sunnuntai 25. elokuuta 2013

2. viikko -1.3 kg

Hyvin jatkuu projekti. Kovin on ollut helppoa syödä ja olla, vaikka flunssakin tuossa iski, niin syömiset pysyi järkevinä. Parikertaa olen poikennut ruokavaliosta, ja ihan niin tiukkana en ole ollut sääntöjen kanssa, mutta ilmeisesti mulle sopii tälläinen stressitön tapa. SDn aloituksesta siis 2 viikkoa ja on pudonnut 2.9 kiloa, ja koko projektin aloituksesta on nyt pudonnut 7.4 kiloa, ja vyötäröltä huimat 17 cm.

Liikunta aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia. Aerobista tulee jo siitä etten ole mennyt autolla kouluun, ja koirine kävelytykset päälle, mutta se kotitreeni... olen tehnyt sen vasta 5 kertaa, kun se pitäisi tehdä 4 kertaa viikossa. (eli 8 olisi ollut tavoite tähän mennessä). Ja se on niin hemmetin rankka, että lihakset huutaa armoa ja hiki valuu. Jaksan sen tehdä loppuun vain hokemalla itselleni, että sweat is fat crying, ja kuvittelemalla miten paljon helpompaa on taas alkaa ratsastaa jos lihaskunto on parempi.

Mutta innolla taas uuteen viikkoon, kyllä tämä dietti on hintansa arvoinen.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

1.viikko -1.6 kg

Yllättävää tässä on ollut se, miten paljon saan syödä! Ihan positiivista siis. Nälkää ei tosiaankaan tarvi nähdä, ja jos on yhtään mielikuvitusta ja osaa kokkailla jotain muutakin kuin reseptin perusteella, niin aika maukastakin ruokaa saa pistellä menemään. Paljon sellaista mitä muutenkin mun ruokavalioon kuuluu, mutta tietenkin rajatummin, ja sitten of course, kaikki herkuttelu kyllä jää pois. Mikä minusta kyllä kuuluu ihan asiaan, enkä niitä ole ainakaan toistaiseksi kaivannutkaan.

Liikuntoja en ole pystynyt vetämään ihan sata lasissa, koska kuume nousi viikonlopuksi, mutta koulumatkat olen kävellyt ja kotitreenaillut kahdesti. Siinä mulla siis on vielä parantamisen varaa kyllä. Uskon et toinen viikko tulee olemaan omalta osaltaan paljon helpompi, koska tämä eka oli tälläistä opettelua.

Kaksi repsua tapahtui ekalla viikolla, mutta kumpikin oikeaan ruokaan, ei herkkuihin, enkä aio jäädä niitä märehtimään ja murehtimaan, vaan jatkan uudella innolla ruokavalion puitteissa eteenpäin.

Yhteensä paino on nyt pudonnut siitä mitä se pahimmillaan oli 6.1 kiloa, ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä 14. Tällä viikolla vyötärö pysyi ennallaan, mutta reidestä katosi 3 cm.

maanantai 5. elokuuta 2013

Laihduttaminen.

Joten tässä sitä taas ollaan. Lukemissa joissa vannoin etten enää olisi. Miksikö? Onhan noita tekosyitä. Avioero ja uusi sinkkuelämä, koulu ja stressi, lyhyt suhde miehen kanssa joka ei nyt sentään mikään feedeeri ollut, mutta tykkäsi kuitenkin jopa minua suuremmista naisista.

 No, totuus on kuitenkin että olen vaan syönyt liikaa. En ole piitannut siitä mitä vaaka näyttää, en ole välittänyt tarpeeksi ottaakseni itseäni niskasta kiinni. Miksi olisin? Koska hoikkana on nätimpi, terveempi ja voi paremmin. Koska hoikkana on helpompi liikkua, helpompi hallita kehonsa ja helpompi ratsastaa. Mutta kun ei ole kiinnostanut tarpeeksi. Joku päävamma tuossakin varmaan on takana. Siihen pitäisi kenties pureutua jossain vaiheessa, ettei tämä tilanne ole taas joskus edessäni. Miksi minä tätä elämää elän? Muilleko, vai itselleni?

Olenhan toki välillä yrittänyt. Välillä kironnut ja koittanut syödä paremmin. Olen liikkunut kokoajan, mutta vain koirien kanssa, kaikki oikea liikunta on jäänyt pois sen jälkeen kun Pate lähti. Ruokaa en oikeastaan ole syönyt sen enempää, mutta se on ollut vääränlaista. Sokeria ja hiilarihöttöä on uponnut. Kouluruoka ei ole mitään laihduttajan ruokaa sekään, mikä tulee olemaan nytkin oma haasteensa. Mutta sitten jätän tyynesti syömättä ne osuudet jotka ei ruokavalioon sovi. Piste.

Ja koska alottaminen on niin kovin kovin vaikeaa ilman kunnon motivaatiota (viimeksi sen tarjosi Piko, R.I.P) niin päätin hakea apua minulle kovin vieraalta maaperältä. Sijoitin rahaa itseeni, ja ilmottauduin 6 vkon Superdietille. Sisällöistä en voi oikein kovin kamalasti jutella, en halua rikkoa mitään sääntöjä tai tekijänoikeuksia yms. Mutta etenemistäni ja fiiliksiä ajattelin dokumentoida.

Ja pitäkäähän lukijat mielessä, että olen pitkän linjan laihduttaja, joten tiedän, että mikään dietti ei toimi jos se on vain kuuri jonka jälkeen palataan entiseen. Trust me, tiedän sen paremmin kuin aika moni muu. Enhän muuten olisi tässä tilanteessa. Haenkin tästä hommasta vain potkua, starttia, uutta kosketusta oikeankokoisiin ruoka-annoksiin ja kotitreeniin. En kuvitteli tiputtavani kaikkea ylipainoani 6 viikossa (hah hah) mutta jos pääsisin edes niihin lukemiin että se ratsastustunnin tilaaminen olisi ajankohtaista...

perjantai 2. elokuuta 2013

takaisin alkuun

Mikäköhän siinä on että minun pitää aina palata takaisin nollaan? Siihen samaan pisteeseen josta olen jo ennenkin aloittanut, ainoana erona se, että nyt se on taas vaikeampaa kuin nuorena.

Olen nyt ehkä sopeutunut siihen ajatukseen ettei minulla ole enää Patea, Pikoa, Sipsiä. Ei omaa hevosta. Reilu vuosi siihen menikin, enkä ole viime kesän jälkeen katsonutkaan hevosiin päin. En ole halunnut. Ei ole ollut oikein aikaa eikä rahaa, eikä varsinkaan sitä halua. Ja palaaminen tuntiratsastajaksi oman hevosen omistamisen jälkeen, varsinkin kun on jo kehittänyt itselleen sopivan tyylin edetä joka poikkeaa useimmista ratsastuskouluista, on aika haasteellista.

Joten tässä sitä nyt sitten ollaan. En ole ratsastanut yli vuoteen, ja koska suurin syy minulle pudottaa painoa ja pitää se kurissa oli hevonen jota minulla ei enää ole, on paino noussut taas. Ei ihan niihin lukemiin mitä se pahimmillaan oli ennenkuin aloin laihduttaa voidakseni ratsastaa Pikolla, mutta ihan riittävän liki etten edes kehtaa lähteä tallille.

No, koitan kenties oppia tästä jotakin. Jos yrittäisi tehdä asiat oikein tälläkertaa. Aloittaa puhtaalta pöydältä, sieltä nollasta, tiputtaa painoa semmosen vajaan 10 kiloa ja sitten hakeutua aikuisten alkeistunneille. Opetella kaiken alusta, niin että ne puskaratsastajamenneisyyden aukot saadaan umpeen.

Joten tovin tämä blogi on joko hiljaa, tai on läskiblogi. Katsotaan nyt. Mutta tähtäimessä on edelleen paluu satulaan. Sitä en tiedä onko se satula englantilainen vai lännensatula, mutta satulaan kuitenkin.