kuulolla ja toiminut melko hyvin. Olivät menneet käynnissä ja pikkuiset pätkät ravia, kun Annis tiesi että haluan itse vielä tänään kokeilla ruunaa. Pate jäi talliin lepäilemään ja mutustamaan heiniään.

Itse pääsin tallille vasta illalla, ja pistin kohtuu reippaassa tahdissa ruunan ratsastuskuntoon. En jotenkin saanut nyt omaa kroppaa rennoksi, huomasin jääväni varsinkin hartioista jäykäksi, ja Pate tietysti tuttuun tapaan sitten kiihdytteli. Ei se ravia tarjonnut, mutta tahdikkaaksi sitä käyntiä ei kyllä oikein voinut kutsua. Kuunteli kyllä pidätteitä ja hidasti tempoa, mutta kohta taas longittiin eteenpäin niinkuin matkaratsastuskisoissa oltaisiin oltu. Periaatteessa ruuna oli aika hyvä, vielä viime vuonna jos olisin noin jäykkä ja vähän turhautunut ollut, olisi Pate koittanut ravailla alta pois. Eli rutiinia sille kyllä on touhuun tullut. Itseä vaan jäi harmittamaan kun välillä tuntui siltä että jos nyt saisi itsensä kasaan niin ruuna olisi _todella_ hieno. Ja sitten ne omat palikat taas hajosi ympäri kenttää. No, jospa parin kerran päästä alan taas saada hommasta kiinni.

Juoksutusta pitkästä aikaa

Laina-autolla taas tallille.Vähän kireällä aikataululla, joten päätin juoksuttaa Paten liinassa. Samalla näkisin miten nykyään kuuntelee, ja kuumuuko vielä samalla lailla laukoista. Edistystä oli tapahtunut minusta paljon. Ravissa onnistui temponvaihtelut täysin ongelmitta, lisäyksistä siirryttiin jouhevasti rauhalliseen kootumpaan raviin ja taas nopeampaan tempoon. Laukat nousivat pienen muistuttelun jälkeen hyvin, ja Pate malttoi laukattuaan myös rauhoittua ravaamaan rauhallisesti. Kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen! Loppukäynnit pellolla ja sitten muutama kuva tallin pihassa. Paten kun olen opettanut seisomaan paikoillaan, joten pystyn sekä pitämään liinasta kiinni että pakittamaan ja siirtymään sivulle niin että saan kuvan. Hyvä päivä siis. Huomenna tarkoituksena ratsastaa.

Kuvia

Tänään sain käyttööni laina-auton, joten kävin asioilla ja samalla moikkaamassa ensimmäistä omaa hevostani Sipsiä, joka siis meni vaihdossa Patesta tuttuun perheeseen, ja Sipsin viimekesäistä tamma varsaa. Sippe oli ihana oma itsensä, hörisi kaikille joita pihassa kulki ja näytti jo aika hyvältä. Kova kunnon kohotus on tammalla varsomisen jäljiltä, mutta tosiaan hyvällä mallilla on. Osallistuvat kouluratsastusklinikallekin ensi kuussa :) Varsa oli kasvanut valtaisasti, ja näytti söpöltä paksussa talvikarvassaan, kimoutuva tammavarsa. Kovasti ovat jo opetelleet hevosen elämää, mikä onkin hyvä, kun ei ole isän puolelta mitään helpointa rotua oleva tapaus.

Sitten tulin kotiin ja huomasin että ehdin vielä Pateakin moikkaamaan ennenkuin autoa taas tarvitaan, joten nappasin uuden loimen (tai vanhan, mutta sellaisen joka ei ole Patella ollut) ja lähdin tallille. Pate kun tarhaa suokkivarsan kanssa, joka ilmeisesti tykkää leikkiä loimen soljilla, ja edellinen sadeloimi on soljeton... Tiesin että Anniksella on tunti tänään joten en ajatellut ratsastaa, mutta sattumalta olinkin tallilla niin sopivasti että tunnin alkuun oli vähän aikaa, ja pääsin sitten alkukäynnit kulkemaan selästä käsin. Farkut jalassa pitkästä aikaa selkään, jännitin ja sen huomasi kun Pate kiihdytteli vauhtia käynnissä. Sanna sitten huikkasi pari neuvoa ja sain vähän paremmin lantiota rentoutettua, ja Pate heti kiitti pärskimällä tyytyväisenä. Hetken sitten vielä seurasin Anniksen tuntia ennenkuin piti mennä palauttamaan auto.




Se vaihdokki johon jo vähän ihastuin olikin jo sitten löytänyt kodin. No, katsellaan. Kai se pitää vaan tädin opetella itse hyppäämään esteitä jos ei Pate estekotia löydä...

vaihdokas?

Aloin kehitellä tätä vaihtoajatusta ihan tosissani, ja vaikka Patesta ei ole tullut kyselyitä ostajaehdokkailta, niin useampaa vaihtopollea siitä on tarjottu. Yksi erityisesti on noussut yli muiden, ja sitä vaihtoehtoa harkitsen nyt ihan vakavissani.

Hevonen olisi osaava, joskin ruosteinen, oivallinen opetusmestari minulle esteillä (luitte oikein, täti ehkä uskaltaisi noin varmalla ja osaavalla hevosella jopa jotain pikkuisia esteitä kokeilla) ja kisakumppani sileällä. Muistuttaa minua jostain syystä Pikosta. Se ei kuumu vapaista, ja sen pääasiallinen liikutus olisi lomalta paluu liikuttelua, kuntoutusta ja kunnon kohottelua. Maastoilua muutamia kertoja viikossa ja jumppaa kentällä, joten ei olisi kokoajan huono omatunto siitä etten ehdi jokapäivä tallille. Hevonen ei ole vielä edes vanha, ja on terve jaloistaan. Hyvä käsitellä ja ratsastaa, maastovarma ja muutenkin helppo. Koko ainoa mietityttävä asia, säkää semmmoinen 175 cm, mutta toisaalta nuorena pidin juuri suurista hevosista. Enkä itsekään ole höyhensarjalainen. Puoliverihevonen siis kyseessä. Pitää nyt miettiä tätä hommaa tarkkaan, mutta ajatus kiehtoo. VARSINKIN, kun koti johon Pate pääsisi sopisi sille kuin nenä päähän. Tai turpa. Tai niin.

ei hempskutti

Huokaus sentään. On tämä nyt semmosta soutamista ja huopaamista tämä hevosen omistaminen. Nyt olisi taas aikaa, mutta auto kosahti joten en pääse tallille. Tai sinne nyt vielä vaikka kävelisi, mutta ei oikein viedä lapsia hoitoon keskustaan 15 km päähän ilman autoa. Ette kuulkaa usko miten turhauttavaa!

Ja sitten kokoajan mielessä pyörii että pitäisikö hevosesta kuitenkin luopua, tai vaihtaa sellaiseen joka ei ota virtaa vaikka liikutettaisiin vähän harvemmin. Joku pikkuvikainen kouluhevonen tai selväpäinen nuori jota ei vielä tarvi edes liikuttaa niin usein voisi sopia mulle nyt paremmin. Ja on mielessä jopa käynyt että vaihdan ruunan lapsille sopivaan poniin, unohdan ratsastuksen itse ja alan elää muksujen kautta niinkuin tuhannet ponityttöjen ja -poikien äidit. Ärh. Ja sitten en edes saa kyselyitä ruunasta koska kerron liian suoraan millainen se on, enkä kehu sitä maasta taivaaseen. Osaahan se olla upea ja potentiaalinen ja se hyppää mitä vaan, mutta se ei myöskään ole alottelijan ratsu, tai sovellu perhepolleksi.

Huoh. No, katsotaan nyt miten tämä homma etenee. Jos joku täydellinen ostajaehdokas tulee niin myyn, jos täydellinen vaihdokki tulee niin vaihdan, ja jos ei niin sit Pate vaan lomailee kunnes mulla on enemmän aikaa ja auto taas pelittää. Tai eihän se kokonaan lomaile, mutta liikkuu kuitenkin harvemmin.

Pomon raskas duuni

Pate on pihatossa lauman pomona, ja ottaa vastuunsa vakavasti. Sanna oli hoksannut asian joka nyt tuntuu ilmiselvältä, Pate on väsynyt. Se ei malta mennä pihattoon sisään pitkäkseen, vaan torkkuu aina seisaaltaan, valmiina vahtimaan laumaansa. Nyt kun on ollut kovat pakkaset Sanna on ottanut pihattopoikia sisään lämmittelemään välillä, ja huomasi että Pate nukkua pötköttää nämä ajat ja on sen jälkeen rennompi ja mukavampi ratsastaa, ja laumassakin enemmän oma itsensä.

Toistaiseksi en pysty siirtämään Patea talliin pysyvästi, mutta onneksi nyt osataan tämäkin tekijä ottaa huomioon, niin pääsee poika välillä lepäilemään.

Ratsastuksessa Pate kuulemma edistyy nopsaan, ja vaikuttaa hyvältä. Laukkaaminen tuntuu olevan extrajännää mutta muuten alkaa jo sujua rutiinilla. Voi pääsisinpä ensi lauantaina kokeilemaan, jos tämä kurja tauti vaan hellittää siihen mennessä. Sain jo antibiootit keuhkoputkentulehdukseen, mutta ei tunnu purevan kunnolla.

flunssassa

Tänään olisi ollu se kauan odotettu päivä kun olisin taas pitkästä aikaa päässyt ratsastamaan, mutta ei pysty, kuumetta yli 38 astetta ja olo aika karsea. Jo tämä koneella istuminen vaatii vähän tekemistä, saati sitten että olisi tallille lähtenyt seikkailemaan. Viikolla Sanna ratsasti Paten taas kahdesti, ensimmäinen kerta menee pitkälti muistuttelemiseen, toisella kerralla ruuna on aina paljon parempi. Voi olla että sitä pitäisi liikuttaa useammin, mutta tämän tädin varat ei riitä ottamaan Sannalta useampaa liikutusta, joten kunnes oma aikataulu hellittää, näillä mennään. Kiinni Pate on alkanut antaa vähän paremmin. Odotin kovasti pääsyä ruunan selkään näin Sannan jäljiltä, uskon että se olisi ollut oikein kiva ratsastaa. Harmittaa, mutta minkäs teet. Onneksi ex-mieheni aikoo muuttaa lähemmäs lapsiaan, joten voi olla että jo maaliskuussa omat vapaat lisääntyvät reippaasti, ja pääsen taas itsekin säännöllisen ratsastuksen makuun.

Pikoa minun oli kamala ikävä tuossa männä viikolla. Siinä oli hevonen jonka kanssa kaikki sujui, jokainen ratsastus oli edellistä parempi, ja se opetti minnulle parissa kk enemmän kuin monet eri hevoset ja opettajat vuosina ennen Pikoa. Eikä vain ratsastuksesta vaan myös lihaskunnon kasvattamisesta ja merkityksestä, juoksuttamisesta ja yleensä hevosen käsittelystä. Minulla ei varmaan tule koskaan olemaan varaa ostaa toista yhtä osaavaa hevosta kuin Piko, mutta ainahan sitä haaveilla voi... Onneksi Piko ei enää kärsi, ja sen omalaatuinen persoona ja potentiaali elää sen varsoissa.


Luulisi että Patessa ja trakehnerissa ei olisi paljonkaan samaa, mutta kyllä Pate oikeastaan on hyvin samantyyppinen herkkä ratsastettava kuin Piko. Sen osaamistaso on vaan aivan eri. Toki Pate ei hötkyile turhista eikä pelkää pusikoita tai pikkulintuja, mutta selästäkäsin se on raakuuttaan herkempikin kuin Piko koskaan. Piko oli selästäkäsin nöyrä, häntä viuhtoi korkeintaan jos se ei tykännyt siitä mitä tapahtui, kun taan Pate ei ole nöyrää nähnytkään. Tavat reagoida ovat erilaiset, mutta syyt reagointiin samat.

Annis tunnilla

Tänään pääsin livahtamaan tallille Anniksen kyydillä kun ex oli lasten kanssa. Anniksella oli jo aiemmin sovittu tunti tälle päivälle, joten otin mukaan kameran ja toimin lähinnä paparatsina. Tarhasta Pate ei olisi antanut kiinni, sitä on kuulemma tehnyt ennenkin, mutta eiköhän tapa jää pois kun taas tajuaa ettei sillä velmuilulla pääse kuitenkaan hommista pois. Olipahan hyvin verrytelty hevonen.

Sanna kävi ensin selässä demonstroimassa käsien käyttöä, ja sitten Annis hyppäsi kyytiin. Ensin tekivät kahdeksikkoa käynnissä, kooten Patea aina ympyröiden kohtauspisteessä muutaman askeleen ajaksi,mm. siitä kuva yllä. Sitten tekivät ravisiirtymisiä pääty-ympyrällä. Tunnin teemana hevosen ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin, hallinta ja kokoaminen. Ihan mielenkiintoista ja itsellekin antoisaa oli seurata tuntia, taidanpa ottaa itsekin ohjattuna ratsastuksia hetken aikaa.

kerta kiellon päälle

Ehti se Pate olla myynnissä hetken. Mutta en kuitenkaan halua/pysty luopumaan siitä vielä. Joten kysyin tallinpitäjältä ehtisikö tämä pistellä Patea liikkeelle ja mahdollisesti viedä myös eteenpäin, parina kertana viikossa. Ja tämä suostui.

Hän oli tänään kokeillut Patea ensimmäisen kerran, ja oli ollut kohtuu tyytyväinen. Hän on kanssani samaa mieltä siitä ettei Pate ole kovasuinen, ennemminkin oppinut välillä (kyllästyessään tai jos jokin ei miellytä) yrittämään altajuoksua kuolainta purren. Mutta välillä oli kuulemma ollut oikein kiva, ja nopeasti tajunnut mitä siltä toivottiin. Kaikki askellajit olivat kokeilleet, ja hevonen on kehityskelpoinen. Tiesinhän minä sen, mutta kiva että joku muukin on samaa mieltä :D

Tallinpitäjän lisäksi Paten liikuttelua jatkaa luottotykinkuulani joka pojalla pääasiassa on minun kiireitteni aikana muutenkin nyt ratsastanut, hän käy myös tallinpitäjän tunneilla välillä ja itse käyn kerran viikossa. Joten yhteensä saadaan Pate liikkeelle 4-6 krt viikossa, mikä on ihan loistavaa :)

ei pysty ei

Eipä tämä kyllä ole mielekästä saati järkevää. Siis hevosen omistaminen tässä elämäntilanteessa. Yksinhuoltaja jolla kokopäivätyö ja pitkä työmatka, olen poissa kotoa aamu 7 ja ilta 17 välillä, sitten lasten kanssa oloa illat.. Ainakaan sellaisen hevosen kuin Pate, joka vaatisi oikeasti paljon työtä ja säännöllisyyttä edetäkseen. Joten kai se on kohdattava tosiasiat ja sanottava hei hei hevosen omistamiselle. Jos joku on kiinnostunut Patesta, niin se on nyt sitten myynnissä. Vaihtoa voin harkita henkilö- tai pakettiautoon, sohvaan, telkkariin. Hevoseen vain ja ainoastaan jos vaihdokki on vanhempi opetusmestari jolle riittää liikutus pari kertaa viikossa. En maksa väliä mihinkään.

Pistäkää sana kiertämään, kiinnostuneet voi kysellä lisää petraannina@gmail.com

jopas oli taukoa

Noniin, melkein kuukausi edellisestä päivityksestä ja vuosikin ehti vaihtua. Hupsista :D Nooo Patea on liikutellut pääasiassa ihan muut kuin minä, jotain joulukiireitä sun muuta tekosyytä löytyy täältä vain, ei mitään oikeasti isompaa syytä. Nyt menin sitten kokopäiväduuniinkin vielä joten aikaa ei oikeasti ole kamalasti, joudun miettimääm miten pitkään on mielekästä hevosta pitää kun sitä ei itse pääse liikuttamaan... Päivät töissä ja illat lasten kanssa, pitäisi katsella noita lastenhoitomahdollisuuksia iltaisin. Vaikeita juttuja nämäkin, kun ei tulot päätähuimaa ja toki niiden lasten kanssa oleminen menee hevosen edelle..

Mutta jokatapauksessa parempaa vuotta kaikille lukijoille. Jospa se elämä meikäläiselläkin vähän alkaisi tasaantua.